Berlin Tastingin viinit vedettiin sokkona. Osanottajat eivät tienneet mitä viinejä tarjotaan, mutta edelliset kerrat huomioon ottaen oli melko selvää, että mukana olisi Errazurizin ikoniviinien lisäksi ainakin yksi Bordeauxin first growth ja jokin Toscanan kulttiviineistä. Lista osoittautui vaikuttavaksi kattaukseksi viinimaailman aatelistoa. Lasken plussaksi, että maistatuksesta selvitiin ilman Tignanellon juomista.
Mitä tulee äänestystuloksiin, ne olivat chileläisten mukaan polarisoituneempia kuin edeltävissä Berlin Tastingeissa. 40:stä Suomen johtavasta ammattilaisesta koostuvan ryhmän sisäinen hajonta oli suurta, joskin Latourin voitto oli yksiselitteinen. Eräs chileläinen avustaja puhui kahtiajakautumisesta osanottajien keskuudessa, mutta tästä ei ole käsillä mitään tilastollista dataa.
Oma arvioni tulosten luvun yhteydessä suoritetun viittausäänestyksen perusteella on, ettei tasting jakaantunut kahteen ryhmään, vaan useampaan. Mahdolliset ryhmät olivat niin pienikokoisia, ettei selkeitä rintamalinjoja vanhan ja uuden maailman välille syntynyt.
Hajonta oli suurta first growthien sisällä. Vaikka Latour 2007 sai osakseen melko varauksetonta suitsutusta, osa piti Chateau Margaux 2007:ää paletilla jopa keskeltä ohuena, joskin eleganttina viininä. Mouton 2007 sai osakseen perinteistä kritiikkiä: se on sikamaisen tammitettu jopa tammesta tunnettujen first growthien sisällä. Tasting notessani luki muun muassa “espresso drop” tuoksun kohdalla. Maun kohdalla totean: “vaikuttava Bordeaux, silkkiä suussa”. Nostin sen lopulta hopeasijalle Dresdenin tuhosta mallia ottaneesta tammipommituksesta huolimatta, mikä kertoo viinin laadusta.
Rankkasin tastingin parhaaksi viiniksi Sassicai 2007:n, joka oli mielenkiintoinen, jopa aavistuksen eksentrinen viini varsin herraskaisessa seurassa. Toisin kuin Bordeauxin über-viinit, Sassicaian nokka ei ollut kahviaromin dominoima, vaan enemmänkin kuin tiristettyyn pekoniin kääritty tuppo meriheinää; se oli merellinen ja lihaisa, ripauksella tummaa oliivia ja yrttisyyttä. Sinänsä en ollut halolla päähän lyöty siitä, että listani kärkeen päätyi italialainen viini, koska pidän useista maan tyyleistä kovastikin, mutta on todettava, ettei Sassicaian makumaailma ole kovinkaan italialainen, kuten ei Solaiankaan.
Chileläisille kävi listauksessani huonosti. Palettini on melko selvä. Vinedo Chadwickin maun suolaisuus onnistui pelastamaan liiallisen ekstraktion tiettyyn pisteeseen asti, mutta se päätyi lopulta äänestyksessäni hännänhuipuksi. Se oli liian vakava viini, lähempänä paraatikomentoja ärjyvää kersanttia kuin puolihuolimattomia oivalluksia pudottelevaa runoilijaa; teknisesti virheetön, kokonaisuutena vakuuttava, tyylissään vaikuttava ja enemmän kuin ansainnut porttikieltonsa ruokapöytääni.
Täytyy silti huomioida, että chileläiset olivat armottomassa seurassa maailman kuuluisuuksien kanssa. Errazurizin viinit ovat kovia luita, siitä ei ole epäilystäkään. Maut vaihtelevat ihmisestä toiseen. Esimaistelijana toiminut Essi Avellan rankkasi Viñedo Chadwickin tastingin parhaaksi viiniksi ja nakkasi Sassicaian viimeiseksi, joten makumme menivät niin ristiin kuin on mahdollista. Loppuun vielä olennainen lause: kiitokset Eduardo Chadwickille.
Viinipirun lista
10. Viñedo Chadwick 2007
9. Don Maximiano 2007
8. La Cumbre 2007
7. Seña 2007
6. KAI 2007
5. Solaia 2007
4. Château Margaux 2007
3. Château Latour 2007
2. Château Mouton Rothschild 2007
1. Sassicaia 2007
Virallinen lista
10. La Cumbre 2007
9. Don Maximiano 2007
8. Sassicaia 2007
7. ja 6. jaetut sijat Seña 2007 ja Château Margaux 2007
5. KAI 2007
4. Solaia 2007
3. Viñedo Chadwick 2007
2. Château Mouton Rothschild 2007
1. Château Latour 2007
