Edellisessä postissa pohdiskelin syitä eurooppalaisten kasvaneeseen samppanjan himoon, mutta unohdin mainita yhden keskeisen syyn. Euroopan valtavan kokoinen keskiluokka pääsi samppanjan makuun juhliessaan vuosituhannen vaihdetta, minkä jälkeen paluuta entiseen ei ollut. Samppanjatalojen vinkkelistä kyseessä oli melko tyylipuhdas jalka oven väliin -tekniikka, jonka ovat jalostaneet huippuunsa pölynimurikauppiaat. Tämä ei kuitenkaan selitä viimeisten viiden vuoden aikana tapahtunutta kymmenen euron korotusta samppanjan keskihinnassa, vaikka kysynnän ja tarjonnan ehdoilla mennäänkin. Syyllisiä pitää etsiä Euroopan ulkopuolelta.

Yksi syy samppanjan hinnan nousuun löytyy energian hinnasta. Kalliiksi käynyt maakaasu on rikastuttanut itäisiä naapureitamme ennen näkemättömällä tavalla ja synnyttänyt Lähi-idän öljysheikkejä vastaavan kavalkaadin kaasuoligarkkeja. Venäjälle on tupsahtanut kuluneiden vuosien aikana 100 000 uutta miljonääriä (17% kasvu vuodessa), jotka haluavat huuhdella blininsä alas parhaalla samppanjalla. Venäjä liittyikin Decanterin mukaan vuonna 2007 samppanjamaiden miljoonaliigaan nautiskelemalla kuusinumeroisen pullomäärän kuplivaa. Ei lainkaan huonosti kansalta, joka yleensä turruttaa aistinsa vodkalla. Globaalilla mittakaavalla ongelma muodostuu siitä, ettei samppanjaa voida tuottaa nykyistä suurempaa määrää! Toisin kuin öljyn tuottajavaltiot, samppanjatalot ovat jo saavuttaneet maksimituotantonsa, 400 miljoonaa pulloa vuodessa (mikä tarkoittaa että köynnöksiä kasvatetaan jokaisessa mahdollisessa pläntissä ilman poikkeuksia).

Samaan aikaan Kiinaan on syntynyt 345 000 uutta miljonääriä, jotka vasta opettelevat statusjuomisen alkeita (660 000 samppanjapulloa 2007). Suuressa suosiossa on kuulemma huippu-Bordeaux’in ja coca-colan sekoittaminen: kokiksen sokeri ilmeisesti peittää alleen viinin vastenmielisen ominaismaun. Kun soppaan lisätään Amerikan 3 miljoonaa dollarimiljonääriä, sekä Euroopan 2,9 miljoonaa, niin voidaan tehdä simppeli laskutoimitus: jos jokainen miljonääri kumoaisi pullon samppanjaa viikossa, kaikki samppanja menisi parempiin suihin. Auta armias jos talous vielä jatkaa kasvuaan eikä uumoiltua pörssiromahdusta tule!

Aasian vaurastuminen näkyy myös viljan hinnassa: vehnän hinta kaksinkertaistui viime vuoden aikana. Jos sama tahti jatkuisi parin vuoden ajan, ranskanleipä maksaisi pian enemmän kuin samppanja, pari vuotta myöhemmin enemmän kuin barreli öljyä. Paradoksaalisesti kasvu näkyy myös energian hinnassa, mikä vain lisää venäläisten vaurastumista, mikä taasen lisää energian kulutusta, puhumattakaan kuplivan lipittelystä. Ihastuttava noidankehä.

Kattoon ampaisseet hinnat ovat tehneet samppanjan viljelijöistä iloisia veikkoja. Hehtaarin viljelyspläntti maakunnassa maksaa jo miljoona euroa. Myymällä oman plänttinsä viljelijä voi siirtyä miljonääriklubiin ja auttaa tyhjentämään samoja samppanjavarantoja, joita hetki sitten täytti. Hintojen nousu ei kuitenkaan ole pelkästään myönteinen asia tuottajille. He pelkäävät varsin aiheellisesti että kuluttajien kipuraja tulee pian vastaan. Kuluttaja, joka ei koe saavansa vastinetta rahoilleen, tuppaa olemaan tyytymätön. Tätä silmällä pitäen samppanjan maakunta on päättänyt laajentaa historiallista aluettaan liittämällä viereisten pitäjien viljelyksiä appelaatioonsa. Tilanne on varsin ironinen, sillä nyt liitettävä maa on sellaista, jota samppanjan tuottajat ovat vuosikymmenet katselleet nokan vartta pitkin. Liitettävä maa on ilmeisesti muuttunut yhdessä yössä huonolaatuisesta maailman parhaimmaksi, minkä seurauksena aidan väärällä puolella ollut maa, joka maksoi 5000 euroa hehtaarilta, on nyt miljoonien arvoinen. Hieman kuin voittaisi lotossa, voisin kuvitella. Liitos on tarkoitus toteuttaa 2009, mutta samppanjan hintoihin sillä ei ole vaikutusta vielä vuosiin, sillä laadukkaat köynnökset pitää ensin istuttaa, jolloin ensimmäinen käytettävä sato tulee neljän vuoden päästä, josta saatavaa viiniä kypsytetään vuosia pullossa (vähintään 15 kk, mutta usein vuosia). Kaiken lisäksi Aasia vaurastuu nopeammin (suorastaan eksponentiaalisesti) kuin Champagne laajenee (lineaarisesti).

Mitä siis ratkaisuksi samppanjadilemmaan? Yksi sellainen löytyy Italian Lombardian suunnalta Franciacortan alueelta, jossa tuotetaan Italian hienoimmat kuohuviinit samppanjametodilla. Alueen ilmasto on suorastaan täydellinen kuohuviinien valmistukseen: Franciacortan keskimääräinen vuosi tuppaa sään puolesta olemaan kuin Champagnen alueen poikkeuksellisen hyvä vuosi. Pullojen hinnat ovat kuitenkin merkittävästi samppanjaa alhaisemmat, mikä tekee Franciacortan naukkailusta milanolaisten fashionistojen lempipaheen heti shoppailun jälkeen.

Täytyy toivoa että Alko ottaisi suppeaan valikoimaansa lisää franciacortaa. Ainakin Erottajan Alkon hyllystä löytyy Ca’ Del Boscon Franciacortaa 25,30 euron hintaan. Tilaustuotteena viinin saa toki minne vain. Itse ostin pullon Boscoa, mutta en ole vielä avannut sitä. Pistän tänne pari sanaa ensivaikutelmasta jahka pääsen siihen vaiheeseen. Ja ainiin, sopiiko että pidetään Franciacorta yhteisenä salaisuutena, jotta muu maailma ei rynni sen kimppuun, siemaile varastoja tyhjiksi ja aiheuta kuluttajan kukkaron kannalta ei-toivottua arvon nousua? Näin me voimme jatkaa laatukuohuvan nautiskelua ja heristää samaan aikaan nyrkkiä sekä Champagnen että Aasian suuntaan.