Entries categorized as ‘Kuohuviini’
Alle kympin hintaluokassa vanha tuttu, Espanjan Cava Vallformosa Brut Vintage (9,98€) hoitaa homman tyylillä. Paahtoleipää, mineraalisuutta, omenaisuutta ja eleganssia tarjolla pikkurahalla.
Laatuviinien luokassa on erinomainen hetki näyttää ylihintaisille merkkisamppanjoille (kuten Veuve Cliquot ja Moët) pitkää nokkaa. Moni ei sitä vielä tiedä, mutta Englannista tulee tätä nykyä kuohuviinejä, jotka pesevät Franciacortat, Cavat ja Proseccot herkullisuudessa ja menevät sokkona sekaisin ihka-aidon samppanjan kanssa. Testaa siis uuden vuoden kunniaksi Ridgeview Merret Grosvenor Blanc de Blancs (29,10€), joka on hieno esitys eräältä saaren lupaavimmalta tuottajalta. Jos ympärillä on kavereita, sokota armotta.
Aiheet: -HANKI · Espanja · Kuohuviini · Valkoviini · Viini
Avainsana(t): alko, grosvenor, kuohari, Kuohuviini, merret, ridgeview, Samppanja, shampanja, uusivuosi, vallformosa, viinisuositus
Vielä yksi posti Itävalta-aiheesta ja sitten saa riittää (vaikka reissusta irtoaisi juttua vielä useampaankin postiin, mutta johan teitä alkaa kypsyttää). Jos ajatus viinilomasta Itävallassa resonoi, suosittelen suuntaamaan Grünereista ja Rieslingeistä tunnettuun Kamptaliin ja siellä Itävallan tuotteliaimpaan viinipitäjään, Langenloisiin, joka sijaitsee noin tunnin päässä Wienistä.
Loisiumin arkkitehtuuria
Viinin näennäinen ehtymättömyys ei ole ainoa syy suunnata Langenloisiin; painava insentiivi irtoaa myös Loisium-hotellista, joka avattiin jokunen vuosi sitten. Kyseessä on viiden tähden design-hotelli, joka on konseptoitu viinikulttuurin ympärille (ja on konkreettisesti viiniköynnösten ympäröimä).
Lobby
Hotellin rakennuttajan vaimo paljastui yllättäen supisuomalaiseksi. Tämä näkyy Loisiumin arkkitehtuurissa, jonka takaa paljastuu amerikkalainen Steve Holl, Kiasman suunnittelija. Projektin neuvottelujen aikana tyhjennettiin kuulemma Grüner veltlinerer jos toinenkin, minkä iloisesti avittamana Holl tarttui urakkaan. Loisium on viinihotelli myös spansa puolesta, jossa tarjotaan monenlaisia viinihoitoja (tuleeko niistä humalaan? Jäi testaamatta aikataulukiireiden vuoksi). Lisäksi hotellissa sijaitsee alueen parhaaksi tituleerattu ravintola, jolle on käyttöä, mikäli matkailija jostain syystä kyllästyy lähikievareissa tarjottuihin schnitzeleihin.
Grüner veltlineria pakkasessa
Hotellia ympäröivistä viinitarhoista tuotetaan viiniä, jota on käden ulottuvilla huoneiden minibaareissa. Vierailija voi käppäillä ensin köynnösten seassa ja maistella hetken päästä niiden rypäleistä tuotettua viiniä. Kätevää. Samaan syssyyn voi käydä tapaamassa tuottajaa, joka asuu 300 metrin päässä hotellista.
Viinimuseo rönsyilee maanalaisina tunneleina kilometrin
Hotellin vieressä seisoo arkkitehtoonisesti vaikuttava viinimuseo, joka on rakennettu osittain liki tuhat vuotta vanhoihin kellaritunneleihin. Museon toiminnassa on mukana Steiningerin viiniperhe, jonka köynnökset ympäröivät museota ja hotellia. Mitä museo tarjoaa? Viinitietoa aikuisille ja hauskuutusta lapsille. Sokerikuorrutettua Disney-kokemusta ei tarvitse pelätä: kierros kulkee muun muassa Steiningerin modernin kellarin läpi, jossa valmistetaan aikuisten oikeasti viiniä.
Steiningerin Riesling läpäisi kuulemma juuri Alkon seulan, joten se nähdään vuoden alun paikkeilla monopolin uutuuksissa. Steininger Riesling Kamptal DAC oli suussani eräs tuottajan miellyttävimmistä viineistä: se on alueen tyylille uskollinen, raikas valkoviini, joka on hapokas, hedelmäinen ja mineraalinen. Viini saadaan hyllyille noin kympin hintaan (summasta ei jää todennäköisesti tuottajalle käteen juuri mitään, mutta onpahan jalka monopolin oven välissä).
Loppukaneettina, suosittelen alueelle reissaamista niille, jotka ovat persoja itävaltalaiselle viinille tai haluavat oppia tuntemaan skenen pykälän verran paremmin.
Frau Steininger ja Alkoon ilmestyvä Riesling Kamptal DAC
Disclaimer: majoittumisen kustansi Austrian Wine Marketing Board osana Itävaltaturneeta
Aiheet: Kuohuviini · Valkoviini · Viini · itävalta
Avainsana(t): austria, kamptal, langenlois, loisium, steininger, viinihotelli, viiniloma, viiniturismi, wachau
Valmistettu samppanjarypäleestä, samppanjametodilla ja kaupan puoleen hintaan, siinä on vapun kuohuviini pähkinänkuoressa. Kuulostaako paradoksilta? Ei huolta, yhtälössä on vielä yksi salavihkainen muuttuja: nimittäin se, ettei viini tule Champagnen maakunnasta, vaan Alsacesta, Saksan rajan tuntumasta, eikä siten ole aito samppanja. Vaikka Engel Crémant d’Alsace Chardonnay Brut (15,98€) ei nousukaan samppanjoiden aristokraattiseen kastiin, se tarjoaa mukavasti vastinetta rahalle. Tuore vuosikerta 2007 on edeltäjäänsä parempi, joten ei muuta kuin vappunenä naamaan ja pulloa kohti.
Kuplat ovat samppanjaa suurempikokoisia ja maku Chardonnaysta huolimatta melko terävä, mutta hedelmä on miellyttävän kypsää. Raa’an omenan sijasta kulauttelijan palettia viettelee hurmaava persikka, joka ei lipsu ylikypsyyden puolelle. Kokonaisuutena viini on tasapainoinen ja kantaa 12 gramman sokerinsa komeasti. Aavistuksen robusteista otteistaan huolimatta tämä luomuviini on miellyttävä tuttavuus, jolla kelpaa huuhtoa tippaleipiä vappupiknikillä.
Aiheet: Kuohuviini · Ranska · Viini
Avainsana(t): Kuohuviini, vappu, viiniblogi
Aavikolla on kuuma, minkä Paris havainnollistaa riisumalla
Lisääkö yllä oleva kuva Paris Hiltonista intoasi tissutella proseccoa? Jos vastaus on kyllä, tartu luuriin. Parisin mainostamaa Rich-tölkkikuoharia lojuu nimittäin 30.000 kappaleen erä serbialaisessa varastossa, koska se ei ole mennyt odotetulla tavalla kaupaksi. Viini myydään kiinnostuneille vaatimattomissa 5000 kappaleen erissä. Juomien parasta ennen päiväys on jo toukokuussa, joten kiirettä pitää, jos haluaa ehtiä nautiskelemaan Parisinsa ennen kuin pääskyset palaavat.
Aiheet: Italia · Kuohuviini · Viini
Avainsana(t): paris hilton, prosecco
Portugali oli pitkään Etelä-Euroopan outolintu, sen syrjäinen ja kehittymätön ulkolaita. Maan luisuminen unholaan alkoi kuumimman löytöretkikauden jäähtyessä 1600-luvulla, jolloin valta ja vauraus pakenivat pysyvästi pohjoisemmille seuduille. Portugalilaiset jatkoivat mahalaskuaan pitkälle 1900-luvun puolelle, sietäen muun muassa banaanivaltiotyylistä diktatuuria liki John Travoltan uran tähtihetkiin saakka. Muulle maailmalle maa alkoi avautua vasta Euroopan Unionin myötä, 80-luvulla. Eristyneisyys yhdistettynä pitkään historiaan näkyy myös viineissä.
Portugalin punaviinien perinteinen tyyli on ollut paikka paikoin varsin rustiikkinen, lievästi sanottuna. Pahimmillaan maserointitynnyreihin ovat lentäneet punaisten rypäleiden lisäksi pusikoiden oksat, minkä seurauksena pulloihin on päätynyt kohtuullisen karheaa kamaa. Kuluneina vuosikymmeninä tuotantoa on modernisoitu mittavissa määrin. Tekniikka ei silti poista Portugalin viinikulttuurin erityshaasteita, joita ovat tuntemattomat (ja vaikeasti lausuttavat) ominaisrypäleet, alueittain vaihtelevat omat nimet tutuillekin rypäleille, sekä lainsäädäntö, joka ei perimmiltään onnistu takaamaan viinin laatua, vaikka kyseessä on laatuluokitus.
Viinipiru kävi maistelemassa eilen Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa Portugalilaista viiniä useamman tuottajan verran. Huomasin, että asenteeni Portugalin viineihin osittain vahvistui, mutta samalla muuttui. Parhaat viinit edustivat uuden maailman tekniikoiden ja paikallisten lajikkeiden synteesiä. Portugalin suurin vahvuus löytyy keskihintaisissa viineissä, jotka kantavat runsaan hedelmäisyytensä miellyttävän ryhdikkäästi. Maistelussa olleet premium-pullotteet tuottivat enemmän pettymyksiä kuin ihastuksia, sillä lähtökohtaisesti keskinkertainen viini ei puhkea kukkaan, muutu sen kompleksisemmaksi tai tasapainoisemmaksi, vaikka rypälemehua iskettäisiin suonta ja uitettaisiin tammessa kauemmin kuin on tarpeen. Portugalin viineissä voi nähdä samankaltaisuutta esimerkiksi Chilen ja Argentiinan viinien kanssa, jotka kehittyvät vinhaa vauhtia.
Mielenkiintoisia vastaantulleita tuttavuuksia olivat muun muassa vain neljä vuotta vanhan Terras De Alterin viinit, joita oli esittelemässä viinintekijä Peter Bright, sekä teutooniomisteisen Herdade dos Lagosin viinit. Mainittakoon vielä kokeilemisen arvoisena viininä Adriano Ramos Pinton Duas Quintas, joka ilmestyy Alkon valikoimiin näinä päivinä! Loppuun varoituksen sana: portugalilainen kuohuviini kannattaa yleisesti ottaen kiertää kaukaa, mutta ei niin kaukaa kuin sokerilla keekoileva rosé-viini, jota rapakon väärän puolen tuohisuut lipittelevät iltojensa ratoksi.
Aiheet: Kuohuviini · Portugali · Punaviini · Viini
Avainsana(t): Portugali, Viini, viiniblogi
Kuriositeettiä kuriositeetin perään, siitä on mielenkiintoinen viinimatka tehty. Maistelkoon muut sitä, mikä on luetteloitu, standardoitu ja kanonisoitu, Piru testaa kernaasti sen mikä jää yli.
Lasissa on etelätirolilainen chardonnay Saapasmaan italialais-saksalais-ladinialaisesta maakunnasta, jossa puhutaan italiaa, saksaa ja ladiniaa (yllätys). Viini on väriltään sitruunan keltainen. Lasiin kaadettaessa muodostuu pieniä kuplia, jotka saavat epäilykset heräämään. Taasko pohjoisitalialainen valkoviini, joka on säädyllisen kuorensa alla häpeilemättömän frizzante vastoin kaikkia sosiaalisia sopimuksia (liikennepoliisi, jolla on jalassaan stringit)? Puntarointi osoittautuu tällä kertaa turhaksi, sillä viini vedättää ahdasmielistä kuin Freddie Mercury Kempeleen Esson karaokekuoroa. Kuplat katoavat lasiin kuin Lalli suohon.
Viinin tuoksu on erikoinen. Siinä on voita, hunajamelonia ja hikeä. Mieleen tulee kuulantyöntäjän pesemätön kainalo liian lähellä naamaa. Cortaccian maku on hapokas, meloninen ja suuntuntumaltaan öljyinen. Puolimatkasta löytyy myös kauran makua. Loppu on pitkä kuin tirolilainen kärrypolku, jonka päällystämistä vastustaa koko kylä. Hien haju ei toisiinnu maussa, mikä on luojan lykky sekä nautiskelijalle että kuulantyöntäjälle.
Mutta tässä kohtaa tietoni loppuvat. Onko Alto-Adigen alueella viljelty chardonnayta pidempääkin (kuten Piemontessa monien yllätykseksi) vai onko kyseessä kuriositeetin kuriositeetti?
Haluaisin antaa tälle viinille punaisen tähden ja sakot siveysrikkomuksesta (jos en muuten niin siksi, että niitä jaetaan luvattoman vähän) mutta en yksinkertaisesti henno. Latteus on perisynti siinä missä yltiöpäinen särmikkyys ainoastaan paheksuttavaa, tsekkaa vaikka ranskalaisten homejuustojen häpeämätön elostelu kaikkien sallittujen tuoksujen tuolla puolen. Sitä paitsi, viini maistui todella hyvältä.
Kenelle: sille joka on varma orientaatiostaan
Kenelle ei: sille joka vierastaa vierautta vierauden vuoksi tai haluaa heittäytyä hankalaksi seurassa
Hinta: 6,50,- (San Cassiano, Italy)
Aiheet: Italia · Kummajaisviinit · Kuohuviini · Valkoviini · Viini
Avainsana(t): alto-adige, cahrdonnay, Viini, viiniblogi
Viinipiru haluaa toivottaa lukijoilleen railakasta vappua jo näin viikon alussa!
Samalla on aika esitellä tämän vuoden karnevaalien virallinen kuohuviinivalinta! Jotta valinnan takana oleva järkeily olisi mahdollisimman läpinäkyvää, alla on listattu kolme keskeisintä kriteeriä, joiden tunnontarkka huomioiminen on johtanut pettämättömän deduktion keinoin voittajan valintaan.
1.) Juoma ei saa olla kammottavan makuista. Tämä sääntö on kaikkein keskeisin, mutta unohtuu helpoiten.
2.) Juoman pitää kestää vaativia olosuhteita, jotka ovat kaukana ihanteellisista, oli sitten kyse juoman tai juojan lämpötilasta, tai kalibraatio-ongelmista todellisuuden kanssa.
2.) Juoman tulee olla yhdistettävissä ruokiin, jotka ovat makuprofiileiltaan viinin pahimpia painajaisia. Saisiko olla silliä etikassa?
Seuraamalla yllä esitettyjä kriteerejä sokeasti, selviää voittajaksi kuohuviini nimeltä… Bernard-Massard Cuvée de l’Ecusson Brut! Kyseessä on samppanjatyylillä valmistettu rutikuiva kuohuviini, joka tulee Luxemburgista. Kummajaiskuohuvaksi tämän viinin tekee luxemburgilaisuus, sillä vaikka lilliputtimaan viinihistoria on pitkä, on hivenen epäilyttävää että per henkilö-viininkulutuksen ykkösmaan tuotannosta riittää myös vientiin. Eikö tämä viini kelpaa luxemburgilaisille?
Pelko kammottavasta makuprofiilista on turha. Sen sijaan tarjolla on pirteähappoinen granny-smith -esitys, jossa on ripaus sitä Hollywoodin glamouria, joka on tehnyt samppanjasta miljoonabisneksen. Bernardin neutraali ja hallittu makuprofiili tulee enemmän kuin tarpeeseen, mikäli Mantan lakitukseen ei viitsi kantaa jääkaappia tai edes cooleria. Ennen kaikkea viini osoittaa, että paikallisten pankkikonsernien takapihoilla kasvaa viiniköynnöksiä (tai sitten rypäleet ostetaan naapurista ja tehdään pääkallopaikalla hämäräkeinoin, kuten teutonien tuhansien juhlien tunnelman taposta vastaava Henkell Trocken). Eittämättä kyseessä on sikariportaan kuohuva sikaniskaiselle vappueläimelle.
Vielä kerran, hyvää vappua!
Aiheet: Kuohuviini
Avainsana(t): Kuohuviini, vappu, Viini, viiniblogi
Alkuvuoden mielenkiintoisin viini tulee tölkissä! Kyseessä on Cool Cache, lyhyesti sanottuna tölkitetty kuohuviini, jonka Philip Aminoff tyrkkää markkinoille. Ja ennen kuin tukehdutte puritaaniseen yskäänne, kuvitelkaa tölkki sopivaan ympäristöön: kuuma kesäpäivä, festarit, kylmälaukku ja sixpäkki tätä. Vapise laatikkoviini!
Cool Cache väittää sivuillaan että sen kuplat ovat hienostuneempia kuin samppanjan, mikä on totuuden nimissä vale, mutta ei tee paketista vähemmän viihdyttävää. Röyhkeys pukee säännöt haastavaa kuritonta juomaa paremmin kuin vuosisatojen historiallaan mahtailevaa ranskalaista grand cruta. Juoman maun vivahteiden arviointi olisi tässä yhteydessä yhtä tarpeellista kuin harmonioiden etsiminen punk-musiikista, mutta sen verran sanon, että jahka markkinoille saadaan puheissa ollut tölkkiversio proseccosta, lopetan roséen kippaamisen piknikeillä ja tervehdin aurinkoa kulauttamalla proseccoa suoraan tölkin suusta.
ps. tölkkipakkaus muuten linkittyy suoraan siihen mistä kirjoitin ilmastonmuutoksen yhteydessä alempana: kevyt ja kierrätettävä alumiinipakkaus ei ole lainkaan hullumpi vastaus ekologisiin haasteisiin, mitä tulee nuorena juotavaksi tarkoitettuihin viineihin (ehdoton enemmistö maailman viineistä).
Aiheet: Kuohuviini
Avainsana(t): cool cache, Kuohuviini, rosé, viiniexpo, viinimessut
