Perinteisten laatualueiden luiskahtaminen kapitalismin hammasrattaisiin tavalla, joka ei tue niiden persoonallisuutta, huolestuttaa monia vastaajia. 67 prosenttia kyselyn osanottajista tunnustaa olevansa himppasen huolestunut ärtyneisyyttä lietsovan maanantaiskenaarion mahdollisuudesta, siinä missä 27 prosentille nousee suorastaan hikikarpalot otsalle asiaa ajatellassa. Vain 5 prosenttia vastaajista ei näe asiassa ongelmaa, minkä tulkitsen siten, etteivät he joko halua murehtia moisia tai vaihtoehtoisesti uskovat markkinoiden sisäsyntyiseen kykyyn tuottaa paras mahdollinen hyödyke olemassaolevaan tarpeeseen. Legitiimi kanta sekin (joskin markkinakone tovin yskimisen päätteeksi hetki sitten räjähti).

Kannasta viis, tuloksen voi lukea reaktiona jo tapahtuneille muutoksille. Mitä nopeampi rakennemuutosten tahti on, sitä vaikeampi on ennustaa minkälaiseen lopputulokseen ne johtavat. Tältä kannalta huolestuneisuudesta piirtyy melko rationaalinen kuva impivaaralaisen muutosvastarinnan sijasta, joskin asian voi nähdä monelta kannalta (skouppimme jaettuun todellisuuteen ei ole suurennuslasi, vaan prisma). Toisin sanoen, peloissa tarjonnan latistumisesta lienee perää, joskin ylilyönnin riskin mahdollisuutta peri-inhimillisten pelkojen ja uhkakuvien kohdalla ei voi vähätellä. Sassicaia ainakin maistuu hyvältä.

ps. Itse olen kallellaan himppasen-ryhmän suuntaan, eli rynnivän sarvikuonon lailla käyttäytyvän massamaun vaikutukset tällä rikkaruohoja puskevalla kasvimaalla huolettavat, mutta toisaalta näen jo otsikossa mainitun maapalloistumisen mahdollisuutena. Aikana, jona mikään ei ole mistään kotoisin (kuten kiinalaiset maitokorvikkeet, vietnamilaiset jeesuspatsaat tai kansainväliset pääomat), ihmiset etsivät asioita, joilla on osoite.