Viinipiru

Arkisto kategorialle ‘Ranska’

Kolme kertaa kiellon päälle

In -HANKI, Italia, itävalta, Ranska, Viini on helmikuu 6, 2012 at 2:23 pm

Valitsen hieman toisenlaisen näkökulman. Listaan kolme viiniä, jotka edustavat poikkeusta kaltaiseni uusia uria uusien urien nimissä etsivän löytöretkeilijän ostoskäyttäytymisessä, nimittäin viinejä, jotka haipuvat ajatuksina hitaasti ja joiden kirvoittama mielenkiinto säilyy, vaikka olen maistanut ne useita kertoja.

Pullot osuvat hintahaarukassa Alkon sweet spotiin, välille 12-20 euroa, hintaluokkaan, jonka terävin kärki tarjoaa kuluttajalle nähdäkseni monopolin parhaimman hinta-laatu-suhteen, kuten olen joskus aiemminkin todennut. Viinejä yhdistää se, että ne tulevat alueilta, joiden mittava viinihistoria ylittää pituudellaan niiden painoarvon, asiansa osaavan kuluttajan eduksi. Onneksi maailmassa on vielä Gattinaroja, Chinoneita ja Kamptaleja.

Viinin arvoa ei tule nähdäkseni määritellä ensimmäisessä kulauksessa, vaan enemmänkin viimeisessä. Hyvä viini jaksaa ihastuttaa tai vähintäänkin sammuttaa janon ja raikastaa suun, mikä on enemmän kuin monen nykytyyliin tehdyn viinin kohdalla voi toivoa. Alla olevat viinit ovat osoittautuneet kulautuskestäviksi, mikä on seikka, josta ei puhuta tarpeeksi. Tämä artikkeli olkoon yritys nostaa aihetta takaisin keskustelujen agendalle.

Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum (13,98€)

Viini, joka maistuu viinirypäleiltä. Siihen ei paljon tarvitse lisätä. Paitsi kehottaa ostamaan. Hieman viilennettynä enemmän kuin mukiinmenevä. Eloisa.

Travaglini Gattinara (19,88€)

Mausteista marjaa mehevillä tanniineilla. Vallan mainio töräytys vuodesta toiseen. Hinta-laatu kauniisti kohdillaan. Papukaijamerkin arvoinen happorakenne. Eloisa.

Marc Brédif Chinon (16,49€)

Hallitun rustiikki Cab franc, joka on sekä riittävän kypsä että alueelle uskollinen hennon paprikaisine flavoreineen. Ei chinonien parhaimmistoa, mutta oikein kelpo esitys ja ennen kaikkea raikas poikkeus tunkkaisessa valikoimassa. Eloisa.

Languedocissa

In -HANKI, Ranska on tammikuu 22, 2012 at 7:09 pm

Huom. ei sovi sotkea viereisiin doping-näytteisiin!

Joskus kohtalo voi heittää sinut valkotakkisten miesten ja naisten kansoittamaan laboratorioon maistelemaan viinejä kello yhdeksältä. Unihiekat pois silmistä ja nokka kuppiin. Kyseinen laboratorio analysoi vuodessa miljoona näytettä, mutta minä tyydyn käsittelemään muutaman kymmenen tukkoisella instrumentillani. Kaikki alla olevat pullot ovat hankkimisen arvoisia, orgaanisia ja peräisin Languedocista (paitsi ylin, joka on Etelä-Rhônesta, koska viinimaailma ei ole mitään ilman säännön vahvistavaa poikkeusta). Kahta alimmaista saa Suomesta (D’Aupilhacia ilmeisesti piakkoin?).

Nimeni on Pic Saint Loup, saan pian oman appelaation, koska haluan hämmentää jo ennestään hämmentyneitä kuluttajia

Hei, oon ekologinen, luomu ja niinku kestävän kehityksen kannalla!!!

Olen röyhkeä sammakko, itseironinen ja hullunkurinen. Kumma kyllä myös herkullinen

Punainen viini etsii punaiseksi jätettyä pihviä, mausteisuus ei haittaa. Minussa on sitä jotain

Toisen Burgundin aarteita

In -HANKI, Punaviini, Ranska, Viini on tammikuu 14, 2012 at 12:25 pm


Beaujolaisin Olivier Merlin käväisi Suomessa viime vuoden puolella maistattamassa viinejään. Kyseessä on nuori ja pieni talo, jonka valikoimaan ei kuulu jokavuotista nouveau-karnevaalia. Hyvä niin, koska maakunnan laatupunkut kärsivät nouveaun epämääräisistä mielikuvasta, mikä torpedoi tehokkaasti ravintolan viinilistaa selaavan satunnaisen kuluttajan kokeiluhalut. Maakunta on sanalla sanoen liemessä, vaikka sen parhaimmat viinit ovat kertakaikkisen hienoja.

Nouveau muodostaa merkittävän osan maakunnan tuotannosta (Merlinin mukaan 2/3, mutta jossain olen nähnyt maltillisemman lukeman; suuri sen osuus on joka tapauksessa), mikä tekee vakavasti otettavien punaviinien myymisestä haasteellista.  Nouveau on brandina vahvempi kuin koko maakunnan brandi, puhumattakaan cru-tason laatuviineistä. Viis vuosisatojen perinteistä. Joka marraskuinen nouveau-kamppanja on koulukirjaesimerkki hallitsemattomasta rakennemuutoksesta, jossa yksi sukupolvi likipitäen huuhtoo viemäriin edeltävän kymmenen panoksen pikavoittojen nimissä. Huonostihan nämä tarinat tuppaavat päättymään, toivottavasti Beaujolaisin nuoret tuottajat, kuten Beaujolais Boys, saavat äänensä pian kuuluviin.

Alla muutama tasting-raapustus (en oikein tiedä mihin suuntaan tastingnoottejani kuljettaisin. En pidä aromien kirjaamista enää relevanttina, mutten ole keksinyt lähestymiskulmaa, joka onnistuisi korvaamaan eri väristen hedelmien luetteloinnin.  Work in progress.)

Moulin-a-Vent 2009 (19,70€ maahantuojan listoilla)
Tarkkapiirteinen, puhdas ja piukka. Kypsää marjaisuutta, pippurista mausteisuutta, hienojakoisia tanniineja ja vedet kielelle herauttava happorakenne. Hieno ruokaviini. Alle kahden kympin hintaan löytö.

Moulin-a-Vent la Rochelle 2009 (28,30€ maahantuojan listoilla)
Perus Venttiä yrttisempi, primäärihedelmän rinnalla maan tuoksuja ja tammisia nuotteja. Paletilla eteerisen kevyt, intensiivinen ja eloisa, suuri viini, jonka jälkimaku soi suussa pitkään. Jo nyt älyttömän herkullinen, mutta kellaripotentiaalia yli viideksitoista vuodeksi. Paras Beaujolais mitä olen maistanut?

Moulin-a-Vent la Rochelle 2006
Mehukas viini, jossa kypsää karhunvatukkaa, pippurisuutta ja leveä kermaisuuteen taittava suutuntuma. Puuta on makuuni liikaa, vaikka se on kieltämättä integroitunut kokonaisuuteen. Edelleen napakka paketti. Pidä jemmassa vielä pari vuotta, jos haluat pelata optimointipeliä. Vedä huiviin heti, jos et viitsi.

Moulin-a-Vent la Rochelle 2003 magnum
Konsentroitunut tuoksu, jonka ‘Gamaymaisuus’ hukkuu ylikypsien rypäleiden ja ylitammituksen kombon tuottaman suklaakonvehtisuuden alle. Poikkeuksellisen kuuman vuoden tuote, jossa on hukassa balanssi. Ikääntynyt tyylillä, mutta lähtökohtaisesti vaillinainen. Esimerkki ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista haasteista? Merlin hommasi Rochellen tarhan vasta kasvukauden lopussa ja valmisti viinin ensimmäistä kertaa kasvattamatta itse rypäleitä.

Margaux-dokkari

In Ranska, Viini on lokakuu 20, 2011 at 9:34 am


“Tuleeko vuodesta erinomainen, erittäin hyvä vai hyvä?”

Yllä linkki BBC:n dokumenttiin ‘Fiiniä viiniä’, joka esitettiin Yle Ykkösellä eilen. Tunnin mittainen elokuva Chateau Margauxin vuodesta 2008 löytyy Yle Areenalta vain seuraavat kuusi päivää, joten käy katsomassa ennen kuin se katoaa bittiavaruuteen, mikäli et katsonut sitä töllöstä.

Hyvin rakennettu ja informatiivinen dokumentti osaa viihdyttää: se kunniottaa elokuvan kohdetta sortumatta kuitenkaan myötäsukaiseen cheerleadaukseen. Elokuvan tekijä ei ole nakannut kriittistä ajatteluaan narikkaan, mikä on poikkeuksellisen mukavaa puhuttaessa maakunnan ykköskaartin viineistä.

Viinipiru koeajaa: samppanja jäillä

In -VÄLTÄ, Ranska, Samppanja on heinäkuu 23, 2011 at 8:00 pm

Katkaistaan helteilta siivet rysäyttämällä lomakauden aikana pölyttyneen sorvin ääreen hetkeksi. Kynä on terassisesongin jäljiltä tylsässä kunnossa, ei niinkään käytöstä, vaan enemmänkin sen puuttesta johtuen, mutta kulmahampaat ovat terävinä grillikauden jatkuessa vielä muutaman entrecôten verran. Blogielämä on mielekästä käynnistää jääkylmällä samppanjalla, etenkin kun hyisevä kielikuva ei petä: Moët & Chandon on nimittäin julkaissut maailman ensimmäisenä samppanjan, joka kiskaistaan suuripesäisestä punkkulasista jääpalojen kanssa.

Moët & Chandon Ice Imperial
Pinot Noir 40–50%, Pinot Meunier 30–40% ja Chardonnay 10–20%.

Tuoksussa on ananasta, litsiä ja muita trooppisten leveysasteiden hedelmiä. Näin Karibian tunnelmissa samppanja ei ole ollu Pirun paletilla koskaan. Paahteisuutta ei ole, mutta jokin hiivaleipämäinen komponentti hedelmäkoktailin joukosta erottuu hentona, mutta hähmäisenä.

Laitetaan suuripesäiseen lasiin ohjeistuksen mukaisesti jäitä. Juoksutetaan pullonkaula lasin reunaa kohden,  ja kaadetaan.

Hiilihappokuplat kuolevat nopeasti jäiden myötä pois. Lasiin jää melko vähäkuplainen janonsammuttaja, jonka hapokkuutta pehmittää tikkunekkumaisena makeutena paletilla tuntuva dosage, joka on noin 45 grammaa. Makean puolelle lipsutaan, vaikkei kesäkuumalla ole edes liukasta.

Maku on alkuun raikas ja lopuksi tahmea, aivan kuten Saint Tropeziin parkkeeratun jahdin kannella tarjotun drinkin kuuluukin olla. Onko kyseessä hyvä viini? Ei valitettavasti ole.

Säröllä ei ole väliä. Moët & Chandonin haarukoimassa kohderyhmässä haluttaneen nautiskella samppanjan prestiisistä ilman samppanjalle ominaista hermotupissa tuntuvaa hapokkuutta.  Tätä alleviivatakseen tuottaja ohjeistaa, että lasiin sopii pudotella viinin ja jäiden lisäksi kurkunpaloja ja sitrushedelmiä. Todennäköisesti melkein mikä tahansa mieleen juolahtava kelpaa; kenttä on avoin loppukäyttäjän luovuudelle, jos kellarimestarin valmistama kokonaisuus ei syystä tai toisesta miellytä. Ja eihän se miellytä.

Moët & Chandon Ice Imperial lanseerattiin muun muassa plastiikkakirurgiasta ja hillitystä charmista tunnetussa St. Tropezissa, jossa viini sai Moëtin mukaan hyvän vastaanoton.

Viini on osoitus Moët & Chandonin markkinointikoneen kyvystä tahkota; Sinisen meren strategiaa hyödynnetään onnistuneesti. Nykyisten asiakkaiden kulutuksen lisääminen ei ole ainoa tyrkyllä oleva kasvustrategia, jos myyntiin halutaan pontta.  Sitä voi lähteä merta edemmäs kalaan, apajille, joilla markkinoiden saturaatiopistettä ei ole vielä määritetty, niiden pariin, jotka eivät juo viiniä.

Moët & Chandon Ice Imperial on tarjolla valikoiduissa ravintoloissa kesäkauden ajan

Niin… Miltä viini maistui ilman jäitä? Keitetyiltä trooppisilta hedelmiltä, jotka yhdistyvät paletilla taltutettuun hapokkuuteen ja hentoon jälkibitterisyyteen. Sokeriliemimäinen makukokemus on valitettavan tunkkainen. Maku on kohtuullisen pitkä, mutta kokonaisuus jättää kaipaamaan päräyttävämpää kokemusta, mihin Moëtin kaltaisen legendaarisen talon pitäisi pystyä ilman ponnisteluja.

ps. Pullo oli journalistinäyte. Näin joudutaan Moëtin mustalla listalle.

Berlin Tastingin jälkipuinnit

In Chile, Italia, Ranska, Viini on toukokuu 13, 2011 at 7:19 pm

Berlin Tastingin viinit vedettiin sokkona. Osanottajat eivät tienneet mitä viinejä tarjotaan, mutta edelliset kerrat huomioon ottaen oli melko selvää, että mukana olisi Errazurizin ikoniviinien lisäksi ainakin yksi Bordeauxin first growth ja jokin Toscanan kulttiviineistä. Lista osoittautui vaikuttavaksi kattaukseksi viinimaailman aatelistoa. Lasken plussaksi, että maistatuksesta selvitiin ilman Tignanellon juomista.

Mitä tulee äänestystuloksiin, ne olivat chileläisten mukaan polarisoituneempia kuin edeltävissä Berlin Tastingeissa. 40:stä Suomen johtavasta ammattilaisesta koostuvan ryhmän sisäinen hajonta oli suurta, joskin Latourin voitto oli yksiselitteinen. Eräs chileläinen avustaja puhui kahtiajakautumisesta osanottajien keskuudessa, mutta tästä ei ole käsillä mitään tilastollista dataa.

Oma arvioni tulosten luvun yhteydessä suoritetun viittausäänestyksen perusteella on, ettei tasting jakaantunut kahteen ryhmään, vaan useampaan. Mahdolliset ryhmät olivat niin pienikokoisia, ettei selkeitä rintamalinjoja vanhan ja uuden maailman välille syntynyt.

Hajonta oli suurta first growthien sisällä. Vaikka Latour 2007 sai osakseen melko varauksetonta suitsutusta, osa piti Chateau Margaux 2007:ää paletilla jopa keskeltä ohuena, joskin eleganttina viininä. Mouton 2007 sai osakseen perinteistä kritiikkiä: se on sikamaisen tammitettu jopa tammesta tunnettujen first growthien sisällä. Tasting notessani luki muun muassa “espresso drop” tuoksun kohdalla. Maun kohdalla totean: “vaikuttava Bordeaux, silkkiä suussa”. Nostin sen lopulta hopeasijalle Dresdenin tuhosta mallia ottaneesta tammipommituksesta huolimatta, mikä kertoo viinin laadusta.

Rankkasin tastingin parhaaksi viiniksi Sassicai 2007:n, joka oli mielenkiintoinen, jopa aavistuksen eksentrinen viini varsin herraskaisessa seurassa. Toisin kuin Bordeauxin über-viinit, Sassicaian nokka ei ollut kahviaromin dominoima, vaan enemmänkin kuin tiristettyyn pekoniin kääritty tuppo meriheinää; se oli merellinen ja lihaisa, ripauksella tummaa oliivia ja yrttisyyttä. Sinänsä en ollut halolla päähän lyöty siitä, että listani kärkeen päätyi italialainen viini, koska pidän useista maan tyyleistä kovastikin, mutta on todettava, ettei Sassicaian makumaailma ole kovinkaan italialainen, kuten ei Solaiankaan.

Chileläisille kävi listauksessani huonosti. Palettini on melko selvä. Vinedo Chadwickin maun suolaisuus onnistui pelastamaan liiallisen ekstraktion tiettyyn pisteeseen asti, mutta se päätyi lopulta äänestyksessäni hännänhuipuksi. Se oli liian vakava viini, lähempänä paraatikomentoja ärjyvää kersanttia kuin puolihuolimattomia oivalluksia pudottelevaa runoilijaa; teknisesti virheetön, kokonaisuutena vakuuttava, tyylissään vaikuttava ja enemmän kuin ansainnut porttikieltonsa ruokapöytääni.

Täytyy silti huomioida, että chileläiset olivat armottomassa seurassa maailman kuuluisuuksien kanssa. Errazurizin viinit ovat kovia luita, siitä ei ole epäilystäkään. Maut vaihtelevat ihmisestä toiseen. Esimaistelijana toiminut Essi Avellan rankkasi Viñedo Chadwickin tastingin parhaaksi viiniksi ja nakkasi Sassicaian viimeiseksi, joten makumme menivät niin ristiin kuin on mahdollista. Loppuun vielä olennainen lause: kiitokset Eduardo Chadwickille.

Viinipirun lista
10. Viñedo Chadwick 2007
9. Don Maximiano 2007
8. La Cumbre 2007
7. Seña 2007
6. KAI 2007
5. Solaia 2007
4. Château Margaux 2007
3. Château Latour 2007
2. Château Mouton Rothschild 2007
1. Sassicaia 2007

Virallinen lista
10. La Cumbre 2007
9. Don Maximiano 2007
8. Sassicaia 2007
7. ja 6. jaetut sijat Seña 2007 ja Château Margaux 2007
5. KAI 2007
4. Solaia 2007
3. Viñedo Chadwick 2007
2. Château Mouton Rothschild 2007
1. Château Latour 2007

Berlin Tasting Helsinki

In Chile, Italia, Ranska on toukokuu 12, 2011 at 6:37 pm

Pullautetaan hetki sitten päättyneen Berlin Tastingin tulokset ulos tuoreina. Mistä on kyse? Berlin Tasting on Errazurizin järjestämä spesiaalieventti, joka on järjestetty vuoden 2004 jälkeen kourallisessa kaupunkeja. Hienoa, että Helsinki pääsi joukkoon.

Idea on yksinkertainen: Eduardo Chadwick pistää vastakkain Chilessä valmistamansa ikoniviinit muun maailman parhaimmiston kanssa. Homma vedetään läpi sokkona. Tulokset ovat olleet yllättäviä: Chile on vetänyt pidemmän korren useamman kerran. Jätetään tulosten analysointi ja Pirun sokkolista seuraavaan postiin.

Berlin Tasting Helsingin tulokset

10. sija La Cumbre 2007 15 pt (CHILE) 59,90€
9. sija Don Maximiano 2007 16 pt (CHILE)
8. sija Sassicaia 2007 17 pt
7. ja 6. jaetut sijat Seña 2007 (CHILE) ja Château Margaux 2007 21 pt
5. sija KAI 2007 25 pt (CHILE) 79€
4. sija Solaia 2007 29 pt
3. sija Viñedo Chadwick 2007 30 pt (CHILE) 150€
2. sija Château Mouton Rothschild 2007 31 pt
1. sija Château Latour 2007 47 pt

Trimbachia ja poronsydäntä

In -HANKI, Ranska, Valkoviini on toukokuu 5, 2011 at 10:56 am

Anne Heydt-Trimbach vieraili Suomessa tovi sitten ja kysyi ehdinkö näkemään. Vedimme illallisen Haviksessa ja huuhtelimme sapuskat Trimbachin viineillä, joita löytyy ravintolan valikoimista useampia kappaleita. Listalta löytyy myös poronsydäntä, jota päätin testata tekolappalaisena. Ala-asteen verilättykokemukset eivät toistuneet: sydän osoittautui varsin tiiviiksi ja maukkaaksi raaka-aineeksi. Onnistuin houkuttelemaan Annen maistamaan Petteri Punakuonon sydäntä, joten en suorittanut rötöstäni ilman rikostoveria.

Trimbach tekee viininsä perinteisen tyylin mukaisesti rutikuiviksi. Kysymys siitä, tulisiko pullojen etiketteihin merkitä viinin makeusaste on heille kinkkinen, vaikka informaatio olisikin pullojen parissa pyörivälle kuluttajalle hyödyllinen. Trimbachien mielestä Alsacen viinin kuuluu olla kuivaa (jälkkärityylit pois lukien) ja olisi suotavaa, että tuottajat ratkaisisivat dilemman hillitsemällä sokerikeekoiluansa ja palaamalla ruotuun. Ellen aivan erehdy, myös Hugelilla ajatellaan asiasta samoin.

Trimbachin Cuvée Frédéric Emile 2004 on suitsuttamisen väärti. Kyseessä on tarkkapiirteinen ja tyylikäs Riesling, jonka kahdeksan gramman hapot tasapainottavat kypsän hedelmäisyyden; suussa runsas hapokkuus maastoutuu kokonaisuuteen ja tuottaa varsin fokusoituneen ja moni-ilmeisen lopputuloksen. Hain jokunen kuukausi sitten kaappiini myös muutaman Trimbachin Riesling Réserven. Availen niitä silloin tällöin ja tarkkailen millä tavalla viini kehittyy. Harva viinityyli pärjää herkullisuusmittelöissä kypsään ikään ehtineelle Rieslingille.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Pari viiniä parissa minuutissa

In Italia, Ranska on maaliskuu 7, 2011 at 7:43 pm

Kävin syljeskelemässä viiniä Vin Naturen ja Fine Wine Finlandin järkkäämässä tilaisuudessa. Lyhyesti virsi kaunis, alla pari kuvaa suosikkipulloista!

Vanhin Sauvignon blanc, mitä olen maistanut. Takana häärii Pascal Gitton

Tästä ei Sauvignon blanc parane. Gitton, Gitton, Gitton, muistakaa nimi

Vajran barolo -06 osui ja upposi

Herra Tissot ei valmista kelloja, vaikka asuukin Sveitsin rajalla Jurassa.

Tarlantin Discobitch edustaa tiukkapipoiseksi tiedettyä Champagnen maakuntaa. Groovy

Kuinka Chateau Margaux taistelee väärennöksiä vastaan?

In Ranska on helmikuu 27, 2011 at 10:26 am

Hinnoittelu ei ole ainoa asia, mikä on pompannut Bordeauxin tähtitalojen kohdalla kuluneina vuosina. Myös väärennösten määrä on kasvanut. Esimerkiksi Kiinan markkinoilla pyörivistä Lafiteista jopa 70%:n on epäilty olevan väärennöksiä. Muutos näkyy myös lännessä:  tätä nykyä melkein mitä tahansa vuosikertaa on tarjolla markkinoilla, ikivanhoja ja muinaisia unohtamatta, jos vain haluaa ottaa riskin, että ostaa väärennöksen. Katso BBC:n tekemä pätkä Chateau Margauxin uusista nikseistä taistelussa väärennöksiä vastaan.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.