Monet arvostetuimmat viinijournalistit, kuten Robert Parker, maistavat Bordeauxin huippuviinit avoimesti tilavierailujen yhteydessä, eivät sokkoina tai puolisokkoina.
Useasti toistetut empiiriset kokeet ovat osoittaneet, että harjaantunutkin maistelija “juo etikettiä”, kuten viinin parissa sanotaan, jopa siinä määrin, että värjätty valkoviini punaviinipullossa hämää maistajan usein uskomaan, että kyseessä todella on punaviini! Tämä erehtyväisyys liittyy uskoakseni olennaiseti tapaan, jolla homo sapiens on piuhoitettu. Visuaalisuus näyttelee niin keskeistä roolia aistipaletissamme, että vähäpätöisemmät aistit, kuten haju ja maku, ovat persoja taipumaan visuaalisoituun versioon todellisuudesta, vaikka olisivat suorassa ristiriidassa silmien välittämän informaation kanssa.
Mutta miten tämä liittyy Bordeauxiin? Etikettien juominen mahdollistaa sen, ettei viinimaailman keisarilla tarvitse olla vaatteita. Riittää että maine on kunnossa. Jos kyseessä on legendaarinen tuottaja, jonka viinit maksavat satoja euroja, viinin on oltava satumaisen hyvää, eikö?
Bordeauxin huipputilat tapaavat vastustaa sokkomaistinkeja kaikissa muodoissa ja kaikissa tilanteissa. Alla oleva pätkä antaa hieman osviittaa miksi…
ps. lisää matskua Bordeauxista, Parkerista ja sokotuksesta Dr. Vino-blogissa.
2 vastausta tähän mennessä ↓
Ilkka Sirén // lokakuu 5, 2009 klo 5:21 pm
Hyvä klippi. Arvaa saiko kyseinen 2. viini hyvää kuumotusta ton jälkeen?? =)
lator // lokakuu 6, 2009 klo 7:52 am
Olisi mielenkiintoista tehdä sama sokkotesti 20 vuoden kuluttua samoilla vuosikerroilla. Veikkaanpa että arvokkaammat viinit pärjäisivät paremmin. Yleensäkin edullisemmat viinit ovat huomattavasti aikaisemmin juotavissa toisin sanoen “primessä”.