Siirry sisältöön

Artikkelit, jotka ovat liitettynä avainsanaan ‘shampanja’

Jacquessonin tarhasamppanjat

20120607-180435.jpg

Jacquesson 735 on yksi suosikeistani Alkon vuosikerrattomien samppanjoiden ruuhkaisessa valikoimassa. Se on elegantti, mutta samaan aikaan lähestyttävä, peittelemättömän herkullinen viini, joka ei pakota älyllisyyteen, mutta tarjoaa mahdollisuuden moiseen, jos sellainen sattuu hotsittamaan; kuin jouhevasti kirjoitettu klassikkoromaani, jonka nielaisee yhdeltä istumalta.

Jacquessonin tapauksessa metafora on kirjaimellista laatua, sillä perinteinen 10 senttilitran maistiainen 735:tä on liian vähän ja vertautuu kiinalaiseen vesikidutukseen, mikä pakottaa aperitiivin tuplaamiseen, ranskalaisen kulttuurin jaloimpaan keksintöön.

Kun sain kutsun maistelemaan Jacquessonin tarhaharvinaisuuksia huippuvuodelta 2002, raivasin kalenteriini tilaa, minkä seurauksena näpyttelen tätä artikkelia par’aikaa suoraan kuplivalta rikospaikalta.

Tulen päivittämään tätä artikkelia tastingin edetessä puhelimellani, joten jos luet sitä nyt ja palaat sivustolle myöhemmin uudestaan, tarina on todennäköisesti täydentynyt ja muuttanut poissaollessasi muotoaan.

Ensin kuitenkin pari sanaa Jacquessonista. Tila on pitkään historiaansa ja mittavaan maineeseensa nähden varsin pienikokoinen: vuosituotanto on tätä nykyä vain 350 tuhatta pulloa, mikää jää kauaksi esimerkiksi Moetin, Veuven ja Pommeryn tahkoamista miljoonista pulloista. Ei mikään autotallioperaatio, mutta vahvasti putiikkikokoinen pulju. Perustamisvuonnaan 1798 Dizyn alueella toimiva Jacquesson oli yksi ensimmäisistä itsenäisistä taloista, ellei ensimmäinen. Tuotantoa konvertoidaan orgaaniseksi (kymmenisen hehtaaria ovat jo) ja sokerin lisäykset ovat dosagen muodossa pieniä. Takaeteissä kerrotaan yksityiskohtia, joita maakunnassa tavataan pantata, mikä kuvaa hyvin Chiquetin veljesten filosofiaa. Salamyhkäisyyden taakse usein piiloutuvassa Champagnessa läpinäkyvyys tuntuu vielä raikkaammalta kuin muualla.

Talon vuosikerrattoman viinin nimeämiskäytäntö on omalaatuinen. Tänään ensimmäistä kertaa maistelussa oleva 736 seuraa numerojärjestyksessä edeltäjäänsä 735:tä. Järjestysnumero ilmentää ensisijaisesti yksittäisen vuosikerran tyyliä, joka on 736:n tapauksessa vuosikerta 2008. Sekoitteessa on toki myös reserviviiniä vanhemmilta vuosikerroilta.

Pääasiallista vuosikertaa ei tietenkään saa mainita vuosikerrattoman viinin etiketissä, joten Jacquesson on keksinyt poikkeuksellisen numeerisen nimeämiskäytännön, jossa cuveen nimi muuttuu vuosittain. Miksi? Koska talo haluaa ilmentää vuosikertaeroja myös perussekoitteessaan sen sijaan että pyrkisi standardoituun ja tunnistettavaan talon tyyliin, kuten Champagnessa on tapana. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta on oikeastaan melko selkeä homma. Hieman Burgundin mielenlaatua Champagnessa.

Jacquessonin omistaja Jean-Herve Chiquet kutsuu itseään ja veljeään ‘turhautuneiksi viljelijöiksi’, jotka tekevät laadun eteen kaikkensa sekä tarhoilla että kellarissa, mikä ei ole Champagnen maakunnassa kovinkaan tyypillistä, mutta mahdollista, koska Jacquesson kasvattaa omat rypäleensä tai ostaa ne tutuilta naapureilta, jotka eivät tahkoa jättisatoja.

Maistetut viinit:

Jacquesson 735
Paahteinen, keltaluumuinen nokka. Heleä viini matalalla dosagella, leveällä moussella ja vedet kielelle herauttavalla piukalla lopetuksella.

Jacquesson 736
Tulee Vindirektin mukaan Alkoon jouluksi. Jäntevä, edeltäjäänsä kypsempi ja voimallisempi samppanja, joka on Chiquetin mukaan vielä hieman kiinni, mutta toimii mielestäni hienosti jo nyt.

Jacquesson 2002
Maltillisesti kehittynyt, kosiskeleva hunajainen briossituoksu. Maku on edelleen nuorekkaan pirteä. Kypsän hedelmäinen, raamikas viini. Herkullinen pläjäys, mutta hyötyy muutamasta vuodesta, joskin avautui lasissa muutamassa minuutissa merkittävästi. Saman vuoden cuvee 730 on millesimea kehittyneempi ja hyvässä iskussa juuri nyt. Jacquessonin perus-cuvee ikääntyy selvästi komeasti.

Jacquesson Dizy Premier Cru Corne Bautray 2002 (blanc de blancs)
Aavistuksen kukkainen samppanjatyyli, jossa marenkisuutta, mantelia, kypsää keltaluumua, sitrushedelmiä ja mineraalinen jämäkkä rakenne. Zero dosage.

Jacquesson Avize Grand Cru Champ Cain 2002 (blanc de blancs)
Paahteinen, mehiäisvahan ja kypsän hedelmäinen tuoksu. Kehittyneempi kuin Dizy. Rakenteeltaan suuri viini, joka kihelmöi paletilla mennessään alas ja jättää suuhun kuivan tunteen. Jännittävä lievästi yrttinen (oregano? Kreisiä) tarhaviini.

Jacquesson Ay Grand Cru Vauzelle Terme 2002 (blanc de noirs)
Syksyn tuoksuja, maltillista paahteisuutta, yllättäen hentoa päärynäisyyttä, integroitunut kaunis nokka, puhdas ja palettia hivelevä samppanja. Täydellinen balanssi.

20120607-160727.jpg

20120607-161916.jpg

20120607-162208.jpg

20120607-180412.jpg

Kallis kulaus

Ilta-Sanomat uutisoi, että Ahvenanmaan liepeiltä, uponneesta hylystä meren pohjasta, on löytynyt samppanjaa, jonka epäillään olevan peräisin 1700-luvun lopulta. Tapaus muistuttaa Jönköpingiä, vuonna 1916 upotettua purjelaivaa, jonka rahtina oli tsaari Nikolai II:n tilaamaa Heidsieck Monopolea vuosikertaa 1907, jota myytiin ilmeisesti useamman kymmenen tuhannen euron pullohintaan uusrikkaille ja muuten vain rikkaille.

Ilta-Sanomien mukaan: “Samppanjan löysi ahvenanmaalainen sukeltaja Christian Ekström. Pullon löydettyään hän maistoi sen sisällä ollutta nestettä ja totesi sen olevan samppanjaa.” -IS

Ei tainnut ahvenanmaalainen sukeltaja arvata, kuinka kalliin kulauksen tuli ottaneeksi. Ruotsalainen samppanja-asiantuntija Richard Juhlin epäilee pullon arvoksi puoli miljoonaa kruunua.

Suomalaiset kuplivat samppanjan kanssa yhä useammin

Tilastojen mukaan suomalaiset kaksinkertaistivat samppanjan kulutuksensa vuosikymmenessä. Vuonna 1999 juotiin 126 000 litraa, mikä tarkoittaa pseudojärkeilyllä, joka kolmaskymmenes suomalainen tyhjensi pullon samppanjaa vuoden aikana. Tosin, koska samppanjahumala on kalsarikännäilyskenessä näinä päivinäkin harvinaisuus, voidaan olettaa, että pullot jaettiin jonkun kanssa, jolloin saadaan tulos, jonka mukaan noin 6% suomalaisista maisteli samppanjaa 1999.

Vuonna 2009 samppanjaa kului yli kaksi kertaa enemmän. Kvasilogiikan mukaan 2009 noin reilu 15% ihmisistä osallistui samppanjapullon tuhoamiseen. Jos samppanja ajatellaan yleensä juotavaksi laseittain, lukema tietenkin kasvaa. Toisaalta, ne jotka avasivat pullollisen, avasivat todennäköisesti toisenkin, mikä tarkoittaa kulutuksen keskittymistä…

Oli miten oli, selvää on, että samppanja on alkanut maistua myös suomalaisille. Ajankohta on mitä mainioin, sillä tuottajien hinnanalennuspaineet ovat juuri nyt historiallisen suuret. Ei muuta kuin kuplimaan.

Lyhyesti virsi kaunis: Uudenvuoden kuplivat

Alle kympin hintaluokassa vanha tuttu, Espanjan Cava Vallformosa Brut Vintage (9,98€) hoitaa homman tyylillä. Paahtoleipää, mineraalisuutta, omenaisuutta ja eleganssia tarjolla pikkurahalla.

Laatuviinien luokassa on erinomainen hetki näyttää ylihintaisille merkkisamppanjoille (kuten Veuve Cliquot ja Moët) pitkää nokkaa. Moni ei sitä vielä tiedä, mutta Englannista tulee tätä nykyä kuohuviinejä, jotka pesevät Franciacortat, Cavat ja Proseccot herkullisuudessa ja menevät sokkona sekaisin ihka-aidon samppanjan kanssa. Testaa siis uuden vuoden kunniaksi Ridgeview Merret Grosvenor Blanc de Blancs (29,10€), joka on hieno esitys eräältä saaren lupaavimmalta tuottajalta. Jos ympärillä on kavereita, sokota armotta.

Champagnen meininkiin merkittävä muutos

samppis1103473_28726632

Juuri kun pääsin edellisessä postissa parjaamasta Champagnen alueen liialliseksi katsomiani satomääriä, lainsäädäntöön on tulossa suurin muutos miesmuistiin.

Mainittakoon taustaksi, että samppanjateollisuudessa vallitsee voimallinen vastakkainasettelu viljelijöiden ja viininvalmistajien välillä. Talonpojat haluavat rypäleistä mahdollisimman suuren korvauksen, siinä missä tuottajat haluavat maksaa niistä mahdollisimman matalan kilohinnan. Tuottajille tärkeää on myös tuotantomäärien säännösteleminen nykyisen hintastason säilyttämiseksi; liika on liikaa myös yltäkylläisessä Champagnessa, koska lopulta kysynnän ja tarjonnan laki toimii myös Reimsin ympäristössä. Pelkästä rikastumisesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä satomäärät vaikuttavat myös viinin laatuun: mitä niukemmin puskan annetaan tuottaa rypäleitä, sitä korkeatasoisempi viini siitä saadaan (ainakin tiettyyn pisteeseen asti).

Suomeksi sanottuna viljelijöiden ja tuottajien intressit ovat siinä määrin vastakkaiset, ettei ole ihme, että eräät perussekoitukset maistuvat hieman vihreiltä. Nyt riitapukarit ovat päässeet molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, jonka seurauksena satomäärät tippuvat viime vuoden 14,200 kg/ha aina 8.000 kg/ha saakka tänä vuonna. Tämän lisäksi suuret tuottajat sitoutuvat ostamaan liki pari tuhatta kiloa/hehtaari takautuvasti seuraavana vuonna. Mikäli tuottaja kuuluu siihen pieneen vähemistöön, joka sekä kasvattaa omat rypäleensä että tekee niistä viinin, hän saa hyödyntää satomäärän aina liki kymmeneen tuhanteen kiloon hehtaaria kohden.

Mitä tästä sitten pitäisi olla mieltä? Selvää lienee, että mikäli raakamateriaalin määrä supistuu, hinnat tuskin laskevat, jos maalaisjärjellä ajatellaan. Uskoakseni se tulee vaikuttamaan myös samppanjan yleiseen laatuun. Suositukseni vuodelle 2010, satsaa pienempiin tuottajiin.

Asiasta raportoi Decanter.

Stockmannin samppanjabaari

picture-23

Helsingin keskustaa montuilla, melusaasteilla ja tolkuttomilla nostokurjilla terrorisoinut Stockmann avasi eilen uusitun 8. kerroksensa, jossa sijaitsee kaupungin ensimmäinen samppanjabaari. Baarissa tarjoillaan Pommerya laseittain, saman talon yltiötrendikästä Pop-samppanjaa piccolo-pulloittain, sekä käsintehtyjä Fazer-suklaakonvehteja. Kyseessä on siten sallituille paheille omistettu pyhättö hedonistisen rakennuksen katolla.

Samppanjabaarin miljöö ei ole epäonnistunut, päinvastoin: tila on seesteisyyden enklaavi Stockmannina tunnetun eloonjäämiskamppailun ulkolaidalla, kuin Danten helvetin päälimmäinen taso. Asiaa voi tarkastella monelta kantilta: toisaalta minkä tahansa viinin kiskominen tavaratalossa tuntuu kohtuullisen tympeältä touhulta, toisaalta, juuri tavaratalossa olemisen vuoksi mieluummin juo samppanjaa, kuin on juomatta. Shop-till-u-drop henkiset kauniimman sukupuolen edustajat löytänevät baarista oivan syyn ylimääräiseen poreiluun. Samppanjahumala yhdistettynä Stockmannin launtairuuhkaan kutkuttanee monen muunkin aivoituksia.

picture-4

ps. Mutta, mutta… Miksi Stockmann ei ole lisännyt samppanjabaarin tietoja Wikipedia-artikkeliin, julkaissut yksinkertaista esittelyvideota Youtubessa tai perustanut asialle Facebook-ryhmää? Vielä ei ole liian myöhäistä olla olematta tampio, kyse on ilmaisesta näkyvyydestä. Toinen täysin ilmainen, eli arvoton vinkki: tarjotkaapa iänikuisten kanta-asiakasiltojenne sijasta lasi samppanjaa jokaiselle sellaiselle kortinhaltijalle, joka on törsännyt taloon exclusive-tasoon vaadittavan määrän hilloa. Elitististä? Sietämättömän. Win-win? Varmasti.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 31 muun seuraajan joukkoon