Skip to content

Posts from the ‘Viini’ Category

Viinipirun virallinen viihdyttävä viiniristeily 22.10. Viking Gracella

Tervetuloa syksyn hauskimmalle viiniristeilylle, jonka tapahtumapaikkaa näyttelee 22. lokakuuta Viking Linen vaikuttava lippulaiva Grace.

Tiedossa on vuorokausi, joka tyydyttää sekä janon, nälän että uteliaisuuden, kepeästi ja viihteellisesti, mutta asiasisällöltään painavasti. Pois siis pelko pikkurillin heristelystä tai pitkäpiimäisistä kalvosulkeisista, tarjolla on nautintokeskeistä perehtymistä viinin saloihin, luonnollisesti hyödyntäen herkuttelua metodina.

Vai miltä kuulostavat neljän ruokalajin päivällinen kunnon viineillä, à la carte -aamiainen, miniviinimessut, luentoja & tasting sekä viinitapahtuma tax-freessä? Varaa paikkasi ja tule nautiskelemaan elämän sietämättömästä keveydestä Viking Gracelle kanssani.

ps. FB-sivuilla on luvassa myöhemmin arvonta, jonka voittajalle on tarjolla hytti viiniristeilylle!

Varaukset:
Myyntipalvelu
p. 0600 41577
(1,75m/puhelu + pvm/mpm)

Screen Shot 2014-07-16 at 4.21.46 PM Screen Shot 2014-07-16 at 4.22.07 PM

Viinihinnoittelun sivunkääntö

”Dom Perignonin hinta laskee noin sata euroa ja Château d’Yquem myydään kympin katteella.”

Mitä ihmettä seuraavaksi, Groteskin ravintoloitsija Paul Hickman mietti lukiessaan ravintolakentän synkistä tulevaisuudennäkymistä. Edustuskulujen vähennysoikeuden poisto ja Tallinnan tuonnin kasvu yhdistettynä poikkeuksellisen korkeaan hintatasoon ajavat toimialaa kohti umpikujaa. Suomalaiset nauttivat enää alle 10 prosenttia alkoholista ravintoloissa, mikä on EU:n alhaisin lukema. Jäädäkö seisomaan tumput suorina vaiko kääriä hihat tehdä ja asialle jotain? Piristysruiskeen olisi vastattava radikaaliudessaan tilanteen vakavuutta, joten mikään pienimuotoinen näpertely ei tulisi kyseeseen. Olisi tehtävä jotain sellaista, mikä voisi aidosti muuttaa tapaa, jolla ihmiset käyttävät ravintoloita. 

Grotesk+logo800200

Viinihulluna Hickmanin katseli harvinaisuuksia, joita Groteskin kellariin oli hankittu vuosien saatossa. Hyvää tavaraa lattiasta kattoon. Tuntui väärältä, että viini on ravintoloissa niin kallista, että asiakasta hirvittää. Laskusta puolet on helposti juomaa, vaikka laseihin kaadetut viinit edustavat keskikastia. Toki, toisinaan ravintolaan saapuu asiakkaita, jotka tilaavat satoja euroja maksavia viinejä, mikä on mannaa ravintolalle, mutta asetelma jättää valtaosan ravintola-asiakkaista viinin suhteen sormenlämpöiseksi. Voisiko hinnoittelua rukata siten, että sekä asiakas että ravintola voittaisivat? Paul otti yhteyttä ja pian istuimme saman pöydän ääressä, jännän äärellä. Paul oli nimittäin saanut idean ja pyysi jelppiä sen viestimisessä. Idea oli hyvä, joten sylkäistään se ulos.

Grotesk siirtyy 1.6.2014 kiinteään katehinnoitteluun, mikä tarkoittaa romahdusta viinien hinnoissa. Pysyvästi, kyse ei ole kampanjasta.

 

Kiinteä kate, jota sovelletaan kaikkiin talon viineihin, on vastaisuudessa 20 euroa, mikä on melkoisen hyvä numero. Sisäänostohinnan päälle tulee siis 20 euroa sekä voudin ALV, joista muodostuu myyntihinta. Kiinteä kate tarkoittaa, että asiakas maksaa talolle saman verran, riippumatta pullon hinnasta. Muutoksella on merkittävät vaikutukset viinien hintoihin. Esimerkiksi Dom Perignon 2004:n hinta laskee noin sata euroa. Pikkupullo maailman arvostetuinta makeaa viiniä, Château d’Yquemia, lähtee kympin kiinteällä katteella. Kyllä vain. Magnumien kate on 40 euroa ja Groteskilla on niitä kellarissaan melkoisen pavlov-reaktion kirvoittava kokoelma. Magnum-pullo hyvää punaviiniä reilulla satasella? Onnistuu. Tilanne on inspiroiva.

Miksi tämä on tärkeää ravintolakulttuurin näkökulmasta? Koska ruokatuotetta on suht vaikea hinnoitella houkuttelevammin, viinissä piilee käyttämättömiä mahdollisuuksia. Osan viinien korkeista katteista voi muuntaa kohonneeksi käyttöasteeksi, jolloin yksittäinen asiakas maksaa vähemmän, talo tienaa enemmän ja kaikki voittavat. Hinnoittelumallin menestyminen saattaa innostaa muita ravintoloita hyppäämään mukaan, mikä saattaisi olla, ei vähempää kuin, käsikirjoitus Helsingin kuppilakulttuurin kukoistukseen. Kääntäen, jos viinihinnoittelun sivunkääntö ei innosta ihmisiä, asiakasystävällinen hinnoittelu ei leviä ja saamme nauttia kireästi hinnoitellusta viinistä jatkossakin. Kaikki häviävät.

Siksi esitän pienimuotoisen haasteen. Katso listalta viini, jonka haluaisit juoda. Katso sen vanha hinta ja katso sen uusi hinta. Mene ja nauti se vuoden kokin vääntämien sapuskojen kanssa. Itse asiassa mene mihin tahansa ravintolaan, joka myy viiniä hyvään hintaan. Lopulta kaupungin kannatteleman ravintolakulttuurin ratkaisun avaimet ovat omissa käsissämme. Käytetään valtaamme ja suoritetaan sivunkääntö yhteistyössä ravintoloiden kanssa.

Tehdään tästä yhdessä parempi viinikaupunki.

Rakkaudesta samppanjaan

Osallistuin eilen samppanjatastingiin, jonka järjesti maakunnan viineihin erikoistunut samppanjavälittäjä Cuv.ee. Yrityksen perustajat muuttivat joku aika sitten Reimsiin, mitä ilmeisimmin samppanjahulluutensa ajamina, mikä on avannut heille poikkeuksellisen aitiopaikan maakunnan viineihin. Henkilökohtaisista suhteista tuottajiin on kummasti hyötyä hommattaessa harvinaisia pulloja, joista koko maailma tuntuu haluavan osuutensa, mutta juuri tästä yrityksen toiminnassa on kyse.

Tastingissa laseihin kaadettiin muun muassa David Leclapartin L’Astre, joka oli siinä määrin tuoretta tavaraa, että se ilmestyy markkinoille vasta muutaman kuukauden päästä. Yritäpä järjestää moinen Helsingistä käsin.

Cuv.ee toimii kotoperäisenä linkkinä Champagnen ja Suomen välillä. Jos haluat kotiovellesi mielenkiintoista sihijuomaa, laitahan yritykselle viestiä. Samppanjat tuodaan maahan suurempana eränä noin kerran kuussa, joten kuljetuskustannukset pysyvät ilmeisesti melko maltillisina. Kohtuullisen hyvä tapa pitää itsensä samppanjoissa, jos minulta kysytään.

Eräs tapa aloittaa samppanjahulluutensa seuraava vaihe on tilata firmalta paketti, joka sisältää sämplet maakunnan tyyleistä pientuottajien valmistamana, tarpeellisen taustatiedon kanssa. Cuvée party nimellä kulkevaan pakettiin valitut kuusi viiniä osoittavat jo sellaisenaan, kuinka monipuolinen ja kiinnostava viinialue Champagne lopulta on glitterin ja kultahippujen tuolla puolen.

Jään odottamaan bloggarikollegoiden huomioita maistetuista kuplajuomista. Kynän sauhuamisen perusteella etenkin Viinihullun päiväkirjan suunnalta on syytä odottaa koeajoraporttia!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 

 

Safkaa ja vinkkua -julkkarit

Tänään juhlittiin Safkaa ja vinkkua oppaan julkkareita ravintola Maxillissa, mikä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: se on kirjakaupoissa tuotapikaa (sekä ostettavissa tietenkin nettikaupasta). Opuksen pari kuukautta kestänyt syntyprosessi oli poikkeuksellisen mainio: kokoonnuimme työryhmän kanssa aamutuimaan Jääkärinkadulle avaamaan kymmeniä Alkon valikoiman viinejä, puhumaan niistä antaumuksella sekä tietenkin yhdistelemään niitä ruokaan. Syntyneet teesit naulattiin kirkon oveen oppaan muodossa.

Kirjallinen tekele pelaa kahdella tasolla: se toimii itsenäisesti Alkon maistuvimpien viinien ostoslistana ja antaa juomasuositukset Safkaa-kirjojen resepteille. Tekijöiden toive on, että se löytäisi tiensä mahdollisimman monen ihmisen povitaskuun tai laukkuun ja helpottaisi Alkon hyllyjen välissä suoritettua hapuilua. Kippis ja kulaus!

Screen Shot 2014-04-23 at 5.36.23 PM
safkaa-ja-vinkkua-kansi1

Oluesta, viinistä ja vedestä

Haastattelu Mika Laitisen tuoreessa olutblogissa Maltainen. Klikkaa ja lue koko juttu.

Screen Shot 2014-04-03 at 7.33.40 AM

Screen Shot 2014-04-03 at 7.36.06 AM

Eksynyt Espanjaan, osa 3

”Seuraavaksi menet sinne, mutta tiedä tämä: Mencia on hinttarilajike. Siellä naiset nyppivät rypäleistä siemenet, jotta viineissä ei olisi tanniineja.”

- Naapuripitäjän espanjalainen amigo

 

Luvassa pian, Ribeira Sacra.

Gratavinum – Prioratin alkuviini

”Espanja eli 1960-luvulla Francon aikaa ja oli suljettu maa. Kun paikalle alkoi ilmestyä ruotsalaisia blondeja, paikalliset olivat ihmeissään. Ruotsalaisilla oli päällään bikinit, siinä missä paikalliset naiset uivat yhä vaatteet päällään. Vanhempani olivat menneet juuri naimisiin ja päättivät lähteä eksoottiseen pohjolaan selvittämään mistä oikein oli kyse. He rakensivat pakettiautosta matkailuauton ja suuntasivat tien päälle. He ihastuivat erityisesti Suomeen, jossa viettivät viikkoja. Koska kyseessä oli kuherruskuukausi, kävi niin yllättävästi, että yhdeksän kuukautta myöhemmin minä synnyin. Siitä lähtien meillä on ollut erityinen suhde Suomeen.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näin toteaa Joan Cusiné ja nauraa. Joan johtaa Katalonian Penedesissä Pares Baltan viinitilaa veljensä Josepin kanssa. Kiinnostuin tilan viineistä maistettuani Savia Viva Organic A Tinto 2011:sta, joka osoittautui niin mainioksi pikkuviiniksi, että suitsutin sitä hinta-laatu-suhteeltaan Alkon parhaaksi alta kympin punkuksi. Yksi asia johti toiseen ja lopulta huomaan olevani Pares Baltan kutsumana Barcelonassa, valmiina oppimaan katalaaniviineistä.

Matkustamme ensimmäiseksi Prioratiin, jossa sijaitsee Pares Baltan sisartila, Gratavinum. ”Koska aloititte Prioratissa?”, kysyn kun ajamme kohti etelää Joanin Land Cruiserilla, jolla olisi mittarilukeman mukaan voinut ajaa maapallon ympäri liki yhdeksän kertaa. ”Vuonna 2003”, vastaa Joan. Tulen pian huomaamaan, että vuosiluku toistuu Pares Baltan historiassa taajaan. Vuonna 2003 veljekset ottivat tilan vastuulleen. Samalla moni asia muuttui. Veljien nuoret vaimot alkoivat vastaamaan viininteosta. Viinejä maistellessa on helppo todeta, että ratkaisu oli oikea, mutta aikanaan se lienee nostattanut kulmia vanhoillisessa Kataloniassa. Mutta tällaisia Cusinét ovat. Avoimia uudelle ja haluttomia tekemään asioita muiden sääntöjen sanelemina.

Olen ensimmäistä kertaa käymässä Prioratin viinitarhoilla ja alueen kuivuus hämmästyttää minua. Rautapitoisesta ja köyhästä maasta kasvaa paikoitellen kaktuksia ja viinitarhat ovat kivikkoisia. Käppyräiset Garnatxa ja Carignan -köynnökset kasvavat liuskekivikossa sinnikkäinä. Maisemat ovat tavattoman kauniit, mutta sää on erikoinen. Kylmä tuuli aikoo äityä myrskyksi, vaikka taivas on poutainen. ”Prioratissa kärsitään kuivuudesta ja toisinaan tällaisesta tuulesta, mutta rakeet tai routa eivät vaivaa meitä”, Joan toteaa. Jokaisella alueella on omat ongelmansa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siirrymme Gratavinumin rakennuksen suojiin, koska tuuli yltyy edelleen ja tummat myrskypilvet ovat alkaneet kerääntyä. Vaatimaton rakennuksen sisällä on hämärää, sillä sähköt eivät toimi. ”Tänne ei ole vedetty sähköjä, mutta generaattorin pitäisi kyllä toimia. Pahoittelen, yritän saada sen toimimaan”, Joan toteaa. Pian se onnistuukin, jolloin pääsen maistamaan tilan viinejä. Joan kaataa lasiini ensimmäisenä matematiikasta nimensä ottaneen 2πR:n, Garnatxaan perustuvan sekoituksen, joka osoittautuu mausteiseksi ja täyteläiseksi, mutta tasapainoiseksi Priorat-viiniksi, joka loppuu poikkeukselliseen hienojakoiseen tanniinitöräytykseen. Pidän erityisesti mehukkaasta vuosikerrasta 2009, joka on lähestyttävämpi kuin vuosikerrat 2008 ja 2010. Joan kaataa viinin lasiini kylmänä, koska Prioratissa on vain kymmenen astetta, mutta väliäkö tuolla. Kokemukseni mukaan viinintuottajien kanssa syntyy harvemmin tarvetta kursailla.

Seuraavaksi kokeilen Carignaniin nojaavat GV5:t. Myös niissä mausteinen nokka muuttuu kielellä mehukkaaksi ja runsaaksi, tanniineiltaan hienojakoiseksi, mineraaliseksi ja loppua kohden bitteristä ammentavaksi makupommiksi. 2009 osoittautuu mainioksi vuodeksi myös GV5:lle. Yllätyksekseni huomaan pitäväni Priorateissa enemmän Carignanista kuin Garnatxasta. Tapaan myöhemmin Gratavinumin viinintekijä Jordi Fernandezin ja myös hän kertoo pitävänsä Carignania alueen kiinnostavimpana lajikkeena. Näitä on päästävä maistamaan lisää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllätyn uudestaan saadessani lasiini seuraavaksi natural-version prioratista, siis viinin, johon ei ole lisätty sulfiitteja missään kohtaa valmistusprosessia. Sylvestristä on valmistettu vasta kaksi vuosikertaa, mutta sen eläväinen hedelmä ja harmonisesti yhteen nivoutunut makumaailma yllyttää jatkamaan tuotantoa. Mikään viinin tyylissä, tuoksussa tai maussa ei huuda alkuviiniä, mitä pidän hyvänä asiana, sillä eräät alkuviinit käyttäytyvät hieman samalla tavalla kuin oranssit viinit: ne ilmentävät toisinaan enemmän tuotantomenetelmiä kuin terroiria. Sylvestris ei lankea tähän loveen. Se toimii kielen päällä riippumatta siitä onko juoja alkuviinien ystävä vai ei.

Pares Balta on toiminut koko olemassaolonsa ajan luomuperiaatteiden mukaisesti, ilman synteettisiä kemikaaleja. Tilan tarhoja ei kastella ja niitä pitää siisteinä muutaman kymmenen lampaan lauma, jolla on aina nälkä. Vuosikerrasta 2013 Pares Baltan viinit ovat myös biodynaamisia, mikä tuli minulle yllätyksenä. Miltä kuulostaisi biodynaaminen amforassa valmistettu sulfiititon 100% Xarel-lo? Yllättävältä? Lue seuraava postaus, niin tiedät miltä se maistuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä sen sijaan olen yllättynyt Prioratin terroirin kyvystä ilmentyä lasissa. Maaperän painoarvon huomaa siinä, että viinit tuntuvat maistuvan ensisijaisesti Prioratille riippumatta siitä, mistä rypälelajikkeista ne on valmistettu. Kutsun tätä leikkisästi Toscana-ilmiöksi. Kyse on siitä, että maaperän vaikutus viinissä on niin selkeä, että se kävelee rypäleiden ominaispiirteiden ylitse, jolloin lopputulos on uskollisempi paikalle kuin lajikkeelle. Tällaisia viinialueita ei ole maailmassa monia ja ne jotka kerhoon kuuluvat, ovat useimmiten kuuluisia.

Myrsky alkaa osoittaa raivostumisen merkkejä. Katson ulos rakennuksen ikkunasta. Tuuli piiskaa paljaita köynnöksiä, jotka jököttävät kivikossa. Alkaa sataa kaatamalla, mutta vesi katoaa pintakerroksen läpi hetkessä. Vastassa on peruskallio, joka löytyy Prioratissa tarhojen ilmettä hallitsevien kivenmurikoiden alta muutaman sentin syvyydestä. Köynnösten juuret joutuvat kaivautumaan peruskiven läpi, jos ne mielivät saada maasta ravinteita, mikä selittää osaltaan viinien laadun. Vaikka Prioratin viinien runsaus tuottaa paatuneelle beaujolaisin-juojalle ongelmia, alan ymmärtämään mihin alueen maine perustuu. Juoksemme autoon ja suuntaamme keulan kohti Villafrancaa, jossa Pares Balta sijaitsee. Luvassa on illallinen ja lisää viiniä. Seuraavassa postauksessa odotettavissa Cavaa, Xarel-loa ja Garnatxaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERADisclaimer: Pares Balta kutsui ja kustansi

Hyväksikäyttääkö THL tieteen arvovaltaa?

Panimoliiton tilaama riippumaton raportti Viinanko viemät? kannattaa lukea ajatuksella läpi. Tämä on kovaa tavaraa. Se vahvistaa, ettei Suomessa ole perusteita puhua erityisestä alkoholiongelmasta verrattuna muihin Euroopan tai maailman maihin. Raportti antaa vahvaa viitteellistä tukea epäilyille, ettei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ole kaikki niinkuin pitäisi. Laitoksen tieteellisestä toiminnasta piirtyy melko epämääräinen kuva. Mikä on laitoksen tieteenteon moraali? Ei kai asiantuntijalaitos saattaisi tehdä tilastoinnilla politiikkaa?

”2011 Britanniassa kirjattiin 8.748 alkoholikuolemaa. Jos luku pitää paikkansa, se vastaisi väkilukuun suhteutettuna noin 800 kuolemaa Suomessa. Mutta voiko Yhdistyneen Kuningaskunnan alkoholikuolleisuus olla alle puolet Suomen tasosta, jos se WHO:n tilastossa kuuluu samaan luokkaan Suomen kanssa?

Sen sijaan alkoholipaniikkia ylläpitävä järjestö Alcohol Concern kertoo, että vuodessa kuoleekin viinaan 33.000 brittiä. Tämä vastaisi THL:n maksimiarviota Suomen alkoholikuolleisuudesta.  (…) Järjestön edustajat väittävät, että alkoholiperäiset sairaudet ja onnettomuudet romahduttavat koko terveydenhoitojärjestelmän.”

Screen Shot 2014-02-26 at 3.29.09 PM

Avasin jääkaapin

Avasin jääkaapin. Nappasin auki olevan Faustinon crianzan ja siirsin sen ruokapöydälle odottamaan ruoan valmistumista. En ollut suunnitellut ruokailua hyvissä ajoin, päinvastoin, mutta jotain oli silti valmistettava. Tyypillinen tilanne.

Kuumensin pannun kaasuliekin päällä ja pikapaistoin naudan ulkofileen. Otin sen pois kuumasta, annoin hetken vetäytyä, viipaloin ja kaadoin päälle tuunaamani teriyaki-kastikkeen. Silppusin päälle vielä tuoretta chiliä, koska halusin polttaa suuni, ja revin sitruunamelissalehtiä päälle. Avot, ruoka oli valmis ja yllättävän maistuva hetkessä sävelletyksi annokseksi. Huuhtelin sen alas kylmällä tammisella punaviinillä. Yhdistelmä rokkasi kuin soittovälineet keikan lopuksi särkevä orkesteri.

Viinin ja ruoan yhdistelyn mahdollisuudet ovat monin kerroin rikkaampia kuin lehdestä toiseen puhkikierrätetyt viiniviisaudet antavat ymmärtää. Esimerkiksi viileä punaviini sopi chiliruoan kanssa, jos siltä tuntuu; se sopi juuri äsken. Mutta arvatkaa mitä? Niin olisi sopinut chardonnay, samppanja, gamay, merlot tai mourvedre ja monet muut.

Valitsinko viinin siksi, että ymmärsin ammattilaisena, että kohtuullisen tamminen, mutta hedelmäisen pehmeä, viilennetty Faustino sopisi hyvin tulisen ruoan kanssa? En todellakaan. Valitsin Faustinon, koska mieleni teki punaviiniä ja se oli ainoa auki ollut punaviinini. Se oli jääkylmää, koska se oli ollut vuorokauden jääkaapissa, enkä ollut miettinyt etukäteen mitä joisin ruoan kanssa; enhän ollut suunnitellut edes illan ruokaa.

Itsestään selvää, kaikki yhdistelmät eivät ole yhtä hyviä, eivätkä ne läpäisisi Michelin ravintolan seulaa, koska makumaailmojen syvyys muodostuu lopulta toisiaan täydentävistä harmonioista, mutta tiedätkö mitä? Sinä et asu Michelin ravintolassa, joten viiniruokayhdistelmiesikään ei tarvitse olla täydellisiä. Jos viinintekijät eivät jaksa stressata asiasta, turha sinunkaan.

Kerron väliin anekdootin. Tilasimme joku aika sitten helsinkiläisessä ravintolassa pullollisen eteläranskalaista Bandol-viiniä viinintuottajakaverin kanssa. Tarjoilija piti meille ulkoaopetellun luennon viinin ominaisuuksista ja kehotti dekantoimaan sen karahvissa. Kaverini totesi, ettei se oikeastaan ollut tarpeellista. ”Oletteko aivan varmoja? Viini pääsee oikeuksiinsa vasta, kun se on avautunut rauhassa”, tarjoilija kysyi, koska olimme juuri ohittaneet hänen asiantuntijamielipiteensä. ”Niin, ei tarvitse. Viini ei ehdi olla pöydällä kuin hetken, koska meillä on jano”, ystäväni totesi. Tarjoilija kaatoi viinin suoraan seurueen laseihin. Vartin kuluttua pullo oli tyhjä ja tilasimme lisää viiniä ja ruokaa.

Juo siis sitä viiniä, mistä pidät, sellaisen ruoan kanssa, joka sinulle maistuu. Älä anna kenenkään sanoa, ettet saisi nauttia esimerkiksi entrecôte-pihviäsi jääkylmän rosé-viinin kanssa, jos satut pitämään yhdistelmästä (minä ainakin pidän!). Älä anna kenenkään arvostella valintojasi, jos ne eivät sinua vaivaa.

Jos olisin itse seurannut viiniviisaiden neuvoja aloittaessani oman viini-intoiluani, en olisi koskaan päätynyt ammattilaiseksi asti, koska olisin ahdistunut viinin maailmasta sen sijaan, että olisin innostunut siitä.

Älä siis kuuntele minua, äläkä kaltaisiani, vaan juo sitä mikä on auki, kielen päällä, mielessä, käsillä tai muuten vain mielenkiintoista. Juo sitä mistä pidät.

Viinipirun viinikoulu

Viime perjantaina alkoi tuore saagani Huomenta Suomessa, nimeltä Viinipirun viinikoulu. Kyseessä on 21 osainen minikokoisista kurmotuspalasista koostuva pläjäys, joka jatkuu aina ystävänpäivästä juhannukseen ja pitää sisällään monenmoista virpomista viinin ihmeellisestä maailmasta. Viinikoulun sanoma on, jos yksi sellainen täytyy nimetä, että viini ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Ja ehkä toinen, että viinikulttuuri on parhaimmillaan iloista. Olisi näitä helppo listata myös kolmas ja neljäs, mutta selventämättä paras. Lyhyesti sanottuna, meininki on sitä itseään. Tsekkaa alla olevasta klipistä, niin et jää paitsi kotimaisen viinikulttuurin uskottavuuden julkisesta polttouhrauksesta.

Screen Shot 2014-02-14 at 4.40.14 PM

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 56 muun seuraajan joukkoon