Siirry sisältöön

Artikkelit, jotka ovat liitettynä avainsanaan ‘champagne’

Maa 13

photo(4)
2 Comments

Champagne Tarlant

Kuva Melanie Tarlantista on itsessään julkaisemisen arvoinen. Ranskatar pilvenhattaroiden reunustamana, kädessä samppanjalasi, päässä baskeri ja sormien välissä savuke. Katse kaihoisana kohti taivaanrantaa. Katkelma Jean-Luc Godard -elokuvaa keskellä Tukkutorin teollista miljöötä.

Puhutaan silti hieman Tarlantin viineistä, mutta vain hieman, jotta kuvalle jää tarpeeksi tilaa. Zero brut -spesialistina tunnettu Tarlant aloitti rutikuivien samppanjoiden tahkoamisen hyvän aikaa ennen kuin siitä tuli nykyisen kaltainen villitys. Itse asiassa pieni talo on yksi maakunnan suurimmista zero dosage -samppanjoiden valmistajista. Tarlantilla vannotaan terroirin nimeen: viinien halutaan ilmentävän maaperää, jolla ne kasvavat (sikäli kuin se on mahdollista kuplajuoman interventionistisen viininteon puitteissa, Piru huom.).

Dosage on kaksipiippuinen juttu: sokeri tukahduttaa maaperän ominaispiirteitä, mutta peittää myös hienovaraisia virheitä viininteossa ja raakamateriaalissa. Tämä on yksi syy, miksi monet tuottajat luottavat taajaan noin kymmenen gramman hujakoilla pyörivään sokeritujaukseen. Tarlantilla rutikuiva linja näyttää toimivan paremmin kuin hyvin: vaikeasti määriteltävä, mutta  sinänsä ilmeinen mineraalisuus on läsnä talon viineissä intensiteetillä, joka on Champagnessa kohtuullisen harvinaista.

Jos haluat maistaa samppanjaa, jonka profiilia hallitsee enemmän suolainen mineraalisuus kuin tynnyreiden, malolaktisen käymisen ja/tai sur lie -kypsytyksen tuottama pähkinäisyys/paahteisuus tai suoraviivainen kypsä hedelmäisyys, testaa Tarlantin Discobitch, pariisilaisen DJ:n ideasta syntynyt skandaalinkäryinen bilehilepullote, jonka sisältö on itseasiassa semanttisen arvonalennuksen läpikäynyttä Cuvee Louisia. Rajojarikkovalla nimellä siunattu pullote on tuottanut Tarlantille ongelmia Champagnen viiniviranomaisten kanssa, mutta tuotanto jatkuu siitä huolimatta. Maakunnan arvovaltaiselle tärkeilylle nauravat pullot päätyvät lähinnä Suomeen ja pariin muuhun paikkaan. Täällä puolilaittomia rajanylityksiä osataan ilmeisesti arvostaa.

Tapasin Melanien ensimmäisen kerran Wienissä pari vuotta sitten. Joimme muistaakseni auton takakontissa Itävaltaan tuotua Tarlantin zero brutia. Toisaalla tapasin myös hänen veljensä Benoit Tarlantin, joka on oiva esimerkki osaamisen siirtymisestä sukupolvelta toiselle, mutta myös rugbyn seuraamisen arveluttavasta vaikutuksesta nuoreen mieheen. Tarlantia on tarjolla muutamassa helsinkiläisessä ravintolassa, kukaties myös kaupungin ulkopuolella. Pistä vinkkiä, jos sinulla on tuoreita havaintoja pullojen liikkeistä.

Kuvan otti Ilkka Sirén, rikostoverini monessa herkullisessa rötöksessä.

Syy 5

1 kommentti

Champagnen meininkiin merkittävä muutos

samppis1103473_28726632

Juuri kun pääsin edellisessä postissa parjaamasta Champagnen alueen liialliseksi katsomiani satomääriä, lainsäädäntöön on tulossa suurin muutos miesmuistiin.

Mainittakoon taustaksi, että samppanjateollisuudessa vallitsee voimallinen vastakkainasettelu viljelijöiden ja viininvalmistajien välillä. Talonpojat haluavat rypäleistä mahdollisimman suuren korvauksen, siinä missä tuottajat haluavat maksaa niistä mahdollisimman matalan kilohinnan. Tuottajille tärkeää on myös tuotantomäärien säännösteleminen nykyisen hintastason säilyttämiseksi; liika on liikaa myös yltäkylläisessä Champagnessa, koska lopulta kysynnän ja tarjonnan laki toimii myös Reimsin ympäristössä. Pelkästä rikastumisesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä satomäärät vaikuttavat myös viinin laatuun: mitä niukemmin puskan annetaan tuottaa rypäleitä, sitä korkeatasoisempi viini siitä saadaan (ainakin tiettyyn pisteeseen asti).

Suomeksi sanottuna viljelijöiden ja tuottajien intressit ovat siinä määrin vastakkaiset, ettei ole ihme, että eräät perussekoitukset maistuvat hieman vihreiltä. Nyt riitapukarit ovat päässeet molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, jonka seurauksena satomäärät tippuvat viime vuoden 14,200 kg/ha aina 8.000 kg/ha saakka tänä vuonna. Tämän lisäksi suuret tuottajat sitoutuvat ostamaan liki pari tuhatta kiloa/hehtaari takautuvasti seuraavana vuonna. Mikäli tuottaja kuuluu siihen pieneen vähemistöön, joka sekä kasvattaa omat rypäleensä että tekee niistä viinin, hän saa hyödyntää satomäärän aina liki kymmeneen tuhanteen kiloon hehtaaria kohden.

Mitä tästä sitten pitäisi olla mieltä? Selvää lienee, että mikäli raakamateriaalin määrä supistuu, hinnat tuskin laskevat, jos maalaisjärjellä ajatellaan. Uskoakseni se tulee vaikuttamaan myös samppanjan yleiseen laatuun. Suositukseni vuodelle 2010, satsaa pienempiin tuottajiin.

Asiasta raportoi Decanter.

Hei 16

1 kommentti

Väläyksiä paikan päältä

@Ruinart

@Ruinart

@Ruinart

@Ruinart

Pol Roger@Epernay

Pol Roger@Epernay

@Chablis

@Chablis

Brocard@Chablis

Brocard@Chablis

@Chablis

@Chablis

@Chablis

@Chablis

@Saumur, Loire

@Saumur, Loire

Mouton Rotcshildin pömpöösiä taidetta@Pauillac

Mauttomuutta@Mouton Rotcshild

@St. Emilion

@St. Emilion

Logis au Ramparts@St. Emilion

Logis au Ramparts@St. Emilion

Pierre@Moulin Du Cadet, St. Emilion

Pierre@Moulin Du Cadet, St. Emilion

@St. Emilion

@St. Emilion

kappeli@La Mission Haut-Brion

@La Mission Haut-Brion
@Haut-Brion

@Haut-Brion

@Haut-Brion

@Haut-Brion

@Mouton Rotschild

@Mouton Rotschild

viinisieppo@San Sebastian, Spain

Tatuoitu viinihyypiö@San Sebastian

Hei 7

1 kommentti

Champagnen uudet kujeet: vierailu Larmandier-Bernierillä

DSC03700

Pierre Larmandier on vakavan oloinen mies. Hän ei uhraa aikaa turhanpäiväiselle keskustelulle, mutta vaihtaa ajatuksia mielellään triviaaleistakin seikoista, jos aiheena on viini (”Luuletko, että alkoholimonopolinne kestää vielä aikaa?”, hän kysyy yllättäen ja kehuu hetken päästä Carla Brunin vaikutusta Sarkozyyn). Hän on vierailun aikana intensiivinen ja suoraviivainen, maanläheinen ja rento, mutta on samaan aikaan varautunut, ikään kuin luodaten voiko muukalaiseen luottaa. Hän on omistautunut, kulmikas ja inspiroiva.

Larmandier-Bernierin samppanjatila on sekoitus modernia, traditiota ja kumouksellisuutta. Vierailulle saapuva huomaa ensin modernin kellarirakennuksen, joka on sisustettu nykytaiteella. Alas johtavien portaiden takaa paljastuu kellari, josta löytyvät uuden aikaiset gyropaletit ja lämpötilasäädellyt terästankit. Teknologisesti varusteltu kellari saattaa johtaa vierailijan ajattelemaan, että kyseessä on tuikitavallinen pieni samppanjatila. Eron huomaa pelloilla, joilla Larmandier ruiskuttaa köynnöksille tuholaismyrkkyjen sijasta biodynaamisia sekoituksia. Myös kellarissa hän tekee asiat toisin, mistä lisää hetken kuluttua.

Larmandier ei toteuta biodynaamisuutta dogmaattisesti. Hänen päämääränään on valmistaa parasta mahdollista viiniä, joka ilmentää samalla onnistuneesti maaperää, jolla köynnökset kasvavat. Koska biodynaamisuus näyttää tuottavan parhaan mahdollisen lopputuloksen ja nautinnollisimman viinin, Larmandier hyödyntää sen oppeja ja menee jopa muita alueen biodynaamisia viljelijöitä pidemmälle. Ennen kaikkea hän on rationaalinen viinintekijä, joka punnitsee oppien hyödyt käytännön testeissä.

DSC03703

Larmandier toistaa kahdesti vierailun aikana, ettei biodynaamisuus yksinään riitä. Tällä hän tarkoittaa, että sertifioitu biodynaamisuus on askel oikeaan suuntaan, mutta vaillinainen, koska se sallii muun muassa kasvatettujen hiivakantojen käytön. Larmandier käyttää viiniensä vinifoimiseen vain villejä hiivoja, mikä erottaa hänet esimerkiksi Fleurysta. Tästä pitkälle viedystä linjasta huolimatta, hän kertoo ottaneensa biodynaamisen sertifikaatin vain Nicolas Jolyn mieliksi. Asia, mistä pitää kysyä Nicolas Jolylta, jahka tapaan hänet parin päivän päästä.

Larmandier-Bernier tuottaa vuosittain noin 150.000 pulloa köynnöksistä, joista enemmistö on Chardonnayta. Köynnökset ovat pääasiassa kohtuullisen vanhoja, mikä on Pierren mukaan mainio asia, sillä nuorten köynnösten kanssa on ilmennyt ongelmia sekä liiallisten satomäärien että tuholaisten kanssa. Rypäleiden kasvatuksessa pyritään maksimoituun kypsyyteen, minkä maistaa lasissa. Viinien fermentoimiseen käytetään terästankkien lisäksi suuria tammitynnyreitä. Tammi ei varsinaisesti vaikuta lopputuotteen makuun, mutta tynnyrit hengittävät, jolloin viini Pierren mukaan elää.

DSC03709

Piru maistoi vierailullaan viisi tilan viiniä, joista mielenkiintoisin oli Rosé Saignée, joka on nimensä mukaisesti valmistettu perinteisellä saignée-metodilla. (Champagnessa rosé valmistetaan sekoittamalla tarkasti rajatulla alueella valmistettua Pinot noir-punaviiniä samppanjaan. Näin tehdään, koska siten lopputuloksen värisävyä voidaan kontrolloida. Saignée-metodin värisävyn kontrolloimattomuus on suurille samppanjataloille ongelma, koska ne pyrkivät parhaan laadun sijasta tasalaatuun. Kaikkialla muualla Ranskassa puna- ja valkoviinin sekoittelusta heilahtaa nopeasti häkki.)

Larmandierin Rosé Saignéen erilaisuuden huomaa lasissa helposti. Se on ainoa kohtaamani samppanja, jonka rypäleen voi todella tunnistaa Pinot noiriksi, sekä tuoksunsa että makunsa puolesta. Viini on herkullisen puhdaspiirteinen ja raikas, kuten tilan muutkin samppanjat. Rypäleet ovat täysin kypsiä, eikä pelkoa vihertävistä mauista ole. Vierailulta mukaan tarttui myös tilan vedet kielelle herauttava perussekoitus, jossa on 85% Chardonnayta (15% Pinot noiria), sekä runsailla mauilla siunattu yhden palstan Chardonnay, joka on nimetty kylän mukaan Terroir de Vertukseksi.

Alla Pierren terveiset Viinipirun lukijoille:

Hei 4

5 Comments

Samppanjaa, samppanjaa, samppanjaa

Picture 3

J. Lassalle luonnollisessa ympäristössään, talon olohuoneessa

Aloitin lyhyenlännän visiittini Champagnen maakuntaan nautiskelemalla reimsiläisessä brasseriessa jaetun pullon Bruno Paillard brutia, joka oli miellyttävä perussamppanja ilman sen suurempia fanfaareita. Iloisemman yllätyksen koin vieraillessani seuraavana päivänä J. Lassallella kiven heiton päässä Reimsistä.

J. Lassalle on pieni, noin satatuhatta pulloa vuodessa valmistava talo, joka on nimetty isoisän mukaan ja joka viljelee kaikki viineihin käytettävät rypäleet omilla maillaan (mikä on Champagnessa harmillisen harvinaista). Lassalle on erikoinen myös toisesta syystä: sitä pyörittää kolme sukupolvea saman perheen naisia. Kellaria esitelleen Angélinen puheista sai käsityksen, ettei miehiä myöskään kaivata sotkemaan sulavasti pyörivää operaatiota.

Lassallen viinien laatu on korkea, kiitos tinkimättömien valmistusmetodien. Talon NV-samppanjoita kypsytellään pitkään, yleensä jopa 4-5 vuotta ennen markkinoille toimittamisesta ja vuosikertapullotteet saavat ikääntyä 7-10 vuotta kellarin hämärässä. Talon perussamppanja on verrattoman maukas kuplajuoma, jonka mineraalisessa maussa on aavistuksen suolainen reuna. Kyseessä on samaan aikaan ajatuksia herättävä ja kulauteltava samppanja, jota ei yksinkertaisesti voi jättää lasiin seisomaan yli viideksi minuutiksi. Koska olen mieltynyt talon tyyliin, tilasin samalla kaksi laatikollista, jolloin perussamppanjapullollisen hinnaksi tuli DHL-kuljetuksenkin jälkeen vain 21 euroa. Kyllä matkailu kannattaa.

Picture 4

Seuraavaksi pistäydyin Francoise Bedelilla maistelemassa biodynaamisesti valmistettua samppanjaa. Biodynaamisia samppanjataloja on Champagnen maakunnassa Christellen, perheen tyttären, mukaan vain viisi kappaletta (joista itse tiedän Selossen, Fleuryn, Larmandier-Bernierin ja Bedelin). Lilliputtimainen tila tuottaa vain 50.000 pulloa vuodessa ja on erikoistunut samppanjoihin, joita kutsuu nimikkeellä brut naturel, joihin ei lisätä grammaakaan sokeria korkinvaihdon yhteydessä autenttisen makumaailman säilyttämisen takaamiseksi. Tilan samppanjoista monet ovat Pinot meunier painotteisia, hedelmäisiä, melko paahteisia ja aromeissaan hiukan savuisia, jopa ruudin tuoksuisia (vaimoni mukaan tuoksuista erottui ilmiselvä rusina, joten olen todennäköisesti hukassa savujeni kanssa). Viinit eivät olleet yhtä säväyttäviä kuin Lassallen samppanjat ja valmistustapansa vuoksi hinnakkaita, joskin silti tasokkaampia kuin monien jättitalojen geneerisen vihertävät samppanjasekoitukset.

Fleury valmistaa mielestäni tällä hetkellä parhaat perussamppanjat, J. Lassallen pinkoessa tiiviisti kintereillä. Vierailen piakkoin myös Larmandier-Bernierillä, joten saa nähdä muuttaako Pirun samppanja-ranking muotoaan tulevissa tulikokeissa. Ennen sitä, ei muuta kuin testaamaan uusia samppanjan ja ruoan yhdistelmiä paikalliseen bistroon.

Maa 23

Deissiä Alsacesta ja Fleurya Champagnesta

Riemastuttavia makuja oli tarjolla Vin Naturen ja Fine Wine Finlandin järjestämässä tilaisuudessa, jonne oli marssitettu palkitseva kaarti viinimaailman raskasta sarjaa kulttitekijöistä kuriositeettituottajiin ja kummajaismaakuntiin, keskittyen pieteetillä pelkästään laatuun. Noin sadasta pullotteesta koostuvan viinikimaran tähdiksi nousivat Alsacen kulttimaakari Jean-Michel Deissin viinit.

dsc03344

Monsieur Deiss näyttää siltä, että tietää jotain mitä muut eivät vielä tiedä

Deissin mukaan jokainen viinitarha on yksilö, jonka persoonasta voi ammentaa moneen tarkoitukseen. Pois siis ajatukset ruokien ja viinien ortodoksisesta yhdistämisestä: jos valkoviinissä on luonnetta, sen voi yhdistää vaikkapa tartar-pihviin, kuten herra kertoi tehneensä tovi sitten. Deiss painotti viiniensä suutuntumaa, etenkin tapaa millä ne nostattavat veden kielelle (hän puhui syljestä ja sen erityksestä jokaisen viinin kohdalla, hyppäsi välillä tiskin yli varmistamaan, että viesti meni perille, ja nauroi päälle hersyvästi). Deissin viinit ovat sanalla sanoen herkullisia, etenkin kypsien rypäleiden aromeja kantava Riesling, Gewurtstraminer St. Hippolyte, jonka aromikas luonne on suitsettu hallituksi paketiksi, sekä elähdyttävänä nautintona sellaisenaan toimiva Pinot gris, puhumattakaan useista rypäleistä koostuvista premier cru-viineistä, joiden kohdalla sekä kompleksisuus että intensiteetti kasvavat. Herran grand cru-viinit olivat oma lukunsa huippuviinien saralla, mutta ennen kaikkea suosittelen tarttumaan jänteviin perusviineihin, sekä elähdyttäviin premier cru-viineihin, aikailematta, mikäli tilaisuus tarjoutuu.

dsc03341

Fleuryn samppanjoiden riemukimaraa pöydän täydeltä

Toinen ilo oli päästä maistamaan Fleuryn samppanjatalon valikoimaa rintarinnan. Tyrkyllä ollut vuosikertatrilogia osoitti, että sokerimäärällä (dosage) on kriittinen rooli samppanjan teossa. Liikaa (doux), niin viini menettää osan kompleksisuuttaan, liian vähän (extra brut), niin viinistä tulee teräksinen ja vaikeasti lähestyttävä. Trilogie 1995:n ehdoton kunkku ja nappiosuma oli brut, jossa on noin 10 grammaa makumaisemaan maastoutuvaa jäännössokeria ja maku, joka sai viime lauantaina maistamani Krugin tuntumaan ei-vähempää-kuin ryöstöltä.

dsc03346

Veuve Fournay haastaa tunnetummat nimet

Fleuryn samppanjoiden lisäksi löysin pari muuta mielenkiintoista samppanjaa, joista eniten miellyin Veuve Fourny et Filsin R:n. Kyseessä on blanc de blanc, joka oli samaan aikaan lähestyttävä ja vivahteikas, vaikkei Fleurya kepittänytkään.

dsc03345

Tissotin viineillä on suuret persoonat, vaikka charmantti herra Tissot ei turhia keekoilekaan

Kuriositeettipalkinnon arvonimen ansaitsevat Stéphane Tissotin Jura-alueen biodynaamiset Chardonnayt (etenkin Clos de la Tour de Curon 2006), jotka jättivät pohtimaan miten neutraalina tunnetusta rypäleestä saadaan taottua runsaita viinejä, joissa on mineraalisuutta, balanssia, pihkaista flavoria ja pala tulivuorta. Pullollisessa on persoonaa enemmän kuin pienessä kylässä, vaikka en tiedä minkä ruoan kanssa viinin yhdistäisin!

Hel 11

4 Comments

Biodynaamista samppanjaa keittiössä

valokuva093

Pirun luonnollista habitaattia signifioivan viinikaapin välittömässä läheisyydessä on havaittavissa komea ilmestys: kuusi pulloa Fleuryn biodynaamista samppanjaa keskellä keittiönpöytää. Biodynaamisuus ja samppanja ovat melko harvinainen yhdistelmä, jopa siinä määrin, että eräiden suurten samppanjatalojen edustajat ovat väittäneet, ettei viljelytapa ole mahdollinen Champagnen alueella.

Väärässä ovat, vaikkei biodynaamisuuden marginaali-ilmastollinen yhteiselo Pinot noirin kanssa mutkatonta lienekään. Siitä viis, Fleury Pere et Filsin viljelmät ovat olleet itikkamyrkyistä ja turbolannotteista vapaat jo vuodesta 1992, ja talon cuvée maistuu juuri siltä, miltä herkullisen samppanjan pitääkin: elegantilta, raikkaalta ja kadehdittavan tasapainoiselta.

Fleuryn samppanjoita pääsee maistamaan Helsingissä laseittain ainakin La Petit Maisonissa. Omalle keittiön pöydälle niitä saa toimitutettua muun muassa täältä.

Syy 9

Champagnen sato jäämässä edellisvuosia pienemmäksi

Samppanjan ystävät ovat joutuneet seuraamaan kauhulla vierestä kuohujuomien hintojen kipuamista katonrajan tietämille kasvaneen kysynnän paineessa. Mikäli kasvavaa kysyntää siivittää samanaikaisesti pienenevä tarjonta, ei tarvitse olla selvännäkijä ennustaakseen, että hinnat kohoavat myös jatkossa.

Vuoden 2008 sato tulee olemaan asiantuntijoiden arvioiden mukaan noin 10 prosenttia edellisvuosia pienempi ja näyttää niukalta etenkin chardonnay-rypäleen osalta. Koska chardonnayta voidaan pitää single variety-villityksen primus motorina, on syytä epäillä, että blanc de blancs-viinien hinnat nousevat lähivuosina korkeuteen, jossa tavallisen kaduntallaajan tilipussi sakkaa ja syttyy liekkeihin. Varautukaa siis entistä kirpaisevimpiin hintoihin, jos mielitte jatkossakin juhlistaa olemassaolon sietämätöntä keveyttä kuplivalla nupilla!

Lisää aiheesta Decanterin sivuilla.

ps. Monopolipamput, hankkikaa italialaista franciacortaa handellin valikoimiin, olkaa niin hyvät

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 31 muun seuraajan joukkoon