Kiinnitä huomiota tyylikkääseen paitaan, jossa julistan ikuista rakkautta ylihintaisille Bordeauxeille
Kuin sopivaksi jatkeeksi edelliselle Alko-parodialle, kuvakkeen kautta viimeisimmät hölynpölyni Radio Cityn Rockotteessa, missä kommentoin Alkon kannatustutkimusten luotettavuutta. Reilu viikon päästä lähden takaisin Languedociin, josta on odotettavissa juttua enemmänkin!
Kun Isoveli täyttää pyöreitä, pöydät pannaan koreiksi kuin Suuren johtajan syntymäpäivillä konsanaan; mikään ei ole liian hyvää rakkaalle juhlakalulle. Lukuisista maailman kolkista virtaa onnittelusähkeitä, joissa muistutetaan Alkon saavutuksista alkoholipolitiikan saralla kahdeksana vuosikymmenenä.
Ulko-oven pielessä päivystävät pienpanimot pääsevät hetkeksi porstuan puolelle, sillä monopoli on ilmoittanut huolivansa juhlallisuuksien ajaksi hyllyihin liudan kotimaisia pienpanimo-oluita, kunhan panimot onnittelevat sankaria alamaimaisesti etiketeissään.
Kansa ei jää osattomaksi juhlahumusta, sitä muistetaan leivällä ja sirkushuveilla. Merkkipäivän kunniaksi lippulaivan vitriinit täyttyvät hetkeksi pulloista, joiden herraskaiset hinnat varmistavat, että toisin kuin Alkon kiskurivoitot, ne päätyvät harvojen herkuiksi. Kansalaiset saavat sen sijaan ostaa “laadukkaan ja kätevän Uniikki-lokerokassin 6 pullolle tarjoushintaan Alkon myymälöistä”. Sankarin anteliaisuutta ei käy kiistämän.
Aitoa samppanjaa sen olla pitää! Joviaali juhlakalu on tilannut Ranskanmaalta jättikokoisia samppanjapulloja juhlistamaan itseään. Ne saapuvat Taittingerin samppanjatalolta näyttävästi juuri ennen h-hetkeä. Mukana tullee kultaisella kynällä kirjoitettu onnittelukirje, jota ei tohdita näyttää kansalle. Se sisältänee kohteliaisuuksia ja onnentoivotuksia, kukaties myös kultaisia kyniä.
Muinaisen Babylonian itsevaltaiselta kuninkaalta nimensä saaneet nebuchadnezzar-pullot vetävät viisitoista litraa kuplajuomaa kukin, mikä olisi suuri määrä jopa Alkon hallintoneuvoston jäsenille, mikäli säännökset sallisivat kuormasta juomisen ja enemmistö neuvosten jäsenistä ei edistäisi alkoholin myymisestä ylijäävällä ajallaan alkoholikielteistä raittiutta.
Kansa päässee ihastelemaan suuria syntymäpäiväpulloja lippulaivamyymälässä. Merkkipäivä huipentunee tilaisuuteen, joka alkaa ja päättyy raikuvalla selkientaputuksella. Välissä kuullaan vallitsevaa status quota jämäköittäviä linjapuheita Alkon johdolta sekä poliittisilta päättäjiltä, jotka näyttävät tummissa puvuissaan ja pirteissä kravaateissaan identtisiltä, kuten näyttävät myös seuraavana päivänä ja sitä seuraavana, jolloin juhlapäivän paraatipuheet ovat enää vain haalistuneita muistoja. Cento anni Alkon monopoli!
Täytyihän se Jormakin maistaa. On se mukiloiva juoma, hurja tekoväline ja puhutteleva makukokemus. Oletko sinä maistanut Jormaa? Minkä ruoan kanssa yhdistäisit Jorman?
Kävin maistelemassa glögejä Ilta-Sanomissa, mistä löytyy juttua viikonlopun lehdestä. Kuppeihin kaadettiin 15 Alkon valikoiman joulujuomaa, joiden joukosta löytyi muutama maustehirvitys, kourallinen ylimakeita mehumaisia glögejä, yksittäinen mantelimonsteri ja eräs keinotekoisella kahvin aromilla raiskattu glögi, jonka rankkasin listan huonoimmaksi.
En mene tuloksiin mikroskooppisella tarkkuudella, koska kattava lista löytyy lehdestä, mutta kuuden hengen raatimme, joka sisälsi vuoden hovimestarin, vuoden drinkinvääntäjän, kaksi tv-kokkia, kiroilevan joulupukin ja minut, nosti kärkeen Blossan valmistaman perusglögin, joka osoittautui konstailemattomaksi, tasapainoiseksi ja maukkaaksi. Eräänlaiseksi glögin platonilaisen ideaopin arkkityypiksi.
Blossa Vinglöggin (6,98€) maussa happojen ja sokerin tasapaino miellytti ammattinaukkaajan suuta ja loppumaun hento bitterisyys kruunasi kokonaisuuden, toi pläjäykseen pituutta ja glögikategoriassa kipeästi kaivattua kompleksisuutta. Puisevaa neilikkaa ja äitelää makeutta oli toki liikaa, kuten muissakin glögeissä, mutta koska joulujuoman ei ole tarkoitus olla ympärivuotiseen käyttöön soveltuva (sus’siunakkoon), runsaus käy kausiluonteisesta poikkeuksesta sääntöön. Glögi tekee kaamoksesta nautinnollisempaa, lasin kerrallaan, koska useampaa ei pysty nauttimaan sanan merkitykselle uskollisella tavalla. Samalla se varttaa siemailijan onnistuneesti osaksi vuodenaikojen vääjäämätöntä rytmiä, mikä on laadultaan sielukasta toimintaa.
Raati ei tuntenut tuotteiden hintoja, koska glögit nautittiin sokkona. Seitsemän euroa maksava voittaja oli likipitäen puolet edullisempi kuin viimeiseksi rankattu hirvitys, joka oli kreikkalaisen näytelmäkirjallisuuden sääntöjen mukaisesti samaisen valmistajan tuote.
Toiseksi sijoittui V.S.O.P. Juhla Glögi, joka on verrokkiryhmästä poikkeavassa makuprofiilissaan jonkinlainen “onnistunut epäglögi”, mikä lienee parempi kohtalo kuin olla “epäonnistunut glögi”. Nimen kirjoitussasussa ei liiemmin piitata suomenkielen yhdyssanasäännöistä, mutta siitä viis: tämä makeiden maustesotkujen vuorineuvos osoittautui maukkaaksi ja esitti herraskaisesta konjakkimaisuudestaan huolimatta kattauksen tyylikkäimmät elkeet.
Mittelön pahnanpohjimmaiseksi rankattiin Blossan vuosiglögi 11, jonka tuhkakupin käryn ja kahviesanssin kuorruttamaa aistirikkomusta kuvailin ensimmäisessä kappaleessa rajuun metaforaan tukeutuen. Pahoittelut siitä hyvä Blossa, mutta en ymmärrä mitä ajattelitte päästäessänne tämän tuotteen maailmalle.
Kyseiset kolme glögiä olivat omissa papereissani lopullisten tulosten mukaisessa järjestyksessä, joten jos Viinipirun kauden vinkit painavat puntarissasi, hamuile hyllyiltä punaista Blossaa (ja ole tarkka, ettei koriin päädy tummanpuhuvaa vuosikerta-Blossaa, sillä se on kanttarelliksi naamioitunut seitikki) tai V.S.O.P. Juhla Glögiä, jos edes harkitset sikariksi panemista glögin juomisen oheistoimintona. Nautinnollisia hetkiä kaamokseen.
1. Blossa Vinglögg 6,98€
2. V.S.O.P. Juhla Glögi 9,98€
…
15. Blossa 11 11,98€
Piru näyttää Pukin lähettyvillä käenpojalta
Vielä vinkki loppuun: jos glögin alkoholipitoisuus on etiketin mukaan 15%:n tuolla puolen, lisää sekotukseen neljännes mitä tahansa aukiolevaa punaviiniä, koska Alkon valikoimien glögien konsentraatio on liki poikkeuksetta liiallinen. Jos haluat säilyttää ajokuntosi, lisää viinin sijasta vettä.
Me allekirjoittaneet viinibloggaajat vastustamme alkoholin vähittäismyynnin monopolijärjestelmää ja esitämme sen purettavaksi. Jaamme ajatuksen monopolin kilpailua vääristävästä luonteesta ja kulttuuria kuihduttavasta vaikutuksesta.
Katsomme, että monopoli on kuluttajalle kallis ja suljettuna järjestelmänä altis väärinkäytöksille. Monopolijärjestelmä edustaa poikkeamaa hyväksi havaitusta suomalaisesta käytännöstä, joka perustuu lainkäytön oikeudenmukaisuuteen, läpinäkyvyyteen ja kohtuullisuuteen.
Paheksumme politiikkaa, jossa yhteiskunnassa esiintyvien alkoholiongelmien ratkaisuna ylläpidetään monopolin keinoin kaikkiin kuluttajiin kohdistuvia rajoitteita, jotka hankaloittavat tavallisen kuluttajan elämää kykenemättä ratkaisemaan itse ongelmaa.
Haluamme viinikirjoittajina romuttaa kohdallamme myytin monopolijärjestelmän nauttimasta suosiosta viinin harrastajien parissa.
Kirjoitus on julkaistu samanaikaisesti seuraavilla sivuistoilla.
Viinipiru
Arto Koskelo
Rypäleistä viis
Mikko Ruuhonen
Viini-Virén
Johan Lindberg
Repository of useless information
Otto Nieminen
ViiniTV
Ilkka Sirén
Viinijano
Janne Salo
Aleksimehtonen
Aleksi Mehtonen
Kampanjan yhteyteen on perustettu myös Facebook-sivusto, Monopoliton perjantai, jossa kuka tahansa voi ottaa osaa tapahtumaan pidättäytymällä monopolista ostettujen tuotteiden nauttimisesta kuluvan päivän aikana.
*****
Päätän sanoa asiani kiertelemättä, suoraan, puhua suuni puhtaaksi piittaamatta näkymättömistä rajoista tai sopivaisuuden säännöistä. Kielellistä muotoaan hakeva turhautuminun on itänyt sisälläni vuosia, versonnut ja käynyt ajan myötä verevämmäksi. Kritiikin kärki kohdistuu Alkoon, monopoliimme. Tunnustan asetelmaan sisäänrakennetun kohtuuttomuuden: Alkoa ei voida pitää vastuullisena omasta olemassaolostaan sen enempää kuin laboratoriossa tuotettua koeputkilasta, mutta älkää silti erehtykö: J’accusen kohteena on järjestelmä, enkä osaa tai halua pyytää sitä anteeksi.
Järjestelmä, joka kauppaa pari kertaa vuodessa luksusviinejä varakkaille keräilijöille alle markkinahinnan, mutta myy tavallisen väen käyttöviinit siekailemattoman kalliilla, joka subventoi rajaseutujen myymäläverkostojen kustannukset tiheään asuttujen seutujen asiakkaiden varoin, jossa kourallinen tekee päätökset miljoonien puolesta, joka päättää savuverhon suojissa mitä tuotteita myy, maistelee kilpailutetut pullot etiketit näkyvillä ja jonka ylimmällä tasolla on paljastunut korruptioepäilyjä, ei voi olla rajattoman luottamuksemme arvoinen. Jos uskomme toisin, ansaitsemme kaiken minkä saamme.
En usko olevani täysin väärässä todetessani, että maata vaivaa kollektiivinen Tukholma-syndrooma. Panttivankitapauksesta nimensä ottaneen oireyhtymän tunnuspiirteisiin kuuluu vapautensa menettäiden myönteiset tuntemukset vapauden vienyttä tahoa kohtaan. Uhri samastuu väärintekijään, korvaa ahdistuksen alistumisella ja tarjoaa solidaarisuutensa rajoittajansa retosteltavaksi.
Niin kauan kuin inhimilliselle epäilykselle on sijaa, monopolin asemassa olevan toimijan tulisi tukeutua toiminnassaan läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Mikäli näin ei tapahdu, on kyse rakenteellisestä ongelmasta, joka ylittää yksilötason moraaliset ulottuvuudet. Alkoholimonopoli on musta monoliitti, läpinäkymätön, vapaiden markkinoiden ulkopuolelle ja yläpuolelle asetettu, löyhästi valvottu ja sisäänpäin kääntynyt.
Alkoholisuomettumisen suosta ei nousta ilman Alkon roolin uudelleenmäärittelyä. Monopoli tulee purkaa. En luettele tässä järkisyitä kuin lukkari: joku kollegoistani esittelee seikat minua ansiokkaammin, olen siitä varma. Nostan kuitenkin esille näkökulman:
Suhteemme alkoholiin on ollut jengalla jo hyvän tovin. Se on kiertynyt itsensä ympärille; ylhäältä alas annettu profetia on toteuttanut itsensä. Myyttiä suomalaisten erityistarpeesta kaitsentaan lypsetään edelleen, vaikka maito on käynyt happamaksi kaikille niille, jotka ovat viettäneet aikaa Suomen ulkopuolella
Olemme uskoakseni kypsiä luopumaan katinkultaisesta vastuun pakoilusta ja ottamaan seuraavan askeleen. Alkoholin on aika lakata olemasta kielletty hedelmä, sankarihumalan polttoaine, pyhä lehmä, transgressiivinen substanssi ja vastarinnan symboli.
Tämä ei onnistu ilman monopolista luopumista, sillä niin kauan kuin isoveli kontrolloi alkoholin myyntiä, vallankäytön objektit pyrkivät riisuuntumaan valvovasta katseesta tukeutumalla samaan substanssiin, jolla valvova katse oikeutetaan. Kyseessä on noidankehä, jossa aikuinen tahtova ihminen ulkoistaa vastuun itsestään taholle, joka ei voi sitä kasvottomana katselijana kantaa. Uskon asiaan vahvasti.
Monopolijärjestelmän purkaminen tarjoaisi meille mahdollisuuden sivunkääntöön ja nahanluomiseen. Uudistumiseen. Sellaista tilaisuutta ei tule jättää käyttämättä. Monopolista on luovuttava meidän itsemme vuoksi.
Alla ehdotus alkoholikaupan uudistuksesta, jotta avaus ei jäisi kritiikin tasolle.
1. Alkoholin vähittäismyynnin monopoli puretaan.
2. Keskiolutta vahvemman alkoholin myynti muutetaan luvanvaraiseksi ja säännellyksi toimialaksi.
3. Vähittäismyynti tapahtuu erikoisliikkeissä.
4. Vähittäismyyntiluvan saaminen vaatii todistettavaa osaamista sekä sitoutumista vastuullisen alkoholikaupan periaatteisiin.
5. Tarjouskauppa ja polkumyynti kielletään lailla.
6. Erikoisliikkeiden neliömäärää rajoitetaan, jotta monopolin purkua seuraava rakennemuutos olisi hallittu ja jotta viinistä ei tulisi suurten markettiketjujen sisäänheittotuote.
7. Erikoisliikkeet maksavat alkoholiverot valtiolle aivan kuten monopoli tällä hetkellä. Valtion verotulot eivät laske.
8. Alko jatkaa viinikulttuurin kehittämistä osana kokonaisratkaisua.
Kirjoitin edellisen postaukseni Alkon liikkeissä olevista promoständeistä. Alla Alkon asiakaspalvelun vastaus lähettämiini kysymyksiin:
- Kuka Alkossa valitsee mitä viinejä mainostetaan?
Alko ei mainosta yksittäisiä tuotteita. Kaikki uutuustuotteet esitellään Uudet tuotteet -esitteessä, kun ne tulevat valikoimaan. Myymälöissä ei ole yksittäisten tuotteiden tuotemainontaa.
- Onko joka Alkossa mainostettavana samat viinit samaan aikaan?
Tuotteita ei ole mainostettavina. Myymälän esillepanoissa on myymälätiimin valitsemia ajankohtaisia tuotteita. Jokainen myymälä rakentaa esillepanonsa itse ja valitsee siihen tuotteet. Jokainen myymälä laatii esillepanoistaan suunnitelman, ja myymälän tulee varmistua suunnitelmaa tehdessään, että tasapuolisuus on otettu huomioon.
- Miten mainostettavat viinit valitaan?
Mainostettavia tuotteita ei ole. Myymälät valitsevat itse tuotteet esillepanoihinsa, keskitetysti tuotetaan esim. kausiin tai teemoihin liittyvää viestintämateriaalia. Esillepanoihin tuotteet valitaan asiakaslähtöisesti ja ajankohtaiset sesongit ja kaudet huomioiden, tasapuolisuusperiaatteita noudattaen.
- Maksaako maahantuoja kynnysrahaa vastineeksi myynninedistämisestä vai onko kyseessä ilmainen lounas?
Alko ei tee myynninedistämistyötä minkään tuotteen tai maahantuojan eteen.
Mikäli oikein ymmärrän, myymälät nostavat esille itsenäisesti, mutta ohjeistuksen mukaisesti, sesonkeihin sopivia tuotteita, joiden menekkiä edistetään myymäläkohtaisesti, vaikka ylläolevissa vastauksissa toisin esitetäänkin. Pidän selvänä, että esillenostettujen tuotteiden menekkiä edistetään myymälätasolla suhteessa niihin tuotteisiin, joita ei nosteta esille.
Myymälätasolle siirretty päätäntävalta ei muuta asiaa, koska päätökset tehdään edelleen Alkon sisällä ja Alkon toimesta.
Kuluttajan kannalta ongelmaa ei juurikaan ole. Näen, että käytännölle on kuluttajien puolella tilausta.
Sen sijaan olen huomaavinani esillepano-käsitteen promotionaalisen ulottuvuuden hukkaavassa käyttötavassa orwellilaista newspeakia ja stuart hallilaista artikulaatiota. Alko ei nimittäin saisi virallisesti edistää minkään tuotteen myyntiä, mutta todisteet puhuvat toisin.
Ei liene sattuma, että suosittelu, suosio ja suosiminen ovet peräisin etymologisesti samasta juuresta.
Kuva Helsingin keskustan Stockmannin liikkeestä
Alko suosittelee kuluttajille liikkeissään tuotteita, jotka vaihtuvat sesonkien mukaan. Niiden myynti kasvaa verrattuna saman kategorian tuotteisiin, joita ei mainosteta. Monopoliyrityksenä Alkon tulisi suhtautua maahantuojiin ja heidän edustamiinsa tuotteisiin puolueettomasti, jotta peli olisi reilua ja avointa. Siispä: kuka Alkossa valitsee mitä viinejä mainostetaan? Onko joka Alkossa mainostettavana samat viinit samaan aikaan? Miten mainostettavat viinit valitaan? Maksaako maahantuoja kynnysrahaa vastineeksi myynninedistämisestä vai onko kyseessä ilmainen lounas?
Kuten huomaatte, nämä ovat kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia. Kysytään suoraan Alkolta.
Edellisen postauksen Toscanasta päästään sulavasti viereiseen maakuntaan. Sangiovese-lajikekin pysyy matkassa. Emilia-Romagna tunnetaan parmesaanin, balsamicon ja parmankinkun kotina. Maakunnassa tehdään myös viiniä, kuten tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata asioidessaan Alkossa. Umberto Cesarin Ca’ Grande Superiore (9,61€) ilmestyi valikoimiin alkuvuodesta.
Tuottaja pistäytyi hetki sitten Helsingissä, jolloin päädyin maistelemaan pullotteet läpi löpinöiden lomassa. Viinit ovat tyyliltään kohtuullisen pehmeitä, hedelmäisiä ja kulauteltavia. Alkon hyllyillä keikkuva Ca’ Grande on tammesta vapaa viini, joka on parhaimmillaan aavistuksen viilennettynä saapasmaan sapuskan rinnalla, kuten arvata saattaa. Onko Ca’ Grandeen tungettu yhtä hyvää Sangiovesea kuin naapuripitäjän maailmankuuluihin chianti classicoihin? Ei aivan, mutta se puolustaa silti paikkaansa suoraviivaisena ja simppelinä viininä. Alle kympin jäävä hinta varmistaa, että panostukselle on tarjolla vastinetta.
Italia on muuttunut kolmessa sukupolvessa. Gianmaria Cesarin isoisän aloittaessa viininvalmistuksen, hän ei ajan eetokselle ominaiseen tapaan juurikaan piitannut laadusta. Pojasta polvi parani. Hän totesi, että koska maakunnan viiniskeneä hallinneet osuuskunnat pystyivät polkemaan hinnat yksittäistä peluria alemmaksi, painopiste tulisi siirtää määrästä laatuun. Isoisän mukaan poika oli pahempi kuin raemyrsky, koska myrsky jätti sentään jäljelle jotain. Tällä hän viittasi vihreään sadonkorjuuseen, missä osa rypäleistä nypitään puskista raakoina, jotta jäljelle jäävät kypsyisivät tasaisemmin ja konsentroituisivat suuremmin. Todennäköisesti vanhus olisi silti tyytyväinen nykytilanteeseen, sillä hänen pieni viinipalstansa on paisunut 250 hehtaarin ja parin miljoonan pullon kokoiseksi operaatioksi.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Peruspalveluministeri Risikko ajaa omiensa etua kiitettävästi
Alko näyttää saaneen oman Nuorisosäätiökohunsa. Päivän Hesari kertoo, että peruspalveluministeri Paula Risikon siviilityöpaikka, Seinäjoen AMK, on saanut “päihdetyön kehittämis -hankkeelleen” Alkolta 100.000 euron lahjoituksen. Hesarin mukaan lahjoitus tuli ministerille yllätyksenä.
Alkon omien sivujen mukaan ministeri oli kuitenkin itse päättämässä rahojen käytöstä:
“Peruspalveluministeri Paula Risikko päätti Alko Oy:n yhtiökokouksessa lahjoitussumman ja lahjoituksen tavoitteet”
Seinäjoen AMK on saajalistan ainoa ammattikorkeakoulu tutkimusta tekevien yliopistojen joukossa. Ministeri Risikon asettama työryhmä päätti kesäkuun alussa, ettei nuoriin kohdistuvan alkoholimainonnan lakeja kiristetä ja Alkon liiketoimintaa siten vaikeuteta.
Korruptioepäily nostaa pinnalle vaateet läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta. Mitä merkittävämpi toimija, sitä suurempi väärinkäytösten mahdollisuus. Sanonnan mukaan yksi spotattu rotta vastaa kymmentä piileskelevää.
“Käräjäoikeus on hylännyt syytteet Viinikauppa.comin jutussa. Syyttäjä vaati rangaistuksia ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen välittämisestä.” -Iltalehti
Käytännössä tämä tarkoittaa, että Alko on saanut historiansa ensimmäistä kertaa varteenotettavan haastajan nettikauppojen muodossa.
