Siirry sisältöön

Artikkelit, jotka ovat liitettynä avainsanaan ‘syrah’

Tou 24

Tiesitkö tämän Crozes-Hermitagesta?

Lattialle hajosi kymmenisen pulloa, kaappi kaatui pöydän päälle. Huone haisi Syrahille heti kello 9 aamulla.

St. Josephin appelaatiohan se siellä, toiselta puolelta jokkee tuijoteltuna

Maisema on komea. Epäilemättä parempi valokuvaaja olisi saanut paikalta hienon kuvan. Nyt se on mukiinmenevä.

Lueskelen tässä aikani kuluksi markkinointimateriaalia, jota lähettivät perääni Crozes-Hermitagen reissun jälkimainingeissa. Saatte osanne irrallisista faktoista alla. Jos et lukaissut viikon takaista postia tästä Pohjois-Rhônen perinteikkäästä viinialueesta, voit lukea sen täällä.

  • Alue on kooltaan 1430 hehtaaria, joista Suomenkin markkinoilla hyvin edustettu Cave de Tainilla on 1105 hehtaaria. Melko iso talo.
  • Parhaat palstat sijaitsevat rinteissä, joita on yhteensä 500 hehtaaria. Keskimäärin tilat ovat pieniä. Monilla on 10 hehtaaria Crozes-Hermitagea ja sen päälle puoli hehtaaria merkittävästi arvokkaampaa Hermitagea.
  • Tuottajia on yhteensä noin 50, määrä on kasvanut läpi vuosikymmenten. Yhä useampi lopettaa myynnin osuuskunnille ja alkaa tekemään viiniä itse; sama trendi kuin kaikkialla muualla Ranskassa.
  • 2/3 myydään pulloissa, loput bulkkina paikallisten negociantien toimesta. Pullomyynti tuottaa enemmän rahaa kuin bulkkimyynti, joten kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät kehittämään toimintaansa itsenäisempään suuntaan.
  • 40% tuotannosta myydään Ranskan ulkopuolella, eniten Isoon Britanniaan. Alkossa on tasan yksi Crozes-Hermitage, joka on yllätys yllätys, siltä valtavalta tuottajalta. Hyvä monopoli.
  • Tain l’Hermitagen pikkukylä sijaitsee Rhône-joen varrella. Toisella puolella sijaitsee Tournon, joka kuuluu St. Josephsin alueeseen. Syrahia sielläkin. Pitkä silta yhdistää kylät toisiinsa. Toisella puolella on paremmat baarit, mutta Tainin puolella paremmat ravintolat. Ei ole tietoa tappelevatko hyvin käyttäytyvät ranskalaiset nuoret koskaan sillan puolivälissä vai eivät.
  • Tain l’Hermitagessa järjestetään viinifestarit helmikuun viimeisenä viikonloppuna, jossa on perinteisesti mukana kaikki tuottajat. Kelpo tilaisuus maistella samaan syssyyn liuta Crozes-Hermitagen tuottajia. Voi sitä viiniturismia harrastaa kesän ulkopuolellakin.

Tou 14

1 kommentti

Syrahia Crozes-Hermitagessa

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Palasin pari tuntia sitten reissulta, jossa tutustuin Ranskan Pohjois-Rhônen Syrahiin Crozes-Hermitagen viinien muodossa. Reissasin Rhônen vartta kylästä toiseen, hetkittäin jopa kummallisella sähköpyörällä, maistellen intensiivisesti kaksi päivää viiniä tuottajien kanssa ja ilman. Ajatukseni ovat vielä osittain sekavaa höttöä (Charles de Gaullen lentokentällä on sellainen vaikutus ihmiseen), mutta päällimmäinen ajatus on, että Crozes-Hermitagessa Syrah maistuu Syrahilta.

Tämän sinänsä itsensä selittävän lausuman takaa löytyy viimeaikoina voimistunut tuntemukseni siitä, että Syrahin suotuisin viljelysalue on lopulta melkoisen pohjoisessa. Syrah menettää etelään päin mentäessä yllättävän nopeasti ne ominaispiirteet, jotka erottavat sen persoonattomimmista rypälelajikkeista, kuten Carignanista, Grenachista tai Cinsaultista.

Mitä lämpimämmälle alueelle Ranskassa mennään, sitä geneerisemmäksi ja yhdentekevämmäksi Syrah muuttuu; vähemmän Syrahiksi. Lopulta se on enää vain tukipatteriston varaosa, kuten Languedocissa aurinkoisilla tienoilla, joilla 100% Syrahit eivät onnistu vakuuttamaan. Pohjois-Rhônessa Syrah onnistuu olemaan samaan aikaan hedelmäinen ja mineraalinen sekä pippurinen ja raikas. Ja kiehtovalla tavalla villi. Kotikonnuillaan lajike on omaleimainen ja luonteikas, eikä muistuta Cabernet sauvignonin monikansallista ilmentymää lainkaan.

Crozes-Hermitagen viinit ovat miellyttävän tanniinisia viinejä. Etenkin vuosikerran 2009 viinit ovat samaan aikaan kypsän hedelmäisiä ja loppua kohden tiukan tanniisisia. Lihaa pöytään. Poikkeuksellisen viileässä vuosikerrassa 2010 Syrahin raikkaus ja hapokkuus korostuvat. Jokainen kulaus puhdistaa paletin. Innostuin vuosikerrasta siinä määrin, että taidan hommata laatikollisen Crozes-Hermitagea talonpunkun virkaa toimittamaan tulevaksi kesäksi.

Mitä tulee viinien ikääntymispotentiaaliin, korkkaisin 2010:n 3-6 vuoden iässä, mutta odottaisin 09:n kanssa 2-3 vuotta enemmän. Vuosikerta 2011 ei ollut punaisissa vielä valmis, mutta luvassa on keskustelujen perusteella hedelmäisen antava ja tanniineiltaan pehmeä, jonkin sortin välipallin, vuosikerta.

Monet jututtamani tuottajat kertoivat palanneensa kuluneina vuosina takaisin perinteiseen 600 litran tynnyriin. Tämä tuntui omalta osaltaan vahvistavan pitkään tulilla olleen muutoksen, jonka myötä tammella vuorattu kansainvälinen tyyli on saanut vihdoin väistyä autenttisen ja lokaalin paluun tieltä. Samaa on havaittavissa monella muullakin alueella, kuten Piemontessa ja Burgundissa. Crozes-Hermitagessa vastaan tuli vain yksi selvästi liian tamminen viini. Melko hyvä tulos alueelle, joka on etsinyt läpi aikojen paikkaansa kuuluisimpien Hermitagen ja Côte-Rôtien varjossa.

Alueen tuotannosta vain noin 10% edustaa valkoisia, mikä ei sinänsä ole huono homma. Appelaatiossa sallitut Marsanne ja Roussanne tuntuvat soveltuvan huonosti lämpenevään ilmastoon, sillä etenkin ensin mainittu tuottaa latteita viinejä lämpimimpinä vuosina. Toisaalta kyse on vähähappoisesta tyylistä, jolla on vankka paikallinen kannatus, mutta happohulluna jäin kaipaamaan kipakampaa puraisua.

Suosikkitilakseni maistettujen kolmenkymmenen joukosta nousi David Reynaudin tila Domaine de Bruyères, jonka puhdaspiirteiset viinit maistuvat eloisilta ja tasapainoisilta. Myös Pohjois-Rhônen kuuluisuus Michel Chapoutier oli Crozes-Hermitagen parhaimpia. Hänen 2010 valkoviininsä oli Pirunkirjoissa vähemmistökategorian voittaja, mutta punaviini toimi myös paremmin kuin hyvin. Molemmat tuottajat ovat biodynaamisia.

Disclaimer: kyseessä oli kustannettu pressireissu

Maa 30

On se kumman hyvä, nimittäin chileläinen 1865 Limited Edition Syrah

1865 Limited Edition Elqui Valley Syrah (28,10 €) tehtiin alunperin kokeiluna, jonka ei ollut tarkoitus jatkua. Tästä huolimatta sen toinen vuosikerta ilmestyi juuri Alkon valikoimiin. Ehkäpä kokeilussa oli tarpeeksi ideaa suurempaankin tuotantoon, sillä nyt viiniä on valmistettu 1000 laatikkoa. Testasin viinin ekan vuosikerran viinintekijä Marco Puyon pistäytyessä Helsingissä, jolloin tykästyin siihen kovastikin.

1865 Syrah on chileläisittäin piirun verran viileämmästä Elqui-laaksosta ponnistava viini. Viinin nokassa on tammen tuomaa suklaisuutta, turvetta, minttua ja karpalohilloa. Maku on kypsän karpaloinen ja tekstuuriltaan massiivinen, hapokkuus on miellyttävän herukkaista ja yrttinen lopetus pitkääkin pidempi. Lämpimän viinin makeuden ja yrttisyyden tasapaino on hyvä, samoin siirappisen hedelmätykityksen ja raikkauden välinen balanssi. Isoksi chileläiseksi 1865 Syrah pysyy kivasti pystyssä, eikä edes horju. Normaalisti väittäisin, etten pidä tällaisista viineistä, mutta näin hyvän viinin edessä olen aseeton.

Hinta on suolainen, mutta kohdillaan niille, joiden lähihistoriasta löytyy Chilen kulttiviineille nautiskelua. Totuuden nimissä pidin itse -06:sta nyt maistamaani -07:ä parempana: siinä oli enemmän rhônemaisia eläimellisiä piirteitä ja tekstuurissa maltillisemmin pureskeltavuutta. 2007 on tyyliltään piirun verran lähempänä niitä viinejä, jotka ovat tehneet Chilen viineistä kuuluisia maailmalla. Oikein hyvä viini silti. Ennen kaikkea tasapainoinen. Jos pidät uuden maailman suurista viineistä, testaa. Kukaties ihastut.

++++/+++++

Mar 15

2 Comments

Maistettu: Jaboulet Aîné Cornas 1998 (29€)

037668_M

Jabouletin Cornas löytyy Alkon tilausvalikoimasta, mutta myös Helsingin Erottajan hyllyvalikoimasta.

Kehittyneessä tuoksussa runsaasti eläimellisiä piirteitä, lantaa, punaisia marjoja ja paahdettua mantelia. Maku on keskitäyteläinen, viljainen, puolukkainen ja nahkainen. Kokonaisuus on komponenteitaan integroitunut ja miellyttävän hapokas. Vuorokauden aukiolon jälkeen lantaisuus haipuu taka-alalle ja korvautuu lihaisella savuisuudella ja kaalimaisella aromilla, josta huomaan pitäväni: nyt ‘burgundityylinen’ Pohjois-Rhônen viini on parhaimmillaan. Tallinnurkan ystäville pataruokien tai juustojen kanssa, miksei myös sellaisenaan.

4/5 pistettä

Syy 19

Näyttökuva 2012-08-28 kohteessa 18.20.22
2 Comments

Times & wines they are-a-changeling

453596_80692680

Eräs viiniharrastuksen mainio puoli on tapa, jolla viinityyleihin liittyvät mielihalut tuntuvat elävän omaa elämäänsä. Sallikaa, että tarkennan hieman tätä frankenstein-hajatelmaa. Suosikkiviinit, alueet ja tyylit ovat toisinaan siinä määrin kausiluonteisia, että äkilliset vaihtelut tulevat yllätyksenä jopa paletin omistajalle. Enkä tarkoita tällä esimerkiksi vuodenaikojen vaikutuksia juomatottumuksiin (port-viini ja helteet ovat liki yhtä huono yhdistelmä kuin mehujää ja talvipakkaset) tai sitä, että monilla on vapun aikaan tapana kuohua enemmän Kaivopuiston nurmikolle kuin nieluunsa. Tarkoitan tässä kohden muutoksia viinivalinnoissa, joita on mutkikasta selittää millään ulkoisella tekijällä.

Annan esimerkin. Kuluneet vuodet olen karttanut Chilen viinejä. Ne ovat olleet liki poikkeuksetta ennalta-arvattavia ja ikävystyttäviä esimerkkejä massatuotannon ja liiallisen kastelun ristiriitojen sävyttämästä avioliitosta. Viime kuukausina olen nauttinut useita Chilen valkoviinejä kuin varkain, ja painotan sanaa ‘nauttinut’. Syytä saattaa toki olla chileläisten viinimaakarien kiistattomassa kehityksessä, mutta skeptinen mieleni väittää, että se on vain osa mutkikasta vyyhtiä, jonka armoilla viininystävä on.

Chileläisten viinien tapaan olen kiertänyt Sauvignon blancit kaukaa, niin hedelmäisinä uuden maailman versioina kuin terroir-vetoisina gallialaisina. Nyt olen huomannut nauttivani Sauvignon blancista, pahimmillaan chileläisestä sellaisesta. Minne ihmeeseen palettini oikein on matkalla?

Pitkäveteisyydenkin kustannuksella nakkaan kehään vielä kolmannen esimerkin. Shiraz-rypäle, tuo muhkean mausteinen lajike, jota olen joskus nimitellyt kieliposkessa rypälekavalkaadin vaimonhakkaajabodariksi. Viimeisten 6 kk aikana olen laskujeni mukaan avannut enemmän Shirazeja ja Syraheja kuin italialaisia punaisia yhteensä, mitä voi jo hyvällä omalla tunnolla kutsua kulisseissa suoritetuksi samettivallankumoukseksi makunystyröiden ja synapsien välillä. Harrastus tuntuu muovaavan uusia polkuja kuin itsestään, minkään sortin suostumuksia kyselemättä.

Mikäpä sen parempaa, kuin tunne, ettei tylsistymistä ehdi kokea, kun kiinnostuksen kohteet rönsyilevät tyyleistä toisiin. Tovin kuluttua saattaa alkaa pitkä Barolo-kausi. Se on varmaa, etten panisi moista pahakseni.

Mikä kausi itselläsi on päällä ja mihin se on matkalla?

Elo 14

Netti-TV:n helmiä: Jancis Robinsonin Viinikoulu

jancis-robinson_600

Viininystävälle on tarjolla mielenkiintoinen tietopaketti tv-ohjelman muodossa. Ja ilmaiseksi! Viinikriitikkojen  herttakuningatar Jancis Robinson on nimittäin laittanut Wine Course -ohjelmansa katseltavaksi Tuubiin.

Tämä 10 osainen sarja kuvattiin BBC:lle jo vuosia sitten, mutta se toimii yhä havainnollistavana ja inspiroivana johdatuksena viinin maailmaan ja tarjoaa kokeneemmallekin ihmeteltävää. Ja jos jokin asia näyttää olevan näinä päivinä toisin kuin kultaisella 90-luvulla, kyseessä on samalla helpottava signaali siitä, että kehitys on kehittynyt myös kehittymättömimmillä alueilla (kts. vapaina hulmuavat australialaiset takatukat tämän linkin takana).

Jaksot käsittelevät tunnetuimpia rypälelajikkeita, mutta myös viinialueita ja viinityylejä. Kokosin alle jokaisen episodin ensimmäisen palasen, joten ei muuta kuin nautinnollisia katseluhetkiä!

Apertiivi

Chardonnay
Riesling
Sauvignon blanc
Cabernet sauvignon
Syrah aka Shiraz
Merlot
Pinot noir
Grapes and Gas
Grape Invaders

Tou 18

1 kommentti

Chateau Ste Michelle ja kymmenkunta viiniä Washingtonista

DSC03565

Jos Yhdysvaltoja arvioi sen eri kolkkien saaman mediahuomion kannalta, se näyttää erehdyttävästi koostuvan kahdesta kapeasta rannikkokaistaleesta ja niiden väliin jäävästä valtavasta erämaasta. Aurinkoinen Kalifornia ja tiheään asuttu itärannikko ovat synnyttäneet muun muassa Internetin ja Googlen, liudan sotia, tolkuttoman määrän elokuvia, leijonan osan Amerikkojen kansantuotteesta, sekä viimeisimmän pörssiromahduksen (siinä missä rannikoiden väliin jäävät ihmiset viljelevät maissia).

Viinin vinkkelistä todellisuus on mediaharhaa suoraviivaisempi: 90 % Yhdysvaltojen viineistä tuotetaan Kaliforniassa. Onneksi jäljellä jäävät 10 prosenttia kuuluvat myös mielenkiintoisimpiin, kuten pari tuhatta kilometria Kalifornian yläpuolella sijaitsevan Washingtonin viinit osoittavat.

Viinipiru maistoi tänään kymmenkunta Washingtonin ja Oregonin viiniä Winestaten järjestämässä tilaisuudessa. Joukossa oli vanhoja tuttuja, kuten Oregonin Erath Pinot Noir, mutta myös liuta uusia, kuten Chateau Ste Michellen viinit, joita oli paikan päällä esittelemässä viinintekijä Bob Bertheau.

Suppean otannan perusteella Washingtonin valkoviinejä tuntui luonnehtivan kosiskeleva hedelmäisyys yhdistettynä tuntuvaan hapokkuuteen, ikään kuin uuden ja vanhan maailman viiniparadigmojen synteesinä. Valkoviineistä Pirun suosikiksi nousi Eroica Riesling -08, jonka aromaattisessa tuoksussa oli Sauvignon blanceille tyypillisempää mustaherukan lehteä ja joka kantoi runsaisiin happoihin verhoutuneet jäännössokerit tyylillä. Eroican maun keskivaiheessa oli havaittavissa varsin poikkeuksellinen flavori, joka muistutti erehdyttävästi vihreää hedelmäaakkosta. Vaikka nautin normaalisti hedelmäkarkkini ja viinini erillään, Eroicassa yhdistelmä toimi.

Maistelussa olleista punaviineistä pidin etenkin Ste Michellen Syrahista -04, jolla oli eurooppalaistyylinen nokka, mutta uuden maailman makuprofiili. Tarjolla oli kompleksisuutta, kypsää marjaa, mausteisuutta, sekä lähestettävyyttä pehmeyden muodossa. Sen sijaan Antinorin perheen kanssa toteutettu Col Solare oli pettymys lihaisista otteistaan huolimatta. Kyseinen vuosikerta sai Wine Enthusiastilta 92 pistettä, joten lienee turvallista todeta, että makuja on monia.

Miellyttävän yllätyksen tuotti mutkaton Columbia Crest Two Vines Shiraz, joka osoittautui freesiksi ja maukkaaksi. Vaikka viini ei noussut suosikkieni kastiin, olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että Shiraz-nimikkeellä kyetään tekemään myös viiniä, joka ei ole tekstuuriltaan raskasta kuin samettiesirippu ja tyyliltään mahtailevaa kuin nakkikioskilla uhoava kehonrakentaja. Mikäli tällaisia Shirazeja tulee vastaan useampiakin, Piru joutuu tarkistamaan käsityksensä kohtuuhintaisen Shirazin potentiaalista.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että Washington on mielenkiintoinen alue. Ei vähiten sen vuoksi, että se kykenee tuottamaan kylmemmän ilmastonsa ansiosta viinejä, joissa on paljon sekä hedelmää että hapokkuutta.

Alla Chateau Ste Michellen Bobin terveiset Viinipirun lukijoille!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 31 muun seuraajan joukkoon