Skip to content

Radiossa puhumassa alkoholipolitiikasta

Kävin juttelemassa Inkerin kanssa Mediumissa muun muassa siitä miten ihmeessä pääsee ulkomaille dogailemaan viiniä jonkun lennättämänä. Aiheena myös kulinarismi ja miten hommassa voi kehittyä. Ja tietenkin nykyinen alkoholipolitiikan irvikuva, joka meitä riivaa. Kuuntele klikkaamalla tästä!

Screen Shot 2015-03-31 at 15.39.57

Egon Müllerin sohvalla

Screen Shot 2015-03-21 at 08.08.40
Winemakers Winemaker -palkinnon juuri voittanut Egon Müller on yksi Saksan legendoista. Minulla on yksi tarina hänestä. Olin viettänyt Moselissa muutaman päivän. Eräs lissabonilainen kaverini oli hyvää pataa Symingtonin viiniperheen kanssa ja kertoi saaneensa meille audienssin herra Müllerin luo kontaktiensa kautta. Mikäpä siinä.

Moselin tuottajista moni ei uskonut hommaa todeksi. ”Olette menossa Müllerin luo? Oletteko ihan varmoja?” ”En tiennyt, että hän ottaa vastaan vieraita.” ”Tiesittekö, että jotkut kertovat miehen olevan vampyyri?”

Paikallisten hämmästelyt ja varoitukset mielessä ajoimme viinitarhojen ympäröimälle kiviselle kartanolle Scharzhofissa. Ovessa ei ole ovikelloa, joten kolkutimme sitä rautaisella kolkuttimella.

Odottelimme tovin, jolloin hermostus alkoi kasvaa. Miksei sisällä näkynyt lainkaan valoa? Oliko tämä virhe? Lopulta ovi aukesi ja vastassa oli Egon IV, joka toivotti meidät tervetulleeksi hymyillen, mutta kuiskaavalla äänellä. Astuimme sisään. Seinustalla oli keskiaikainen haarniska kuin Aku Ankassa ja keskellä kiviportaat ylöspäin. Valaistus oli siinä määrin hämärä, että silmiltä kesti hetken tottua. Egon ohjasi meidät kirjoilla vuorattuun sivuhuoneeseen. Istuimme upottaville plyysisohville.

Kävi ilmi, että hän oli jostain syystä tyytyväinen, että vierailimme. Me nyökyttelimme. Egon IV avasi ensimmäisen pullonsa, melkein kuin mittaillakseen vieraitaan. Se oli Scharzhofberger Riesling 2012, jonka rypäleet kasvavat käytännössä kartanon ympärillä.

Egon IV kaatoi laseihin tuntuvan makeaa, mutta hapokasta rieslingia, joka oli kerrassaan mainiota. Tasapainon juhlaa alusta loppuun. Mieleni teki hotkia viini suurempina kulauksina, mutta en kehdannut. Jos tämä on viinien lähtötaso, alan ymmärtää Egon Müllerin maineen, ajattelin, tietämättä tuolloin kuinka mittavasta maineesta todella oli kysymys. Joimme pullon tyhjäksi hitaasti. Egon IV haki uuden pullon kellaristaan ja oli tovin vaiti. Katselimme pölyn leijailua ilmassa ja joimme toisen pullon. Tällä kertaa selvästi vanhemman.

Tässä kohtaa panin merkille, ettei tarjolla ollut minkäänlaisia sylkykuppeja. Isäntä ei syljeskellyt ja vieraat mukautuivat talon tavoille. Egon IV ei halunnut, että viinejä haaskataan. Joimme pullon tyhjäksi, minkä jälkeen hän haki seuraavan. Hänen poistuessaan tuuletimme ääneti kuin maalin tehneinä ja vilkuilimme katon rajaan, näkyikö siellä kameroita. Egon IV oli poissa useammankin minuutin, mutta palasi tarkoin valittu pullo mukanaan.

Kaadettuaan viinin laseihin hän ei pitänyt luentoa, vaan oli pitkänkin tovin hiljaa, melkein kuin keskittyen olennaiseen. Sitten hän haki vielä uuden pullon. Ja tovin tuumattuaan vielä sitä seuraavan. Hän ei varsinaisesti selostanut mitä tarjosi, vaan antoi maun puhua ja todennäköisesti ihasteli tukahdutettuja reaktioitamme.

Kerta kaikkisen hämmästyttävän herkullisia Rieslingeja, jotka paranivat pullo kerrallaan saavuttaen lopulta jonkinlaisen lakipisteen, johon edelleen vertaan lajityypin Rieslingeja suussani.

Viimeisen viinipullon kohdalla saksalainen asiantuntija alkoi näyttää levottomalta. Onkohan hänellä kusihätä, onhan tässä istuttu jo kolme tuntia? Portugalilainen kuski, jonka ansioksemme vierailumme oli täysin laskettava, oli sen sijaan imaillut suunnilleen saman määrän viiniä kuin kaikki muutkin, eli noin pullollisen. Hän hymyili leveästi. Egon IV:n posket punoittivat, mutta hän puhui edelleen kuiskaten.

Lähdimme sydämellisissä tunnelmissa poikkeuksellisen hetken jakaneena. Hyvästien jälkeen nousimme autoon ja saksalainen melkein huusi ”tajuatteko te saatanat mitä äsken juotiin? Pelkästään viimeinen pullo oli 1500 euron arvoinen. Mitä juuri tapahtui? Olenko vielä elossa.”
”Tämä oli hyvä vierailu”, sanoi portugalilainen ja hyppäsi kuskin paikalle. ”Eiköhän mennä kaljalle.”

Egon Müller Scharzhofberger Riesling Kabinett 2012
Egon Müller Scharzhofberger Riesling Kabinett 1997
Egon Müller Scharzhofberger Riesling Spätlese 2003
Le Gallais by Egon Müller Wiltinger Braune Kupp Riesling Auslese 1993
Egon Müller Scharzhofberger Riesling Eiswein 1998

Alkoholipolitiikka oikean ja väärän ristipaineessa

Screen Shot 2015-03-11 at 12.12.29
Meillä saattaa olla Euroopan unionin jäseninä käsissä uudenlainen ongelma, nimittäin lainkuuliaisuuteen perustuvan kulttuurin lainsäädännön virittyminen valtion etujen mukaiseksi kansalaisten etujen vastaisesti. Jos näin pääsee käymään, seuraa jänniä juttuja.

Paine tuppaa purkautumaan. Pari skenaariota näyttää todennäköisiltä. Ensimmäisessä lainkuuliaisuuden kulttuuri mukautuu vallitseviin realiteetteihin, eli käytännössä yleinen lainkuuliaisuus haurastuu hankauskitkan ikeessä. Moinen ei tapahdu yhdessä yössä, mutta tarkoittaa muun muassa yleistä verojen maksuhalukkuuden laskemista. Toisessa skenaariossa ristipaine purkautuu mukauttamalla lainsäädäntö vastaamaan asetelmaa siten, ettei yleinen oikeustaju ehdi ottaa suurempaa osumaa. 

Mielessä pyörii alkoholipolitiikka. Enemmistö suomalaisista on saanut tarpeekseen holhoamisesta ja jatkuvasti rajoittamisesta, kyselyt kertovat. Samaan aikaan valtio miettii uusia keinoja ohjata verotuloja itselleen lisäämällä molempia. Mikäli suomalaisten suhtautuminen holhoamiseen ohitetaan ja jatketaan vanhalla linjalla, ollaan tukevasti ensimmäisessä skenaariossa.

Maksimaalinen verokertymä on kansallinen etu vain jos siitä maksettu hinta alittaa saavutetut hyödyt. Lainkuuliaisuuden murenemisen hinta laskettaneen tulevina vuosikymmeninä melko lailla suuremmissa summissa kuin mitä merkantilistisen fiskaalipolitiikan lyhytkestoiset hyödyt voivat tuottaa. Vielä ei ole tietoa, liittyykö Gourmondon keissiin valtion instanssien toiminta vai ei, mutta selvinnee ennen pitkään.

Tämä on poikkeuksellinen maa. Suomalaisessa kulttuurissa normit ja lait samastetaan toisiinsa. Lakien katsotaan edustavan lähtökohtaisesti universaalia oikeaa ja väärää, ei ajavan esimerkiksi jonkin tietyn ryhmän etuja. Itseasiassa suomalaisessa kulttuurissa laki katsotaan oikean ja väärän määritelmäksi. Kyse lienee ilmiöstä, joka on yhtä herkkä kuin harvinainen. Kukaties se on myös yksi suomalaisen yhteiskunnan poikkeuksellisen menestyksen salaisuuksista?

Valtion rangaistuksen kaltaiset käytännöt ammuttiin alas käytettyjen autojen verotuksessa, mutta valtion taistelu Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjaa vastaan jatkuu sinnikkäänä muilla toimialoilla. Tavaroiden liikkumista halutaan rajoittaa, jotta kansaa voitaisiin holhota tuottavammin. 

Tullin yritystä estää viinin tilaamista ohi valtion monopolin voidaan pitää esimerkkinä kansallisen edun vastaisesta politiikasta. Vaalien alla olisi oikea hetki sytyttää valot Arkadianmäellä. Pelissä on suurempia asioita kuin ensi vuoden budjetti.

Kuulumisia: Viinikevät, biohakkerointi, Soil Wine Room ja Groszer Wein

Edellinen viikko meni kuvatessa ruokaohjelmaa kanadalaisen tv-ryhmän kanssa National Geographicille. Halusivat tulla ensimmäisenä tusinasta kaupungista Helsinkiin, koska se on heidän mukaansa niin cool. Kiva, että osakkeemme ovat nousussa. He pääsivät syömään pullaa ja katsastamaan muun muassa Atelje Finnen, Juuren ja Savoyn.

Huomenna Yle Puheelle tulee vieraaksi kello 13 lääkäri Olli Sovijärvi, jonka kanssa keskustellaan biohakkeroinnista. Jos aihe kuulostaa uudelta tai jopa hämmentävältä, älä huoli, sitä se on minullekin. Tavattoman kiinnostava aihe, jossa itää siemen perspektiivin vaihtoon. Kaikkia juhlimiselle persoja kiinnostanee yksityiskohtainen ohje krapulan hoitoon. Toimenpiteet alkavat jo ennen suoritusta ja jatkuvat sen aikana, päättyen jälkihoitoon. Tässä on näytteeksi Sovijärven ja muiden Biohakkerin käsikirjan kirjoittajien lista aineista, jotka tulisi nauttia ennen ilakointia:

5–10 grammaa klorella -levää 

B1-vitamiini ja alfalipoliinihappo 

Glutationi 100 mg (mieluiten 
liposomaalinen muoto) 

Maarianohdake (silymariini) 
ja sarviapila470 

Niin, Sovijärvi kertoo myös miten älykkyysosamäärää voi nostaa syömällä oikein ennen tenttiä ja sen sellaista, joten korvat hörölle, jos haluatte pärjätä nykyistäkin paremmin elämässä.

Sitten viiniasiaa. Tänään oli jo perinteeksi muodostunut tapahtuma Viinikevät, joka tarkoitti tällä kertaa Vinnaturen ja Viinitien tuotteiden maistatusta. Hyvin järjestetty tilaisuus, jonka tunnelmaa Viinitien osallistuminen vain paransi. Alla muutama fiiliskuva.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kävin tuoreessa Soil Wine Roomissa testaamassa Mathias Krönin Groszer Weinit. Mainio ravintola, jossa tapakset maistunevat paremmilta kuin 90%:ssa Barcelonan tapaspaikoista, koska keittiössä häärää poikkeuksellisen kovan kaliberin kokki Matti Romppainen. Kuulostaa kukaties liioittelulta, mutta sanoille löytyy myös katetta. Huhujen mukaan avokadopasta-Hanna itkeskeli vähän syötyään patatas bravasit, siis paistetut perunat, joten en ole aivan yksin mielipiteeni kanssa. Suosittelen testaamaan viinin ja ruoan merkeissä lyhyenkin visiitin verran.

Mathiaksen viinit tulevat Itävallan Burgenladista, sen eteläosista, ja edustavat jonkinlaista synteesiä modernista ja klassisesta. Pullokoko on ponteva litra, kuten alueella oli tapana männävuosina. Valkoviinien kanssa hyödynnetään gemischter satzia, kasvatustapaa, jossa lajikkeet kasvavat tarhoilla hujan hajan, mikä missäkin. Rypäleet kerätään samaan aikaan ja puristetaan mehuksi erottelematta sen kummemmin, mikä lajike mahtaa olla alikypsä ja mikä mahdollisesti ylikypsä. Lopputulos on kummallisen tasapainoinen. Toimii myös rosé-viinissä, jonka saralla Groszer Wein lienee maailman ensimmäinen. Viinien tyyli on silti moderni, eivätkä toisinaan Blaufränkishiä riivaavat roikalemaiset tanniinit vaivaa. Hauska mies, maistuvia viinejä, kaupungin parhaat tapakset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olut, viini ja viski Yle Puheella

Miten olut, viini ja viski mahtuvat samaan jaksoon? Yllättävän hyvin. Palautteen perusteella viskimies Nikkasen ja olutkirjailija Korpisen vierailu Yle Puheella miellytti monia. Juttua olisi riittänyt helposti toiseksikin tunniksi. Kuuntele klippi Areenassa.

Screen Shot 2015-02-18 at 15.44.28

Vuoden ravintola -kilpailu

Viinipirun sivuilla käydyn Vuoden ravintola -arvailun voittaminen oli tänä vuonna sekä vaikeaa että helppoa: merkittävä enemmistö osallistuneista veikkasi ravintola Kaskista, jopa häikäisevissä määrin, mutta voitto meni pitkään tutkan alla puurtaneelle ravintola SPISille, jonka tarjoama ruoka on melkoisen hyvää.

Onneksi olkoon Jouni Koskinen, sinä voitit lahjakortin kahdelle juomineen ravintola SPISiin. Gastronominen elämys odottaa sinua! Pistä yhteystietosi minulle, niin välitän ne eteenpäin voittajaravintolalle, joka postittaa lahjakortin sinulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoden ravintolan valitsevan Gastronomisen seuran Samuel Sorainen suoritti arvonnan, koska oikein vastanneita oli vain kaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SPISin ydintiimi, kaikkein kovimmat luut äärilaidoissa.

Ravintola SPIS on Vuoden ravintola 2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Gastronomien seuran tällä kellonlyömällä julkistama Vuoden ravintola onnistui tällä kertaa yllättämään minut vähintään yhtä paljon kuin ilostuttamaan. Ravintola SPIS on Vuoden ravintola. Ansaitusti, totean ensimmäiseksi.

SPIS on kuulunut jonkinlaisiin kantapaikkoihini ensimmäisestä aukioloviikostaan lähtien ja olen rankannut sen näkymättömällä listallani kaupungin parhaimpien joukkoon. Olen syönyt ravintolassa kymmenisen kertaa ja huomannut toistojen määrästä huolimatta palaavani rikospaikalle kuin magneetin vetämänä. Ravintola on 18:lla asiakaspaikallaan yksi minimetropolin pienimmistä. SPISin koosta kertoo se, että paukkuvimpien pakkasten aikaan koko salin lämpötila laskee muutamalla asteella, kun joku astuu sisään.

Keittiömestari Antero Aurivuon puhtaisiin pohjoisiin makuihin keskittyvän ruoan makuja komppaavat ravintoloitsija Jani Kinasen juomavalinnat, jotka ovat kallellaan oransseihin viineihin, alkuviineihin ja artesaaniolueen. Juomat tarjoillaan mutkattomasti jalattomista laseista, mikä sopii paikan pelkistettyyn tunnelmaan mainiosti. Keittiön ja salin yhteispelin lopputulemana syntyy yhdistelmiä, jotka kykenevät laajentamaan nautiskelijan kulinaarisia horisontteja hukkaamatta hetkeksikään johtotähden asemassa olevaa herkullisuutta.

SPIS ei ole herättänyt medioissa juurikaan huomiota, mikä on sopinut vaatimattoman Jani Kinasen villasukat jalassa -tyyliin osuvasti. Ravintolan vaatimattomuus on saattanut osittain vaikuttaa myös siihen, että asiakkat eivät ole aina löytäneet ravintolan kahvaa nykimään niin suurina laumoina kuin olisi ollut hyväksi. SPIS on jaksanut puurtaa luopumatta omasta tyylistä tai korkeasta laadusta myös taloudellisesti vaikeina hetkinä. Tällainen ravintola jos mikä, ansaitsee Vuoden ravintolan tunnustuksen.

Gastronomien seuran tunnustuksen myötä SPIS ei lennä enää tutkan alapuolella ja suuri yleisö voi löytää tämän sympaattisen ravintolan.

Onnea SPIS!

Lehdistötiedote: Spis on Vuoden ravintola 2015

 Suomen Gastronomien Seura on myöntänyt Vuoden ravintola 2015 -tunnustuksen helsinkiläiselle ravintola Spisille. Vuoden ravintola -valinnasta jo 30 vuoden ajan vastanneet gastronomit perustelevat valintaa Spisin pohjoismaista raaka-ainetta, keittiötä ja tyyliä kunnioittavalla, ainutlaatuisen rouhealla yhdistelmällä.

Maamme johtavaksi laaturavintolakeskittymäksi muotoutuvassa Kaartinkaupungissa sijaitseva Spis rakentaa annoksensa pääraaka-aine valokeilassa ja pohjoismaisuudelle liputtaen. Spis nostaa pääosaan pohjoismaiset kasvikset, mutta tarjoaa maistelumenussaan myös lihaa ja kalaa. Pienen, 18-paikkaisen ravintolan tunnelma syntyy ruoan ohella ajatuksella rakennetusta, mutta huolettomaksi miellettävästä yhdistelmästä pohjoismaista tyyliä aina äänimaailmaa myöten.

Spis on erikoistunut raaka-aineen ja alkuperän ylistykseen. Yhdessä annoksessa voi olla esimerkiksi tuttu peruna monesta näkökulmasta esiteltynä tai porkkana kasvaa mullalta näyttävässä maukkaassa crumblessa.

”Spisissä korostuu maun puhtaus ja tuttujenkin raaka-aineiden täysin uudet puolet. Ruoka on mielikuvituksellista ja elämyksellistä, mutta ei liian kikkailevaa. Yksinkertaiselta kuulostavat annokset muistuttavat siitä, kuinka paljon raaka-ainetta kunnioittamalla voi saada aikaan. Omenaa ja jogurttia tai suppilovahveroa ja perunaa ovat lautasella jotain sellaista, joka pistää nauttijansa todella ajattelemaan sitä, mitä hän syö”, perustelee Suomen Gastronomien Seuran puheenjohtaja Tiina Lähteenoja-Niemelä Vuoden Ravintola 2015 -valintaa ja jatkaa:

”On hienoa, että vuoden ravintolan valinnasta on tullut erittäin haastavaa. Se on merkki siitä, että Suomessa tehdään ulkoisista paineista huolimatta kovaa ja pitkäjänteistä työtä paremman ravintolaelämyksen varmistamiseksi. Kun maailmalla puhutaan trendikkäästä pohjoismaisesta keittiöstä, pitää Suomen olla niissä keskusteluissa mukana. Spis on siitä erinomainen esimerkki ja täyttää siten hienosti paikkansa Vuoden ravintola 2015 -tunnustuksen arvoisesti.”

ps. Vain kaksi kilpailuun osallistunutta veikkasi Vuoden ravintolaksi SPISiä! Gastronomien seuran hallituksen jäsen toimii onnettarena ja annamme kolikon päättää, kumpi oikein vastanneista voittaa lahjakortin ravintola SPISiin. Voittaja julkistetaan huomenna iltapäivällä.

Kilpailu: arvaa Vuoden ravintola ja voita lahjakortti

business man shrug

Paatuneet sybariitit saman sateenvarjon alle keräävä Suomen Gastronomien Seura on myöntänyt 30 vuoden ajan Vuoden ravintola -tunnustuksen ravintolalle, joka on osoittanut edeltävänä vuonna poikkeuksellista erinomaisuutta. Tittelistä on turha haaveilla, elleivät hyvä palvelu ja herkullisuus kohtaa pitkäjänteistä tekemisen meininkiä.

Toisinaan Gastronomien valinta on ennustellut onnistuneesti Michelinin tähtikartan asetelmia, kuten kävi Askin ja Chef & Sommelierin kohdalla. Näin taisi käydä myös G.W. Sundmansin, Chez Dominiquen, Demon, Postresin ja Olon kanssa, ellen vallan erehdy. Joka tapauksessa, ravintolat tykkäävät voittaa tunnustuksen, koska se varmistaa, että varauskirja täyttää itse itsensä.

Tämän vuoden ravintola julkistetaan 10.2. Haluaisitko päästä herkuttelemaan sen höyryävien patojen äärelle? Arvaa oikein Vuoden ravintola 2015 ja voit voittaa lahjakortin, jonka voittajaravintola ystävällisesti lahjoittaa.

Kilpailun säännöt: Kirjoita arvauksesi tämän postauksen kommentiksi tai Viinipirun Facebook-seinältä löytyvään ketjuun. Oikein arvanneiden kesken arvotaan illalliskortti keskiviikkona 11.2. – kohteena tietenkin Vuoden ravintola 2015. Voittajan nimi julkisestetaan sekä blogissa että Facebookissa. Yksi arvaus per lurkki.

ps. Gastronomien Seuraan voi pyrkiä, jos herkuttelubisnes on lähellä sydäntä. Olen itsekin jäsen.

Miksi alkoholipolitiikan tulee muuttua?

Screen Shot 2015-01-31 at 16.05.34

Kuva IL-tv:n alkoholipoliittisesta keskustelusta

Tästä THL:n kuvasta ilmenee hyvin se, miksi puhun alkoholipolitiikasta. THL:n taulukon mukaan alkoholin haitat ovat noin miljardin euron luokassa, mikä on tietenkin iso summa. Valtaosa summasta muodostuu sosiaalihuollosta, järjestyksenpidosta, sairaspäivärahoista ja oikeuslaitoksen kuluista. Terveydenhuoltoon menee reilu sata miljoonaa.

Kustannukset eivät siis muodostu kulutetun alkoholin kokonaismäärästä, sillä mikäli käyttömäärät jakaantuisivat tasaisesti viikonpäiville, kukaan ei olisi räkäkännissä, lapsia ei huostaanotettaisi, nakkikioskeilla ei tapeltaisi, töistä ei oltaisi pois, eikä kukaan joutuisi vankilaan juoppohulluuden vallassa.

Jäljelle jäisivät terveydenhuoltokulut, jotka katetaan nykyisellään yli kymmenkertaisesti alkoholiveron kertymällä.

Eli: meidän tulisi keskittää kaikki huomiomme ja voimamme kulttuurin muuttamiseen, ei uusien rajoitusten laatimiseen, jotka keskittyvät hintaan ja saatavuuteen, jotka ovat molemmat melko irrelevantteja, koska Suomessa juotu alkoholimäärä on ongelma ensisijaisesti ”kerralla kaikki alas kurkusta” -käyttökulttuurin kautta.

Miten kulttuuri muuttuu? Tuhannen taalan kysymys. Se lienee selvää, että esimerkiksi Yhdysvaltojen vankiloita ei ole vapautettu väkivallasta lisäämällä kameroiden ja käsirautojen määrää, siinä missä suomalainen hyvin salliva vankeinhoito kykenee estämään paitsi vankilaväkivallan, myös rikosten uusinnan kansainvälisesti hyvillä tuloksilla.

Suomen koulutusjärjestelmän pisa-ihme perustuu ilmeisesti oppilaiden itsemääräämisoikeuden tukemiseen, vapaaseen ilmapiiriin hierarkkisen kurin sijasta ja yksilötason oivaltamisen tukemiseen kollektiivisen tankkaamisen kustannuksella. Ja moneen muuhun edistykselliseen ajatukseen.

Miten samassa maassa voi olla niin hämmästyttävän edistyneitä osia, mutta niin patavanhoillinen kontrolliin perustuva alkoholipolitiikka, kun sekä kepin että porkkanan tuottamat tulokset ovat tarkasteltavissa samassa pienessä maassa?

Viinikoulu Iltalehdessä

Käy tsekkaamassa Viinipirun viinikoulu Iltalehden Pippuri.fi -ruokaosiossa. Viinikoulun idiksenä on vastata mutkattomasti ja ymmärrettävästi kysymyksiin, jotka voivat vaivata harjaantumatonta viinisieppoa viinin kiehtovassa maailmassa. Käy lukaisemassa ensimmäiset viinikoulut täältä. Voit myös lukaista aikasi kuluksi haastattelun, jossa valotan nautintomyönteistä tulokulmaani viinin arvioimiseen.

ps. lasissa on runsaalla vedellä laimennettua valpolicellaa. Se näytti paremmalta kuvissa kuin miltä maistui.

ILTALEHTIartokuva

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 73 muun seuraajan joukkoon