Llai Llai ei sorru Chilen tuotannon ylilyönteihin, joita tulee vastaan myös Bio Biosta. Kyseessä on siro ja temppuilematon viini, joka sammuttaa janon. Viini on tyyliltään lähempänä raikasta Beaujolais Villagesia kuin ikoni-Cabernetin reseptillä kokoon keitettyä lattari-Pinotia. Lastuvapaa lankku integroituu kokonaisuuteen onnistuneesti.

Viilennä pullo ennen korkkaamista, yhdistä kanaan tai kalaan. Kympin hintaan kyseessä on löytö.

Mitä tulee äänestystuloksiin, ne olivat chileläisten mukaan polarisoituneempia kuin edeltävissä Berlin Tastingeissa. 40:stä Suomen johtavasta ammattilaisesta koostuvan ryhmän sisäinen hajonta oli suurta, joskin Latourin voitto oli yksiselitteinen. Eräs chileläinen avustaja puhui kahtiajakautumisesta osanottajien keskuudessa, mutta tästä ei ole käsillä mitään tilastollista dataa.

Oma arvioni tulosten luvun yhteydessä suoritetun viittausäänestyksen perusteella on, ettei tasting jakaantunut kahteen ryhmään, vaan useampaan. Mahdolliset ryhmät olivat niin pienikokoisia, ettei selkeitä rintamalinjoja vanhan ja uuden maailman välille syntynyt.

Hajonta oli suurta first growthien sisällä. Vaikka Latour 2007 sai osakseen melko varauksetonta suitsutusta, osa piti Chateau Margaux 2007:ää paletilla jopa keskeltä ohuena, joskin eleganttina viininä. Mouton 2007 sai osakseen perinteistä kritiikkiä: se on sikamaisen tammitettu jopa tammesta tunnettujen first growthien sisällä. Tasting notessani luki muun muassa “espresso drop” tuoksun kohdalla. Maun kohdalla totean: “vaikuttava Bordeaux, silkkiä suussa”. Nostin sen lopulta hopeasijalle Dresdenin tuhosta mallia ottaneesta tammipommituksesta huolimatta, mikä kertoo viinin laadusta.

Rankkasin tastingin parhaaksi viiniksi Sassicai 2007:n, joka oli mielenkiintoinen, jopa aavistuksen eksentrinen viini varsin herraskaisessa seurassa. Toisin kuin Bordeauxin über-viinit, Sassicaian nokka ei ollut kahviaromin dominoima, vaan enemmänkin kuin tiristettyyn pekoniin kääritty tuppo meriheinää; se oli merellinen ja lihaisa, ripauksella tummaa oliivia ja yrttisyyttä. Sinänsä en ollut halolla päähän lyöty siitä, että listani kärkeen päätyi italialainen viini, koska pidän useista maan tyyleistä kovastikin, mutta on todettava, ettei Sassicaian makumaailma ole kovinkaan italialainen, kuten ei Solaiankaan.

Chileläisille kävi listauksessani huonosti. Palettini on melko selvä. Vinedo Chadwickin maun suolaisuus onnistui pelastamaan liiallisen ekstraktion tiettyyn pisteeseen asti, mutta se päätyi lopulta äänestyksessäni hännänhuipuksi. Se oli liian vakava viini, lähempänä paraatikomentoja ärjyvää kersanttia kuin puolihuolimattomia oivalluksia pudottelevaa runoilijaa; teknisesti virheetön, kokonaisuutena vakuuttava, tyylissään vaikuttava ja enemmän kuin ansainnut porttikieltonsa ruokapöytääni.

Täytyy silti huomioida, että chileläiset olivat armottomassa seurassa maailman kuuluisuuksien kanssa. Errazurizin viinit ovat kovia luita, siitä ei ole epäilystäkään. Maut vaihtelevat ihmisestä toiseen. Esimaistelijana toiminut Essi Avellan rankkasi Viñedo Chadwickin tastingin parhaaksi viiniksi ja nakkasi Sassicaian viimeiseksi, joten makumme menivät niin ristiin kuin on mahdollista. Loppuun vielä olennainen lause: kiitokset Eduardo Chadwickille.

Viinipirun lista
10. Viñedo Chadwick 2007
9. Don Maximiano 2007
8. La Cumbre 2007
7. Seña 2007
6. KAI 2007
5. Solaia 2007
4. Château Margaux 2007
3. Château Latour 2007
2. Château Mouton Rothschild 2007
1. Sassicaia 2007

Virallinen lista
10. La Cumbre 2007
9. Don Maximiano 2007
8. Sassicaia 2007
7. ja 6. jaetut sijat Seña 2007 ja Château Margaux 2007
5. KAI 2007
4. Solaia 2007
3. Viñedo Chadwick 2007
2. Château Mouton Rothschild 2007
1. Château Latour 2007

Idea on yksinkertainen: Eduardo Chadwick pistää vastakkain Chilessä valmistamansa ikoniviinit muun maailman parhaimmiston kanssa. Homma vedetään läpi sokkona. Tulokset ovat olleet yllättäviä: Chile on vetänyt pidemmän korren useamman kerran. Jätetään tulosten analysointi ja Pirun sokkolista seuraavaan postiin.

Berlin Tasting Helsingin tulokset

10. sija La Cumbre 2007 15 pt (CHILE) 59,90€
9. sija Don Maximiano 2007 16 pt (CHILE)
8. sija Sassicaia 2007 17 pt
7. ja 6. jaetut sijat Seña 2007 (CHILE) ja Château Margaux 2007 21 pt
5. sija KAI 2007 25 pt (CHILE) 79€
4. sija Solaia 2007 29 pt
3. sija Viñedo Chadwick 2007 30 pt (CHILE) 150€
2. sija Château Mouton Rothschild 2007 31 pt
1. sija Château Latour 2007 47 pt

Seuraavissa Viinibakkanaaleissa on luvassa hauskanpitoa, maistuvaa ruokaa ja lattariviiniä molemmille käsille. Laseihin kaadetaan muun muassa Norton Privadaa ja Rothschild Carmenère Reservaa, lautasille laitetaan ruokalaji toisensa perään, pihviviinien vaatimaa lihaisampaa apetta ja Bakkanaaleille tyypillisiä yllätyksiä unohtamatta!

Ilmoittautumiset osoitteeseen Mange Sudiin tai puh. 0207 11 8350. Lystin hinta on 68€, mikä sisältää kolme ruokalajia ja kuusi viiniä. Tule!

Mistä natural viineissä sitten on kyse? Valmistus- ja ajattelutavasta, joka asettuu modernin teknologisoituneen viinin vastapooliksi, missä avainsanoja ovat tasalaatuisuus ja kuluttajalähtöisyys. Natural viinissä viinintekijä toimii tuotantoa kontrolloivan insinöörin sijasta enemmänkin viinin syntymää avittavana kätilönä. Luonto hoitaa suuren osan valinnoista. Jos säät ovat armottomia, se maistuu pullossa ilman maskeerausta. Autenttisuus ja alkuperäisyys ovat siten tärkeämpiä arvoja kuin tasainen laatu. Pullotteiden vuosikertaerot ovat suuria, mikä ei ole omiaan vähentämään viinifriikkien kiimaa. Tarjolla olevat maut ovat poikkeuksellisen kiehtovia, toisinaan jopa shokeeraavia.

Alla tasting note chileläisestä natural viinistä. Kyllä vain, skene on levinnyt Chileen asti. Piru on mielissään, sillä mitä enemmän viinimaailmaan saadaan monipuolisuutta ja vaihtelua, sitä paremmassa jamassa löytöretkeilyä harrastava kuluttaja on, ja sitä vähemmän teolliset tuottajat voivat pistää ‘ympäristön ja ilmaston saneleman pakon’ piikkiin suosimiansa valmistusmetodeja.

Clos Ouvert, Huasa 2008

Viini on valmistettu paikallisesta País-lajikkeesta (josta ei väitteiden mukaan pitäisi saada laatuviiniä) Chilen Maule-laaksossa, ilman alueelle tyypillistä keinokastelua. Lopputuloksena on hailakan värinen ja aavistuksen samea punaviini, joka on valmistettu carbonic maseration tekniikalla, joka on tuttu Ranskan Beaujolaisista.

Tuoksu on runsas, mutta samaan aikaan raikas. Tuoretta vadelmaa salmiakkiin taittavalla viballa, höystettynä marsipaania muistuttavalla aromilla, joka lienee peräisin ranskalaisista tynnyreistä. Mene ja tiedä. Jännittävä viini, joka on samaan aikaan älyttömän hillitty ja antavan runsas.

Keskitäyteläinen maku seuraa tuoksua. Se on kulauteltavan hapokas vailla havaittavia tanniineja. Lievä jäännössokeri maistuu, mutta se ei tee paketista piiruakaan vähemmän raikasta. Punaiset marjat pyörivät kielellä vielä pitkään kulautuksen jälkeen. Parhaimmillaan aavistuksen viileänä. Ja aivot narikassa, jos Funkyn Jarnon kehoitusta on uskominen. Pahoittelut siis reduktionistiselta haiskahtavasta tasting notesta, mutta jollain tätä tykitystä on yritettävä jäsentää.

Viinin tuoksussa on Cabernetille tyypillisiä aromeja varsin selkopiirteisenä tykityksenä. Mustaherukan lehden ja herukkakompotin lisäksi nokkaan nousee flunssapotilaiden kestosuosikki eukalyptus, mikä vihjaa Pirulle, ettei lasissa tällä kertaa vetelehdi Chilen ekosysteemissä taajaan tavattu selkärangaton, joka tunnetaaan nimellä vaniljavätys tai toffeetylsimys. Koska kokonaisuudesta erottuu myös tuoretta lakritsaa ja teelehteä, uskallan todeta, että vaikka solisti edellä mennäänkin, orkesteri on pakattu onnistuneesti kyytiin.

Maitén viihtyy keskellä suomalaista koivumaisemaa

Viinin täyteläinen maku jatkaa siitä mihin tuoksu jäi. Tekstuuri on pureskeltavan rapsakka, eukalyptuksinen, kypsän mustaherukkainen ja hienojakoisilta tanniineiltaan loppua kohden riittävän ryhdikäs. Hedelmä ei hääri kukkona tunkiolla, vaan jakaa paikkansa sekundaaristen aromien kanssa, eikä kuuma kasvupaikka ole latistanut lopputulosta mehukeitoksi. Pisteenä iin päälle, jälkimaku taittaa lakritsajuureen, joten mikäs tässä on viiniä maistellessa Weberin kaskeaman kaslerin kyytipoikana, vaikka en Chilen Aconcaguan fani olekaan. Jos kuitenkin satut diggailemaan lämpimän tyylin viineistä, kokaise pullo kotiisi. Kyseessä on omassa kategoriassaan onnistunut pläjäys.

++++/+++++

1865 Syrah on chileläisittäin piirun verran viileämmästä Elqui-laaksosta ponnistava viini. Viinin nokassa on tammen tuomaa suklaisuutta, turvetta, minttua ja karpalohilloa. Maku on kypsän karpaloinen ja tekstuuriltaan massiivinen, hapokkuus on miellyttävän herukkaista ja yrttinen lopetus pitkääkin pidempi. Lämpimän viinin makeuden ja yrttisyyden tasapaino on hyvä, samoin siirappisen hedelmätykityksen ja raikkauden välinen balanssi. Isoksi chileläiseksi 1865 Syrah pysyy kivasti pystyssä, eikä edes horju. Normaalisti väittäisin, etten pidä tällaisista viineistä, mutta näin hyvän viinin edessä olen aseeton.

Hinta on suolainen, mutta kohdillaan niille, joiden lähihistoriasta löytyy Chilen kulttiviineille nautiskelua. Totuuden nimissä pidin itse -06:sta nyt maistamaani -07:ä parempana: siinä oli enemmän rhônemaisia eläimellisiä piirteitä ja tekstuurissa maltillisemmin pureskeltavuutta. 2007 on tyyliltään piirun verran lähempänä niitä viinejä, jotka ovat tehneet Chilen viineistä kuuluisia maailmalla. Oikein hyvä viini silti. Ennen kaikkea tasapainoinen. Jos pidät uuden maailman suurista viineistä, testaa. Kukaties ihastut.

++++/+++++

Olen kuluneen kuukauden aikana maistellut ja arvioinut kymmeniä Chilen ja Argentiinan viinejä, mikä lienee määrällisesti viisi kertaa enemmän kuin edeltävinä parina vuotena yhteensä. Totuuden nimissä puolisokkona toteutettu maistelu kävi hetkittäin työlääksi, etenkin kymmenennen samankaltaisen Chardonnayn tasting-notea rustatessa. Toisaalta edukkaiden lattariviinien läpikahlaaminen on ollut mielenkiintoinen kokemus, joka on toiminut tilaisuutena kohdata omat ennakkoluulonsa.

Puolisokkomaistannan tulokset ovat osittain ennakoidun kaltaiset, mutta paikoitellen yllättävät. Kukaan tuskin hämmästelee, jos sanon, että latinalaisessa maailmankolkassa 6-12 euron väliin mahtuu monenlaista vipeltäjää, eivätkä kaikki viinit ole teknisesti sillä tasolla, jolla tuottajat kernaasti mainostavat niiden olevan. Samaan hengen vetoon totean, ettei uuden maailman hinta-laatu-suhde ole läheskään aina keskimääräistä parempi. Eräät viinit ovat siinä määrin kelvottomia, että pidän niitä huonoina ostoksina. Onneksi joukkoon mahtui myös iloisia yllätyksiä.

Yksi myönteisesti yllättänyt oli kaikkien itseään kunnioittavien viiniharrastajien parjaama Gato Negro, joka ei mielestäni ansaitse mainettaan eräänä Alkon valikoiman hävyttömimpänä roskaviinien valmistajana (enpä olisi uskonut kirjoittavani postia, jossa ei morkata Gato Negroa). Ei etenkään, koska eräät tuottajat myyvät liki kympin hintaan saman tyylisuunnan viinejä, jotka häviävät teknisesti esimerkiksi Mustan Kissan Merlotille, joka oli suoraviivainen, mutta lipiteltävä viini. Toisaalta maisteluissa saattoi käydä vain hyvä tuuri; parin kuukauden päästä hyllyillä oleva erä voi maistua erilaiselta, kiitos huikeiden valmistusmäärien. Musta Kissa ei kuitenkaan ole otsikon lupaama ylisuoriutuja, vaan enemmänkin yllättävän keskinkertainen esitys halvan hintaluokan viiniksi.

Puolisokkomaistannan selkein ylisuoriutuja oli Argentiinan Graffigna, joka osoittautui jonkinlaiseksi tasting-tähdeksi. Graffignan valmistamat viinit saivat osakseen ViiniTV:n suosituksen Malbecin ja Chardonnayn kohdalla, eri päivinä ja puolisokkona. Myös tuottajan Cabernet sauvignon erottui hintaluokassaan edukseen tervaan taittavine vivahteineen, vaikkei yhtä onnistunut esitys olekaan. Graffignan taakse jäivät Tarapaca, Santa Digna, Nieto, Cono Sur, Casillero del Diablo ja monet muut.

Miltä Graffignan viinit sitten maistuvat? Ne ovat Etelä-Amerikassa yleiselle kuluttajaystävälliselle tyylille uskollisia: pyöreitä ja täynnä hedelmää, helposti lähestyttäviä ja runsaita, mutta eivät latteita tai hapottomia. Tällaisesta tyylistä joko pitää tai sitten ei. Itse huomaan sietäväni sitä todellisuudessa paremmin kuin olin itselleni uskotellut. Nämä lattariviinit eivät ole käytössäni ruokaviinejä, mutta täyttävät tehtävänsä illanistujaisissa, joissa palan painike on hyvään seuraan verrattuna sivuseikka. Kaiken kaikkiaan havaintoni oli, etteivät Chilen ja Argentiinan alle kympin punaviinit ole niin geneerisiä, kuin usein kuulee väitettävän.

Chileläisen Vina San Pedron viinintekijä Marco Puyo pistäytyi maistattamassa viinejään perjantaina Helsingissä. San Pedron viinitalo valmistaa muun muassa kyseenalaiset kassakonehitit, jotka tunnetaan nimellä Gato Negro sekä fiinimmät Castillo de Molina -viinit, joista jälkimmäiset ovat Marcon heiniä.

Perusviinien lisäksi Puyo maistatti tilaisuudessa San Pedran lippulaivaviinin, Cabo de Hornos 2003:n, joka oli Pirun mielestä varsin tyypillinen chileläinen ikoniviini: tuju ja täyteläinen, runsaaseen tammeen kääritty Cabernet-pommi, jossa oli kaikkea paljon, mutta yllättävyyttä tai omaperäisyyttä niukalti.

Ikoniviiniä mielenkiintoisempi tuttavuus oli viini nimeltä 1865 Elqui Syrah, viileällä alueella valmistettu 100% Syrah, jonka ensimmäistä ja tällä erää ainoaa vuosikertaa maistelin lasillisen verran. Viiniin käytetyt Syrah-rypäleet tulevat Elqui-laaksosta, joka sijaitsee rutikuivan autiomaan kupeessa Pohjois-Chilessä, mutta joka on samaan aika kylmä, kiitos viilentävien merituulien.

Viinin aavistuksen makeassa nokassa oli tammen tuomaa mokkaa, mutta myös Pohjois-Rhonen Syraheille tuttua eläimellisyyttä, metsämättään tuoksua ja punaisia marjoja. Maku oli muikea, täynnä punaisia marjoja, hapoiltaan napakka ja gripiltään maun takaosassa miellyttävän tiukka. Vielä nuori viini, joka onnistui muuttamaan käsitykseni Chilen viineistä kertaheitolla.

Caliterran Guadran mukaan Chile ylettyisi Norjasta Saharaan. Tyypillistä puhetta mieheltä, joka uskoo että maailma on pyöreä.

Piru kävi maistamassa chileläisen Caliterran viinejä Wennercon järjestämässä tilaisuudessa, jossa puhetta ylläpiti señor Sergio Guadra, tilan pääviinintekijä. Caliterra on kuluneina vuosina panostanut runsaasti kestävään kehitykseen. Maaperää säälitään orgaanisen viljelyn muodossa ja paikallisia asukkaita tuetaan sosiaalisten projektien muodossa.

Konkreettisimmin linjaus näkyy suomalaiselle kuluttajalle Caliterran pulloissa, jotka ovat tätä nykyä kevyempiä, jotta kuljettaminen pallon toiselle puolelle haaskaisi vähemmän luonnonvaroja. Pullotteiden etiketit valmistetaan kierrätyspaperista ja tarhoilla laiduntaa liuta puolivillejä hevosia, jotka popsivat naamaansa ylimääräisen aluskasvillisuuden, joka muutoin pitäisi myrkyttää pois silmistä (ja  jotka vääntävät samalla ruokavalionsa köynnösten sekaan lannoiteeksi, vaikka Guadra ei tätä maininnutkaan).

Samalla vältytään ylenpalttisilta maastopaloilta, joten homma näyttää kaiken kaikkiaan toimivan (vaikka kriittisyyteen taipuva Piru mielellään kuulisi, näkyykö eettisyys myös minimipalkoissa tai työntekijöiden sairastumisiin liittyvissä käytännöissä).

Mitä tulee viineihin, ne edustavat uuden maailman kuluttajaystävällistä tyyliä. Tämä tarkoittaa pehmeyttä, täyteläisyyttä, hedelmäisyyttä ja, Caliterran tapauksessa, valitettavasti liiallista määrää tammea. Caliterran viinit uponnevat uuden maailman makeaan tyyliin persoihin viinisieppoihin; ne jotka etsivät Chilestä viittauksia vanhaan maailmaan, tulevat löytämään ennakkokäsityksiään vastaavia tuloksia.

Alkon valikoimista löytyy tällä erää kolme Caliterran tuotetta:

Caliterra Chardonnay Reserva (8,69€)

Tuoksussa ananasta, litsiä ja jo 90-luvulta tuttua Lipsi-mehujäätä. Karkkituoksua jatkaa kivoilla hapoilla varustettu tropiikkiin ja mehukkaaseen päärynään kallellaan oleva maku, joka on runsasta tuoksua fokusoituneempi, freesimpi ja miellyttävämpi, mutta hivenen liian tamminen Pirun makuun. Hinta-laatu-suhde on silti kohdillaan. Tammitettu Chardonnay on Pirun paletissa trion paras työnäyte.

Caliterra Cabernet Sauvignon Reserva (8,69€)

Tuoksu on, vain Chilessä mahdollisella tavalla, samaan aikaan ikään kuin huovan alla, mutta runsaasti levällään. Se ei ole kovinkaan freesi, enemmänkin suurieleisen mausteinen hieman hähmäisellä tavalla. Maku kuitenkin pelastaa paljon, sillä hedelmäisellä viinillä on kiva suutuntuma ja miellyttävä happorakenne. Vaikka tammea on tarjolla täysi latinki, viini ei ole liian makea.

Caliterre Tributo Shiraz (10,98€)

Tuoksu on yllättävän rönsyilevä Shiraziksi, ilmeisesti vähemmistörypäleet Malbec ja Merlot tuovat kokonaisuuteen mittaansa enemmän vipinää. Läsnä on kosolti tammen tuomia aromeja, kanelia ja kumia. Maku on maukas ja miellyttävän hapokas verrattuna Etelä-Australian vastaavan hintaisten Shirazien hillomaiseen makumaailmaan. Tributon hinta kipuaa maagisen kymmenen euron rajan väärälle puolelle, mutta tasoero Cabernet Reservaan on silti panostuksen väärti. Hetken mutustelun jälkeen totean tämän kivaksi viiniksi, jonka hinta-laatu-suhde on hyvä.

Caliterran viinit sopivat chileläisten viinien ystäville. Samalla viinin ostaja saa kaupan päälle hitusen hyvää omaatuntoa. Vaikka viinit eivät ole elegantteja, ne ovat antoisia ja reheviä. Jos et ole pitänyt aiemmin Chilen viineistä, Caliterra ei muuta mieltäsi. Jos kuitenkin tapaat viettää runsaasti aikaa Etelä-Amerikan viinihyllyjen edessä, en usko että petyt. Puolet tammesta pois, kuuluu Pirun mantra Chilen suuntaan.