Piru on jälleen mukana kuvioissa ja blogi jatkaa toimintaansa kelvolliseksi havaitulla tavalla. Parin viikon paussin voi summata toteamalla, ettei samoilu itämaisessa viisaudessa piehtaroivassa maailmankolkassa juurikaan viisastuttanut vanhaa viinisieppoa, joskin se tarjosi tukun muistoiksi luutuvia hetkiä, joihin on hyvä ripustautua kiikkustuolissa kuin hirttoköyteen; ellei viisaudeksi sitten lasketa ymmärrystä siitä, että bhutanilainen riisiviini on kammottava korvike bordeauxin clareteille. Bhumtangilainen hunajaviini sen sijaan piristää illan kuin illan ja johtaa varmoin ottein todellisuuden augmentoitumiseen, kunhan määrät vain vastaavat buddhalaista vieraanvaraisuutta.
