Juuri kun pääsin edellisessä postissa parjaamasta Champagnen alueen liialliseksi katsomiani satomääriä, lainsäädäntöön on tulossa suurin muutos miesmuistiin.
Mainittakoon taustaksi, että samppanjateollisuudessa vallitsee voimallinen vastakkainasettelu viljelijöiden ja viininvalmistajien välillä. Talonpojat haluavat rypäleistä mahdollisimman suuren korvauksen, siinä missä tuottajat haluavat maksaa niistä mahdollisimman matalan kilohinnan. Tuottajille tärkeää on myös tuotantomäärien säännösteleminen nykyisen hintastason säilyttämiseksi; liika on liikaa myös yltäkylläisessä Champagnessa, koska lopulta kysynnän ja tarjonnan laki toimii myös Reimsin ympäristössä. Pelkästä rikastumisesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä satomäärät vaikuttavat myös viinin laatuun: mitä niukemmin puskan annetaan tuottaa rypäleitä, sitä korkeatasoisempi viini siitä saadaan (ainakin tiettyyn pisteeseen asti).
Suomeksi sanottuna viljelijöiden ja tuottajien intressit ovat siinä määrin vastakkaiset, ettei ole ihme, että eräät perussekoitukset maistuvat hieman vihreiltä. Nyt riitapukarit ovat päässeet molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, jonka seurauksena satomäärät tippuvat viime vuoden 14,200 kg/ha aina 8.000 kg/ha saakka tänä vuonna. Tämän lisäksi suuret tuottajat sitoutuvat ostamaan liki pari tuhatta kiloa/hehtaari takautuvasti seuraavana vuonna. Mikäli tuottaja kuuluu siihen pieneen vähemistöön, joka sekä kasvattaa omat rypäleensä että tekee niistä viinin, hän saa hyödyntää satomäärän aina liki kymmeneen tuhanteen kiloon hehtaaria kohden.
Mitä tästä sitten pitäisi olla mieltä? Selvää lienee, että mikäli raakamateriaalin määrä supistuu, hinnat tuskin laskevat, jos maalaisjärjellä ajatellaan. Uskoakseni se tulee vaikuttamaan myös samppanjan yleiseen laatuun. Suositukseni vuodelle 2010, satsaa pienempiin tuottajiin.
Asiasta raportoi Decanter.
1 vastaus tähän mennessä ↓
Henkka // marraskuu 17, 2009 klo 11:25 am
Törmäsin blogiin sattumalta ja aika HC sisältöä tuntuu olevan ja vihdoinkin joku joka jaksaa myös päivittää sisältöä ehkä hieman laiskasta kommentoinnista huolimatta. Siistii. Shamppanja artikkeliin olisin kommentoinut muutamalla ajatuksella.
Kypsyttäminen: Mielestäni asia mikä tekee samppanjasta uniikin on muihin kuohuviineihin verrattuna pidempi kypsyttäminen(poikkeuksiakin tosin on). Keskustelimme tuossa muutaman somppa/hovi kaverin kanssa asiasta juuri männä viikolla ja totesimme esim. cavan olevan viinin joka ei pääsääntöisesti parane pidemmän pullokypsytyksen myötä. Cava Gran Reserva-viinit ovat usein huonompia kuin perus pulloteet koska hedelmä katoaa viinistä. Franciacortasta ei minulla ole kokemuksia.
Samppanjan hinnan muodostus:
Brändi samppanjoiden hinnanmuodostukseen ei raaka-aineen hinnalla ole loppuen lopuksi suurtakaan merkitystä. Suurin yksittäinen kuluerä on markkinointi, mikä ei ole todellakaan ilmaista. Vuosittain vaihtuvat erikoispullot, mainokset lentokentillä tai F1 samppanja suihkuttelu on todella kallista puuhaa viinitaloille. Toinen asia on alueen markkina-arvo. Suomi on suurten samppanjatalojen näkökulmasta periferiaa. Hinnat ovat mitä ovat ja niistä ei paljon keskustella. Muuten ei voi perustella miten sama samppanja joka maksaa Suomessa lähes 50€ maksaa vaikka Yhdysvalloissa 25€ eikä sielläkään kauppaketju myy samppanjaa hyväntekeväisyyden nimissä.
On kiva katsoa miten Alkon uusi samppanja Louis Massing tulee tekemään kauppansa hinta sillä on kuitenkin alle maagisen 20€