Kirjoittajasta
Kirjoittaja on viini- ja ruokakirjoittaja, ViiniTV:n perustaja, sosiologi ja paatunut nautiskelija. International Wine & Spirit Competitionin (IWSC) ‘Communicator of the Year’ voittajaehdokas 2013. Viinipiru ja Lupa läikyttää ilmestyi kirjakauppoihin 2012, seuraava teos julkaistaan jouluna 2013.
Yhteydenotot
arto.koskelo((at))gmail.com
Seuraa sosiaalisessa mediassa
Kuukauden parhaat pikselit / MTV3
Copyright kattaa kaiken sivustolla julkaistun tekstin creative commons-periaatteella.
7 Comments
Lähetä
Tervehdys! Bongasin tämän blogin kotikokki.net sivustolta ja heti piti tulla lukaisemaan. Luin kaikki tähän astiset jutut ja hyvältä kuulosti! Varmasti tulen tirkistelemään uudestaan. Ja erityisen mielelläni lueskelen erikoisten viinimaiden tuotteista
Kevät terveisin Mila Koponen
Hei,
mukavia artikkeleita.
Mutta kovin jäi kaivelemaan tuo shamppanjaänkytys: onkos kirjoittaja viettänyt koskaan aikaa alueella? Sielläpä löytyy uskomattoman upeita blacdeblacneja, etullisesti ja PALJON. Ei siellä mitään hypeä hinnoissa tai markkinoissa ole. Ehdottoman kivoja kokemuksia kaikki Guy Charlemangnet ja muut sopuhintaiset vaan ei -laatuiset tuottajat. Ei kaikkien tarvitse olla tunnettujen talojen sekoituksia kun shampanjasta puhutaan. Yleistyksiä pitää pyrkiä välttämään, niistä kun ei hyödy kukaan.
Kommenttia Lansonin Gold Labelista vk. 1998
Runko on sen verran täyteläinen ja hapot tuntuvat, että en tarjoaisi sinällään vaan ruoan kanssa. Voimainen rakenne suutuntumassa taittaa onneksi hieman happojen terävyyttä. Terävät hapot niin Gold kuin Black Labelissa johtunevat siitä, ettei Lansonin samppanjat käy maloaktista käymistä, jossa terävät omenahapot muuttuvat pehmeämmiksi maitohapoiksi. Mutu-tuntumani on, että tästä syystä kaikki eivät myöskään Lansonin tyylistä niinkään pidä.
Mitä muuhun makuun tulee kuvailisin sitä kutakuinkin samanlaisin sanakääntein kuin kuvailit vuosikertaa 1997 lisäten kuitenkin makuun hunajaisuuden.
Yleisesti ottaen vuosi 1998 oli suotuisampi samppanjan alueen sadolle kuin 1997. En ole maistanut Lansonin Gold Labelia vuodelta 1997, joten en voi verrata. Black Label ei ainakaan takavuosina ollut mieleeni, joten olen kiertänyt talon melko kaukaa. Suhteellisen turhaan, koska Gold Label on loistava valinta ruokapöytään hintansa ja laatunsa suhteen. Toki muillakin taloilla löytyy varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta Lansonin raaskii avata heti, kun talon imago ei ole niin korkealla mielessäni.
Niin Bordeaux 2005 on loistavan vuosikertansa (19/20) ansiosta suuressa suosiossa. Itse olen toistaiseksi katsonut sivussa ja todennut, ettei köyhällä ole varaa ostaa huonoa. Tulleet viinit eivät missään nimessä edusta vuoden parhaimmistoa saati välttämättä poikkea edukseen hinnannousun vertaa aikaisempien hyvien vuosien veljistä ja sisarista. Miksi siis maksaa enemmän? Potentiaalistako? Olen valmis maksamaan vuoden 2005 potentiaalista, mutta silloin haluan suurelta vuosikerralta suuren viinin. Château Rauzan Gassies oli jo sinnepäin, mutta ei riittävän hyvä. Vuodet voivat tosin näyttää, että olen väärässä…
Château Ormes de Pez 2005 on jo tullut pruuvattua eikä se ole kuin Schwarzenegger Conanin aikaan vaan varsin nautittava jo nyt. Bordeauxmaista tiiviyttä löytyy kuten tanniinejakin, mutta maku aukeaa dekantoimalla ja takaa nautinnon medium-kypsän pihvin kera. Jos en nauttisi nyt, antaisin olla kellarissa seuraavat 10 vuotta.
Kiitos muuten mielenkiintoisista viinisivuista.
Odotan mielenkiinnolla juttuja reissustasi Piemonteen – lähellä sydäntä.
Nostan myös hattua, että kirjoitat omalla nimelläsi, etkä “nikin” takaa kuten itse teen.
Kiitti kommenteistasi ja terveiset Piemontesta!
On muuten hieno blogi. Tykkään!