Siirry sisältöön

Artikkelit, jotka ovat liitettynä avainsanaan ‘Kuohuviini’

Kes 27

1 kommentti

Ridgeviewn kuohuvia Englannista

Englannissa maineikasta kuoharia valmistava Ridgeview pistäytyi reilu kuukausi sitten Helsingissä omistajaperheeseen kuuluvan Tamara Robertsin johdolla. Piru kävi vetämässä Brittien suurlähetystössä illallisen, joka alkoi ja päättyi kuohuvaan, kuinkas muutenkaan.

Etelä-Englanti on tätä nykyä varsin suotuinen paikka valmistaa kuohuviiniä, sekä vallitsevan sään että maaperän puolesta. Satakunta kilometria Champagnea pohjoisemmassa sijaitseva saarivaltion kaakkoiskulma lienee ilmaston muutoksen kiistattomia voittajia, jos viinin vinkkelistä arvioidaan.

Ridgeviewn pystyy takomaan Champagnen rypälelajikkeista klassisella metodilla viinejä, jotka ovat voittaneet ranskalaisten samppanjaputelit sokkomaistiaisissa, jossa maistajina ovat olleet ranskalaiset. En ihmettele. Etenkin Knightsbridge 2006 oli sellainen makuelämys, että suosittelen testaamaan, jos mahdollisuus tarjoutuu. Pulloja ei ole enää juurikaan liikeenteessä, mutta kukaties tuoreemmista vuosikerroista löytyy saman sarjan iskijöitä. Jos tilaisuus tarjoutuu, maistelen kernaasti myös ne.

Alkossakin takavuosina ollut rosé sen sijaan oli listani peränpitäjä marjaisine, aavistuksen juuresmaisine makuineen. Jos jotain pitää todeta yleisluonteisesti, tila voisi mielestäni nykäistä piirun pois dosagesta, valmistusvaiheen lopuksi lisättävästä sokeripläjäyksestä, jotta viinien suutuntuman leveys kaventuisi ja hermoon iskevä hapokkuus pääsisi oikeuksiinsa.

Kaikki tyynni, Ridgeviewn viinit ovat kovia luita ja antavat myrskyvaroituksen siitä, minkälaista viiniä Englanti pystyy tuottamaan: tila aloitti toimintansa vuonna 1994, mutta kamppailee jo nyt jokusen vuosisadan kauemmin treenanneita samppanjatiloja vastaan kummallisen tasaväkisenä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kes 14

Castellblanch Rosado ja Pirun viime päivät

Viime päiväni ovat kuluneet voittopuolisesti koliikkivauvan itkua kuunnellen, jolloin viininmaistelulle on jäänyt luvattoman vähän aikaa. Onneksi myös viisiviikkoisen on ladattava säännöllisesti akkujaan, jotta serenadien laatu ei laske luokattomaksi. Tällaiset hetket olen käyttänyt hyväkseni livahtamalla viinitilaisuuksiin. Viimeisellä pakoretkelläni suuntasin Castellblanchin tilaisuuteen, jossa lipittelin cavaa.

Ensin pari sanaa kuohuviiniskenestä. Suomalaiset juovat enemmän kuohuviiniä kuin koskaan ja valtaosa osa siitä on espanjalaista cavaa. Cava valmistetaan samppanjametodilla, mutta espanjalaisista rypäleistä, pääasiassa Parelladasta, Xarellosta ja Macabeosta. Lopputulos on niittänyt menestystä viininystävien parissa.

Vaikka cava myy eri puolilla maailmaa, Suomi näkyy kiitettävästi tilastoissa. Castellblanchin suurin markkina-alue on itseasiassa, uskokaa tai älkää, piskuinen Suomi. Maan suosituimmaksi rosé-kuohuvaksi noussut Castellblanch Rosado itseasiassa räätälöitiin Suomen markkinoille. Menestyksen seurauksena viini lähtee seuraavaksi valloittamaan lähimaita.

Suomen merkitys Castellblanchille ei näy ainoastaan viinien räätälöinnissä, vaan myös suuremmissa kädenväännöissä. Castellblanchin peruskuohuvaa on kutsuttu useita vuosikymmeniä nimellä Cristal. Äskettäin Roederer, joka valmistaa maailmankuulun Cristal-samppanjan, ärsyyntyi nimien päällekkäisyydestä ja uhkasi raahata Castellblanchin EU:n oikeusistuimiin. Talo päätti vaihtaa nimen suosiolla ja pyysi ihmisiä tarjoamaan korvaavia nimiehdotuksia. Voittajavaihtoehto löytyi Suomesta maahantuojalta. Sen seurauksena Cristal tunnetaan tätä nykyä nimellä Carat.


Castellblanch Rosado (8,49€) on varsin onnistunut viini. Se kantaa runsaanpuoleisen sokerinsa lipsahtamatta äitelän puolelle ja toimi lasissa hienosti. Marjaisuudestaan huolimatta se ei maistu esanssiselta. Viini on itseasiassa yllättävän kompleksi esitys: löysin kulauteltavasta mausta jopa hentoa savuisuutta. Hinta-laatu-suhde on kauniisti kohdillaan.

Tam 23

1 kommentti

Suomalaiset kuplivat samppanjan kanssa yhä useammin

Tilastojen mukaan suomalaiset kaksinkertaistivat samppanjan kulutuksensa vuosikymmenessä. Vuonna 1999 juotiin 126 000 litraa, mikä tarkoittaa pseudojärkeilyllä, joka kolmaskymmenes suomalainen tyhjensi pullon samppanjaa vuoden aikana. Tosin, koska samppanjahumala on kalsarikännäilyskenessä näinä päivinäkin harvinaisuus, voidaan olettaa, että pullot jaettiin jonkun kanssa, jolloin saadaan tulos, jonka mukaan noin 6% suomalaisista maisteli samppanjaa 1999.

Vuonna 2009 samppanjaa kului yli kaksi kertaa enemmän. Kvasilogiikan mukaan 2009 noin reilu 15% ihmisistä osallistui samppanjapullon tuhoamiseen. Jos samppanja ajatellaan yleensä juotavaksi laseittain, lukema tietenkin kasvaa. Toisaalta, ne jotka avasivat pullollisen, avasivat todennäköisesti toisenkin, mikä tarkoittaa kulutuksen keskittymistä…

Oli miten oli, selvää on, että samppanja on alkanut maistua myös suomalaisille. Ajankohta on mitä mainioin, sillä tuottajien hinnanalennuspaineet ovat juuri nyt historiallisen suuret. Ei muuta kuin kuplimaan.

Jou 28

1 kommentti

Lyhyesti virsi kaunis: Uudenvuoden kuplivat

Alle kympin hintaluokassa vanha tuttu, Espanjan Cava Vallformosa Brut Vintage (9,98€) hoitaa homman tyylillä. Paahtoleipää, mineraalisuutta, omenaisuutta ja eleganssia tarjolla pikkurahalla.

Laatuviinien luokassa on erinomainen hetki näyttää ylihintaisille merkkisamppanjoille (kuten Veuve Cliquot ja Moët) pitkää nokkaa. Moni ei sitä vielä tiedä, mutta Englannista tulee tätä nykyä kuohuviinejä, jotka pesevät Franciacortat, Cavat ja Proseccot herkullisuudessa ja menevät sokkona sekaisin ihka-aidon samppanjan kanssa. Testaa siis uuden vuoden kunniaksi Ridgeview Merret Grosvenor Blanc de Blancs (29,10€), joka on hieno esitys eräältä saaren lupaavimmalta tuottajalta. Jos ympärillä on kavereita, sokota armotta.

Huh 28

4 Comments

Vapun kuohuviini: Engel 2007 (15,98€)

Valmistettu samppanjarypäleestä, samppanjametodilla ja kaupan puoleen hintaan, siinä on vapun kuohuviini pähkinänkuoressa. Kuulostaako paradoksilta? Ei huolta, yhtälössä on vielä yksi salavihkainen muuttuja: nimittäin se, ettei viini tule Champagnen maakunnasta, vaan Alsacesta, Saksan rajan tuntumasta, eikä siten ole aito samppanja. Vaikka Engel Crémant d’Alsace Chardonnay Brut (15,98€) ei nousukaan samppanjoiden aristokraattiseen kastiin, se tarjoaa mukavasti vastinetta rahalle. Tuore vuosikerta 2007 on edeltäjäänsä parempi, joten ei muuta kuin vappunenä naamaan ja pulloa kohti.

picture-23

Kuplat ovat samppanjaa suurempikokoisia ja maku Chardonnaysta huolimatta melko terävä, mutta hedelmä on miellyttävän kypsää. Raa’an omenan sijasta kulauttelijan palettia viettelee hurmaava persikka, joka ei lipsu ylikypsyyden puolelle. Kokonaisuutena viini on tasapainoinen ja kantaa 12 gramman sokerinsa komeasti. Aavistuksen robusteista otteistaan huolimatta tämä luomuviini on miellyttävä tuttavuus, jolla kelpaa huuhtoa tippaleipiä vappupiknikillä.

Huh 28

Tiedossa kupliva vappu!

Viinipiru haluaa toivottaa lukijoilleen railakasta vappua jo näin viikon alussa!
Samalla on aika esitellä tämän vuoden karnevaalien virallinen kuohuviinivalinta! Jotta valinnan takana oleva järkeily olisi mahdollisimman läpinäkyvää, alla on listattu kolme keskeisintä kriteeriä, joiden tunnontarkka huomioiminen on johtanut pettämättömän deduktion keinoin voittajan valintaan.

1.) Juoma ei saa olla kammottavan makuista. Tämä sääntö on kaikkein keskeisin, mutta unohtuu helpoiten.
2.) Juoman pitää kestää vaativia olosuhteita, jotka ovat kaukana ihanteellisista, oli sitten kyse juoman tai juojan lämpötilasta, tai kalibraatio-ongelmista todellisuuden kanssa.
2.) Juoman tulee olla yhdistettävissä ruokiin, jotka ovat makuprofiileiltaan viinin pahimpia painajaisia. Saisiko olla silliä etikassa?

Seuraamalla yllä esitettyjä kriteerejä sokeasti, selviää voittajaksi kuohuviini nimeltä… Bernard-Massard Cuvée de l’Ecusson Brut! Kyseessä on samppanjatyylillä valmistettu rutikuiva kuohuviini, joka tulee Luxemburgista. Kummajaiskuohuvaksi tämän viinin tekee luxemburgilaisuus, sillä vaikka lilliputtimaan viinihistoria on pitkä, on hivenen epäilyttävää että per henkilö-viininkulutuksen ykkösmaan tuotannosta riittää myös vientiin. Eikö tämä viini kelpaa luxemburgilaisille?

Pelko kammottavasta makuprofiilista on turha. Sen sijaan tarjolla on pirteähappoinen granny-smith -esitys, jossa on ripaus sitä Hollywoodin glamouria, joka on tehnyt samppanjasta miljoonabisneksen. Bernardin neutraali ja hallittu makuprofiili tulee enemmän kuin tarpeeseen, mikäli Mantan lakitukseen ei viitsi kantaa jääkaappia tai edes cooleria. Ennen kaikkea viini osoittaa, että paikallisten pankkikonsernien takapihoilla kasvaa viiniköynnöksiä (tai sitten rypäleet ostetaan naapurista ja tehdään pääkallopaikalla hämäräkeinoin, kuten teutonien tuhansien juhlien tunnelman taposta vastaava Henkell Trocken). Eittämättä kyseessä on sikariportaan kuohuva sikaniskaiselle vappueläimelle.

Vielä kerran, hyvää vappua!

Maa 26

3 Comments

Maistettu: Lanson Gold Label Vintage 1997

picture-8-1.jpgTällä kertaa lasissa on Lansonin Gold Label Vintage 1997, jonka hinta ei ole vuosikertasamppanjaksi laisinkaan niin riitaisa, kuin vaikkapa Dom Pérignonin. Lansonin kupliva soveltuu Viinipirun mielestä erinomaisesti juhlajuomaksi sellaiselle, jonka vieraat voi laskea yhden käden sormin (jos saaliin jaolle on tunkua, osta suosiolla pari pulloa Elyséeta ja tarjoile se lämpimänä; seuraavalla kerralla voit lievittää yksinäisyyttäsi samppanjalla).

Ennen varsinaista makumatkaa pari sanaa samppanjan valmistuksesta. Toisin kuin normiviini, samppanja käytetään kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen ei eroa normaalista viinin valmistuksesta laisinkaan. Toisessa vaiheessa kuplattomaan perusviiniin lisätään niin sanottu liqueur de tirage, eli liraus sokeria, hiivaa ja kirkastusagenttia (kuka joisi sameaa samppanjaa?), jonka jälkeen juoma pullotetaan ja suljetaan metallisella kruunukorkilla (poksautuskorkki laitetaan vasta vihoviimeiseksi). Toinen käyminen voi alkaa ja kuplat syntyvät! Helppoa.

Mutta takaisin Lansonin Gold Labeliin. Sen kehittyneestä tuoksussa on heleää aprikoosia ja hiivaleipää (mitä ranskalaiset kutsuisivat briossiksi, joka ei mielestäni istu suomalaiseen kuvailukieleen sen paremmin kuin puolukka ranskalaiseen). Lyhyesti sanottuna tuoksu vie jalat alta.

008664.jpgMineraalinen maku jatkaa prikuulleen siitä mihin tuoksu päättyy, pyörähtäen terävähappoisen sitruunan kautta paahteiseen lopetukseen, joka jatkuu samppanjaksi varsin pitkään. Viinin alaskulauttaminen nostattaa veden kielelle ja se, jos mikä, on hyvän viinin tunnusmerkki! Jos et ole varma mistä pidät, kuuntele kroppaasi, se kyllä kertoo.

Jos minulta kysytään, valitsen Gold Labelin millon tahansa Lansonin muutama euroa halvemman ei-vuosikerta-samppanjan sijaan. Yltiöhapokkaana ja sitruksisena keikaroiva vajaapaahteinen Black Label tulisi heittää mustaan aukkoon, jotta voisimme siirtyä pysyvästi kypsempien makujen maailmaan.

Huom. Obs. Alko näyttää kaupitelleen kaikki vuoden 1997 pullot ja hypänneen seuraavaan vuosikertaan. Pistäkää kommenttia, jos olette kokeilleet tuoreempaa!

Maa 15

Viinimessujen satoa

imageresize.jpegAlkuvuoden mielenkiintoisin viini tulee tölkissä! Kyseessä on Cool Cache, lyhyesti sanottuna tölkitetty kuohuviini, jonka Philip Aminoff tyrkkää markkinoille. Ja ennen kuin tukehdutte puritaaniseen yskäänne, kuvitelkaa tölkki sopivaan ympäristöön: kuuma kesäpäivä, festarit, kylmälaukku ja sixpäkki tätä. Vapise laatikkoviini!

Cool Cache väittää sivuillaan että sen kuplat ovat hienostuneempia kuin samppanjan, mikä on totuuden nimissä vale, mutta ei tee paketista vähemmän viihdyttävää. Röyhkeys pukee säännöt haastavaa kuritonta juomaa paremmin kuin vuosisatojen historiallaan mahtailevaa ranskalaista grand cruta. Juoman maun vivahteiden arviointi olisi tässä yhteydessä yhtä tarpeellista kuin harmonioiden etsiminen punk-musiikista, mutta sen verran sanon, että jahka markkinoille saadaan puheissa ollut tölkkiversio proseccosta, lopetan roséen kippaamisen piknikeillä ja tervehdin aurinkoa kulauttamalla proseccoa suoraan tölkin suusta.

ps. tölkkipakkaus muuten linkittyy suoraan siihen mistä kirjoitin ilmastonmuutoksen yhteydessä alempana: kevyt ja kierrätettävä alumiinipakkaus ei ole lainkaan hullumpi vastaus ekologisiin haasteisiin, mitä tulee nuorena juotavaksi tarkoitettuihin viineihin (ehdoton enemmistö maailman viineistä).

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 31 muun seuraajan joukkoon