Kolme kertaa kiellon päälle
Valitsen hieman toisenlaisen näkökulman. Listaan kolme viiniä, jotka edustavat poikkeusta kaltaiseni uusia uria uusien urien nimissä etsivän löytöretkeilijän ostoskäyttäytymisessä, nimittäin viinejä, jotka haipuvat ajatuksina hitaasti ja joiden kirvoittama mielenkiinto säilyy, vaikka olen maistanut ne useita kertoja.
Pullot osuvat hintahaarukassa Alkon sweet spotiin, välille 12-20 euroa, hintaluokkaan, jonka terävin kärki tarjoaa kuluttajalle nähdäkseni monopolin parhaimman hinta-laatu-suhteen, kuten olen joskus aiemminkin todennut. Viinejä yhdistää se, että ne tulevat alueilta, joiden mittava viinihistoria ylittää pituudellaan niiden painoarvon, asiansa osaavan kuluttajan eduksi. Onneksi maailmassa on vielä Gattinaroja, Chinoneita ja Kamptaleja.
Viinin arvoa ei tule nähdäkseni määritellä ensimmäisessä kulauksessa, vaan enemmänkin viimeisessä. Hyvä viini jaksaa ihastuttaa tai vähintäänkin sammuttaa janon ja raikastaa suun, mikä on enemmän kuin monen nykytyyliin tehdyn viinin kohdalla voi toivoa. Alla olevat viinit ovat osoittautuneet kulautuskestäviksi, mikä on seikka, josta ei puhuta tarpeeksi. Tämä artikkeli olkoon yritys nostaa aihetta takaisin keskustelujen agendalle.
Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum (13,98€)
Viini, joka maistuu viinirypäleiltä. Siihen ei paljon tarvitse lisätä. Paitsi kehottaa ostamaan. Hieman viilennettynä enemmän kuin mukiinmenevä. Eloisa.
Travaglini Gattinara (19,88€)
Mausteista marjaa mehevillä tanniineilla. Vallan mainio töräytys vuodesta toiseen. Hinta-laatu kauniisti kohdillaan. Papukaijamerkin arvoinen happorakenne. Eloisa.
Marc Brédif Chinon (16,49€)
Hallitun rustiikki Cab franc, joka on sekä riittävän kypsä että alueelle uskollinen hennon paprikaisine flavoreineen. Ei chinonien parhaimmistoa, mutta oikein kelpo esitys ja ennen kaikkea raikas poikkeus tunkkaisessa valikoimassa. Eloisa.
Viinit hinnoiltaan mun tän hetkiseen harrastukseen sopivia, joten pitääkin laittaa korvan taakse ja kävästä joku kerta hakemassa maisteluun. Mielestäni hyvin napakasti kirjoitettu juttu…ei tarvii isoja jaarituksia, jotta mielenkiinto viiniä kohtaa herää. Toimi ainakin mulle, thanks.
Kiitti Japi, mä yritän kehittää vitsin vuoksi epäammattimaisen tasting noten prototyyppiä, mikä on luonnollisesti helvetin paljon vaikeampaa kuin kirjoitella menemään perinteisiä tasting noteja;)
Thumbs up itävaltalaiselle punkulle! Ovat kyllä hämmästyttävänkin aliarvostettuja ja ansaitsisivat enemmän älämölöä osakseen!
Tosi on! Ei tarvitse mennä kovin kauas Itävallasta, niin alkaa kuulua kyselyitä siitä, että tekevätkö itävaltalaiset punkkuakin. Kivasti kypsyneinä Blaufränkishit on mun suosikkeja. Tuottajat kuten Moric tai Prieler… Miksei Heinrichkin. Ai, ai, ai.
Blaufränkischit toimii kyllä ja zweigeltit menee kivasti kanssa. Moric ja Prieler on maistamatta, pitää pistää korvan taakse. Hillinger on aina vakuuttanut ja esim. Jurtschitschin Cabernet Sauvignon oli tosi mielenkiintoista kamaa. Tässähän tulee jano