Skip to content

Posts from the ‘Viini’ Category

Lugana – Jäävätkö huippupalstat pian junaradan alle?

Vierailin keväällä Luganassa, mutta en ole saanut tähän päivään mennessä kakistettua artikkelia ulos sisuksistani, syistä, joita on vaikea selittää muulla kuin laiskuudella. Tänään tartuin kynään ja kirjoitin Luganan mainioista viineistä postauksen englanninkieliseen blogiini, Koskelo on Wineen. Lue sieltä miksi Luganan tulevaisuus on vaakalaudalla ja vaikuta.

ps. Jos haluat testa Luganan tyylin, kokeile vaikkapa Olivinin kuohuvaa, vielä kun sitä on muutama pullo jäljellä.

IMG_8259

Viiniristeily kuvina

Orastavissa perjantaitunnelmissa on hyvä palata hetkeksi takaisin Viinipirun viiniristeilyyn, jonka tapahtumapaikkana toimi Viking Linen lippulaiva Grace. Pidin osallistujille luennon viinin historian innovaatioista ja murroskohdista pikakelattuna esihistoriasta tähän päivään ja maistatin nousevien alueiden viinejä, joilloin käväistiin Bierzossa, Alentejossa, Korsikalla ja Limarissa, muun muassa.

Kaiken kaikkiaan mainio vuorokausi, josta jäi päälimmäiseksi mieleen välitön tunnelma sekä mukavat osanottajat. Pisteet myös Viking Linen henkilökunnalle; ammattitaitoisesti järjestetty tapahtuma alusta loppuun. Sanoisin, että Gracelle kannattaa mennä jo Oscar-ravintolan tarjoaman ruoan ja viinin vuoksi, joista jälkimmäisiä voi ostaa ravintolasta kotiinviemisiksi kuin vapaassa maailmassa konsanaan.

IMG_9019 IMG_9017 IMG_9014 IMG_9015 IMG_9016 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA IMG_9011

Tavelin päässä taivaasta

Vietin viime viikolla vuorokauden Tavelissa maistellen klasarialueen rosén nykyistä iskukykyä ja täytyy sanoa, että se oli mainio kokemus. Tiesitkö että Tavelin rosét ikääntyvät jopa vuosikymmeniä ja ovat parhaimmillaan vasta useamman vuoden iässä? Lue artikkelini Tavelin viineistä klikkaamalla tätä tai alla olevaa kuvaa.

IMG_9073

Älkää säätäkö vastaanotintanne, häiriö on todellisuudessa

dogs-152543_640
Perspektiivin säätöhetki. Vapaus, jota suomalainen yhteiskunta edustaa, on ihmiskunnan historiassa melko äärimmäinen poikkeus. Järjestelmässä valta on lukuisten heikkojen käsissä, ei harvojen voimakkaiden. Historia osoittaa, että asetelma on paitsi harvinainen, myös hauras. Yksilövapaus on yleensä ensimmäinen asia, mikä katoaa kriisin uhatessa maata. Kriisi voi olla todellinen tai keinotekoinen, mutta sen varjolla vapausoikeuksia rajoitetaan yleisen edun nimissä. Vapaus korvataan turvallisuudella, valinnanvapaus kontrollilla ja yksilö yhteiskunnalla. Kerran menetettyä vapautta ei yleensä saada takaisin ilman kyyneliä, historia tuntuu todentavan.

Liittyen ylläsanottuun, alkaa vaikuttamaan siltä, että tietyt viranomaistahot ovat väärentäneet suomalaisia kuolleisuustilastoja jo vuosia. Alkoholin väitetään olevan työikäisten yleisin kuolinsyy noin 2000 kuolemalla. Todellisuudessa verenkiertosairauksiin kuolee noin 20.000 työikäistä ihmistä vuosittain ja erilaisiin syöpiin noin 10.000. Ainoa keino millä alkoholi saadaan listan kärkeen on tilastojen väärentäminen. Tämä tapahtuu pilkkomalla kaikki erilaiset syöpätaudit ja verenkiertosairaudet omiksi luokikseen ja yhdistämällä alkoholinimikkeen alle sekä suorat kuolemat että tapaturmat, kuten tukehtumiset, joihin liittyy voimakas päihtyminen. Mikäli kuolleen heroinistin veressä on promillen kymmenesosa alkoholia, hänen kuolemansa kirjataan kyseisiin tilastoihin.

Vastuussa ovat tietyt virkamiestahot, jotka osittain laativat ehdotukset alkoholilain uudistukselle ja joiden laatimien tilastojen valossa kansanedustajat tekivät päätöksen uudesta laista. Käytännössä kyseessä vaikuttaisi olevan parlamentin harhauttaminen sekä mahdollisesti perustuslain vastainen niskurointi. Tämä on vakava asia. On melko kuvaavaa, että nämä tahot ovat päättäneet lakaista kymmenen kertaa suuremman kuolinsyyn maton alle, jotta poliitikot olisivat valmiita uskomaan, että päällämme on alkoholisairauksien epidemia.

Suomi on ottamassa harha-askeleen liikkumalla vaarallisen lähelle sananvapauden rajoittamista ja itsesensuurivaateita alkoholihaittojen varjolla. Yleinen etu on tällä kertaa lapsemme, vaikka kyse on markkinoinnin professorien mukaan totuuden muuntelusta. Alkoholi on hyvä vihollinen, mutta kuinka todellinen? Näettekö saman kuin minä? Minkä hinnan lopulta maksamme, ellemme puhalla pilliin yhteiskuntana? Yhteiskuntana, joka koostuu vapaista kansalaisista, joista 95% on sitä mieltä, että viranomaistoiminta on karannut jo käsistä.

Tule mukaan Viinipirun viiniristeilylle 22.10. Viking Gracella!

Tervetuloa syksyn hauskimmalle viiniristeilylle, jonka tapahtumapaikkaa näyttelee 22. lokakuuta Viking Linen vaikuttava lippulaiva Grace. Enää 15 paikkaa jäljellä!

Tiedossa on vuorokausi, joka tyydyttää sekä janon, nälän että uteliaisuuden, kepeästi ja viihteellisesti, mutta asiasisällöltään painavasti. Pois siis pelko pikkurillin heristelystä tai pitkäpiimäisistä kalvosulkeisista, tarjolla on nautintokeskeistä perehtymistä viinin saloihin, luonnollisesti hyödyntäen herkuttelua metodina.

Vai miltä kuulostavat neljän ruokalajin päivällinen kunnon viineillä, à la carte -aamiainen, miniviinimessut, luentoja & tasting sekä viinitapahtuma tax-freessä? Varaa paikkasi ja tule nautiskelemaan elämän sietämättömästä keveydestä Viking Gracelle kanssani.

Varaukset:
Myyntipalvelu
p. 0600 41577
(1,75m/puhelu + pvm/mpm)

Screen Shot 2014-07-16 at 4.21.46 PMScreen Shot 2014-07-16 at 4.22.07 PM

Soil Wine Group

Tomi Björck on kummallisen ehtiväinen mies. Viiden ravintolan ja parin lapsen lisäksi hän on kerennyt pyöräyttämään Janne Hallan ja Lari-Pekka Ikosen kanssa viinimaahantuonnin, joka lanseerataan paraikaa Farangissa.

”Soil panostaa ravintolamyyntiin. Meillä on eurooppavetoisesti koottu laadukas lista, yhteensä 40 viiniä avauksessa. Firma on tavallaan kymmenen vuoden prosessi. Ollaan bongailtu tuottajia koko työuran ajan”, Janne Halla toteaa.

”Maista nyt ainakin La Porta di Vertine 2011 Chianti classico”, Halla kehottaa. Maistetaan. Hapankirsikkaa ja mausteisuutta, ei tietoakaan tummista marjoista tai hedelmän heleyden hautaavasta tammesta. Tarkkapiirteinen ja tyylikäs viini, joka puhdistaa paletin mennessään alas. Nappiosuma kaltaiselleni chianti classicon juojalle, joka pitää Montevertinea jonkinsortin maakunnan potentiaalin kristalloitumana.

Ei muuta kuin lykkyä pyttyyn Soil Wine Groupille!

ps. Tämä päivitys tehtiin kännykällä paikan päällä.

IMG_8939.JPG

IMG_8940.JPG

Viinibloggaus – vallankumous, jota ei koskaan tapahtunut

Sain mahdollisuuden kirjoittaa Harpers-lehteen jutun ja tartuin tietenkin tilaisuuteen. Kehitin aiheen kolmessa minuutissa ja koska olen oppinut viime vuosina luottamaan vaistooni, en problematisoinut ideointiprosessin helppoutta. Jos jokin pyrkii aivoituksista pintaan, siihen pitää tarttua ja siima pitää keriä loppuun saakka, huolimatta siitä ymmärränkö itse miksi näin tapahtuu tai mihin prosessi pyrkii. Näin tuppaa syntymään tuotoksia, joissa on vapaasti rakentuvaa kerroksellisuutta ja parhaimillaan jäävuorelta muotonsa lainaava syvärakenne. Moisesta on harvemmin haittaa kirjoitettaessa, kunhan valittu tekotapa ei ole pois rakenteen ymmärrettävyydestä tai ajatuksenjuoksun kirkkaudesta. Joka tapauksessa, Medium is not the message, huomaan ajattelevani. Implikaatiot ovat ilmeiset.

Viinibloggaus on kuollut, kauan eläköön viinibloggaus!

Screen Shot 2014-09-26 at 11.37.05 AM

Esporão – Puolessa välissä uutta ja vanhaa

Screen Shot 2014-09-13 at 11.25.14 AM
Palasin yötä vasten Alentejosta, jossa olin tutustumassa Esporãon viinitilaan. Suomessakin mainetta niittäneen tilan historia kietoutuu yhteen Portugalin historian kanssa. Roquetten omistajaperhe pakeni vuoden 1974 Neilikkavallankumouksen myötä Brasiliaan ja palasi maahan vasta 1980-luvun puolella. Vaikka tilan logossa koreilee muinainen vuosiluku, käytännössä Esporãon nykyisen viinihistorian alkupisteeksi voi merkitä 80-luvun puolivälin, jolloin modernit valmistustilat rakennettiin ja australialainen pääviinintekijä David Baverstock ryhtyi toteuttamaan sittemmin runsaasti kopioitua näkemystään Alentejon viineistä.

Esporãolla on noin 600 hehtraaria viinitarhoja, joista tällä hetkellä noin 40%:a viljellään orgaanisesti ja loppuja niin sanotun integroidun tuotannon periaatteilla, missä esimerkiksi perinteiseen tuholaistorjuntaan turvaudutaan silloin kun se katsotaan välttämättömäksi. Vaikka Esporãon viinien makumaailmaa voi luonnehtia kansainväliseksi, jopa uuden maailman tyyliseksi, noin 60% tarhoista edustavat Alentejon perinteisiä lajikkeita, loput myöhempien aikojen tulokkaita kansainvälisistä ympyröistä, kuten Cabernet sauvignonia tai Syrahia.

Puhutaanpa hieman punaviinilajikkeista. Eräs kantavista voimista on Trincadeira, joka tuo sekoituksiin täyteläisyyden lisäksi raikkautta. Toinen on Alicante bouschet, herkästi yli 15%:ia viinejä tuottava lajike, joka on toki lähtöisin Ranskasta, mutta kukaties tunnetumpi tätä nykyä nimenomaan Etelä-Portugalille tunnusomaisena lajikkeena. Molemmilla on melko tunnistettava aromimaailmansa, josta olen löytävinäni ensimmäisen kohdalla lihaisuutta ja minttuisuutta, jälkimmäisen kohdalla puolukkahilloa ja makeaa mausteisuutta. Sekoituksissa käytetään usein myös Aragonesia, joka tunnetaan Tempranillona Espanjan puolella. Se ilmentyy kokemukseni mukaan Alentejossa yllättävän tanniinisena ja tummanpuhuvana. Ei sovi myöskään unohtaa Touriga nacionalia, joka tuo kokonaisuuteen muun muassa rotevuutta ja kermaista tekstuuria.

Esporão Red Reserve on niittänyt mainetta Suomessakin, mutta on omaan suuhuni tamminen. Amerikkalainen puu puskee nuoresta viinistä läpi muun muassa maitosuklaisuutena, mikä on viinintekijän tahdon mukaista, mutta tammiherkälle viinikirjoittajalle turhan alleviivattua. Ennen matkaani eräs Viinipirun seuraaja kommentoi FB-seinällä unohtaneensa Reserven pariksi vuodeksi hyllylle lepäämään ja olleensa vaikuttunut avattuaan viinin taannoin. Maistettuani Reserveja vuoteen 2001 asti, voin todeta, että ymmärrän mistä hän puhui, sillä Reserve ikääntyy hyvin. Noin viiden vuoden iässä viini läpikäy merkittäviä muutoksia, jonka myötä tammi integroituu osaksi kokonaisuutta tavalla, joka tekee kunniaa vanhan maailman perinteille. Sitä ennen ollaan selvästi uuden maailman puolella.

David Baverstockin mukaan hänen viininsä sijoittuvat uuden ja vanhan maailman puoliväliin, mikä on suht vaivatonta allekirjoittaa toteamuksena. Viinit tosin tuntuvat aloittavan nuorina toisen leirin edustajina, mutta vaihtavan melkein hyppäyksenkaltaisesti puolta ikääntyessään. Mikäli olet tammiherkkä, kuten minä, odota vähintään viisi vuotta vuosikerrasta ennen kuin korkkaat pullon. Tuon pisteen jälkeen vastine parinkympin satsaukselle on hyvä. 15 vuoden jälkeen viini on edelleen varsin juotavassa kunnossa, mutta kukaties alamäkensä alussa. Optimi juonti-ikkuna tuntuu olevan 5-15 vuotta vuosikerrasta.

Palettini on kallellaan kevyempiin punaviineihin, mutta toisaalta täyteläisempiin valkoviineihin. Siedän uutta tammea paremmin valkoviineissä kuin punaviineissä, syystä, joka on minulle itselleni yhtä epäselvä kuin totta. Tämän vuoksi suosikkini Esporãon valikoimasta löytyvät valkoviinien puolelta. Valkoinen Reserve sarja onnistuu olemaan samaan aikan jäntevän runsas ja tamminen, mutta omintakeinen ilmentymä Alentejon alueen lajikkeista, kuten Antão vaz, Arinto ja Roupeiro. Se on samalla tavalla ryhdikäs kuin Pohjois-Rhônen suuret Marsanne ja Roussanne -valkoviinit, joiden liki kihelmöivää makumaailmaa on vaikea selittää teknisillä seikoilla, kuten viinin PH-arvolla ja happojen grammamäärällä. Runsas viini on persikkainen nojaamatta silti liikaa hedelmäisyyteen. Kokonaisuus on mausteinen, tamminen, suutuntumaltaan leveä, mutta jollain tapaa energinen. Vaikka kyse on öljyisen runsaasta viinistä, se ei väsytä palettia. En maistanut yli kymmenvuotiaita pulloja, mutta uskoisin, että viinit ikääntyvät hyvin noin 15 vuotta.

Esporão on rakentanut uudet valmistustilat huipputuotteille, kuten Private Selection -viineille. Niiden rypäleet poljetaan perinteisellä menetelmällä jaloilla lagareissa, kivisissä altaissa. Siinä missä lagaresit on valmistettu portviineistä tunnetussa Dourossa yleisimmin graniitista, Esporão käyttää Alentejolle tyypillistä vaaleaa marmoria. Menneiden aikojen modernisoitu klangi näkyy myös tällä hetkellä kovin muodikkaina amforoina, joiden vaikutuksia viinin laatuun Esporão kokeilee par’aikaa.

Jään seuraamaan mielenkiinnolla mihin suuntaan viinit kehittyvät lähivuosina ja uskallan kokemukseni perusteella suositella Alentejoa myös viiniturismikäyttöön. Paikallinen ruoka on erinomaista ja ihmiset helposti lähestyttäviä. Alta löytyvät kuvat Monsarazin linnoituskaupungin huipulta puhuvat omaa kieltään. Matka Esporãolta Monsaraziin on vartin luokkaa, joten kaksi kärpästä on mahdollista napata yhdellä iskulla.

Click this for the English post about the visit!

Haastattelu Mondossa

”Sen sijaan, että pyrkisin aina saamaan parasta laatua, tavoittelen monipuolisia kokemuksia. Tasainen arki on minulle myrkkyä. Kaikki uusi elähdyttää ja inspiroi.”

Haastattelu löytyy Mondo-lehden tuoreimmasta numerosta 8/2014 Kosmopoliitti-osiosta. Tarjolla vinkkejä viinimatkailuun, juttua kommelluksista vuosien varrelta ja sen sellaista.

Photo 5.9.2014 9.56.42

Sommelierien suomenmestaruuskilpailut 2014

Photo 1.9.2014 21.05.07
Eilen miteltiin Suomen parhaan sommelierin tittelistä. Olin etuoikeutettu saadessani pällistellä hommaa lähietäisyydeltä tuomarin roolissa. Kilpailu oli poikkeuksellisen tiukka, tuomaristo joutui pähkäilemään ratkaisua tavanomaista enemmän, sillä finaalin viimeisen tehtävän jälkeen kaksi kandidaattia oli tasoissa. Ratkaisu löytyi lopulta ylituomarin sääntökirjasta.

Voittaja sekä toiseksi tullut matkustavat Ruotsiin mittelemään pohjoismaiden parhaimmistoa vastaan pian. Ruotsin kilpailijat treenaavat kisoja varten liki täysipäiväisesti, siinä missä meidän osaajamme paahtavat täyttä työviikkoa ja pänttäävät teoriaa vapaa-ajallaan, joten haaste on melkoinen. Tämä on tuttu kuvio kokkauksen puolelta, aivan viime aikoihin asti. Somppakulttuurissa olisi selvästi mesenoimisen mentävä aukko.

Kilpailun kolmanneksi tuli Katrina Laitinen Demosta ja toiseksi Heidi Mäkinen C:stä. Sommelierien suomenmestaruuden nappasi Murun Markku ”Maukka” Niemi, joka koppasi pokaalin itselleen jo 2012. Onnea vielä Muruun, jossa on tätä nykyä melkoinen määrä viiniosaamista tyrkyllä kilpailun ylituomarin ja Sommelier ry:n puheenjohtaja Angelovin hoitaessa silloin tällöin vuoroja Niemen kanssa samaan aikaan.

Kaikki kolme finalistia ovat paraatiesimerkkejä siitä, miten sommelier kykenee vaikuttamaan ravintola-asiakkaan vierailukokemukseen myönteisesti. Mielikuva snobbailevasta sommelierista voidaan heittää romukoppaan tarpeettomana klisheenä: Suomen parhaat sommelierit tekevät illallistamisesta liki maagisen mukavaa olemalla helposti lähestyttäviä ja lämminhenkisiä asiakaspalvelijoita. Ja niin, he ovat poikkeuksellisen paatuneita viinihulluja, joten kiperiinkin kysymyksiin löytyy vastaus. Useimmiten kuin apteekin hyllyltä.
Photo 1.9.2014 15.12.55

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 62 muun seuraajan joukkoon