Maa 5
Ranskan suunnittelemat viinilainsäädännön uudistukset herättävät keskustelua, näin lievästi ilmaistuna. Uudistuksen seurauksena viini rinnastettaisiin tupakkaan ja pornoon, kuten Daily Starin artikkeli osuvasti huomauttaa. Lisää stigmatisointia, sitähän ei ole koskaan liikaa. Tsekatkaa myös Eric Asimovin kirjoitus aiheesta The New York Timesissa.
Mar 26
Ranskan Loire on jäänyt lapsipuolen asemaan kansainvälisellä viinikartalla ja osittain myös Alkon valikoimissa. Isoveli on fiksautunut maakunnan sauvignon blanciin, josta tuotetaan etenkin Sancerressa rutikuivaa, tammikypsyttämätöntä ja fundamentaalisen rapsakkaa valkoviiniä. Ei ollenkaan huonoa viiniä, päin vastoin: Loiren sauvignon blanc toimii yhä tyylikkyyden mittatikkuna monelle maailman viinintuottajalle. Suomalaisen sukankuluttajan vinkkelistä on kuitenkin mielekästä kaivella puulaakin laatikkoja syvemmältä, sillä maakunta tuottaa runsaan valikoiman myös muunlaisia viinejä. Juuri siksi Viinipiru on kaivanut neulan heinäsuovasta ja panee sen nyt puntariin.
La Loire Vouvray (8,99€) ei ole kevyt kuin neula, heinä, höyhen tai mikään muukaan minkä sokeripitoisuus on alle 25 gramaa litrassa. Sen maku nimittäin taittaa makeuteen samaan tapaan kuin monien Saksan Moselin kabinett-rieslingien, mutta toisin kuin ne, La Loire Vouvray on valmistettu muikeammasta chenin blanc-rypäleestä.
Makeuteen taipuvissa viineissä tärkeysjärjestyksen kärkeen nousevat hieman yllättäen hapot; jos niitä ei ole roppakaupalla, viini on lattea kuin pannukakku. Härskeimmätkään happomäärät eivät onnistu tärvelemään viinin makua, mikäli jäännössokeria vain on tarpeeksi. Tihutöiden sijasta hapot antavat makealle viinille selkärangan, siinä missä tanniinit punaviinille. La Loire Vouvrayssa happoja piisaa siinä määrin, ettei kylmennetyn viinin makeutta aluksi edes huomaa; tasapaino on kohdillaan.
La Loire Vouvray on väriltään kullankeltainen. Sen hedelmäisessä tuoksussa on kukkaisuutta ja limeä. Maku alkaa hunajalla ja persikalla, mutta pian paletin valtaa kirpsakka granny smith. Viinin maku on intensiivinen ja melko pitkä, olematta liian öljyinen. Nauti jääkaappikylmänä, yhdistä kanaan tai savukalaan!
Mikä: Alkon perusvalikoiman ainoa chenin blanc Loiren suunnalta
Kenelle: sille, joka haluaa sokerihumalan sen oikeassa merkityksessä
Kenelle ei: sille, jonka sokerihammasta ei kolota
ps. Ajattelin tästä lähtien napsauttaa maistelussa olevan pullon korkeassa resoluutiossa keskellä postausta noin niinkuin graafisuuden nimissä. Saako muutos kannatusta vai tulisiko minun pysytellä vanhoissa metkuissa?
Hankittu epämääräinen joukko Bordeauxin tulevaisuuden lupauksia vuosikerrasta 2005. Kuten aiemmassa postissa mainitsin, suitsutetaan kyseistä vuosikertaa parhaaksi useaan vuosikymmeneen. Tällä on seurauksensa: homo sapiensille, tuolle pohjattoman sosiaaliselle ihmisapinalle, tyypillinen voittaja korjaa koko potin- mekanismi käy ylikierroksilla ja hinnat kipuavat naurettaviksi. Varaudu siis tervehtimään mattia kukkarossa, jos hyppäät tämän junan kyytiin. Hypestä huolimatta, ja sen vuoksi, pulloja on hankittava. Ei voi mitään. Ihminen on kumma otus, eikä muuksi muutu.
2 x Château Les Ormes de Pez 2005 (39€)
St. Estephen alueelta ponnistava Ormes lienee tällä hetkellä raaempi kuin Arnold Schwarzenegger Conanin aikaan. Jäähyä jatketaan ainakin vuoteen 2012 saakka.
2 x Château Rauzan Gassies 2005 (51€)
Parkerilta pisteitä heruttanut Rauzan jakaa mielipiteitä. Onko kyseessä suuri sieluinen Margaux-viini vai jenkkiserkulta elkeet oppinut valkoinen räppäri selviää muutaman vuoden päästä.
2x Château Paloumey 2005 (21,80€)
Pykälän edullisempaa viiniä triossa (vai pitäisikö sanoa sixtetissä?) edustaa Château Paloumey, aatelisviinien porvarillinen hännystelijä Haut-Médocista. Tämä suodattamaton viini pääsee korkkauskäsittelyyn ensimmäisen kerran joskus ensi vuosikymmenen alussa.
Mikäli olette kiinnostuneita kuulemaan Parkerin ja kumppaneiden tuomiot viineistä, tsekatkaa Viini-Virénin mainio posti aiheesta! Itse en niistä liiemmin välitä.
Mercurey Domaine de la Croix Jacqueletin väri on hennon rubiini vetisten reunojen taittaessa jo hiukan granaattiin. Viinin tuoksussa on metsämansikkaa, se on tyylikkään tamminen ja miellyttävällä tavalla parfyyminen. Tanniinit ovat alkuun hillityt, mutta kiristävät lopuksi suuta suppuun kuin varkain. Myös tiukkoja happoja on tarjolla runsaasti. Maku on puolukkainen ja kova, mutta hivenen ohut lajityyppinsä edustajaksi. Vuosikerta 2002 oli alueella erinomainen, joten rypäleiden kypsymisen kanssa ei varmastikaan ole ollut ongelmia.
Kyseessä lienee viini, jota Yhdysvaltojen itärannikon snobin pitää osata ylistää osoittaakseen olevansa yleisen mielipiteen yläpuolella (“Napa on niin passé” ja “Oletko lukenut Alice Feiringin uuden teoksen?”). Vaikka viini ei varsinaisesti ole Pirun makuun, onnistuu se todennäköisesti ilahduttamaan Burgundin ystäviä hapokkaalla niukkuudellaan. Muiden kannattaa harkita kahdesti.
Kenelle: Tiukkojen burgundien ystävälle
Kenelle ei: Runsaiden makujen tai hillomaisten viinien ystävälle
Sukulaisviini: Bouchard Bourgogne Pinot Noir
Hinta: 17,50€
Maailman suurin viinintuottaja Ranska aikoo vastata uuden maailman viinihaasteeseen muokkaamalla lainsäädäntönsä samaan aikaan sekä kuluttajaystävällisemmäksi että kilpailukykyisemmäksi, hukkaamatta kuitenkaan vuosisatojen saatossa kehittynyttä viinikulttuuria. Luvassa on mielenkiintoinen mittely bulkkiviinien herruudesta.
Suurin esitetty muutos koskee pöytäviiniluokitusta, vin de tablea, joka nakataan roskiin ja korvataan Vignobles de France-nimityksellä. Kyseessä on gallialaisen ristiretken keihäänkärki yrityksessä päihittää uuden maailman haastajat, joiden taitavasti brändätyt viinit ovat pyyhkineet kuluneena vuosikymmenenä pöytää vanhan maailman pölyttyneellä halpatuotannolla (jota edes ranskalaiset eivät juo tarpeeksi). Vignobles de France myydään rypälevetoisesti, joten odotettavissa on mitä todennäköisimmin liuta hassuja etikettejä á la Yellow Tail ja tuhansia hehtolitorja rypäleiden internationaalia all starsia (keskellä cabernet sauvignon, oikeassa laidassa chardonnay, vasemmassa merlot, pakkeina sauvignon blanc ja riesling).
Laatujuomien etiketteihin ilmestyy kirjainyhdistelmä AOP (Appellation d’Origine Protégée) nykyisen AOC:n tilalla. Vin de Paysit nimetään IGP:ksi (Indication Géographique Protégée).
Luokitusten muutokset eivät kuitenkaan rajoitu pelkkiin etiketteihin: Vignobles de Francessa sallitaan aiemmin kielletyt modernit massatuotantometodit, kuten tammilastujen käyttö ja tanniinien, happojen sekä sokeripitoisen rypälemehun lisääminen lopputuotteeseen. Todennäköisesti sallittuja ovat myös mikro-oksygenaatio (mahdollistaa kontrolloidun happikäsittelyn kypsytyksen aikana) ja käänteinen osmoosi (manipuloi lopputuotteen alkoholitasoa) niiden kiistanalaisesta maineesta huolimatta. Uudet tuulet todellakin puhaltavat vanhalla mantereella!
Lisää aiheesta Decanterin sivustolla.
Tou 26
Tällä kertaa lasissa on 100-prosenttinen chardonnay eräästä Burgundin mainetta niittäneestä kylästä, Chassagne Montrachetista. Louis Jadot 2002 väri on sitruunan keltainen, sen tuoksussa on aprikoosia, mehiläisvahaa ja aavistus marsipaania. Viinin mausssa on kypsytyksen tuottama hieman öljyinen tekstuuri, jonka alta nousee kirpsakka hedelmäisyys ja kaurakeksin flavoria. Makumaailma muistuttaa aiemmin maistettua Cuvée Thèreséa, vaikka viognier-rypäleen tilalla onkin aromaattisuuden kanssa lungimmin ottava chardonnay.
Saattaa olla että kyseinen pullo oli kypsynyt tavanomaista enemmän myymälän lamppujen lämmössä odotellessa ottajaansa, mutta on mukava tietää että Alkosta voi löytää kolmella kympillä näin kehittyneitä makuja. Viini tuli maistettua toisenkin kerran pari päivää myöhemmin ystävien tarjoaman illallisen yhteydessä ja se toimi runsailla mauilla siunattujen korvasieni-tortellinien kanssa kuin häkä. Kyseessä on siten monikäyttöinen tuttavuus, joka on parhaimmillaan sekä ruoan kanssa että ilman!
Maa 17
Outojen juomien saaga jatkuu! Nyt vuorossa viini, jonka etiketti vihjaa, että juomassa on useampikin asia pielessä. Viini on vuotta vaille vuosikymmenen ikäinen, mikä olisi varsin järkeenkäypää, jos kyseessä olisi barolo, bordeaux tai Riojan gran reserva, mutta näin ei ole asianlaita. Kyseessä on valkoviini Côte du Rhône Villages AC:lta, Rhônen tilkkutäkkiappelaatiolta, joka tunnetaan parhaiten nuorena nautittavista peruspunaviineistä. Lisäksi viini on tehty sataprosenttisesti viognier-rypäleestä, josta tehdyt valkoviinit tavataan naukkailla parin vuoden sisällä pullotuksesta. Mielenkiintoista!
Pullo päätyi haltuuni noin vuosi sitten, kun harhauduin Saint Estèven aristokraattisille tiluksille matkalla tunnetuimmille punaviinipalstoille. Astellessani kartanon päärakennukselle minua tervehti ladatun haulikon sijasta tilusten omistaja, periranskalaisen elegantti kreivitär, joka esitteli viininsä mielellään. Maistatettuaan kellarissa punaviininsä, hän avasi pullon Cuvée Thèreséa ja kertoi, että viini on hänen silmäteränsä: poikkeuksellinen tuote, jota tehdään ainoastaan parhaina vuosina ja silloinkin vain tarkoin valikoiduista rypäleistä.
Kiva tarina, mutta miltä se maistuu? Viini on väriltään intensiivisen kultainen (lähes sauternes-viinin sävyinen), sen varsin kehittyneessä tuoksussa on vahaa, kuivattua aprikoosia, rusinaa ja märkää olkea. Täyteläisessä maussa on aprikoosia, hunajaa ja hentoa pähkinää. Intensiivinen makumaailma peittää näppärästi alleen 14,5 % alkoholipitoisuuden; kuin ajaisi ylinopeutta Ferrarilla ilman että huomaa sitä itse. Hieno viini!
Pidä blogia WordPress.comissa.
Teeman Linen on tehnyt The Theme Foundry
