Viinipiru

Arkisto kategorialle ‘Viini’

Kolme kertaa kiellon päälle

In -HANKI, Italia, itävalta, Ranska, Viini on helmikuu 6, 2012 at 2:23 pm

Valitsen hieman toisenlaisen näkökulman. Listaan kolme viiniä, jotka edustavat poikkeusta kaltaiseni uusia uria uusien urien nimissä etsivän löytöretkeilijän ostoskäyttäytymisessä, nimittäin viinejä, jotka haipuvat ajatuksina hitaasti ja joiden kirvoittama mielenkiinto säilyy, vaikka olen maistanut ne useita kertoja.

Pullot osuvat hintahaarukassa Alkon sweet spotiin, välille 12-20 euroa, hintaluokkaan, jonka terävin kärki tarjoaa kuluttajalle nähdäkseni monopolin parhaimman hinta-laatu-suhteen, kuten olen joskus aiemminkin todennut. Viinejä yhdistää se, että ne tulevat alueilta, joiden mittava viinihistoria ylittää pituudellaan niiden painoarvon, asiansa osaavan kuluttajan eduksi. Onneksi maailmassa on vielä Gattinaroja, Chinoneita ja Kamptaleja.

Viinin arvoa ei tule nähdäkseni määritellä ensimmäisessä kulauksessa, vaan enemmänkin viimeisessä. Hyvä viini jaksaa ihastuttaa tai vähintäänkin sammuttaa janon ja raikastaa suun, mikä on enemmän kuin monen nykytyyliin tehdyn viinin kohdalla voi toivoa. Alla olevat viinit ovat osoittautuneet kulautuskestäviksi, mikä on seikka, josta ei puhuta tarpeeksi. Tämä artikkeli olkoon yritys nostaa aihetta takaisin keskustelujen agendalle.

Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum (13,98€)

Viini, joka maistuu viinirypäleiltä. Siihen ei paljon tarvitse lisätä. Paitsi kehottaa ostamaan. Hieman viilennettynä enemmän kuin mukiinmenevä. Eloisa.

Travaglini Gattinara (19,88€)

Mausteista marjaa mehevillä tanniineilla. Vallan mainio töräytys vuodesta toiseen. Hinta-laatu kauniisti kohdillaan. Papukaijamerkin arvoinen happorakenne. Eloisa.

Marc Brédif Chinon (16,49€)

Hallitun rustiikki Cab franc, joka on sekä riittävän kypsä että alueelle uskollinen hennon paprikaisine flavoreineen. Ei chinonien parhaimmistoa, mutta oikein kelpo esitys ja ennen kaikkea raikas poikkeus tunkkaisessa valikoimassa. Eloisa.

Toisen Burgundin aarteita

In -HANKI, Punaviini, Ranska, Viini on tammikuu 14, 2012 at 12:25 pm


Beaujolaisin Olivier Merlin käväisi Suomessa viime vuoden puolella maistattamassa viinejään. Kyseessä on nuori ja pieni talo, jonka valikoimaan ei kuulu jokavuotista nouveau-karnevaalia. Hyvä niin, koska maakunnan laatupunkut kärsivät nouveaun epämääräisistä mielikuvasta, mikä torpedoi tehokkaasti ravintolan viinilistaa selaavan satunnaisen kuluttajan kokeiluhalut. Maakunta on sanalla sanoen liemessä, vaikka sen parhaimmat viinit ovat kertakaikkisen hienoja.

Nouveau muodostaa merkittävän osan maakunnan tuotannosta (Merlinin mukaan 2/3, mutta jossain olen nähnyt maltillisemman lukeman; suuri sen osuus on joka tapauksessa), mikä tekee vakavasti otettavien punaviinien myymisestä haasteellista.  Nouveau on brandina vahvempi kuin koko maakunnan brandi, puhumattakaan cru-tason laatuviineistä. Viis vuosisatojen perinteistä. Joka marraskuinen nouveau-kamppanja on koulukirjaesimerkki hallitsemattomasta rakennemuutoksesta, jossa yksi sukupolvi likipitäen huuhtoo viemäriin edeltävän kymmenen panoksen pikavoittojen nimissä. Huonostihan nämä tarinat tuppaavat päättymään, toivottavasti Beaujolaisin nuoret tuottajat, kuten Beaujolais Boys, saavat äänensä pian kuuluviin.

Alla muutama tasting-raapustus (en oikein tiedä mihin suuntaan tastingnoottejani kuljettaisin. En pidä aromien kirjaamista enää relevanttina, mutten ole keksinyt lähestymiskulmaa, joka onnistuisi korvaamaan eri väristen hedelmien luetteloinnin.  Work in progress.)

Moulin-a-Vent 2009 (19,70€ maahantuojan listoilla)
Tarkkapiirteinen, puhdas ja piukka. Kypsää marjaisuutta, pippurista mausteisuutta, hienojakoisia tanniineja ja vedet kielelle herauttava happorakenne. Hieno ruokaviini. Alle kahden kympin hintaan löytö.

Moulin-a-Vent la Rochelle 2009 (28,30€ maahantuojan listoilla)
Perus Venttiä yrttisempi, primäärihedelmän rinnalla maan tuoksuja ja tammisia nuotteja. Paletilla eteerisen kevyt, intensiivinen ja eloisa, suuri viini, jonka jälkimaku soi suussa pitkään. Jo nyt älyttömän herkullinen, mutta kellaripotentiaalia yli viideksitoista vuodeksi. Paras Beaujolais mitä olen maistanut?

Moulin-a-Vent la Rochelle 2006
Mehukas viini, jossa kypsää karhunvatukkaa, pippurisuutta ja leveä kermaisuuteen taittava suutuntuma. Puuta on makuuni liikaa, vaikka se on kieltämättä integroitunut kokonaisuuteen. Edelleen napakka paketti. Pidä jemmassa vielä pari vuotta, jos haluat pelata optimointipeliä. Vedä huiviin heti, jos et viitsi.

Moulin-a-Vent la Rochelle 2003 magnum
Konsentroitunut tuoksu, jonka ‘Gamaymaisuus’ hukkuu ylikypsien rypäleiden ja ylitammituksen kombon tuottaman suklaakonvehtisuuden alle. Poikkeuksellisen kuuman vuoden tuote, jossa on hukassa balanssi. Ikääntynyt tyylillä, mutta lähtökohtaisesti vaillinainen. Esimerkki ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista haasteista? Merlin hommasi Rochellen tarhan vasta kasvukauden lopussa ja valmisti viinin ensimmäistä kertaa kasvattamatta itse rypäleitä.

Sanopa

In -HANKI, Viini on tammikuu 7, 2012 at 11:40 pm

Olen päivittänyt viime aikoina enemmän tuoretta englanninkielistä blogiani KoskeloOnWinea kuin Viinipirua. Moinen hotsittaa minua juuri nyt. Mitä mieltä olet, nakkaanko tänne linkin kun julkaisen jotain siellä vai pidänkö baabelin torni -tyylisen kielisekamelskan kurissa julkaisemalla Viinipirussa vain kotimaisella kirjoitettua materiaalia?

Pistä kommenttia. Sitä odotellessa, tässä linkki viimeisimpään postaukseeni, jossa puntaroin ehkäpä voisi sanoa giddensläisen ekspertiikkakäsityksen ristipaineita ubiikin tiedon aikakaudella. Sain kimmokkeen postaukseen horistessani ViiniWebissä. Tulevana viikkona julkaisen postin Beaujolais-maistingista, jossa sain lasiini jotain melkoisen maistuvaa.

Expertise in Transformation

15 glögiä riviin mars

In -HANKI, Viini on marraskuu 19, 2011 at 10:52 pm


Kävin maistelemassa glögejä Ilta-Sanomissa, mistä löytyy juttua viikonlopun lehdestä. Kuppeihin kaadettiin 15 Alkon valikoiman joulujuomaa, joiden joukosta löytyi muutama maustehirvitys, kourallinen ylimakeita mehumaisia glögejä, yksittäinen mantelimonsteri ja eräs keinotekoisella kahvin aromilla raiskattu glögi, jonka rankkasin listan huonoimmaksi.

En mene tuloksiin mikroskooppisella tarkkuudella, koska kattava lista löytyy lehdestä, mutta kuuden hengen raatimme, joka sisälsi vuoden hovimestarin, vuoden drinkinvääntäjän, kaksi tv-kokkia, kiroilevan joulupukin ja minut, nosti kärkeen Blossan valmistaman perusglögin, joka osoittautui konstailemattomaksi, tasapainoiseksi ja maukkaaksi. Eräänlaiseksi glögin platonilaisen ideaopin arkkityypiksi.

Blossa Vinglöggin (6,98€) maussa happojen ja sokerin tasapaino miellytti ammattinaukkaajan suuta ja loppumaun hento bitterisyys kruunasi kokonaisuuden, toi pläjäykseen pituutta ja glögikategoriassa kipeästi kaivattua kompleksisuutta. Puisevaa neilikkaa ja äitelää makeutta oli toki liikaa, kuten muissakin glögeissä, mutta koska joulujuoman ei ole tarkoitus olla ympärivuotiseen käyttöön soveltuva (sus’siunakkoon), runsaus käy kausiluonteisesta poikkeuksesta sääntöön. Glögi tekee kaamoksesta nautinnollisempaa, lasin kerrallaan, koska useampaa ei pysty nauttimaan sanan merkitykselle uskollisella tavalla. Samalla se varttaa siemailijan onnistuneesti osaksi vuodenaikojen vääjäämätöntä rytmiä, mikä on laadultaan sielukasta toimintaa.

Raati ei tuntenut tuotteiden hintoja, koska glögit nautittiin sokkona. Seitsemän euroa maksava voittaja oli likipitäen puolet edullisempi kuin viimeiseksi rankattu hirvitys, joka oli kreikkalaisen näytelmäkirjallisuuden sääntöjen mukaisesti samaisen valmistajan tuote.

Toiseksi sijoittui V.S.O.P. Juhla Glögi, joka on verrokkiryhmästä poikkeavassa makuprofiilissaan jonkinlainen “onnistunut epäglögi”, mikä lienee parempi kohtalo kuin olla “epäonnistunut glögi”. Nimen kirjoitussasussa ei liiemmin piitata  suomenkielen yhdyssanasäännöistä, mutta siitä viis: tämä makeiden maustesotkujen vuorineuvos osoittautui maukkaaksi ja esitti herraskaisesta konjakkimaisuudestaan huolimatta kattauksen tyylikkäimmät elkeet.

Mittelön pahnanpohjimmaiseksi rankattiin Blossan vuosiglögi 11, jonka tuhkakupin käryn ja kahviesanssin kuorruttamaa aistirikkomusta kuvailin ensimmäisessä kappaleessa rajuun metaforaan tukeutuen. Pahoittelut siitä hyvä Blossa, mutta en ymmärrä mitä ajattelitte päästäessänne tämän tuotteen maailmalle.

Kyseiset kolme glögiä olivat omissa papereissani lopullisten tulosten mukaisessa järjestyksessä, joten jos Viinipirun kauden vinkit painavat puntarissasi, hamuile hyllyiltä punaista Blossaa (ja ole tarkka, ettei koriin päädy tummanpuhuvaa vuosikerta-Blossaa, sillä se on kanttarelliksi naamioitunut seitikki) tai V.S.O.P. Juhla Glögiä, jos edes harkitset sikariksi panemista glögin juomisen oheistoimintona. Nautinnollisia hetkiä kaamokseen.

1. Blossa Vinglögg 6,98€

2. V.S.O.P. Juhla Glögi 9,98€

15. Blossa 11 11,98€

Piru näyttää Pukin lähettyvillä käenpojalta

Vielä vinkki loppuun: jos glögin alkoholipitoisuus on etiketin mukaan 15%:n tuolla puolen, lisää sekotukseen neljännes mitä tahansa aukiolevaa punaviiniä, koska Alkon valikoimien glögien konsentraatio on liki poikkeuksetta liiallinen. Jos haluat säilyttää ajokuntosi, lisää viinin sijasta vettä.

Margaux-dokkari

In Ranska, Viini on lokakuu 20, 2011 at 9:34 am


“Tuleeko vuodesta erinomainen, erittäin hyvä vai hyvä?”

Yllä linkki BBC:n dokumenttiin ‘Fiiniä viiniä’, joka esitettiin Yle Ykkösellä eilen. Tunnin mittainen elokuva Chateau Margauxin vuodesta 2008 löytyy Yle Areenalta vain seuraavat kuusi päivää, joten käy katsomassa ennen kuin se katoaa bittiavaruuteen, mikäli et katsonut sitä töllöstä.

Hyvin rakennettu ja informatiivinen dokumentti osaa viihdyttää: se kunniottaa elokuvan kohdetta sortumatta kuitenkaan myötäsukaiseen cheerleadaukseen. Elokuvan tekijä ei ole nakannut kriittistä ajatteluaan narikkaan, mikä on poikkeuksellisen mukavaa puhuttaessa maakunnan ykköskaartin viineistä.

Alkoholin vähittäismyyntimonopoli purettava

In Viini on lokakuu 7, 2011 at 12:00 pm


Me allekirjoittaneet viinibloggaajat vastustamme alkoholin vähittäismyynnin monopolijärjestelmää ja esitämme sen purettavaksi. Jaamme ajatuksen monopolin kilpailua vääristävästä luonteesta ja kulttuuria kuihduttavasta vaikutuksesta.

Katsomme, että monopoli on kuluttajalle kallis ja suljettuna järjestelmänä altis väärinkäytöksille. Monopolijärjestelmä edustaa poikkeamaa hyväksi havaitusta suomalaisesta käytännöstä, joka perustuu lainkäytön oikeudenmukaisuuteen, läpinäkyvyyteen ja kohtuullisuuteen.

Paheksumme politiikkaa, jossa yhteiskunnassa esiintyvien alkoholiongelmien ratkaisuna ylläpidetään monopolin keinoin kaikkiin kuluttajiin kohdistuvia rajoitteita, jotka hankaloittavat tavallisen kuluttajan elämää kykenemättä ratkaisemaan itse ongelmaa.

Haluamme viinikirjoittajina romuttaa kohdallamme myytin monopolijärjestelmän nauttimasta suosiosta viinin harrastajien parissa.

Kirjoitus on julkaistu samanaikaisesti seuraavilla sivuistoilla.

Viinipiru
Arto Koskelo

Rypäleistä viis
Mikko Ruuhonen

Viini-Virén
Johan Lindberg

Repository of useless information
Otto Nieminen

ViiniTV
Ilkka Sirén

Viinijano
Janne Salo

Aleksimehtonen
Aleksi Mehtonen

Kampanjan yhteyteen on perustettu myös Facebook-sivusto, Monopoliton perjantai, jossa kuka tahansa voi ottaa osaa tapahtumaan pidättäytymällä monopolista ostettujen tuotteiden nauttimisesta kuluvan päivän aikana.

*****

Päätän sanoa asiani kiertelemättä, suoraan, puhua suuni puhtaaksi piittaamatta näkymättömistä rajoista tai sopivaisuuden säännöistä. Kielellistä muotoaan hakeva turhautuminun on itänyt sisälläni vuosia, versonnut ja käynyt ajan myötä verevämmäksi. Kritiikin kärki kohdistuu Alkoon, monopoliimme. Tunnustan asetelmaan sisäänrakennetun kohtuuttomuuden: Alkoa ei voida pitää vastuullisena omasta olemassaolostaan sen enempää kuin laboratoriossa tuotettua koeputkilasta, mutta älkää silti erehtykö: J’accusen kohteena on järjestelmä, enkä osaa tai halua pyytää sitä anteeksi.

Järjestelmä, joka kauppaa pari kertaa vuodessa luksusviinejä varakkaille keräilijöille alle markkinahinnan, mutta myy tavallisen väen käyttöviinit siekailemattoman kalliilla, joka subventoi rajaseutujen myymäläverkostojen kustannukset tiheään asuttujen seutujen asiakkaiden varoin, jossa kourallinen tekee päätökset miljoonien puolesta, joka päättää savuverhon suojissa mitä tuotteita myy, maistelee kilpailutetut pullot etiketit näkyvillä ja jonka ylimmällä tasolla on paljastunut korruptioepäilyjä, ei voi olla rajattoman luottamuksemme arvoinen. Jos uskomme toisin, ansaitsemme kaiken minkä saamme.

En usko olevani täysin väärässä todetessani, että maata vaivaa kollektiivinen Tukholma-syndrooma. Panttivankitapauksesta nimensä ottaneen oireyhtymän tunnuspiirteisiin kuuluu vapautensa menettäiden myönteiset tuntemukset vapauden vienyttä tahoa kohtaan. Uhri samastuu väärintekijään, korvaa ahdistuksen alistumisella ja tarjoaa solidaarisuutensa rajoittajansa retosteltavaksi.

Niin kauan kuin inhimilliselle epäilykselle on sijaa, monopolin asemassa olevan toimijan tulisi tukeutua toiminnassaan läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Mikäli näin ei tapahdu, on kyse rakenteellisestä ongelmasta, joka ylittää yksilötason moraaliset ulottuvuudet. Alkoholimonopoli on musta monoliitti, läpinäkymätön, vapaiden markkinoiden ulkopuolelle ja yläpuolelle asetettu, löyhästi valvottu ja sisäänpäin kääntynyt.

Alkoholisuomettumisen suosta ei nousta ilman Alkon roolin uudelleenmäärittelyä. Monopoli tulee purkaa. En luettele tässä järkisyitä kuin lukkari: joku kollegoistani esittelee seikat minua ansiokkaammin, olen siitä varma. Nostan kuitenkin esille näkökulman:

Suhteemme alkoholiin on ollut jengalla jo hyvän tovin. Se on kiertynyt itsensä ympärille; ylhäältä alas annettu profetia on toteuttanut itsensä. Myyttiä suomalaisten erityistarpeesta kaitsentaan lypsetään edelleen, vaikka maito on käynyt happamaksi kaikille niille, jotka ovat viettäneet aikaa Suomen ulkopuolella

Olemme uskoakseni kypsiä luopumaan katinkultaisesta vastuun pakoilusta ja ottamaan seuraavan askeleen. Alkoholin on aika lakata olemasta kielletty hedelmä, sankarihumalan polttoaine, pyhä lehmä, transgressiivinen substanssi ja vastarinnan symboli.

Tämä ei onnistu ilman monopolista luopumista, sillä niin kauan kuin isoveli kontrolloi alkoholin myyntiä, vallankäytön objektit pyrkivät riisuuntumaan valvovasta katseesta tukeutumalla samaan substanssiin, jolla valvova katse oikeutetaan. Kyseessä on noidankehä, jossa aikuinen tahtova ihminen ulkoistaa vastuun itsestään taholle, joka ei voi sitä kasvottomana katselijana kantaa. Uskon asiaan vahvasti.

Monopolijärjestelmän purkaminen tarjoaisi meille mahdollisuuden sivunkääntöön ja nahanluomiseen. Uudistumiseen. Sellaista tilaisuutta ei tule jättää käyttämättä. Monopolista on luovuttava meidän itsemme vuoksi.

Alla ehdotus alkoholikaupan uudistuksesta, jotta avaus ei jäisi kritiikin tasolle.

1. Alkoholin vähittäismyynnin monopoli puretaan.
2. Keskiolutta vahvemman alkoholin myynti muutetaan luvanvaraiseksi ja säännellyksi toimialaksi.
3. Vähittäismyynti tapahtuu erikoisliikkeissä.
4. Vähittäismyyntiluvan saaminen vaatii todistettavaa osaamista sekä sitoutumista vastuullisen alkoholikaupan periaatteisiin.
5. Tarjouskauppa ja polkumyynti kielletään lailla.
6. Erikoisliikkeiden neliömäärää rajoitetaan, jotta monopolin purkua seuraava rakennemuutos olisi hallittu ja jotta viinistä ei tulisi suurten markettiketjujen sisäänheittotuote.
7. Erikoisliikkeet maksavat alkoholiverot valtiolle aivan kuten monopoli tällä hetkellä. Valtion verotulot eivät laske.
8. Alko jatkaa viinikulttuurin kehittämistä osana kokonaisratkaisua.

Jotain freesiä

In Viini on lokakuu 5, 2011 at 10:22 pm


Vanha lay out alkoi näyttää silmissäni vanhalta. Päätin vaihtaa uuteen. Valitsin pelkistetymmän, mutta paremmin selailuun sopivan templaten. Toivottavasti nuppisi ei mene sekaisin rinnakkaisista kolumneista. Tuliko tehtyä isokin virhe? Kerro sinä!

Ps. Ensi perjantaina vietetään Monopolitonta perjantaita, jolloin kotimaisissa viiniblogeissa pärähtää ruutuun koordinoidusti monopolijärjestelmän tuomitseva julkilausuma. Kamppanja lähti liikkeelle jurppimisesta, mikä on hyväksi havaittu muusa muutokselle tai muutoksen tavoittelulle. Voit ottaa osaa kamppanjaan Facebookissa, missä ryhmä näyttää jo kasvaneen tuhannen paremmalle puolen! Muista palata lukemaan itse pihvi, järjestelmän tuomitseva postaus, nyt perjantaina tasan kello 12.

pps. Lähden huomenna Saksanmaalle tutustumaan Rieslingiin. Ohjelmassa on useampi tila tiukkaan pakattuihin neljään päivään useamman maakunnan alueella. Odotettavissa siis juttua kruunaamattomasta kuningasrypäleestä ja maailman parhaista tienoista sen kasvatukseen, ensi viikolla.

Viinifriikki 2011:n satoa

In Viini on syyskuu 12, 2011 at 7:39 pm

Viinifriikki on Vindirektin, Belmondon ja Tampereen Viinitukun järjestämä vuosittainen maistatus, jossa pöydällä on laatua ja vähän lisää laatua. Alla muutama räpsäisy. Pahoittelen, en jaksa kirjoittaa viineistä tasting noteja, vaikka ne moiset ansaitsivatkin. Sen sijaan huuhtelen tanniinit suustani jäävedellä ja pistän television päälle.

Maistuisiko samppanjametodilla valmistettu recioto vuodelta 1998, yli sadan euron pullohintaan? Kuulit oikein. Kyseessä on sekä punainen, kupliva että makea viini. Hävytön transgressio kaiken sopivaisuuden tuolle puolen. Osa porukasta oli aivan pähkinöinä, osa kauhistuneita. Eventin friikein viini eittämättä.

Nam-nam <--- Burgundissa osataan.

 

Pontet Canet 2007 oli samaan aikaan painava ja eteerisen ilmava. Yhä aivan liian nuori, mutta kaikki tyynni hieno viini, joka kannattaa hommata, jos kärsivällisyys vastaa kukkaron syvyyttä. Plussaa tammen kohtuu maltillisesta käytöstä. La Reserve de Léoville-Barton -07 oli alta neljänkympin listan ainoa 'löytö'.

Vindirekt ja dirikka.

Lankkuvapaa dourolainen oli yksi päivän yllättäjistä.

Toisinaan edukkain on paras... Correggian viineihin pitää tutustua paremmin. Chef & Sommelierin viinilistalta niitä kuulemma löytyisi useampiakin.

Franciacortasta kajahtaa. Samppanjan ei tarvitse vapista, vaikka Pizzinin laatu onkin kohdillaan. Rosé oli maistetuista paras.

Ridgen pullojen kuvaaminen on tämän blogin perinne. Ridgen viineistä löydät juttua aiemmista posteista. Suosikkini Geyserville loisti poissaolollaan.

Parasta pitkään aikaan – Viiniasiantuntijat vauhdissa

In Viini on syyskuu 10, 2011 at 7:00 am

“Poliisi on selvittänyt helsinkiläisen viiniklubin tiloissa sattunutta erikoista murtoa.

Eteläesplanadi 20:ssa sijaitsevan Classic Wine Cellars -klubin viinikaapin lukko oli rikottu murtoraudalla ja kaapista viety parisataa arvokasta samppanja- ja viinipulloa.

Osa pulloista oli suoranaisia keräyskohteita.

Tapaus tuli ilmi elokuun puolivälissä, kun viinikaapin vuokranneet kaksi klubin jäsentä huomasivat, että lukko oli vaihdettu ja kaappi lähes tyhjä.

“Lupa murtaa”

Miehet soittivat klubin hoitajalle, joka muisti kellarissa jokin aika sitten tapahtuneen erikoisen näytelmän.

Hoitaja kertoi nähneensä, kuinka kaksi miestä oli murtautumassa yhteen kaapeista. Miehet olivat kertoneet, että heillä oli kaapinhaltijan lupa murtaa lukko ja hakea sieltä viiniä.

Klubinhoitaja soitti ja tarkisti asian. Vastaus oli myönteinen, joten hän antoi miesten jatkaa murtopuuhiaan.

Hoitaja ei kuitenkaan huomannut tarkistaa, kenen kaappia miehet olivat tyhjentämässä.

Rikosilmoitus

Kaapin oikeat haltijat hermostuivat tapahtuneesta ja marssivat parin korttelin päässä sijaitsevan Pieni Roobertinkadun poliisipäivystykseen tekemään rikosilmoituksen.

He vaativat syyllisille rangaistusta varkaudesta. Vohkittujen pullojen hankinta-arvo oli miesten mukaan noin 13 000 euroa. Niiden hinta oli kuitenkin vuosien aikana noussut.

Poliisi ryhtyi heti selvittämään asiaa. Sekä kaappiin murtautunut mies että luvan antanut nainen ovat tunnettuja ja arvostettuja viiniasiantuntijoita. Poliisi otti heihin yhteyttä, jolloin asia alkoi selvitä.

Kyseessä oli ilmeinen väärinkäsitys, jonka seurauksena tyhjennyksen kohteeksi joutui väärä viinikaappi.

Tyhjiä pulloja

Toinen murtomiehistä väitti, että kaapissa oli ollut vain 80-100 pulloa, joista hän oli vienyt 60.

Osapuolet ryhtyivät neuvottelemaan asiasta, ja lopulta päädyttiin sovintoon. Tyhjennetyn kaapin haltija ilmoitti poliisille, että hänelle oli palautettu 20 täyttä ja 40 tyhjää pulloa.

Kun myös kateisiin jääneiden pullojen korvauksesta oli päästy yksimielisyyteen, poliisi katsoi, ettei kyseessä ollut varkaus. Varsinaista esitutkintaa ei siten käynnistetty.

Iltalehti tavoitti viiniklubin hoitajan Niklas Andbergin, joka oli kuitenkin haluton puhumaan tapahtuneesta.” -Iltalehti

Alkon vastine

In Viini on elokuu 16, 2011 at 1:05 pm

Kirjoitin edellisen postaukseni Alkon liikkeissä olevista promoständeistä. Alla Alkon asiakaspalvelun vastaus lähettämiini kysymyksiin:

- Kuka Alkossa valitsee mitä viinejä mainostetaan?
Alko ei mainosta yksittäisiä tuotteita. Kaikki uutuustuotteet esitellään  Uudet tuotteet -esitteessä, kun ne tulevat valikoimaan. Myymälöissä ei ole yksittäisten tuotteiden tuotemainontaa.

- Onko joka Alkossa mainostettavana samat viinit samaan aikaan?
Tuotteita ei ole mainostettavina. Myymälän esillepanoissa on myymälätiimin valitsemia ajankohtaisia tuotteita. Jokainen myymälä rakentaa esillepanonsa itse ja valitsee siihen tuotteet. Jokainen myymälä laatii esillepanoistaan suunnitelman, ja myymälän tulee varmistua suunnitelmaa tehdessään, että tasapuolisuus on otettu huomioon.

- Miten mainostettavat viinit valitaan?
Mainostettavia tuotteita ei ole. Myymälät valitsevat itse tuotteet esillepanoihinsa, keskitetysti tuotetaan esim. kausiin tai teemoihin liittyvää viestintämateriaalia.  Esillepanoihin tuotteet valitaan asiakaslähtöisesti ja ajankohtaiset sesongit ja kaudet huomioiden, tasapuolisuusperiaatteita noudattaen.

- Maksaako maahantuoja kynnysrahaa vastineeksi myynninedistämisestä vai onko kyseessä ilmainen lounas?
Alko ei tee myynninedistämistyötä minkään tuotteen tai maahantuojan eteen.

Mikäli oikein ymmärrän, myymälät nostavat esille itsenäisesti, mutta ohjeistuksen mukaisesti, sesonkeihin sopivia tuotteita, joiden menekkiä edistetään myymäläkohtaisesti, vaikka ylläolevissa vastauksissa toisin esitetäänkin. Pidän selvänä, että esillenostettujen tuotteiden menekkiä edistetään myymälätasolla suhteessa niihin tuotteisiin, joita ei nosteta esille.

Myymälätasolle siirretty päätäntävalta ei muuta asiaa, koska päätökset tehdään edelleen Alkon sisällä ja Alkon toimesta.

Kuluttajan kannalta ongelmaa ei juurikaan ole. Näen, että käytännölle on kuluttajien puolella tilausta.

Sen sijaan olen huomaavinani esillepano-käsitteen promotionaalisen ulottuvuuden hukkaavassa käyttötavassa orwellilaista newspeakia ja stuart hallilaista artikulaatiota. Alko ei nimittäin saisi virallisesti edistää minkään tuotteen myyntiä, mutta todisteet puhuvat toisin.

Ei liene sattuma, että suosittelu, suosio ja suosiminen ovet peräisin etymologisesti samasta juuresta.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.