Siirry sisältöön

Artikkelit, jotka ovat liitettynä avainsanaan ‘pinot noir’

Kes 20

Kesälöytö: Llai Llai Pinot Noir (9,95€)

Raikas punaviini Chilestä? Nyt ovat maailmankirjat sekaisin. Tunnustan olevani Chilen viinien suhteen edelleen skeptikko. Kun maahantuoja lähetti pullon Llai Llai Pinot noiria, varoituskellot kilisivät päässäni. Pinot noir, huokea hinta, taustalla suuryritys ja framilla ekologisuus? Hyvän omaatunnon viini niille pannahisille, jotka itsepintaisesti suosivat eettisyyttä nautinnon kustannuksella? Väärässä olin.

Llai Llai ei sorru Chilen tuotannon ylilyönteihin, joita tulee vastaan myös Bio Biosta. Kyseessä on siro ja temppuilematon viini, joka sammuttaa janon. Viini on tyyliltään lähempänä raikasta Beaujolais Villagesia kuin ikoni-Cabernetin reseptillä kokoon keitettyä lattari-Pinotia. Lastuvapaa lankku integroituu kokonaisuuteen onnistuneesti.


Viilennä pullo ennen korkkaamista, yhdistä kanaan tai kalaan. Kympin hintaan kyseessä on löytö.

Hei 8

10 Comments

Pari Italian helmeä

Italia on rypälenysvärin aarreaitta: maassa viljellään arviolta tuhatta eri rypälelajiketta ja valtaosa näistä on alkuperäislajikkeita, joita ei muualla tavata. Mitä tulee lajikkeiden kirjon luettelointiin, kukaan ei  tunnu olevan kartalla. Itse asiassa Italian viranomaisille näyttää tuottavan suuria haasteita pysyä kärryillä laatuluokituksista, joista he itse päättävät.

Italian kauppakamari tuntuu uskovan, että maassa on korkeimpia DOCG-laatuluokituksia 36 kappaletta, siinä missä Wikipedia aprikoi, että niitä on 37. Epävirallisten laskelmien mukaan niitä on kuitenkin myönnetty 47, 46 tai 48. Mapituskulttuurin kasvatti pudistelee päätään hämmentyneenä, koska kuvio on yhtä sekava, kuin hypoteettinen hallitus, joka ei ole varma kuinka monta ministeriä sillä on (- Oliks Ikellä viel joku salkku? – Ainakin se ajelee meidän mersuilla).

Kun soppaan lisätään se, etteivät monet Italian huippuviinit ole lainkaan DOCG-luokassa, alamme olla jälkiroomalaisen viinin syvimmän olemuksen äärellä. Himppasen sekavaa on. Lainsäädäntö laatuluokituksineen on kuitenkin vain osa palapeliä ja Italian tapauksessa se ei ole suinkaan tärkeimmästä päästä. Keskeistä on tiedostaa, ettei Italian herkullisuus lopu siihen mihin Chianti, Barolo tai Valpolicella päättyvät.

Alla kaksi vuosikerran 2005 huippuviiniä, jotka tulevat saappaan eri päistä: kengän kaaresta ja varren yläosasta.


Paternoster Aglianico Synthesi 2005 (maahantuojalta)

Kyseessä on tunnetun tuottajan viini rypäleestä, josta tahkottiin arvostetuimmat viinit jo Rooman aikaan. Aglianico-lajike on Etelä-Italian ylpeys, eikä lainkaan syyttä.

Tuoksussa on kypsää hapankirsikkaa ja rusinaisuutta, yhdistettynä yrttisyyteen, pölyiseen maahan ja merellisyyteen (kuin tuore osteri). Maku on täyteläinen, mutta elegantti. Hapankirsikka yhdistyy karpaloon ja piukkaan hapokkuuteen. Puutanniinit ovat kitkerät ja hienojakoiset: viini on kuin peukkuruuviin pantu Châteauneuf-du-Pape. Synthese tarvitsee vielä aikaa, mutta kehittynee varsin herkulliseksi pläjäykseksi noin 5-8 vuoden kuluessa.

J. Hofstätter Barthenau Vigna S. Urbano 2005 (39€ superiore.de)

Kuten tuottajan nimi viittoo, Alto-Adigen maakunnan siteet Itävaltaan ovat siinä määrin vahvat, että etikettiin on varan vuoksi pantu Pinot noirin nimi sekä Italiaksi että Saksaksi. Kukin voi itse päättää juoko Pinot neroa vai Blauburgunderia. Pistäydyin tilalla maistelemassa viinejä pari vuotta sitten. Tätä vuosikertaa en ole aiemmin testannut, joten nokka kohti lasia.

Viinin tuoksussa on liki ylikypsää kirsikkaa, herukkakompottia, tryffeliä, kermakarkkia ja nahkaa. Viini on suun täyttävä, elegantti ja silkkinen, mutta samaan aikaan hapokkuudeltaan uutta kulautusta käskevän napakka. Maku alkaa runsaasta kirsikkaisuudesta, mutta päättyy herkkusienimäisiin flavoreihin, joiden parissa jatkaa seikkailuaan viidentoista sekunnin paremmalle puolelle. Tyylikäs viini, joka liikkuu otteineen Burgundin ja uuden maailman välimaastossa.

Huh 14

5 Comments

ViiniTV:n maisteluilta Porvoossa 23.4.

ViiniTV vetää 23.4. Porvoon Wanhassa laamannissa viiniehtoon, jonka aikana nautitaan elämästä maistelemalla viiniä rennossa tunnelmassa, maittavaa ruokaa unohtamatta. Testaamme illan vanhetessa 5 mielenkiintoista Pinot noiria.

Tarjottimelle on koottu Pinot noirin moninainen kirjo eri puolilta palloa. Vai miltä kuulostavat Patagonia tai Saksa? Entäpä maailmankuulut Pinot noir -alueet, kuten Marlborough ja Burgundi? Osataanko Yhdysvaltojen kylmemmillä seuduilla tehdä hyvää viiniä?

Jos isoat päräyttävää ruokaa ja juomaa, liity seuraan 23.4. kello 19 ravintola Wanhassa Laamannissa. Ilta kustantaa 78 euroa. Tervetuloa viettämään hyvää elämään Porvoon suunnalle.

Ilmoittautumiset meilitse osoitteeseen wanha.laamanni(AT)wanhalaamanni.fi

Elo 14

Netti-TV:n helmiä: Jancis Robinsonin Viinikoulu

jancis-robinson_600

Viininystävälle on tarjolla mielenkiintoinen tietopaketti tv-ohjelman muodossa. Ja ilmaiseksi! Viinikriitikkojen  herttakuningatar Jancis Robinson on nimittäin laittanut Wine Course -ohjelmansa katseltavaksi Tuubiin.

Tämä 10 osainen sarja kuvattiin BBC:lle jo vuosia sitten, mutta se toimii yhä havainnollistavana ja inspiroivana johdatuksena viinin maailmaan ja tarjoaa kokeneemmallekin ihmeteltävää. Ja jos jokin asia näyttää olevan näinä päivinä toisin kuin kultaisella 90-luvulla, kyseessä on samalla helpottava signaali siitä, että kehitys on kehittynyt myös kehittymättömimmillä alueilla (kts. vapaina hulmuavat australialaiset takatukat tämän linkin takana).

Jaksot käsittelevät tunnetuimpia rypälelajikkeita, mutta myös viinialueita ja viinityylejä. Kokosin alle jokaisen episodin ensimmäisen palasen, joten ei muuta kuin nautinnollisia katseluhetkiä!

Apertiivi

Chardonnay
Riesling
Sauvignon blanc
Cabernet sauvignon
Syrah aka Shiraz
Merlot
Pinot noir
Grapes and Gas
Grape Invaders

Maa 20

6 Comments

Pari kohtuuhintaista Pinottia kummilta kulmilta

Näinä päivinä vain kylähullut ja eräät gallialaiset viininviljelijät väittävät, että Pinot noir olisi Burgundin yksinoikeus. Harakoille moinen nurkkapatriotismi, kokeilkoot tuuriaan ken tahtoo tämän vaikean rypälelajikkeen kanssa. Kuluttajat ratkaisevat mitkä Pinot noirit saavat jatkaa elosteluaan ja mitkä tuomitaan limboon epäonnistuneina viritelminä. Juuri tästä syystä olen karttanut useita uuden maailman Pinotteja, sillä en ole halunnut tukea viinimaailman mikkosten jatkoa. Viime kauppareissulla kaksi poikkeuksellista pullotetta kuitenkin pistivät silmiini, ja päädyin ottamaan mukaani molemmat. Oliko niihin tarttuminen virhe?

444487

Les Carabènes Pinot Noir (10,12€)
Tämä Pinot Noir on kotoisin Ranskan ”uudesta maailmasta”, eli kokeellisesta ja kuumasta Languedocista, tarkemmin sanottuna Carcassonnen linnoituskaupungin muurien kupeesta. Vaikka keskitäyteläinen viini ei ole maun pituudella pilattu, se tarjoaa tasapainoisen makukokemuksen kosiskelevin ottein. Yleiseltä fiilikseltään se muistuttaa enemmän jopa Piemonten freesejä Barberoita kuin Bourgognen sisäänpäinkääntyneitä Pinotteja. Ostan uudelleen arkiviiniksi.
+++

416797

Pinot Noir Reserva del Fin del Mundo (12,34€)
Tämä viini tarjoaa maailmanlopun meininkiä, ihan kirjaimellisesti. Kyseessä on Pinot noir Argentiinan eteläkärjestä, Patagoniasta, joten lasissa piehtaroi kohtuullisen viileän alueen viini. Sen tuoksu on alkuun lukossa, mutta aukeaa dekantoimalla kohtuullisen miellyttäväksi. Maku sen sijaan on yllättävän pitkä, kukkea, vaniljainen ja hillomaisen kypsä olematta raskassoutuinen. Mukana on aavistus greipinkuorta, mutta vähemmän kuin esimerkiksi chileläisessä Punto Alton Pinot noirissa. Viini kantaa runsaan alkoholinsa komeasti. Ostan uudelleen.
++++

Tam 3

1 kommentti

Viinipirun vuoden viini 2008: Erath Oregon Pinot Noir

picture-61

Näin siinä sitten kävi, Viinipirun Vuoden Viini 2008 -äänestyksen voiton korjasi yhdysvaltalainen Erath Oregon Pinot Noir 2006 (20,20€) reilu 30 prosentin äänisaaliilla. Hivenen yllättävän Erathin voitosta teki se, että kyseessä on Alkon valikoiman tilaustuote, siinä missä enemmistö ehdokkaista edusti perusvalikoimaa. Onnea Vuoden Viinille, suosittelen nauttimaan sitä muutaman kulauksen verran tipattoman tammikuun kunniaksi!

Syy 16

2 Comments

Amerikan pinotit osa 2: chileläistä premiumia

Amerikkalaisten pinot noirien maistelu jatkuu, tällä kertaa tähtäimessä ovat Latinalaisen Amerikan edustajat. Kuten usein uuden maailman kohdalla, on chileläisten viinien tyylillinen kirjo varsin laaja, mikä on toisinaan virkistävää ja toisinaan kaoottista (voitaisiinkos sopia, että kukin juhlii joulua siihen aikaan vuodesta kun haluaa?). Tällä kertaa kokeilevan otteen lopputuloksena on syntynyt kaksi hyvin eri tyyppistä pinot noir-viiniä, jotka ovat kumpainenkin tyrkyllä Alkon tilausvalikoimassa.

Cono Sur 20 Barrels Pinot Noir 2007 (25€)

Tämä Decanterinkin hehkuttama pinot noir maistuu Pirun suussa pistävältä tuijotukselta. Se on übertäyteläinen, tammessa uitettu ja intensiivinen kuin urheilusukan läpi vedetty rypäleuutos, johon on lisätty pirtua. Rypäleensä edustajaksi sitä ei tunnista laisinkaan, ei sen paremmin väristä, tuoksusta kuin maustakaan. Pahan makuinen se ei ole missään tapauksessa, mutta jollain tapaa keinotekoisen tuima. Kyseessä on esimerkki kansainvälisen konsentraatiobisneksen tuottamasta frankenstein-viinistä, jonka eteen heittäytynee rähmälleen kriitikko jos toinenkin. 20 Barrels pinot noir on kuin steroidiversio tuottajan perus-pinotista ja oiva osoitus siitä, että on olemassa piste, jonka tuolla puolen koko muuttuu siunauksesta kiroukseksi. Kauheinta on, että kyseessä on selvästi viini, josta valmistaja on kovin ylpeä. 20 Barrels Cono Sur jakaa takuulla mielipiteet, joten testaa (punaisesta tähdestä huolimatta) ja jaa kantasi blogin lukijoiden kanssa!

Punto Alto Pinot Noir (18,97€)

Toinen pinot tulee myös Chilestä ja on lähes joka maailmankolkassa häärivän Larochen tuottama. Vaikka Punto Alto on 20 Barrelssin maanmies, ei viinejä yhdistä kovinkaan moni asia. Punto Alto on väriltään keskisyvän rubiini, tekstuuriltaan samettinen, miellyttävän hapokas ja tasapainoinen. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että viinin tuoksussa erottuu varsin selkeästi greippi, joka toistuu vaimeampana myös maussa. Yllättävä tuoksu ei kuitenkaan ole rasite, mikä lienee vielä oudompaa kuin se, että punaviinilasissa ylipäätään törmää sitrushedelmään. Punto Alto päihittää Cono Surin 20 Barrelsin, mutta häviää aiemmin maistetulle Erath Pinot Noirille, jonka fokusoitunutta eleganssia huomaan ikävöiväni siinä määrin, että aion tilata pari pulloa pahan päivän varalle.

Kes 8

Maistettu: Mercurey Domaine de la Croix Jacquelet 2002

Mercurey Domaine de la Croix Jacqueletin väri on hennon rubiini vetisten reunojen taittaessa jo hiukan granaattiin. Viinin tuoksussa on metsämansikkaa, se on tyylikkään tamminen ja miellyttävällä tavalla parfyyminen. Tanniinit ovat alkuun hillityt, mutta kiristävät lopuksi suuta suppuun kuin varkain. Myös tiukkoja happoja on tarjolla runsaasti. Maku on puolukkainen ja kova, mutta hivenen ohut lajityyppinsä edustajaksi. Vuosikerta 2002 oli alueella erinomainen, joten rypäleiden kypsymisen kanssa ei varmastikaan ole ollut ongelmia.

Kyseessä lienee viini, jota Yhdysvaltojen itärannikon snobin pitää osata ylistää osoittaakseen olevansa yleisen mielipiteen yläpuolella (“Napa on niin passé” ja “Oletko lukenut Alice Feiringin uuden teoksen?”). Vaikka viini ei varsinaisesti ole Pirun makuun, onnistuu se todennäköisesti ilahduttamaan Burgundin ystäviä hapokkaalla niukkuudellaan. Muiden kannattaa harkita kahdesti.

Kenelle: Tiukkojen burgundien ystävälle
Kenelle ei: Runsaiden makujen tai hillomaisten viinien ystävälle
Sukulaisviini: Bouchard Bourgogne Pinot Noir

Hinta: 17,50€


Tou 9

1 kommentti

Maistettu: Meerlust pinot noir 2003

Aikaisemmin maistetun Rubiconin sisartuote Pinot Noir jatkaa Meerlustin tutulla tyylillä, mutta erottuu selkeästi rotevammasta veljestään. Viiniä maistellessa ei ole epäilystäkään, etteikö lasissa olisi tuhdinpuoleisen Rubiconin hintelämpi älykköveli, joka ahmii J.M. Coetzeen Booker-palkittua kirjallisuutta huoneen nurkassa silloin kun Rubicon piehtaroi pihamaalla rugbypallon kanssa.

Meerlust pinot noirin rubiini väri on intensiivisempi kuin rypäle antaisi olettaa. Sen tuoksussa on mausteisuutta, rutkasti vadelmaa ja aavistus savua. Viinin maku seuraa tuoksua insinöörimäisellä tarkkuudella, mikä lasketaan tällä kertaa eduksi, vaikkei insinöörien ja viinin suhteesta olekaan sävelletty montaa ikimuistoista laulua. Viinin kevyet tanniinit eivät (rypäleelle tyypillisesti) iske säröä kepeään kokonaisuuteen, mutta suuhun jäävästä voikukkaisuudesta voi olla eri mieltä. Alkoholia on runsaasti, mutta keskitäyteläinen viini kestää sen.

Toisin kuin muutama viikko sitten maistetun Italian serkun kohdalla, tämä pinot kaipaa kumppanikseen ruokaa kuin Robinson Perjantaita. Tuottajan mukaan viini kestää kypsytystä, mikä eittämättä integroisi makumaailmaa. Kypsyttämisen seurauksena palettiin saattaisi tosin ilmaantua lisää herkkusienen metsäistä makua, mitä etenkin pinot-klaanin hurahtaneimmat jäsenet metsästävät hullun kiilto silmissään. Koska Viinipiru ei ole herkkusienimiehiä sen enempää kuin pinot noir-intoilijoita, hän toteaa että kyseessä on laadukas viini, joka ei kuulu hänen suosikkeihinsa.

Huh 4

2 Comments

Maistettu: Meczan Pinot Nero 2004

picture-8-1.jpgPohjois-Italialainen Alto Adigen maakunta osoittaa osuvasti kuinka häilyviä kansallisidentiteetit ovat. Maakunta on nimittäin ennemmin korrekti itävaltalainen kuin intohimoinen italialainen, mikä heijastuu jotakuinkin kaikkeen; aina ruokakulttuurista rakennuksiin, kieleen ja säähän. Alto Adigen viinin kokonaistuotanto on lilliputtimaista, sillä vain 15 prosenttia maakunnan alueesta kelpaa viljelyyn, eikä kaikkea rehevää maata haaskata viinin kaltaiseen nautintoa tuottavaan turhuuteen. Suurin osa Alto Adigen vuoristomaisemissa valmistetusta viinistä kiikutetaan solia pitkin Itävaltaan, jossa se nautitaan suurella innolla.

Alto Adigen kummajaismaakunta tuottaa ennen kaikkea valkoviinejä, mutta myös jonkin verran punaviinejä, kuten Meczan Pinot Nero osoittaa. Tämä mainio punaviini lienee itsekin hieman sekaisin kansallisuudestaan, mikäli etiketin monikielisyyttä haluaa lukea kuin piru raamattua. Onko kyseessä sataprosenttinen pinot nero vai sataprosenttinen blauburgunder, riippunee siitä pitääkö viinin nautiskelija Sissi-elokuvista.

Koska kyseessä on pinot noir (jota nimitellään eri puolella Eurooppaa milloin miksikin) viinin väri ei ole kovin syvä. Tämä ohutkuorinen ja vaikeasti kasvatettava lajike tuppaa tuottamaan vähätanniinisia ja marjaisia viinejä, joita joko rakastaa tai vihaa. Tällä kertaa ei ole kysettäkään, kumpi vaihtoehto on käsissämme.

407307.jpgMeczan pinot neron granaattiin taittava väri paljastaa, että se on ollut tekemisissä hapen kanssa: kevyessä punassa on vuosikertaansa enemmän kypsyyttä. Sen tuoksussa on mausteisuutta, luumua, tammea ja nenään käyvää lakritsia. Suuntuntumaltaan pehmeässä maussa on tummaa marjaisuutta, salonkikelpoiset tanniinit, ja näitä tasapainottamassa mukavaa hapokkuutta. Tämän kaltaiselle viinille elintärkeät hapot tosin nostavat päätään vasta kun punaiset marjat ovat heittäneet piruettinsa makunystyröillä, mikä tekee viinin rakenteesta notkean. Kaiken kaikkiaan tasapainoinen ja tyylikäs esitys, jolla kehtaisi tyynnytellä jopa pinot noiria vihaavaa italialaista viininviljelijää.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 31 muun seuraajan joukkoon