Amerikkalaisten pinot noirien maistelu jatkuu, tällä kertaa tähtäimessä ovat Latinalaisen Amerikan edustajat. Kuten usein uuden maailman kohdalla, on chileläisten viinien tyylillinen kirjo varsin laaja, mikä on toisinaan virkistävää ja toisinaan kaoottista (voitaisiinkos sopia, että kukin juhlii joulua siihen aikaan vuodesta kun haluaa?). Tällä kertaa kokeilevan otteen lopputuloksena on syntynyt kaksi hyvin eri tyyppistä pinot noir-viiniä, jotka ovat kumpainenkin tyrkyllä Alkon tilausvalikoimassa.

Cono Sur 20 Barrels Pinot Noir 2007 (25€)

Tämä Decanterinkin hehkuttama pinot noir maistuu Pirun suussa pistävältä tuijotukselta. Se on übertäyteläinen, tammessa uitettu ja intensiivinen kuin urheilusukan läpi vedetty rypäleuutos, johon on lisätty pirtua. Rypäleensä edustajaksi sitä ei tunnista laisinkaan, ei sen paremmin väristä, tuoksusta kuin maustakaan. Pahan makuinen se ei ole missään tapauksessa, mutta jollain tapaa keinotekoisen tuima. Kyseessä on esimerkki kansainvälisen konsentraatiobisneksen tuottamasta frankenstein-viinistä, jonka eteen heittäytynee rähmälleen kriitikko jos toinenkin. 20 Barrels pinot noir on kuin steroidiversio tuottajan perus-pinotista ja oiva osoitus siitä, että on olemassa piste, jonka tuolla puolen koko muuttuu siunauksesta kiroukseksi. Kauheinta on, että kyseessä on selvästi viini, josta valmistaja on kovin ylpeä. 20 Barrels Cono Sur jakaa takuulla mielipiteet, joten testaa (punaisesta tähdestä huolimatta) ja jaa kantasi blogin lukijoiden kanssa!

Punto Alto Pinot Noir (18,97€)

Toinen pinot tulee myös Chilestä ja on lähes joka maailmankolkassa häärivän Larochen tuottama. Vaikka Punto Alto on 20 Barrelssin maanmies, ei viinejä yhdistä kovinkaan moni asia. Punto Alto on väriltään keskisyvän rubiini, tekstuuriltaan samettinen, miellyttävän hapokas ja tasapainoinen. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että viinin tuoksussa erottuu varsin selkeästi greippi, joka toistuu vaimeampana myös maussa. Yllättävä tuoksu ei kuitenkaan ole rasite, mikä lienee vielä oudompaa kuin se, että punaviinilasissa ylipäätään törmää sitrushedelmään. Punto Alto päihittää Cono Surin 20 Barrelsin, mutta häviää aiemmin maistetulle Erath Pinot Noirille, jonka fokusoitunutta eleganssia huomaan ikävöiväni siinä määrin, että aion tilata pari pulloa pahan päivän varalle.