Muutan blogin otetta. Mietin tässä viinilasin äärellä, että jotta blogi säilyisi tuoreena sekä minulle että sinulle, viilaan (taas kerran) toimituksellista otetta. Tällä kertaa teen sen hieman isommin.
Julkaisen jatkossa postauksia suhteellisen tiiviisti, mutta keskityn kattavia artikkeleita enemmän välähdyksen kaltaisiin hetkiin, monenkirjaviin kokemuksiin, sivuhuomioihin, yksittäisiin havaintoihin ja ajankohtaisiin viiniasioihin (siis mihin tahansa, mitä mieleen juolahtaa). Lasken julkaisukynnystä. Lisään ketteryyttä sisällön jalostusasteen kustannuksella. Miksi? Koska se tuntuu tarkoituksenmukaiselta.
Tulen toki tulevaisuudessakin kirjoittamaan pureskeltuja artikkeleita aina kun siltä tuntuu, kuten tuo postaus Crozes-Hermitagesta, mutta en halua että Viinipiru muuttuu yhdeksi monista kotimaisista kelottuneista viiniblogeista, joita päivitetään parin kuukauden välein, ja totuuden nimissä minulla on tällä hetkellä monta rautaa tulessa.
Päällimmäisenä mielessäni on se, että minulle kertyy matkan varrella paljon julkaisemisen arvoista materiaalia, joka ei koskaan päädy Viinipiruun asti, koska en jaksa toimittaa sitä pureskeltuun artikkelimuotoon saakka (olen laiska, eikä kukaan maksa siitä mitään).
Annan esimerkin katvealueelle jäävästä materiaalista. Espanjan kukaties legendaarisin tuottaja Alvaro Palacios kävi pari viikkoa sitten Suomessa, mutta en saanut purettua materiaalia jutuksi asti ollessani Ranskassa ja tehdessäni muita töitä. Se ei ole oikein, koska Palacioksen viinit olivat hyviä ja miehen vierailu merkittävä juttu.
Madaltamalla julkaisukynnystä blogi palvelee tarkoitustaan jatkossakin, eivätkä isot tai pienet kalat livahda sormien välistä vain siksi, etten pysty kirjoittamaan niistä pureskeltuja analyyseja blogiin, vaikka haluaisin jakaa hienot kokemukset kanssasi.
Osana muutosta, kannustan sinua tulemaan Viinipirulla Facebook-sivuille. Olen tietoisesti lähtenyt kehittämään sivustoa parin viimeisen kuukauden aikana ja keksinyt sen olemassaololle jonkin sortin tarkoituksen matkan varrella. FB:ssä jutellaan viineistä avoimemmin kuin blogissa, joka on laadultaan julkisempi ja jollain tapaa performatiivisempi. Esimerkiksi Ylen Känni-illan aikana keskustelu oli puolueellisen silmin parasta mitä FB:ssä näytti sinä iltana löytyvän, kiitos osallistujien ja valtoimenaan rönsyilevän orwellilaisen tuplapuheen.
Voit myös tilata suoraan FB-päivitykseni, jolloin tosin joudut osaksi ruokottomuuksia, joilla on yllättävän usein tekemistä viinin kanssa, koska ne ovat minun päivityksiäni. Muutoin raivoan jotain sekavaa Paavo Väyrysestä, Bic Macista ja Charles de Gaullen lentokentästä.
Vastavuoroisuus lienee merkittävin par’aikaa tapahtuva murros medioiden käyttötavoissa. Sosiaalinen media ei ainoastaan mallinna, vaan myös tuottaa todellisuutta. Tekstin suoltajan näkökulmasta se ottaa vähemmän, mutta antaa enemmän. Tietyin osin tämä WordPress on jo nyt kankea ja vanhanaikainen. Päivitän FB:n juttuja säännöllisesti, tienpäältä tai muuten vaan jonkin irrallisen asian juolahtaessa mieleen. Hieman kuten postauksia, joita haluan tuottaa tänne aiempaa välittömämmin.
