Alsace, huippulaatua, edullisia hintoja ja riskejä

Alsace, tuo Saksan kainalossa sijaitseva maakunta Pariisista länteen asuttaa ihmisiä, jotka aletaan pikku hiljaa hyväksyä ranskalaisiksi vuosisatojen soutamisen ja huopaamisen jälkeen. Alue on läpikäynyt myrskyisiä jaksoja: se on vaihtanut omistajaa parhaimmillaan neljästi alle sadassa vuodessa. Tämä näkyy myös viineissä, jotka kantavat tunnusmerkistöä rajan molemmilta puolilta.

Alsacen maakuntaa voi pitää malliesimerkkinä eurooppalaisesta mentaliteetista ennen Euroopan unionia (suokoon kaavoihin kangistunut hydra maailmankolkalle edes hetken vailla pääkaupunkien pommitusta), sillä jos asiaa katsoo historiallisen kaukoputken lävitse, Eurooppa näyttäytyy sotaisana, äärimmäisen epävakaana, liian tiheään asutettuna niemekkeenä, jossa monarkit, kansallisvaltiot, valtaklikit, ruhtinaskunnat, hihhulit ja vallankumousliikkeet ovat vääntäneet vallankahvaa tavalla, joka saa Afrikan sisällissodat näyttämään leikkikoululta. Ei ole lainkaan yllätys, että Machiavellin ‘Ruhtinaan’ ja Clausewitzin ‘Sodasta ja sodankäynnistä’ kaltaiset realipoliittiset siltojen poltto-oppaat kirjoitettiin maanosan sydänmailla. Mitä tulee väkivallan korkeimpaan hintaan, sen ovat maksaneet sodan jalkoihin jääneet asukkaat, kuinkas muutenkaan.

Mutta itse asiaan. Alsacelaiset tuottavat melko saksalaistyylisiä viinejä, jotka poikkeavat sekä viinilainsäädännöltään että tyyliltään muista Ranskan alueista. Kyseessä on rikas viinikulttuuri, mutta brändäysongelmia riittää. Yksinkertaistaen: kolkan laatutuottajat saavat kaupata pullonsa rypälevetoisesti (mistä kansainväliset kuluttajat syttyvät), mutta vienti kituu verrattuna pienempiin maakuntiin. Vaikka paikalliset loppasuina tunnettaisiinkin, yhtälössä on talonpoikaisjärjen mentävä aukko.

Kuluttajien näkökulmasta ongelma on Alsacen viineille suhteellisen yleinen sokeri, jota viineistä joko löytyy tai sitten ei. Vaikka kuluttaja tunnistaa pullotteen rypäleen, viinin makeusaste jää arvailujen varaan. Arkitodellisuuteen jalkautettuna tilanne on sama kuin arpoisi Stockmannin Herkussa piparkakkujen ja patongin välillä porsaankyljyksen kumppaniksi, silmät sidottuina. Onni onnettomuudessa: viininystävä pääsee huippuviineihin käsiksi sopuhinnalla.

Tänään Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa Alsacen viinejä oli tarjolla 30:ltä maahantuojalta. En ehtinyt maistamaan lähellekään kaikkien tuottajien tuotteita, mutta niistä mitkä ehdin maistamaan, olivat maininnan arvoisia Domaine Pfisterin fokusoituneet, mineraaliset ja puhdaspiirteiset viinit, erityisesti eri Riesling-vuosikertoja blendannut cuvée 8, sekä Dopff-Irionin pinkeät, elegantit ja persoonalliset viinit. Bestheimin Crémant d’Alsace rosé miellytti hinta-laatu-suhteeltaan siinä määrin, että sitä toivoisi näkevänsä Alkon hyllyssä. Myös Cave de Turcheimin Vielles vignes Riesling toimitti makunautintoa.

Suurinta osaa viineistä ei saa Alkosta, mutta osa voi löytyä tilausvalikoimasta.