Slovenialaisia viinejä, mitä ihmettä? Harhauduin tänään Foxy Wine Houseen kotimatkalla (näin on käynyt ennenkin) ja törmäsin siellä mielenkiintoiseen viinituttavuuteen Sloveniasta. Ja ennen kuin narskutatte hampaitanne niin että se kuuluu tänne asti, tiedän ettei Slovenia, tuo Serbien säälistä säästämä lilliputti Italian kainalossa, ole varsinaisesti ollut lipittelijöiden suosiossa viimeiseen pariin sataan vuoteen, mutta ennakkoluulojen narikkaan jättäminen on ainoa keino estää aivojansa pölyttymästä. Jos et ole vielä kuullut, Foxy Wine Housen toimeliaat naiset perustivat viinibaarinsa ohelle maahantuontifirman, joka on erikoistunut tuomaan kotoisille markkinoille uutuuksia periaatteella “mielenkiintoisia viinejä mitä kummallisimmista paikoista”, mikä vaikuttaa sinänsä omituisen luontevalta jatkeelta Foxyn meiningille.

Foxyssa Slovenian kummajaisia pääsee maistelemaan. Itse otin lasin täyteen Cotarin Terra Rossaa vuodelta 2000. Mutta mitä pitäisi sanoa viinistä, jonka nimen googlettaminen antaa ensimmäiseksi hitiksi “radioactivity and radon potential of the terra rossa soil”? Mitä ihmettä ne meille juottavat? Lyhyesti sanottuna hyvää punaviiniä.

Cotarin Terra Rossa tulee Italian rajan pinnasta Friulin naapurista ja se maistuu viinin tyylissä. Kukaties tyypit ovat hakeneet oppinsa saapasmaan puolelta? Viinin melko oksidoituneessa tuoksussa on hapankirsikkaa ja yrttisyyttä, maussa puolukkaa ryyditettynä melko karheilla tanniineilla. Rustiikkinen viini, ikäistään vanhempi, kuin vaaleansininen polyesterifrakki, joka on ostettu vuonna 2007, mutta sellaista ylilyöntiä ei voi olla salaa kunniottamatta. Näinä laboratoriotuotettujen salonkiviinien päivinä rosoisuudessa on jotakin pirun viehättävää. Kukaties Slovenialaisia viinejä ei tarvitse välttää kuin ruttoa? Foxyyn mars.