Halkaisin sydäntalven pistäytymällä Toscanaan, jossa vietin muutaman päivän Candiallella, Jarkko Peräsen ja Josephin Cramerin vieraana. Maistelin paikan päällä viiniä ja vähän lisää viiniä, söin hyvin sekä leikkasin kolme oksaa eräästä vitis viniferasta. Varsinaista arjen sankari -palkintoa näillä elkeillä ei voitettane.
Ottaen huomioon, että Candiallen tuotanto on melko pientä ja että tila on ollut nykyisten omistajien huolinnassa verrattain lyhyen aikaa, viinien nauttima arvostus kilpailuntäytteisessä Chianti classicossa onnistui yllättämään minut. Jos hintalappua voidaan pitää jonkinlaisena arvostuksen mittarina, Candiallen chianti classico on paikallisissa viinikaupoissa järjestäen arvokkaimpien classicoiden joukossa parin kympin hintapyynnöllään (Suomessa hintaan lisätään kuljetuskulut, verot ja kahden eri tahon katteet, minkä vuoksi emme voi kuin haaveilla samanlaisesta hintatasosta!).
Jarkko on paikallisille pullokauppiaille mieluisa vieras. Rohmutessani kaupoista pullosaalista kotiin lähetettäväksi hänen avustuksellaan, huomasin kaavan. Kupletin juoni on seuraava: Jarkko astuu kauppaan ja tervehtii tiskin takana seisovaa toscanalaista, joka on iloinen. Jarkko lähtee liikkeestä, eikä edes osta mitään, mutta ei kuitenkaan ennen kuin kauppias on sujauttanut hänelle pullon viiniä, jonka joku on arvioinut jossain liki sadan pisteen väärtiksi. Jarkko kiittää ja ottaa askeleen kohti ulko-ovea, mutta ei ennätä kynnyksen yli ennen kuin ilman täyttää ylimääräinen huutelu. Se paljastuu useamman laatikon viinitilaukseksi. Kaava toistui myös ravintolassa, jossa Peräselle tuotiin pitkän lounaan lopuksi laskun sijasta rahaa, koska viiniä haluttiin lisää. Tämän kaltaisia pistäytymisiä voi pitää varsin onnistuneina.
On ilmeistä, että Jarkko on tehnyt mahdottomasta mahdollisen ja hionut pölynimurikauppiaiden kehittelemän myyntitekniikan vielä paremmaksi, koska olen vakuuttunut, että viini kävi sutjakkaasti kaupaksi, vaikka kukaan ei myynyt sitä. Tai sitten viinien laatu vain on kohdillaan.
Tilan arki tuntuu rullaavan mukavasti Greve in Chiantissa, aikaansaavasti ja dynaamisesti ilman ylenpalttista pakottamista tai pusertamista. Candiallea ympäröivien maisemien keskellä huomasin itsekin hengittäväni piirun verran rauhallisemmin. Joko punaviinin terveysvaikutukset laskivat kohinaa suonissani tai sitten maisemilla ja seuralla oli myönteinen vaikutus hektiseen viinisieppoon.
Meininki välittyy uskoakseni myös viineistä, joiden valikoima on juuri kasvanut yhdellä. Candiallen uusin tulokas, pykälän edukkaampi La Misse 2009 varmistaa, että asiakaskunta kasvaa myös tulevaisuudessa. Kyseessä on freesi ja mausteinen viini, joka herauttaa vedet kielelle. Mikäli näet misukkaa jossain päin Suomea loppukeväästä tai kesän tienoilla, testaa! Se tullaan näkemään maahantuojan mukaan tilausvalikoimassa. Alla pari postikorttimaiseman tunnelmaa tavoittelevaa kuvaa.
Maisemat ovat melkoiset
Tilan nimi kuulostaa roomalaiselta ja mitä todennäköisemmin myös on sitä
Rastafari Bolly ja toscanalainen idylli
Saunahan se siellä
Kokki kolmonen
Haastattelin Jarkkoa myös ViiniTV:een. Pääset katsomaan tämän blogipostin kanssa samaan aikaan julkaistun haastattelun klikkaamalla kuvaa.
Tällä kertaa lasissa on italialainen 
