Skip to content

Posts from the ‘Viini’ Category

Egon Müllerin sohvalla

Screen Shot 2015-03-21 at 08.08.40
Winemakers Winemaker -palkinnon juuri voittanut Egon Müller on yksi Saksan legendoista. Minulla on yksi tarina hänestä. Olin viettänyt Moselissa muutaman päivän. Eräs lissabonilainen kaverini oli hyvää pataa Symingtonin viiniperheen kanssa ja kertoi saaneensa meille audienssin herra Müllerin luo kontaktiensa kautta. Mikäpä siinä.

Moselin tuottajista moni ei uskonut hommaa todeksi. ”Olette menossa Müllerin luo? Oletteko ihan varmoja?” ”En tiennyt, että hän ottaa vastaan vieraita.” ”Tiesittekö, että jotkut kertovat miehen olevan vampyyri?”

Paikallisten hämmästelyt ja varoitukset mielessä ajoimme viinitarhojen ympäröimälle kiviselle kartanolle Scharzhofissa. Ovessa ei ole ovikelloa, joten kolkutimme sitä rautaisella kolkuttimella.

Odottelimme tovin, jolloin hermostus alkoi kasvaa. Miksei sisällä näkynyt lainkaan valoa? Oliko tämä virhe? Lopulta ovi aukesi ja vastassa oli Egon IV, joka toivotti meidät tervetulleeksi hymyillen, mutta kuiskaavalla äänellä. Astuimme sisään. Seinustalla oli keskiaikainen haarniska kuin Aku Ankassa ja keskellä kiviportaat ylöspäin. Valaistus oli siinä määrin hämärä, että silmiltä kesti hetken tottua. Egon ohjasi meidät kirjoilla vuorattuun sivuhuoneeseen. Istuimme upottaville plyysisohville.

Kävi ilmi, että hän oli jostain syystä tyytyväinen, että vierailimme. Me nyökyttelimme. Egon IV avasi ensimmäisen pullonsa, melkein kuin mittaillakseen vieraitaan. Se oli Scharzhofberger Riesling 2012, jonka rypäleet kasvavat käytännössä kartanon ympärillä.

Egon IV kaatoi laseihin tuntuvan makeaa, mutta hapokasta rieslingia, joka oli kerrassaan mainiota. Tasapainon juhlaa alusta loppuun. Mieleni teki hotkia viini suurempina kulauksina, mutta en kehdannut. Jos tämä on viinien lähtötaso, alan ymmärtää Egon Müllerin maineen, ajattelin, tietämättä tuolloin kuinka mittavasta maineesta todella oli kysymys. Joimme pullon tyhjäksi hitaasti. Egon IV haki uuden pullon kellaristaan ja oli tovin vaiti. Katselimme pölyn leijailua ilmassa ja joimme toisen pullon. Tällä kertaa selvästi vanhemman.

Tässä kohtaa panin merkille, ettei tarjolla ollut minkäänlaisia sylkykuppeja. Isäntä ei syljeskellyt ja vieraat mukautuivat talon tavoille. Egon IV ei halunnut, että viinejä haaskataan. Joimme pullon tyhjäksi, minkä jälkeen hän haki seuraavan. Hänen poistuessaan tuuletimme ääneti kuin maalin tehneinä ja vilkuilimme katon rajaan, näkyikö siellä kameroita. Egon IV oli poissa useammankin minuutin, mutta palasi tarkoin valittu pullo mukanaan.

Kaadettuaan viinin laseihin hän ei pitänyt luentoa, vaan oli pitkänkin tovin hiljaa, melkein kuin keskittyen olennaiseen. Sitten hän haki vielä uuden pullon. Ja tovin tuumattuaan vielä sitä seuraavan. Hän ei varsinaisesti selostanut mitä tarjosi, vaan antoi maun puhua ja todennäköisesti ihasteli tukahdutettuja reaktioitamme.

Kerta kaikkisen hämmästyttävän herkullisia Rieslingeja, jotka paranivat pullo kerrallaan saavuttaen lopulta jonkinlaisen lakipisteen, johon edelleen vertaan lajityypin Rieslingeja suussani.

Viimeisen viinipullon kohdalla saksalainen asiantuntija alkoi näyttää levottomalta. Onkohan hänellä kusihätä, onhan tässä istuttu jo kolme tuntia? Portugalilainen kuski, jonka ansioksemme vierailumme oli täysin laskettava, oli sen sijaan imaillut suunnilleen saman määrän viiniä kuin kaikki muutkin, eli noin pullollisen. Hän hymyili leveästi. Egon IV:n posket punoittivat, mutta hän puhui edelleen kuiskaten.

Lähdimme sydämellisissä tunnelmissa poikkeuksellisen hetken jakaneena. Hyvästien jälkeen nousimme autoon ja saksalainen melkein huusi ”tajuatteko te saatanat mitä äsken juotiin? Pelkästään viimeinen pullo oli 1500 euron arvoinen. Mitä juuri tapahtui? Olenko vielä elossa.”
”Tämä oli hyvä vierailu”, sanoi portugalilainen ja hyppäsi kuskin paikalle. ”Eiköhän mennä kaljalle.”

Egon Müller Scharzhofberger Riesling Kabinett 2012
Egon Müller Scharzhofberger Riesling Kabinett 1997
Egon Müller Scharzhofberger Riesling Spätlese 2003
Le Gallais by Egon Müller Wiltinger Braune Kupp Riesling Auslese 1993
Egon Müller Scharzhofberger Riesling Eiswein 1998

Alkoholipolitiikka oikean ja väärän ristipaineessa

Screen Shot 2015-03-11 at 12.12.29
Meillä saattaa olla Euroopan unionin jäseninä käsissä uudenlainen ongelma, nimittäin lainkuuliaisuuteen perustuvan kulttuurin lainsäädännön virittyminen valtion etujen mukaiseksi kansalaisten etujen vastaisesti. Jos näin pääsee käymään, seuraa jänniä juttuja.

Paine tuppaa purkautumaan. Pari skenaariota näyttää todennäköisiltä. Ensimmäisessä lainkuuliaisuuden kulttuuri mukautuu vallitseviin realiteetteihin, eli käytännössä yleinen lainkuuliaisuus haurastuu hankauskitkan ikeessä. Moinen ei tapahdu yhdessä yössä, mutta tarkoittaa muun muassa yleistä verojen maksuhalukkuuden laskemista. Toisessa skenaariossa ristipaine purkautuu mukauttamalla lainsäädäntö vastaamaan asetelmaa siten, ettei yleinen oikeustaju ehdi ottaa suurempaa osumaa. 

Mielessä pyörii alkoholipolitiikka. Enemmistö suomalaisista on saanut tarpeekseen holhoamisesta ja jatkuvasti rajoittamisesta, kyselyt kertovat. Samaan aikaan valtio miettii uusia keinoja ohjata verotuloja itselleen lisäämällä molempia. Mikäli suomalaisten suhtautuminen holhoamiseen ohitetaan ja jatketaan vanhalla linjalla, ollaan tukevasti ensimmäisessä skenaariossa.

Maksimaalinen verokertymä on kansallinen etu vain jos siitä maksettu hinta alittaa saavutetut hyödyt. Lainkuuliaisuuden murenemisen hinta laskettaneen tulevina vuosikymmeninä melko lailla suuremmissa summissa kuin mitä merkantilistisen fiskaalipolitiikan lyhytkestoiset hyödyt voivat tuottaa. Vielä ei ole tietoa, liittyykö Gourmondon keissiin valtion instanssien toiminta vai ei, mutta selvinnee ennen pitkään.

Tämä on poikkeuksellinen maa. Suomalaisessa kulttuurissa normit ja lait samastetaan toisiinsa. Lakien katsotaan edustavan lähtökohtaisesti universaalia oikeaa ja väärää, ei ajavan esimerkiksi jonkin tietyn ryhmän etuja. Itseasiassa suomalaisessa kulttuurissa laki katsotaan oikean ja väärän määritelmäksi. Kyse lienee ilmiöstä, joka on yhtä herkkä kuin harvinainen. Kukaties se on myös yksi suomalaisen yhteiskunnan poikkeuksellisen menestyksen salaisuuksista?

Valtion rangaistuksen kaltaiset käytännöt ammuttiin alas käytettyjen autojen verotuksessa, mutta valtion taistelu Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjaa vastaan jatkuu sinnikkäänä muilla toimialoilla. Tavaroiden liikkumista halutaan rajoittaa, jotta kansaa voitaisiin holhota tuottavammin. 

Tullin yritystä estää viinin tilaamista ohi valtion monopolin voidaan pitää esimerkkinä kansallisen edun vastaisesta politiikasta. Vaalien alla olisi oikea hetki sytyttää valot Arkadianmäellä. Pelissä on suurempia asioita kuin ensi vuoden budjetti.

Kuulumisia: Viinikevät, biohakkerointi, Soil Wine Room ja Groszer Wein

Edellinen viikko meni kuvatessa ruokaohjelmaa kanadalaisen tv-ryhmän kanssa National Geographicille. Halusivat tulla ensimmäisenä tusinasta kaupungista Helsinkiin, koska se on heidän mukaansa niin cool. Kiva, että osakkeemme ovat nousussa. He pääsivät syömään pullaa ja katsastamaan muun muassa Atelje Finnen, Juuren ja Savoyn.

Huomenna Yle Puheelle tulee vieraaksi kello 13 lääkäri Olli Sovijärvi, jonka kanssa keskustellaan biohakkeroinnista. Jos aihe kuulostaa uudelta tai jopa hämmentävältä, älä huoli, sitä se on minullekin. Tavattoman kiinnostava aihe, jossa itää siemen perspektiivin vaihtoon. Kaikkia juhlimiselle persoja kiinnostanee yksityiskohtainen ohje krapulan hoitoon. Toimenpiteet alkavat jo ennen suoritusta ja jatkuvat sen aikana, päättyen jälkihoitoon. Tässä on näytteeksi Sovijärven ja muiden Biohakkerin käsikirjan kirjoittajien lista aineista, jotka tulisi nauttia ennen ilakointia:

5–10 grammaa klorella -levää 

B1-vitamiini ja alfalipoliinihappo 

Glutationi 100 mg (mieluiten 
liposomaalinen muoto) 

Maarianohdake (silymariini) 
ja sarviapila470 

Niin, Sovijärvi kertoo myös miten älykkyysosamäärää voi nostaa syömällä oikein ennen tenttiä ja sen sellaista, joten korvat hörölle, jos haluatte pärjätä nykyistäkin paremmin elämässä.

Sitten viiniasiaa. Tänään oli jo perinteeksi muodostunut tapahtuma Viinikevät, joka tarkoitti tällä kertaa Vinnaturen ja Viinitien tuotteiden maistatusta. Hyvin järjestetty tilaisuus, jonka tunnelmaa Viinitien osallistuminen vain paransi. Alla muutama fiiliskuva.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kävin tuoreessa Soil Wine Roomissa testaamassa Mathias Krönin Groszer Weinit. Mainio ravintola, jossa tapakset maistunevat paremmilta kuin 90%:ssa Barcelonan tapaspaikoista, koska keittiössä häärää poikkeuksellisen kovan kaliberin kokki Matti Romppainen. Kuulostaa kukaties liioittelulta, mutta sanoille löytyy myös katetta. Huhujen mukaan avokadopasta-Hanna itkeskeli vähän syötyään patatas bravasit, siis paistetut perunat, joten en ole aivan yksin mielipiteeni kanssa. Suosittelen testaamaan viinin ja ruoan merkeissä lyhyenkin visiitin verran.

Mathiaksen viinit tulevat Itävallan Burgenladista, sen eteläosista, ja edustavat jonkinlaista synteesiä modernista ja klassisesta. Pullokoko on ponteva litra, kuten alueella oli tapana männävuosina. Valkoviinien kanssa hyödynnetään gemischter satzia, kasvatustapaa, jossa lajikkeet kasvavat tarhoilla hujan hajan, mikä missäkin. Rypäleet kerätään samaan aikaan ja puristetaan mehuksi erottelematta sen kummemmin, mikä lajike mahtaa olla alikypsä ja mikä mahdollisesti ylikypsä. Lopputulos on kummallisen tasapainoinen. Toimii myös rosé-viinissä, jonka saralla Groszer Wein lienee maailman ensimmäinen. Viinien tyyli on silti moderni, eivätkä toisinaan Blaufränkishiä riivaavat roikalemaiset tanniinit vaivaa. Hauska mies, maistuvia viinejä, kaupungin parhaat tapakset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olut, viini ja viski Yle Puheella

Miten olut, viini ja viski mahtuvat samaan jaksoon? Yllättävän hyvin. Palautteen perusteella viskimies Nikkasen ja olutkirjailija Korpisen vierailu Yle Puheella miellytti monia. Juttua olisi riittänyt helposti toiseksikin tunniksi. Kuuntele klippi Areenassa.

Screen Shot 2015-02-18 at 15.44.28

Miksi alkoholipolitiikan tulee muuttua?

Screen Shot 2015-01-31 at 16.05.34

Kuva IL-tv:n alkoholipoliittisesta keskustelusta

Tästä THL:n kuvasta ilmenee hyvin se, miksi puhun alkoholipolitiikasta. THL:n taulukon mukaan alkoholin haitat ovat noin miljardin euron luokassa, mikä on tietenkin iso summa. Valtaosa summasta muodostuu sosiaalihuollosta, järjestyksenpidosta, sairaspäivärahoista ja oikeuslaitoksen kuluista. Terveydenhuoltoon menee reilu sata miljoonaa.

Kustannukset eivät siis muodostu kulutetun alkoholin kokonaismäärästä, sillä mikäli käyttömäärät jakaantuisivat tasaisesti viikonpäiville, kukaan ei olisi räkäkännissä, lapsia ei huostaanotettaisi, nakkikioskeilla ei tapeltaisi, töistä ei oltaisi pois, eikä kukaan joutuisi vankilaan juoppohulluuden vallassa.

Jäljelle jäisivät terveydenhuoltokulut, jotka katetaan nykyisellään yli kymmenkertaisesti alkoholiveron kertymällä.

Eli: meidän tulisi keskittää kaikki huomiomme ja voimamme kulttuurin muuttamiseen, ei uusien rajoitusten laatimiseen, jotka keskittyvät hintaan ja saatavuuteen, jotka ovat molemmat melko irrelevantteja, koska Suomessa juotu alkoholimäärä on ongelma ensisijaisesti ”kerralla kaikki alas kurkusta” -käyttökulttuurin kautta.

Miten kulttuuri muuttuu? Tuhannen taalan kysymys. Se lienee selvää, että esimerkiksi Yhdysvaltojen vankiloita ei ole vapautettu väkivallasta lisäämällä kameroiden ja käsirautojen määrää, siinä missä suomalainen hyvin salliva vankeinhoito kykenee estämään paitsi vankilaväkivallan, myös rikosten uusinnan kansainvälisesti hyvillä tuloksilla.

Suomen koulutusjärjestelmän pisa-ihme perustuu ilmeisesti oppilaiden itsemääräämisoikeuden tukemiseen, vapaaseen ilmapiiriin hierarkkisen kurin sijasta ja yksilötason oivaltamisen tukemiseen kollektiivisen tankkaamisen kustannuksella. Ja moneen muuhun edistykselliseen ajatukseen.

Miten samassa maassa voi olla niin hämmästyttävän edistyneitä osia, mutta niin patavanhoillinen kontrolliin perustuva alkoholipolitiikka, kun sekä kepin että porkkanan tuottamat tulokset ovat tarkasteltavissa samassa pienessä maassa?

Viinikoulu Iltalehdessä

Käy tsekkaamassa Viinipirun viinikoulu Iltalehden Pippuri.fi -ruokaosiossa. Viinikoulun idiksenä on vastata mutkattomasti ja ymmärrettävästi kysymyksiin, jotka voivat vaivata harjaantumatonta viinisieppoa viinin kiehtovassa maailmassa. Käy lukaisemassa ensimmäiset viinikoulut täältä. Voit myös lukaista aikasi kuluksi haastattelun, jossa valotan nautintomyönteistä tulokulmaani viinin arvioimiseen.

ps. lasissa on runsaalla vedellä laimennettua valpolicellaa. Se näytti paremmalta kuvissa kuin miltä maistui.

ILTALEHTIartokuva

Iltalehden uusi viinikriitikko

Otin vastaan pestin Iltalehden viinikriitikkona ja -kirjoittajana. Olen pestistä enemmän kuin iloinen, koska se avaa uusia mahdollisuuksia saada viini-ilo leviämään entistä laajemmalle!

Uutena juttuna, tulen antamaan viineille myös arvosanoja kansakoulusta tutulla asteikolla. Tiedän, olen ollut kriittinen suhteessani numeraalisiin viiniarvioihin ja totta puhuen olen edelleen. Halusin silti kokeilla suomalaisille tuttua asteikkoa erottaakseni sisällön kiiltäväpintaisista lehdistä tutuista viinisuositteluista, jotka ovat toisinaan siinä määrin höyhenenkevyitä, että erottautumiselle on tarvetta.

Arvioni perustuvat ajatukseeni sofistikoituneesta subjektiivisuudesta. Se tarkoittaa, että antamani arviot kuvaavat minun suhdettani viiniin yhtä paljon kuin itse viiniä. En yleensä syty aromaattisista Muscat-viineistä tai lämpimimpien alueiden tammisista punaviineistä, mikä näkyy arvioissani naamioimattomana. Sen sijaan arvostan viinissä raikkautta, hapokkuutta ja puhdaspiirteisyyttä.

Suosin mahdollisuuksien mukaan pientuotantoa ja luonnonmukaista tuotantoa. Erityisen arvokkaita viinejä en usko arvioivani usein, koska haluan sisällön säilyttävän relevanssinsa kohderyhmän parissa. Hintatason suhteen toivon voivani auttaa mahdollisimman monia ylittämään kymmenen euron kipurajan, sillä nykyisessä hinnoitteluilmapiirissä viinien herkullisuus alkaa usein vasta kymmenen euron hujakoilla.

10525996_10153073195941388_5271817448552326818_n

Kuuntele ”Alkoholipolitiikka – sata vuotta rämpimistä suossa”!

”Tervetuloa mukaan Yle Puheen taajuudelle suoraan lähetykseen, tänään puhumme alkoholipolitiikasta. Aihe on näytellyt ylikorostunutta roolia Suomessa jo yli sadan vuoden ajan. Suomalaiselle keskustelulle on tyypillistä, että puheenvuoroja käyttävät lähinnä verorahoin tuettujen alkoholivastaisten lobbausjärjestöjen edustajat tai samanmieliset mielipiteenmuokkaajat valtion tutkimuslaitoksista, joiden mielestä kaikki kehitys on osoitus siitä, että valtion harjoittama keppipolitiikka toimii ja kaikki todisteet kallellaan siihen suuntaan, että keppiä tarvitaan lisää.

Tässä ohjelmassa teemme asiat toisin ja avaamme tuuletusräppänät maailmalle. Studiossa on kaksi herraa, jotka paitsi ylläpitävät eurooppalaisia pientuotantoperinteitä laatutuotteiden valmistuksessa, ovat myös kunnostautuneita alkoholipoliittisina keskustelijoina. Heitetään kukkahatut nurkkaan, lopetetaan valtion suulla puhuminen ja puhutaan asioista kerrankin niiden oikeilla nimillä.”

Screen Shot 2015-01-14 at 16.26.04

5 yötä jouluun… Yle Puheella!

Yle Puheen ohjelma Arto Koskelo alkaa 22.12. kello 17 ja sotkeutuu joulun tematiikkaan munaskuitaan myöten.

Ekassa jaksossa 22. kello 17 ovat vieraana ravintola Juuren Ilja Björs, jonka kanssa suoritan ruumiinavauksen jouluruoille sekä ravintola Sunnin Mirka Olin, jonka kanssa keskustellaan vääränlaisesta joulusta ravintolan suojissa.

Tokassa jaksossa 23. kello 17 ronkitaan glögin sielunmaisemaa kohtuullisen sekopäisen drinkkimestari Niko Autin kanssa ja keskustellaan joulupukin painoindeksistä Sari Savikon kanssa.

Jouluaaton jaksossa 24. kello 17 juodaan Pyynikin käsityöläispanimon kaljaa Veikko Sorvaniemen kanssa hartaissa tunnelmissa ja keskustellaan uskonnon viinipainotteisesta sanomasta pastori Ulla Oinosen kanssa.

Tervetuloa mukaan!

ps. Kuten aina, kaikki palaute otetaan kiitollisena vastaan Viinipirun Facebook-sivuilla (joista on muodostunut jonkinlainen solmukohta viiniaiheiselle keskustelulle). Ilman vuorovaikutusta media on ontto.

Tulossa pian: Arto Koskelo – keskusteluohjelma Yle Puheella

Hivuttaudun tuntemattomille vesille työnsaralla joulukuussa. Nimelläni kulkeva ohjelma alkaa Yle Puheella 22.12. kello 17 ja jatkaa samaan kellonaikaan myös aatonaattona ja jouluaattona.

Sesonkispesiaalina starttaavan shown teema on ’erilainen joulu’. Siinä poraudutaan joulun mielekkyyteen ja mielettömyyteen vaihtuvien vieraiden kanssa. Paljastamatta liikaa, studiossa mutustellaan pääkallopipareita ja ronkitaan vuoden tärkeintä pyhää alan miesten ja naisten kanssa, pienpanimotyypistä ravintololaihmisiin, glöginsekoittelijaan ja pappiin.

Tammikuun 14. ohjelma aloittaa vakiopaikalla keskiviikkoisin kello 13, jolloin fokus on ruoassa ja juomassa, siis kulttuurissa.

Käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa ”Alkoholipolitiikka – 100 vuotta rämpimistä suossa”, ”Mitä ne meistä ajattelee? – ulkomaalaisen näkökulma suomalaiseen ruokaan?”, ”Miksi huippukokkien joukossa on niin vähän naisia?” ja ”Mitä kauppalasku kertoo ihmisestä? – Voiko kuitista tulkita yhteiskuntaluokkaa?” ja sen sellaista.

Jos alkoholipolitiikka kiinnostaa, kannattaa virittäytyä kuulolle kevään avausohjelmaan, ensimmäiseen suoraan lähetykseen, 14.1. kello 13, jolloin studiossa on kaksi varsin mielenkiintoista vierasta.

Screen Shot 2014-11-07 at 09.26.15

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 72 muun seuraajan joukkoon