Ruotsinlaivan buffa ei ole maailman muodikkain mielikuva vuonna 2013. Mitä sitä kiertelemään. Ruotsinlaivat symboloivat 80- ja 90 -luvuilla suomalaisten elintason rakettimaista nousua ja syntyivät täyttämään tarvetta turvalliselle eksotiikalle. Käytännössä kaikki tämä tarkoitti tietenkin graavilohta, karaokea ja imeliä drinkkejä.
Oli kukkuroilleen täytetyistä graavilohilautasista mitä mieltä tahansa, laivojen painoarvoa on vaikea ohittaa puhuttaessa viinikulttuurin kehittymisestä ja kehittämisestä. Laivayhtiöt olisivat voineet keskittyä pelkästään puskemaan olut- ja lonkerokeissejä läpi vuosikymmenten. Sen sijaan ne ovat järjestelmällisesti rakentaneet viinivalikoimiaan ja toimineet kaivattuna vastapainona Alkon monopolille, myös aikoina, jona asiakaskunta on ollut enemmän kiinnostunut määrästä kuin laadusta.
Silja järjesti huhtikuun lopussa viiniristeilyn, joka oli suunnattu laivayhtiön kantiksille. Allekirjoittanut kutsuttiin mukaan katsastamaan meininkiä. Tarjoukseen oli helppo suostua, koska laivalla on muumeja, joihin kolmevuotiaani on hulluna, mutta etenkin siksi, että viiniristeilyn ohjelmaan sisältyvistä viiniluennoista vastasi Vindirektin Joonas Vainio, joka on mies paikallaan. Hän tosin esitelmöi aiheista, jotka blogia pidempään seuranneet tunnistavat todellisiksi suosikeikseni, nimittäin Bordeaux’sta ja Sauvignon blancista.
Tulta päin, ajattelin, sillä omat käsityksensä todellisuuden luonteesta on syytä tarkistaa säännöllisin väliajoin. Ollaan silti rehellisiä: jos komboon olisi saanut jotenkin tungettua vielä Proseccon, universumini olisi takuulla härmistynyt viinilasin äärellä tai räjähtänyt tai molempia.
Siitä viis, oli hauskaa maistaa pitkästä aikaa Bordeaux’ta tasting-moodissa. Valitut viinit olivat tasokkaita, joskaan eivät erityisen mielenkiintoisia ihmiselle, joka ei suuremmin syty puisevasta tyylistä. Rinnakkain maistelun paras anti oli sen kyvyssä havainnollistaa ääripäiden maakuntana tunnetun Bordeauxin viinien hinnoittelun herkullista poskettomuutta. Tällä kertaa sähköshokki meni edukkaan viinin eduksi, sillä 15 euroa kustantavaa täysverisen bordeauxmaista Poitevin 2008:aa olisi rikollista mennä nimittämään kymmenen kertaa huonommaksi kymmenen kertaa kalliimman aatelisen Pichon-Longueville 2006:n rinnalla. Hieno löyty Vindirektiltä Bordeauxin ystäville.
Jatketaan hinnoista puhumista, kun kerrankin saadaan. Viiniristeily tuntuisi olevan kohtuullisen houkutteleva paketti. Kantiksille myytiin Commodore- ja Delux -luokan hyttejä kymmenien prosenttien alennuksella. Hinta sisälsi viinimaisteluiden ja luentojen lisäksi pitkän illallisen juomineen molempiin suuntiin. Joonaksen mukaan viiniristeilyt ovat siinä määrin suosittuja, että monet ottivat osaa jo viidettä kertaa. En varsinaisesti ihmettele, koska Joonas kaatoi laseihin hetkittäin yli sadan euron viinejä, mitkä tietenkin sisältyivät hytin hintaan.
Siljan Bon Vivantin sapuska oli tasokasta, joskaan ei jäänyt epäselväksi, että keittiö tavoitteli annoksissaan pidikkeetöntä hienostuneisuutta (tuore osteri oli tungettu hyytelön sisään, mikä onnistui ärsyttämään minua) silloinkin, kun vähempikin olisi välttänyt. Laivan elämyksellistä funktiota ajatellen linjaus saattaa silti istua, koska lienee kohtuullista olettaa, etteivät ristelijät ole ehtineet koluta maakrapuisaa ravintolatarjontaa Viinipirun pieteetillä, jolloin itsetarkoituksellista herraskaisuutta ja raaka-aineilla kikkailua voidaan kukaties pitää perusteltuna.
Mikäli ravintolan konseptia halutaan freesata, kannattaisi kukaties ottaa yhteyttä Laukkoseen, Langhoffiin, Tallbergiin tai vaikkapa Spisin Kinnuseen. Makujen puhtauteen ja raaka-aineiden vähäiseen työstöön perustuva pohjoismainen keittiö sopisi Bon Vivantiin monellakin tapaa.
Yhdysvaltalaiselta ketjuravintolalta kuulostava Happy Lobster onnistui yllättämään iloisesti. Maistui! Ravintola tarjosi tuoretta meriruokaa puolikkaasta hummerista taskurapuihin, ostereihin ja savustettuihin rapuihin. Koska samppanja lähti alta kympin 14 cl kaadolla ja merenelävät olivat hyvin tuoreita, toivottaisin ravintolan milloin tahansa tervetulleeksi Helsingin kantakaupunkiin. Mereneläviä syö mielellään sormin samalla kun nautiskelee samppanjaa keskimääräistä suurempina kulauksina.
Vielä pari sanaa Bon Vivant -viinimyymälästä. Olin palannut risteilylle lähtiessäni edellisenä päivänä Murcian reissultani ja löysin listalta viiniä, jota olin kulautellut Bodegas El Nidolla vain hetkeä aiemmin. Hintaetu Siljan suuntaan oli kohtuullisen kiistaton. Bon Vivant kaupitteli pulloa 36 euron sopuhintaan, siinä missä talon markkinointipäällikkö kertoi sen liikahtavan Espanjassa noin 60 euron hintaan.
Seuraavaa kantisristeilyä kannattaa tiedustella Siljalta. Kuulemma vetäisevät viiniristeilyn noin kolmesti vuodessa.
