Margaux näyttää hieman keski-ikään ehtineeltä rokkarilta

Maistelin joitakin päiviä sitten jännittävän viinin, josta kiitos illallisen järjestäneelle ystävälle. Kyseessä oli vuoden 1978 Chateau Marquis d’Aligre Cru Exceptionnelle, joka olisi voinut olla etikettinsä perusteella vanhempikin (harva tuntemani kolmekymppinen on viettänyt näin risaista elämää). Avattaessa kävi selväksi, että viini oli nähnyt jo parhaimmat päivänsä, vaikka olikin yhä kasassa. Maku oli käynyt kovin notkeaksi, tanniinit liuenneet samettisuuden tuolle puolen ja hedelmä korvautunut intensiivisellä tervalla. Pullo kuitenkin viimeisteltiin kunnioituksesta vanhusta kohtaan (ja koska illan päämääränä oli hilpeä hiprakka, missä onnistuttiin).

Vaikka viini olikin hiipumassa pois, se tarjosi mielenkiintoisen katsauksen ikääntyneeseen margauxiin ja toimi mainiona keskustelun aiheena Teobaldo Cappellanon Barolo 1998:n ja parin muun mielenkiintoisen viinin välissä. Ennen kaikkea se osoitti sinnikkyyttä. Toivottavasti nyky-bordeauxien kestävyys on samaa luokkaa, mikrohapetuksesta huolimatta.