Chianti Classicoa Firenzessa
Lennähdin Firenzeen Italian Toskanaan juomaan Chianti classicoa, jota kaadettiin laseihin yli sadan tuottajan voimin jokavuotisilla Chianti Collection -messuilla. Mitä jäi päälimmäiseksi mieleen viiden tunnin maistelurupeaman jälkeen? Tieto siitä, että classicon tulevaisuus on hyvissä käsissä: ylenpalttisia ylilyöntejä ei tullut vastaan kuin pari hassua ja yleisesti laatu oli varsin korkealla.
Huonoimmillaan Chianti classico näyttää olevan silloin, kun rypäleitä on työstetty liikaa; hedelmäisyys on ylikorostunut, ekstraktio pakotettua, tammitus ylenpalttista ja suutuntuma pyöreä. Parhaimmillaan viini on ryhdikäs olematta raskas sekä puhdas ja tarkka olematta ohut tai yksioikoinen. Sellaisena Chianti classico nousee Pirun suosikkityylien kärkikahinoihin.
Chiantin kukkohan se siinä
Borgo Salcetinolla kikatettiin nuorille tytöille
Hylätty juna-asema heräsi eloon messujen ajaksi
Linssit Caparsan viinien takana
Caparsan Doccio a Matteo Riservaa saa muuten yhä Alkon tilausvalikoimasta, vieläpä vuosikerralta -97
Oikeassa laidassa Fontodin kulttikamaa. Hyvin tehty viini, jolla on poikkeuksellinen suutuntuma ja pitkä makuprofiili, joskin parin vuoden lankutus hieman hämäsi.
Yksi suosikeistani parin sadan viinin joukosta: Querciabellan Camartina 2008
Poggerinon mainio viinintekijä, jonka nimen unohdin ja käyntikortin hukkasin
Jarkko Peräsen Chiantit tekivät kauppansa. Uusi La Misse kannattaa katsastaa.
Rentennanoa on saatava kaappiin ja sassiin. Ettei vaan olisi ollut messujen paras viini?
Italialaiset eivät pelleile ruokansa kanssa. Annoskateus on väistämätön.
Tsekkaa video (1:20min) eventistä ja sitä seuranneista päivistä klikkaamalla yläpuolen kuvaketta.
Hei! Kiitos vinkeistä ja mukava nähdä, että blogissa vielä henki pihisee! Hyvään tahtiin tullut päivityksiä mielenkiintosista aiheista.
Pihiseehän se! Tää on liian kivaa, jotta lopettaisin, vaikka toisinaan kyllästynkin itseeni ja kirjoituksiini. Pistäkää kommentteja vaan lisää, niin saadaan juttu kulkemaan molempiin suuntiin!
Mikäs oli yleisin blendi? Sangiovesea toki, mutta oliko lisänä Canaioloa vai kansainvälisiä lajikkeita?
Osa tuntuu käyttävän perinteisiä, mutta kansainväliset vaikuttaa yleisemmiltä. Merlot ja Cabi näin näppituntumalta, mutta jotkut käyttää myös pehmeämpiä aikaisemmin kypsyviä italialaisia lajikkeita. Yks tuottaja käyttää Teroldegoa, jota on kuulemma käytetty aikoinaan laajemminkin. Kourallinen tekee 100% sangiovesea, mutta heillä tuntuu olevan aurinkoisimmat palstat. Samat tuottajat saattavat tehdä Merlot-Cab IGT:tä, joten varsinaisesta Merlot-inhosta ei ole kyse. Tämä kaikki se huomioiden, että paikalla oli noin puolet kaikista Chiantin tuottajista.
Teroldegoa? Hmm, kuulostaa kiinnostavalta, kukas oli tuottaja? Henkilökohtaisesti en ole suuri Canaiolon ystävä, se tuntuu aina tekevän Chiantista jotensakin maamaisen tai tunkkaisen oloisen. Merlot toimii pääsääntöisesti tosi hyvin, Cabi taas on niin läpitunkeva, että se helposti muuttaa viinin luonnetta.
Ainakin La Novella käyttää Teroldegoa blendissään. Ihan toimivaa kamaa, vaikka ei kärkikahinoissa olekaan.
http://www.tenutalanovella.com/index-cpm-1.html
Saattaa olla niinkin, että Lampun mainitsema Canaiolo-efekti tulee enemmän viinitarhalta yleensä kuin lajikkeesta erityisesti: suurin osa niistä tarhoista, joilla Canaioloa on, on istutettu joskus 1970-luvulla ensimmäisten suurten julkisten rahoitushankkeiden aikana tuottamaan puhtaasti määrää. Istutustiheydet ovat harvoja, kloonit (yli)tuottoisia ja juurakot voimakkaita. Itse Sangioveselläkin on vaikeuksia tuottaa kunnon juomaa noilla parametreillä, joten vika ei välttämättä ole niissä muutamassa harvassa Canaiolo-köynnöksessä. Myöhemmin istutetut tarhat on useammin suunniteltu alun pitäenkin tuottamaan laatua, mutta samalla Merlot ja CS korvasivat Canaiolon ja muut paikalliset. Näiden jälkimmäisten todellisesta arvosta saataneen täysi kuva aikanaan kun viime vuosien kotoperäisten lajien renessanssi alkaa näkyä kohtuulliseen ikään päässeinä hyvin toteutettuina viinitarhoina. Itse pitäisin kyllä Malvasia neraa Canaioloa todennäköisempänä nousijana. Merlot’n ja CS:n kohdalla olen samaa mieltä. Ja samaa valintaa puoltaa sekin, että Merlot toimii Chianti Classicossa mainiosti paikoilla, joista Sangiovese ei välttämättä pidä. CS:n kanssa tilanne on toinen: jokainen istutettu köynnös on köynnös vähemmän Sangioveseä.