Viinipiru – viiniblogi, joka vie koko käden

Entries categorized as ‘Ravintolat’

Maanantai-iloa Raflasta

lokakuu 13, 2009 · 4 kommenttia

Kuva 2

Viime päiväni ovat kuluneet enemmän tai vähemmän ViiniTV:n tuoreiden kuvioiden parissa, joten joudun pahoittelemaan, ettei tämä postini kosketa viinimaailman pinnan alla kuplivia ilmiöitä tai vaikkapa mielenkiintoisia viiniuutuuksia (ellei sellaisiksi lasketa hinta-laatu-suhteellaan jyllääviä Chile-Chardonnayta, joiden alle kympin sektiota olen maistellut tusinakaupalla?).

Huomenna käyn testaamassa Mouton Rothschildin maineikkaan talon rönsyileviä proggiksia ympäri maailman (kruununjalokiven loistaessa poissaolollaan), mutta mielenkiintoisten viinipölinöiden puutteessa puffaan urbaaniin elämänpiiriini kuuluvaa ravintolaa, jossa tapaan luuhata.

Uudenmaankadun ravintola Raflassa nimittäin irtoaa maanantaisin ruoka-annoksen kyljessä pullollinen vapaavalintaista punaviiniä listalta, puoleen hintaan. Siis 50 pinnaa pois, ei enempää eikä vähempää. Mitä kalliimman ostat, sitä paremmin sinulla pyyhkii.

Vihdoinkin joku reagoi muuttuneeseen talousilmapiiriin konkreettisesti. Raflan hienoviritteisen, mutta elämäniloisen tunnelman tuntien pullollisensa voi epäilemättä nauttia myös yksin, mikäli tykyttävä tarve laatuviiniin iskee ruokahalun rinnalle. Koska Raflan viinilista on myös uudistunut, tästä lama-ajan vaihtokaupasta on helppo ottaa ilo irti. Valikoimasta irtoaa muun muassa Chateau Musarin Jeunea (kuuluisan libanonilaisen talon tammivapaa peruspunkku, jota en ole tavannut missään aikaisemmin) sekä Guigalin Gigondasia Etelä-Rhônesta, joka on kahdella sanalla sanoen hyvää kamaa.

Mitä tulee kyseiseen ravintolaan ruokatarjontaan, Piru on saanut syöttölästä kaupungin parhaat kala-annokset useammin kuin kerran. Raflan aasialaisvireitteiset kokeilut kannattaa kiertää suosiolla kaukaa, mutta listojen saaristolaistyyliset annokset ovat mainioita. Ei myöskään sovi unohtaa listalta löytyvää Estrella Ineditia, olutta, jonka Estrella-panimo kehitti maineikkaan El Bulli -ravintolan kanssa.

Ja jos jollekin jäi epäselväksi, tämä oli hävytöntä puffaamista osaltani (josta ei tosin makseta pennin hyrrää). Viinipirun viesti on: käyttäkää hyvät ihmiset kahta kauheammin hyviä paikkoja, tai niitä ei pian enää ole.

Aiheet: Ravintolat
Avainsana(t): , ,

Erästä maailman kalleinta samppanjaa laseittain Helsingissä

syyskuu 2, 2009 · 4 kommenttia

Kuva 5

Kuva 6

Maailman kalleimpiin lukeutuva samppanja, Cristal, tunnetaan ennen kaikkea esiintymisistään timanttien säihkeen seurana rapvideoissa. Ensi viikolla asiat saavat kuitenkin uuden tolan, sillä Cristal alkaa virrata vapaasti Ludviginkadun Grotesk-barissa. Mikä parasta, kukkaroystävällinen hinnoittelu mahdollistaa juoman nautiskelun myös sellaisille, joiden primääri veroprosentti ei ole kiinteä 28.

Annos himottua kuplajuomaa (8 cl) tulee kustantamaan noin 25 euroa. Se on kohtuullisen sopuisa hinta tuotteesta, jonka markkinahinta pyörii 200 eurossa (jos Grotesk myy koko pullon, eikä hävikkiä ole lainkaan, loppusumma on vaivaiset 234€, mutta käytännössä Grotesk tuskin tekee tuotteella lainkaan voittoa).

Ja kun mainostamislinjalle lähdettiin, mainitaan samaan syssyyn, että samainen baari myy joka tiistai Pol Rogeria kukkaroystävälliseen 5 euron lasihintaan läpi illan. Kyseessä lienee samppanjan polkuhinnoittelun epävirallinen Helsingin ennätys, joten jos mielit samppanjahumalaa, suuntaa Ludviginkadulle.

Aiheet: Ravintolat · Samppanja · Viini
Avainsana(t): , , , ,

Huikeita viinilistoja (etkä-maksa-maltaita)

elokuu 31, 2009 · 4 kommenttia

Kuva 2

Jos totta turistaan, tarkoituksenani ei ollut kirjoittaa toista postia Helsingin ravintolatarjonnasta, vaikka huomaan par’aikaa kirjoittavani juuri sellaista. Viinivaltameren pinnan alla nimittäin kuplii lukuisia mielenkiintoisia ilmiöitä, jotka olisivat oman kirjoituksensa arvoisia, puhumattakaan pääkaupungin ylipainosta kansakunnan portfoliossa, kiitos medioituneen todellisuuden. Toisinaan hyvät aikomukset johtavat päinvastaisiin lopputuloksiin!

Vanhojen viisujen kertaamisesta ei silti ole kyse: siinä missä edellinen posti oli pettymysten sävyttämänä molliviritteinen, tämän kertainen keskittyy duurinuotteihin, joita urbaani ympäristö tuottaa sinnikkäästi kakofonian keskellä.

Helsingissä on nimittäin kaksi paikkaa, jotka tarjoavat peruslaadukasta ruokaa, mutta loistavat ennen kaikkea viinilistoillaan. Ravintolat ovat tyyleiltään erilaisia, mutta molempien toiminnan keskiöstä löytyvät matalasti hinnoitellut korkeatasoiset viinit. Lisää tällaista naapurustoon, toteaa Viinipiru, niin Royal-ravintolat saavat jäädä nuolemaan näppejään ylihintaisine viineineen (noniin Royal, kissa on nostettu pöydällä ja te silitätte sitä vastakarvaan).

Arkadiankadun Ateljé Finne kuuluu tätä nykyä jo kantakaupungin vakiokalustukseen. Rustiikkista, kekseliästäkin ja voittopuolisesta maukasta ruokaa tarjoavan ravintolan viinilista on mainio. Talon samppanja on Larmandier-Bernierin brut, Viinipirua lukeville vanha tuttu, joka pesee raikkaudessa, fokuksessa ja pituudessa tunnetummat sekoitukset näennäisellä vaivattomuudella. Kyseessä on lyhyesti sanottuna viini, jolla ei ole isoa egoa, mutta joka tekee vaikutuksen.

Finnen listalta löytyy myös kulttikupliva, Selossen Blanc de blanc brut, jonka 120 euron pyyntihinta on nähdäkseni maltillinen (esimerkiksi Ravintola Lyon näyttää pyytävän siitä 165€, mikä ei sekään ole liikaa). Tämän lisäksi Ateljé Finne myy liki kaikkia viinejään laseittain, mikä on yhtä tervetullutta kuin harvinaista. Viikonloppuina talo tapaa avata ainakin yhden kellarin aarteen, joka myydään ’tiskin alta’ laseittain vatsaansa täyttäville viini-intoilijoille. Viinilista on kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen, joskin suurin osa laatuviineistä tarjotaan liian nuorina. Kyseessä on ravintoloiden helmasynti liki kaikkialla, myös 2 michelinin ravintoloissa Ranskanmaalla.

Toinen mainitsemistani paikoista on Museokadulla sijaitseva Kuukuu, jonka perinteikäs ruokalista ja boheemi ambienssi muistuttavat monella tapaa Kapteeninkadun Sea Horsesta, kuvitteellisen (tuskin ikinä tapahtuvan) face liftin jälkeen. Kuukuun ruoka on simppeliä ja hyvin valmistettua, rasvaista ja kursailematonta. Paikka loistaa myös viineillään. Pierre Gimonnetin Blanc de blanc on myynnissä 48 euron pullohintaan, mikä on vain euron enemmän kuin säädyllinen ihminen on pakotettu pulittamaan Keltaisesta leskestä Alkon kassalla.

Suurin osa Kuukuun pullojen hinnoista pyörii 30 euron paikkeilla. Sen lisäksi että listan hinnat ovat ihastuttavan maltilliset, sille kelpuutetut viinit ovat mielenkiintoisia ja osittain ravintolan itse maahantuomia. Tarjolla on muun muassa maukasta Loiren Muscadet Sèvrea (20 €!), tsekkiläistä Veltlínské Zelenéa (29€) sekä Kalifornian Napasta ponnistavaa Waterstone Cabernet Sauvignonia (49€).

Mitä tulee aseistariisuvan hyviin viinilistoihin, tämä rötösherra myöntää auliisti olevansa niiden edessä siinä määrin aseeton, että tietää jo teonhetkellä palaavansa rikospaikalle. On kerrassaan mainiota, että kaupungista löytyy paikkoja, joille on valmis antamaan lähes minkä tahansa inhimillisellä käsityskyvyllä kuviteltavan rikkomuksen aikailematta anteeksi, vain siksi, että on mieltynyt viinilistoihin. Tervettä? Ei suinkaan, mutta ihastuttava poikkeus ylihintaisen kaupungin betoninharmaaseen massaan.

Aiheet: Ravintolat · Viini
Avainsana(t): , , , ,

R.I.P. Helsingin viinibaarit

elokuu 28, 2009 · 7 kommenttia

Kuva 1

Vaikka Foxy Winehousen nurinmeno ei enää olekaan uutisista tuorein, ajattelin mainita asian myös blogissani. Foxyn katoaminen kaupungin urbaanista luonnosta on menetys, sillä Esterin ja Pian viinivalikoima oli mielenkiintoinen ja järkevästi hinnoitellut tasting-tilaisuudet suosittuja.

Helsingin kokoisen kaupungin kulttuuritarjonta horjuu pysyvästä rotkon reunalla, koska sirpaloitunutta kulttuuria pinnalla kannattelevien asiakassegmenttien koot eivät istu normaaliin ansaintalogiikkaan, jossa kysynnän ja tarjonnan tulee kohdata, tai hinnat karkaavat käsistä ja bisnes uppoaa. Viinibaarin oven pitäisi käydä muulloinkin kuin viikonloppuna. Minimetropolin ja metropolin de facto ero käy kipeän selväksi.

Apuun huudetaan valtio. Helsingissä ei nautittaisi oopperasta, kuultaisi sinfoniamusiikkia, ihmeteltäisi tanssia tai kirjoitettaisi kirjoja, ellei yhteiskunta ylläpitäisi tarjontaa keinotekoisesti ohjaamalla veroeuroja tekohengitykseen. Esimerkiksi vuonna 2007 ooppera sai lipputuloista ja sponsoriyhteistyöstä vain 14,5% rahoituksestaan (luku ilmoitettaneen tarkoitushakuisesti yhdistämällä tavalliset asiakkaat ja sponsorit, koska asiakkaiden osuus tulonmuodostuksessa on liki olematon). Valtiolta tarvittu tuki oopperan budjetissa oli 43 miljoonaa euroa, vieläpä nousukauden aikana. Viinikulttuuria ei tueta lantillakaan.

Foxyn kuoppaaminen on hyvä muistutus siitä, ettei lama ainoastaan järkeistä hintoja, se myös karsii tarjontaa. Tarjonnasta eivät katoa ensimmäisenä “heikoimmat ja huonoimmat, joiden kuuluukin kuolla” business-darwinismin hengessä, vaan yritykset, joiden fokus on liian suppea, johtui se sitten vallitsevista olosuhteista tai huonoista strategisista päätöksistä. Implikaatiot ovat selvät: niche-yritykset ovat hädässä.

Kun yhtälön muuttujat ovat a) puolen miljoonan ihmisen kaupunki, b) olut ja vodka -painotteinen kulttuuri sekä c) syvä lama, ei viinikulttuurin tulevaisuus näytä hääviltä. Vaikka ravintolat ylläpitävät kaupungin viinikulttuuria ansiokkaasti ja eräät jopa puskevat viiniä laseittain ruokabisneksensä sivussa, on todettava ääneen, ettei Helsingissä 2009 ole enää yhtäkään viinin myynnillä tulonsa hankkivaa viinibaaria.

Aiheet: Ravintolat · Viini
Avainsana(t): , , , ,

Oletko koskaan miettinyt minkälainen olisi hampurilaispaikan viinilista?

toukokuu 16, 2009 · 3 kommenttia

Pikaruokaloissa ei tupata tarjoamaan viiniä, mikä lienee kohtuullisen tolkullista. Jos Bic Macinsä kuitenkin voisi huuhdella lasillisella punaviiniä, minkälainen viinilista olisi? Viitteitä vastaukseen antaa Kolme Seppää –ravintola, joka avattiin tovi sitten La Société du Cochonin tilalle.

Kolmen Sepän viinilista on varsin yksiulotteinen, siltä löytyy pelkästään uuden maailman puna- ja valkoviinejä. Tämä ei sinänsä ole huono asia, mutta listalle valitut viinit sen sijaan ovat. Valikoima koostuu edullisista Shirazeista, Etelä-Afrikasta Australiaan, Merloteista ja yksinäisestä chileläisestä Pinot noirista. Vaikka ravintola kauppaa pihvejä nälkäisille, ei listalla ole yhtäkään Cabernet sauvignonia. Kyseessä on epäonnisin viinilista, minkä olen kuuna päivinä nähnyt.

Kolmen Sepän viinilista sopii tästä huolimatta omituisen onnistuneesti ravintolan rönsyilevän linjaan, sillä “Kolmessa Sepässä kohtaavat ruokakulttuurit eri puolilta maailmaa”. Käytännössä, tarjolla on kohtuullisen kaoottinen sekamelska suomalaisen lihapullakansan suosikkeja: pastaa, hampurilaisia, keittoja ja pihvejä.

Itse ruoka vaikuttaa olevan valmistettu hieman sinne päin: mediumina tilattu ulkofilee tuli pöytään sekuntia vaille ylikypsänä ja jänteisenä. Pippurikastike oli maultaan poikkeuksellisen eloton ja vetelä. Leipä sen sijaan oli mainiota ja peräisin todennäköisesti alakerran leipomosta, joka jatkaa Välimäen luotsaamissa käsissä.

Jos hampurilaispaikassa olisi viinilista, se olisi todennäköisesti samanlainen kuin Kolmessa Sepässä. En suosittele ravintolaa kenellekään, joka seuraa tätä blogia. Kuin pisteenä i:n päälle, ravintolan nettiosoite ei toimi.

Aiheet: Ravintolat · Ruoka · Viini

André Clouet Brut Millésime 1995:ä Loftissa

toukokuu 7, 2009 · Jätä kommentti

img10234780474

Jos jäit pulloa vaille Alkon viimeisimmässä kuukausibingossa tai muuten vain missasit arvonnan, älä huoli. Ravintola Loftilla on listallaan André Clouet Brut Millésime 1995, joita viimeksi arvottiin. Alkossa viini kustansi noin 55 euroa ja Loftissa 79 euroa. Pytingin pyyntihinta esittäytyy sopuisena, ottaen huomioon, että useat paikat myyvät perussamppanjaa samaan hintaan. Vedä siis  hatustasi tekosyy, ja käy poreilemassa lama turuilta ja toreilta omaan kukkaroosi, jos samppanja maistuu.

Ps. Toinen viinibaari, Foxy Wine House, oli ainakin eilisen lätkämatsin aikaan niin pystyynkuollut, että aloin pelätä pahinta baarin tulevaisuuden puolesta. Jos siis pidätte baarista ja haluatte pistäytyä siellä myös tulevaisuudessa, menkää ihmeessä juomaan sinne lasilliset tai kahdet vaikkapa jo ensi viikonloppuna!

Aiheet: Ravintolat · Samppanja · Viini
Avainsana(t): , ,

Tasty, keittotaitoa Fredrikinkadulla

joulukuu 13, 2008 · 1 kommentti

valokuva010

Vaikka kyseessä on viineihin keskittyvä blogi, Piru uskaltautuu kehumaan uunituoretta ravintolaa. Hyvää kohdatessa siitä mielellään kertoo, koska huomaa toivovansa, että paikan ovi on käytettävissä jatkossakin.

Tasty sijaitsee Helsingissä Fredrikinkadulla, likipitäen Uudenmaankadun ja Bulevardin puolessavälissä. Kyseessä on maisemiin epäonnisen onnistuneesti naamioituva pulju, joka jää kenkäkauppojen ja optikoiden katveeseen, ellei urbaaniin luontoon jalkautunut kulkija ole tarkkana kuin kärppä. Paikka kannattaa rekisteröidä ja testata, sillä ovesta sisään astuva kohtaa modernin kalustuksen lisäksi lungin tunnelman.

Tastyn ruokalista on suppea (3 vaihtoehtoa per kategoria), mutta mielenkiintoinen. Pääruokien hinnat liikkuvat 20 euron molemmilla puolin, joten hintataso asettuu miellyttävän alhaiseksi. Uskallan väittää, että Tasty pärjää hinnoittelullaan ketjuravintoloiden enemmistölle, tarjoten niihin nähden tuplasti enemmän vastinetta rahalle. Vatsansa ja nuppinsa saa rentoutuneeseen tilaan viidellä kympillä.

Konseptin ytimessä on maukas ruoka ilman ylimääräistä kikkailua. Kuulostaa simppeliltä, mutta kokemus on osoittanut, että tämän lupauksen lunastaminen on vaativampaa kuin estetiikalla ja eksotiikalla pelaaminen. Tasty kuitenkin onnistuu lunastamaan lupauksen. Kun vielä lasin samppanjaa saa kympillä, viinipullot ovat kohtuullisesti hinnoiteltuja ja kahvi hyvää, huomaa urbaani nautiskelija päätyneensä autuuteen. Pääruokalistalta löytyivät Pirun käynnillä muun muassa uunissa kypsytettyä lampaanpotkaa sitruunapolentalla (18,50,-) ja paistettua nieriää ankkaconfit-gnoccheilla (22,-).

valokuva008

Sympaattinen Tasty on tulitikkuaskin kokoinen; tiloihin mahtuu samanaikaisesti vain 20 ruokailijaa. Kävijäkaarti koostunee laajasta spektristä kantakaupungin hämmentäjiä, Mandatumin pukumiehistä Punavuoren hamppareihin. Pistäytyminen on enemmän kuin paikallaan, sillä tämä mutkaton mutta tyylikäs ravintola suorastaan henkii tekemisen iloa ja intohimoa hyvään ruokaan. Onneksi tällaisia paikkoja on olemassa.

Aiheet: Ravintolat · Ruoka
Avainsana(t): , , , ,

Ravintolaratsia: La Petite Maison

huhtikuu 27, 2008 · 1 kommentti

Helsingin niemen eteläinen nokka tunnetaan Kaivopuistosta, kiekkotähdistä ja porvariston hillitystä charmista. Ennen kaikkea se tulisi kuitenkin tuntea gastronomiasta, sillä Huvilakadulla sijaitsee eräs Helsingin kulinaristisista keitaista: La Petite Maison, jonne kannattaa suorittaa pyhiinvaellusmatka pidemmänkin etäisyyden päästä. Tämä harha-askel ydinkeskustan säpinästä kannattaa ottaa erinomaisen ruoan vuoksi, mutta etenkin mielenkiintoisen viinitarjonnan takia.

Viinipirun pistäytyessä Huvilakadulla, Maisonissa oli tarjolla Lounais-Ranskan keittiöön erikoistunut viiden ruokalajin kokonaisuus, joka käynnistyi amuse boucheen jälkeen ankanmaksabriossilla, päättyen kolmen ruokalajin jälkeen tarjoiltuun yllätysjälkiruokaan, vieden kielen ja palauttaen sen aterian päätteeksi vasta tuntien odottelun jälkeen. Mutta puhe oli viineistä! La Petite Maisonin viiniotteesta ja -filosofiasta kertoo paljon se, ettei Lounas-Ranskan menun yhteydessä tarjottu yhtäkään bordeaux-viiniä, vaikka huippulaatuisten tuottajien bongaaminen Bordeauxin ulkopuolelta lienee merkittävästi työläämpää kuin laivan upotuksen pelaaminen premier cru- viineillä nojaten satojen kriitikkojen konsensukseen.

Itse asiassa La Petite Maison toteuttaa hieman samankaltaista ajatusta viinilistassaan kuin Piru blogissaan: arvossa ovat ennakkoluulottomuus ja seikkailuhenki asettamatta makua alttiiksi. “Viinilistaan on koottu valikoima kiehtovia viinejä (…) Vaatimattomina pidetyt Ranskan viinialueet ovatkin todellisuudessa aarreaittoja!”, todetaan sivuilla ja on ilo huomata, että se pitää paikkansa. Listalle kelpuutetaan vain orgaanisia viinejä.

Aterian yhteydessä tarjottiin muun muassa Cahorsin alueen Chateau de Cèdren syvän purppuraista malbecia ja Madiranin alueen Château d’Aydie’a, jossa tannat-rypäleen pahamaineiset tanniinit oli onnistuneesti taltutettu myöhäisellä korjuulla ja teknisellä taituruudella rustiikkisen viehättäviksi. Viini antoi kaivattua vastusta rapean rasvaiselle porsas-cassouletille ja pakotti tunnustamaan että tannatissa on potentiaalia. Myös Juranconin alueen petit manseng-rypäleestä tehty Vendanges Tardives (late harvest) makea viini oli yllättävä löytö, samoin Emile Fleuryn palkittu orgaaninen samppanja. Piru oli sanalla sanoen kulinaristisessa taivaassa maistellessaan Maisonin makuja ja leijui selestiaalisissa sfääreissä vielä pitkään lähtönsä jälkeen. Tämän kaltaiset nautinnot, jos mitkä, osoittavat että protestanttien nautintokielteinen kulttuuri on pahimman luokan rikos ihmisyyttä vastaan.

Erityismaininnan ja papukaijamerkin La Petite Maison ansaitsee kuitenkin poikkeuksellisesta palvelustaan. Kun sommelier kuuli että Pirun viehättävä seuralainen oli jonkin aikaa sitten vieraillut Collieurin kaupungissa Etelä-Ranskassa, hän toi maistiaisiksi kaksi lasillista 25-vuotta vanhaa Banyulsia laskuttamatta niistä senttiäkään. Samaan luokitukseen putoaa käsinkirjoitettu lista illallisen aikana nautituista viineistä, jonka sommelier kirjoitti kaiken muun työn ohessa silkkaa ystävällisyyttään. Vilpitön tekemisen ilo hohkaa tästä pienestä ravintolasta.

La Petite Maison on kallis paikka jopa Helsingin mittapuulla, mutta tarjoaa Pirun ja hänen seuralaisensa mielestä enemmän vastinetta rahalle kuin kahdella Michelinillä palkittu Chez Dominique, jossa asiakas tuntee maksavansa siitä, että pöytä siistitään leivän murusista kamman näköisellä kapistuksella jokaisen ruokalajin välissä. Suurentunut salikoko lienee vienyt osan Dominiquen taiasta, Vertti Kiven tyylikäs sisustus aimo annoksen sympaattisuutta. Maison sen sijaan on pieni olematta ahdas, maanläheinen sortumatta maalaisuuteen, hienostunut hienostelematta ja elämys alusta loppuun. Eihän tästä paikasta voi olla pitämättä.

Aiheet: Punaviini · Ranska · Ravintolat · Ruoka · Samppanja · Viini
Avainsana(t): , , ,