Entries categorized as ‘-HANKI’
Uuden maailman viinituottajat tuntuvat äkänneeen, että viileämmän kasvualueen viinissä on sittenkin enemmän idistä, koska kuumuus latistaa kompleksisuutta. He eivät ole yksin, sillä myös keskivertokuluttajat tuntuvat äkänneen saman, mistä päästäänkin rimpsuun, jossa tuottaja äkkää, että kuluttaja äkkää, mikä tuottaa äkkäämisen: kohti kylmyyttä, kompleksisempiä viinejä ja kassakoneen kilinää.
Ei lainkaan huono kehityssuunta, jos minulta kysytään, vaikka onkin ilmeistä, että k-kirjainta ylikäytetään.
Tämä näkyy esimerkiksi Chilessä vuorten rinteille istuttamisena, mutta myös viileämpien seutujen, kuten Bio-Bion, hyödyntämisenä. Helppous ei ole enää ainoa valtti, laadun eteen ollaan valmiita työskentelemään. Pohjois-Amerikassa Oregon, Washington ja jopa Kanada ovat nousussa, ja Argentiinassa Patagonia.
Pirun lasissa on tällä kertaa patagonialainen Calafate Reserva Malbec 2008, jonka maahantuoja lähetti testattavaksi. Testataan pois.
Täyteläisessä tuoksussa on tummaa luumua, kuivattuja hedelmiä, kirsikkahilloa, hentoa mentholia, lakritsijuurta ja lihaisuutta (umamia). Nokka muistuttaa jollain tapaa Veneton Ripassoista, mikä ei ole lainkaan hullumpi vertailukohta.
Maku on pureskeltavan runsas, mutta happojensa ansiosta ryhdikäs. Tarjolla on kypsää hedelmää, mutta ei hillomaisuutta. Puolivälissä voikukan vartta muistuttava katkera komponentti valtaa hetkeksi paletin, mikä tekee viinistä mielenkiintoisemman paketin. Lopussa volttisektio läpihohkaa, mistä miinus. Ruokaa tämä kaipaa ja lihaisaa sellaista, mutta toisaalta: tästä ei enää grilliviini muutu grilliviinimmäksi, mitä ikinä se tarkoittaakaan.
Calafate muistuttaa Pirun päässä enemmän Etelä-Afrikan Stellenboschia kuin Argentiinan Mendozaa. Se on samaan aikaan runsas ja kompakti. Homma ei luiskahda keitettyjen makujen puolelle, mutta vääntöä ja runsautta on vaikka muille jakaa. Vaikka odotettavissa ei ole tajuntaa laajentavaa makuspektaakkelia, on kyseessä eräs kympin hujakan kovimmista grilliviineistä, jonka hinta-laatu-suhde on kunnossa.
Ilmestyy hyllyille pääsiäisen tuntumissa.
Aiheet: -HANKI · Argentiina · Punaviini
Avainsana(t): argentina, calafate, malbec, patagonia, Viini, viiniblogi, viinipiru
Gattinara on pöllinyt korean ulkonäkönsä Quasimodolta
Olisi metkaa väittää, ettei Travaglinin Gattinara kaipaa esittelyjä. Todellisuudessa esittelyt tulevat tarpeeseen sekä tuottajan että alueen kohdalla. Italian Pohjois-Piemontessa sijaitsevaa Gattinaraa on nimitelty köyhän miehen Baroloksi, koska alueen viinit ovat baroloiden lailla Nebbiolo-vetoisia, mutta jääneet kuuluisimpien palstojen tuotteiden varjoon. Vaikka nimityksessä lieneekin rautaisannos totuudenperää, eräät Gattinaran tuottajat osaavat veistellä viineistään sellaisia Nebbiolon ilmentymiä, että tapanikansamainen nöyryys yleisön edessä voidaan suosiolla nakata jorpakkoon. Travaglini on yksi heistä. Myös Wine Spectator huomasi tämän ja nosti vuosikerran 2003 top 100 viiniensä joukkoon.
Mutta mikä on Gattinaran skene? Tuoksu on varsin antoisa: kuivattujen mustaviinimarjojen (onko sellaisia edes olemassa?), orvokkien ja Ettan-nuuskan yllättävän sekoituksen voi haistaa, vaikka lasi olisi kädenmitan päässä nokasta. Tuoksun voimaperäinen vääntö ei toisiinnu maussa. Päinvastoin: tarjolla on keskitäyteläinen, silkkisenä starttaava pläjäys, jossa ovat läsnä hapokas maukas hedelmäisyys, piipputupakka, lyijykynä ja lopulta hento terva. Tanniinit ovat hienojakoiset, mutta määrällisesti siinä määrin roikaleet, että mieleen juolahtanut ajatus burgundimaisuudesta haihtuu samaa tahtia kuin kiristelevät ikenet vetäytyvät neitseellisemmän hammaskiilteen tieltä puoliväliin aivokuorta. Ruokaa kiitos.
Travaglinin Gattinara on persoonallinen, kompleksi, herkullinen ja traditionaalinen viini. Harmi, ettei sitä löydä enää Alkon tilausvalikoimasta. Parin kympin hintaan se on mainio ostos, joka päihittää saman vuosikerran Fenocchio Barolon.
Viinipirun viikon luontovinkki: Jos kohtaat Travaglinin kärsivän muotoisen Gattinaran maastossa, nappaa se pivoosi hätiköidyn nopeasti ja kypsyttele liioitellun lungisti.
Aiheet: -HANKI · Italia · Punaviini
Avainsana(t): gattinara, Italia, nebbiolo, piemonte, travaglini, Viini, viiniblogi
Vaikka itse olen par’aikaa muilla mailla, tässä esiajastettu posti päräyttävästä valkoviinistä, jonka korkkasin aiemmin. Maistelussa oleva Nicolas Joly Savennières on tehty rypälekunnan kukaties aliarvostetuimmasta kuningasrypäleestä, Chenin blancista. Viinin väri on kullankeltainen, lähes pronssinen. Kehittynyttä tuoksua hallitsee mehiläisvaha, marsipaani, vilja ja kuivattu aprikoosi. Maku on täyteläinen ja viskositeettia piisaa. Alkoholitilavuus kipuaa yli 14 prosenttiin, mikä kuulostaa valkoviinissä pahaenteiseltä, mutta tätä ei huomaisi ilman etikettilunttia, sillä tiukat viinakset eivät pyöri mielessä, silloin kun Savennières pyörii lasissa.
Okei, kuvan pullot ovat tilan ykkösviiniä, mutta koska kuvassa on Jancis, en hennonnut olla käyttämättä sitä
Sinänsä Jolyn viinit ovat mainio esimerkki siitä, että eleganssi nojaa perimmiltään balanssiin. Antiikin Kreikkalaiset äkkäsivät tämän arkkitehtuurissa. Sopusuhtaisuus on suhteellista, mistä voi vetää aasinsillan naiskauneuteen: supermalli Heidi Klumin kengänkoko saattaa olla 43, mutta “hitto kuinka isojalkainen nainen” lienee viimeinen päähän juolahtava ajatus, mikäli tähän liki 180-senttiseen kaunottareen sattuu törmäämään marketin kassalla.
Mutta takaisin vinkkubisnekseen. Jolyn Savennièresista löytyy kuivattua luumua, aprikoosia ja suolaisia, mineraalisia makuja. Vaikka nokka ei sitä paljasta, suu vihjaa, että viinissä saattaa olla mukana kourallinen jalohomeisia rypäleitä, jotka luovat pinkeyttä paletin takaosissa.
Tuoksumaailman paahteiset komponenti korostuvat avautumisen myötä. Pistikö joku lasiin tipan tai pari seesamöljyä? Pituudessaan viini lunastaa odotukset; hetkenä, jossa enemmistö viineistä menettää traagisesti siipensä, Jolyn viini hakee uutta vauhtia kihelmöivästä mineraalisuudesta ja jälkimaku kutkuttaa suuta vielä pitkään kulauttamisen jälkeen. Kyseessä on herran kakkosviini, joten voidaan turvallisesti todeta, ettei Joly ole ainoastaan lahjakas saarnamies, vaan myös taitava tekemään viiniä.
Jos Jolyn poikkeuksellisen erikoiset viinit kiinnostavat, lisää juttua täällä ja täällä.
Aiheet: -HANKI · Ranska · Valkoviini · Viini
Avainsana(t): botrytis, chenin blanc, joly, loire, nicolas, savennieres
Tällä kertaa lasissa Emina Rueda, kohtuuhintaisten hyllyltä napattu valkkari Espanjan Ruedasta, josta tulee päivä päivältä enemmän mielenkiintoista viiniä.
Tuoksussa persikkaa, limeä ja kevyttä mineraalisuutta. Maku jatkaa tuoksun linjalla. Mukava pikkuviini on aromaattinen, mutta raikkaan hapokas. Tällaisia arkiviinien tulisi olla: kulauteltavia ja simppeleitä, mutta herkullisia. Yhdistä kalaan tai kanaan, viilennä huolella.
Aiheet: -HANKI · Espanja
Avainsana(t): emina, Espanja, rueda, suositus, Valkoviini, viiniblogi, viinisuositus
Alle kympin hintaluokassa vanha tuttu, Espanjan Cava Vallformosa Brut Vintage (9,98€) hoitaa homman tyylillä. Paahtoleipää, mineraalisuutta, omenaisuutta ja eleganssia tarjolla pikkurahalla.
Laatuviinien luokassa on erinomainen hetki näyttää ylihintaisille merkkisamppanjoille (kuten Veuve Cliquot ja Moët) pitkää nokkaa. Moni ei sitä vielä tiedä, mutta Englannista tulee tätä nykyä kuohuviinejä, jotka pesevät Franciacortat, Cavat ja Proseccot herkullisuudessa ja menevät sokkona sekaisin ihka-aidon samppanjan kanssa. Testaa siis uuden vuoden kunniaksi Ridgeview Merret Grosvenor Blanc de Blancs (29,10€), joka on hieno esitys eräältä saaren lupaavimmalta tuottajalta. Jos ympärillä on kavereita, sokota armotta.
Aiheet: -HANKI · Espanja · Kuohuviini · Valkoviini · Viini
Avainsana(t): alko, grosvenor, kuohari, Kuohuviini, merret, ridgeview, Samppanja, shampanja, uusivuosi, vallformosa, viinisuositus
Lasissa klassinen Rioja Espanjan pohjoisemmalta akselilta. Kehittyneessä tuoksussa runsaasti tammen tuomaa mausteisuutta, nahkaisuutta, tilliä, suitsuketta ja kosteaa kellaria. Karpaloon taittava keskitäyteläinen maku on freesin hedelmäinen ja tasapainoinen, lopun tanniinigrippi miellyttävän tiukka. Hallittu ja tyylikäs Riojan gran reserva, joka kirvoittaa vedet kielelle ja loistaa ruoan kumppanina. Tilausvalikoimasta.
4/5
Aiheet: -HANKI · Espanja · Punaviini · Viini
Avainsana(t): montecillo, rioja
Tasting-arviot ovat jääneet Viinipirussa kuluneina viikkoina lehtolapsen kiittämättömään asemaan. Tämä johtunee rajallisten resurssien allokaatiosta viiniportfolion akuuteimmille osa-alueille (pääseekö näillä puheilla myymään osakkeita?), mutta on rehellisyyden nimissä seurausta myös jonkin sortin tylsistymisestä viininmaistelun tematiikkaan.
Avaan hieman ajatusta. Aromikomponenttien ja viinin vivahteiden kirjaaminen tuntuu hetkittäin lähtäkohdiltaan vaillinaiseksi tuomitulta yritykseltä kuvata hienoviritteistä todellisuutta työkaluilla, jotka eivät tee oikeutta sanan säilän huiskuttelijalle, puhumattakaan toiminnan kohteesta, viinistä, jota tulisi kielen keinoin purkittaa kuin säilykelihaa. Kieli nimittäin, kaikessa hienoudessaan, toimii usein kirurgisen skalpellimaisuuden sijasta tylppäkärkisen vasaran herkkyydellä, mikä on huono lähtökohta tarkkuutta vaativalle työskentelylle, kuten viinin arvioinnille.
Mistä lääke vitsaukseen? Se löytynee omien kirjoitustaitojen hiomisesta sekä asiantilasta juontuvan epämääräisyyden sietämisen harjoittelusta. Tästä varsin tylppäteräisestä kielen kritiikistä kuitenkin itse asiaan, eli tämänkertaiseen viiniarvioon.
Giacomo Fenocchion barolo on ollut Alkon hyllyvalikoimissa ja useamman vuoden ajan. Syystäkin. Tämä edullinen Barolo ei ole lainkaan hääppöinen hintatasoonsa nähden, päinvastoin: se tarjoaa tinkimättömän barolokokemuksen tyhjentämättä lompakkoa. Tuottajana Fenocchio nauttii monien Barolo-friikkien arvostusta, koska viinit valmistetaan perinteisellä otteella. Äänekkäimpiä kannattajia lienee Alice Feiring, joka vahvistaa pirullisen pippurisella olemuksellaan vanhan viisauden punatukkaisten naisten ja paratiisin ongelmallisesta suhteesta, vaikka tietääkin baroloiden kohdalla, mistä puhuu.
Fenocchion väri taittaa reunoilta aavistuksen granaattiin, jossa on punaisuuden lisäksi aavistus ruskeaan taittavia sävyjä. Lasin reunaa kiertää läpikuultava lieriömäinen vanne, mikä on tyypillinen piirre herkkähipiäiselle Nebbiolo-rypäleelle ja viestii ikääntymisestä.
Ensimmäisellä nuuhkaisulla viini on täynnä vadelmaa, päällekäyvällä tavalla. Tovin dekantoimisen jälkeen tuoksu avautuu ja vadelma tekee hienovaraisemmille aromeille sijaa. Nokkaan nousevat parfyyminen ruusunterälehti, suklaakonvehti, terva ja neilikka. Maustevetoinen viini.
Kulautettaessa Fenocchio 2003 paljastuu klassiseksi baroloksi: se on karpaloon taittava, suutuntumaltaan silkkinen, profiililtaan elegantti jopa hentouteen asti, mutta tanniineiltaan järeä ja hapoiltaan piukka. Kokonaisuutena viini on maukas ja pitkänpuoleinen, mutta hyötyisi viidestä lisävuodesta kaapissa.
Kuten niin monet muut barolot, Fenocchio 2003 on Pirulle enemmän tuoksuttelu- kuin maisteluviini. Sen aromien kompleksisuus ei toisiinnu maussa. Ilman ruokaa se on kuin kolikko, jolla ei ole toista puolta. Tasting-tilanteiden vastainen ominaistyyli ei kuitenkaan ole baroloiden vika. On hyvä, että maailmasta löytyy tyylejä, joita ei ole räätälöity loistamaan hätäisissä ammattilaistastingeissa. Jos kuningas-barolon haluaa kesyttää, pöytään on nostettava lihaisampaa apetta. Tällöin balanssi viinin ja ruoan välillä löytyy näennäisellä vaivattomuudella. Suosittelen.
Aiheet: -HANKI · Italia · Punaviini · Viini
Avainsana(t): barolo, fenocchio, fenochio, piemonte, viiniblogi
Indalo on eteläafrikkalaisen Swartland Wineryn lippulaivatuote, jonka rypäleet valikoidaan osuuskunnan tarhojen parhailta palstoilta. Viinin erikoisuus on rypäleet tuottaneiden köynnösten kasvaminen niin sanotussa bush-trimmauksessa, pusikkomaisissa sykeröissä lähellä maanpintaa. Tämä perinteinen trimmaustyyli oli aikaisemmin yleinen Swartlandissa, mutta on tätä nykyä harvinaisempi. Samankaltaisiin ratkaisuihin voi yhä törmätä muun muassa Kreikan Santorinilla, toisinaan myös Ranskan Rhônessa ja Provencessa.
Koska puskien rypäleitä ei kyetä keräämään koneellisesti, kyseessä ei ole talouden näkökulmasta mielekkäin tapa kasvattaa viiniköynnöksiä. Laatua arvostavan viininystävän näkökulmasta tämä ei ole ongelma, sillä käsin keräämällä rypäleet säilyvät ehjinä, eikä sekaan eksy sinne kuulumattomia asioita suurissa määrin, kuten huonoja rypäleitä, lehtiä, hyönteisiä tai oksanpalasia. Samalla puskatrimmaus tuottaa luontaisesti pienen sadon. Molemmat asiat ovat edellytys laadukkaan viinin valmistukseen (vaikka suurista sadoista tunnetut samppanjanviljelijät sanoisivat mitä).
Indalo Cabernet Sauvignonin (9,14€) tuoksu tulvii kypsää mustaherukkaa, taustalla on kumia, pekoninrasvaa ja jopa hentoa tervaisuutta. Yllättävän kompleksinen tuoksu, jossa sekundaariset aromit ovat viehättävästi esillä. Tuoksu on uudenmaailman tyyliin antava, mutta ei liian makea. Myös alkoholin lämpö on läsnä, mutta pysyy taustalla. Viinin maku on mausteisen leveä. Keskivaiheessa läsnä on kauran flavoria muistuttava komponentti. Kypsän tanniininen lopetus on kohtuullisen pitkä.
Aiheet: -HANKI · Etelä-Afrikka · Punaviini · Viini
Avainsana(t): Etelä-Afrikka, indalo, swartland, viiniblogi
Toisinaan on syytä juhlia ja torstai tarjoaa sille mainiot puitteet, siinä missä André Clouet sisällön. Tämä Pinot noirista ja Chardonnaysta valmistettu vuosikertapullote tarttui Pirun haaviin Alkon toukokuisessa arvonnassa ja on odotellut kotvasen korkkaamista, joten ei muuta kuin ‘poks’-ääntä kohti!
Viinin väri on kullankeltainen. Tuoksu on runsas, melko kehittynyt ja paahteinen. Se on kuin aprikoosimarmeladilla päällystetty paahtoleipä, joka nautitaan bensa-aseman pumpun välittömässä läheisyydessä maapähkinä puraisua vaille valmiina vapaassa kädessä.
Viinin maku on raikas kuin kastepisara. Vetisestä metaforasta viis, tämän viini kohdalla ei velttoilua tarvitse pelätä: siitä huolen pitää tiukka mineraalisuus, joka kannattelee jäntevää makua alusta loppuun. Täyteläinen maku on muuttanut muotoaan ajan hampaissa: runsain hedelmä on korvaantunut umamin pinkeydellä, tryffelin flavorilla sekä pähkinäisellä jälkimaulla (joka on oikeastaan enemmän tuntuma kuin maku).
Kokonaisuutena viini on fokusoitunut, jopa piukka, ja kohtuullisen pitkä. Suosittelen viinin yhdistämistä ateriointiin piirun verran jääkaappikylmyyttä lämpimämpänä. Apertiivina sen rumpupatteriston lailla pärisevä happosektio saattaa olla joillekin liikaa. Koska en malta olla lipsumatta latteuksien puolelle, totean, että torstai on toivoa täynnä. Ensi viikolla kukaties hernerokkaa ja pannaria, mutta ei tänään.
++++
Aiheet: -HANKI · Ranska · Samppanja · Viini
Avainsana(t): andre clouet, millesime 1995, Samppanja, viiniblogi, vuosikerta
Mikä: Italian supertoskanalainen (Sangiovese 50, Merlot 25, Cab 25), jota Alko möi vaivihkaa vuosi sitten
Mistä sitä saa: Jos et napannut pulloa silloin kun sitä oli tarjolla, ainoastaan tilaamalla netistä
Hinta vs. Laatu: 
Toisinaan, erittäin harvoin, viini on niin herkullinen, että sen arvosteleminen tuntuu vastahakoiselta tehtävältä. Sen kuvaileminen tuntuu sörkkimiseltä, jopa banaalilta, koska viinin redusoiminen osiin on loppujen lopuksi tekona yhtä vaillinainen kuin sarastuksen herättämien tuntemusten vangitseminen viidellä adjektiivilla. Tällaisessa tilanteessa viini tekisi mieli jättää kokonaan arvioimatta. Käsitepuristuksen sijasta sitä haluaisi käsitellä herkkyydellä, joka varataan yleensä vain mystisille esineille, jotka katoavat savuna ilmaan, jos niiden salaisuudet pyritään ratkaisemaan robusteilla mittauksilla. Oreno, hyvät ystävät, on tällainen viini.
Dionyysisistä alttareista viis, Viinipirulla on tehtävänsä, joten on arvion aika. Viinin tuoksussa on tiivistä mustaherukkaa, luumua, lakritsaa, kahvia ja mielenkiintoinen kumia muistuttava aromi sekä hienovaraista brettmäistä tuoksua, kauraa, joka tuo kokonaisuuteen kompleksisuutta ja makeuden kosketuksen.
Viinin maku on täynnä elämää, vivahteikkuutta, tasapainoa ja riittävää hapokkuutta. Kokonaisuus on pehmeä ja sulava, mutta samaan aikaan pureskeltava ja vedet kielelle herauttava kuin keksipohjainen kakkupala. Tanniinit ovat hienovaraiset ja samettiset, integroitunut hapokkuus tekee mausta pitkän ja nautinnollisen. Palaset ovat siinä määrin kohdallaan, että en muuttaisi tästä viinistä mitään. Mutta miksi ostin tätä vain kaksi pulloa?
Aiheet: -HANKI · Italia · Punaviini · Viini
Avainsana(t): 2004, oreno, tenuta sette ponti, viiniblogi
