Skip to content

Arkisto kohteelle

Pari Italian helmeä

Italia on rypälenysvärin aarreaitta: maassa viljellään arviolta tuhatta eri rypälelajiketta ja valtaosa näistä on alkuperäislajikkeita, joita ei muualla tavata. Mitä tulee lajikkeiden kirjon luettelointiin, kukaan ei  tunnu olevan kartalla. Itse asiassa Italian viranomaisille näyttää tuottavan suuria haasteita pysyä kärryillä laatuluokituksista, joista he itse päättävät.

Italian kauppakamari tuntuu uskovan, että maassa on korkeimpia DOCG-laatuluokituksia 36 kappaletta, siinä missä Wikipedia aprikoi, että niitä on 37. Epävirallisten laskelmien mukaan niitä on kuitenkin myönnetty 47, 46 tai 48. Mapituskulttuurin kasvatti pudistelee päätään hämmentyneenä, koska kuvio on yhtä sekava, kuin hypoteettinen hallitus, joka ei ole varma kuinka monta ministeriä sillä on (- Oliks Ikellä viel joku salkku? – Ainakin se ajelee meidän mersuilla).

Kun soppaan lisätään se, etteivät monet Italian huippuviinit ole lainkaan DOCG-luokassa, alamme olla jälkiroomalaisen viinin syvimmän olemuksen äärellä. Himppasen sekavaa on. Lainsäädäntö laatuluokituksineen on kuitenkin vain osa palapeliä ja Italian tapauksessa se ei ole suinkaan tärkeimmästä päästä. Keskeistä on tiedostaa, ettei Italian herkullisuus lopu siihen mihin Chianti, Barolo tai Valpolicella päättyvät.

Alla kaksi vuosikerran 2005 huippuviiniä, jotka tulevat saappaan eri päistä: kengän kaaresta ja varren yläosasta.


Paternoster Aglianico Synthesi 2005 (maahantuojalta)

Kyseessä on tunnetun tuottajan viini rypäleestä, josta tahkottiin arvostetuimmat viinit jo Rooman aikaan. Aglianico-lajike on Etelä-Italian ylpeys, eikä lainkaan syyttä.

Tuoksussa on kypsää hapankirsikkaa ja rusinaisuutta, yhdistettynä yrttisyyteen, pölyiseen maahan ja merellisyyteen (kuin tuore osteri). Maku on täyteläinen, mutta elegantti. Hapankirsikka yhdistyy karpaloon ja piukkaan hapokkuuteen. Puutanniinit ovat kitkerät ja hienojakoiset: viini on kuin peukkuruuviin pantu Châteauneuf-du-Pape. Synthese tarvitsee vielä aikaa, mutta kehittynee varsin herkulliseksi pläjäykseksi noin 5-8 vuoden kuluessa.

J. Hofstätter Barthenau Vigna S. Urbano 2005 (39€ superiore.de)

Kuten tuottajan nimi viittoo, Alto-Adigen maakunnan siteet Itävaltaan ovat siinä määrin vahvat, että etikettiin on varan vuoksi pantu Pinot noirin nimi sekä Italiaksi että Saksaksi. Kukin voi itse päättää juoko Pinot neroa vai Blauburgunderia. Pistäydyin tilalla maistelemassa viinejä pari vuotta sitten. Tätä vuosikertaa en ole aiemmin testannut, joten nokka kohti lasia.

Viinin tuoksussa on liki ylikypsää kirsikkaa, herukkakompottia, tryffeliä, kermakarkkia ja nahkaa. Viini on suun täyttävä, elegantti ja silkkinen, mutta samaan aikaan hapokkuudeltaan uutta kulautusta käskevän napakka. Maku alkaa runsaasta kirsikkaisuudesta, mutta päättyy herkkusienimäisiin flavoreihin, joiden parissa jatkaa seikkailuaan viidentoista sekunnin paremmalle puolelle. Tyylikäs viini, joka liikkuu otteineen Burgundin ja uuden maailman välimaastossa.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 62 muun seuraajan joukkoon