Viinipiru

Avainsanaan ‘viiniblogi’ liitetyt artikkelit

Farang White

In -HANKI, Australia on helmikuu 13, 2012 at 9:02 pm

Onhan se vähän yllättävä. Nimittäin tuo blendi.

Pistäydyin tänään Farang-ravintolan nimikkovalkoviinin julkaisutilaisuudessa hörppäämässä kupillisen Farang Whitea ja snackailemassa menun valikoituja paloja (ajatuksen saattaminen kirjalliseksi lihaksi aiheuttaa minussa posttraumaattisen pavlov-reaktion, laadultaan eittämättä kroonisen, mikäli taannehtiva historiani crispy pork -yliannostusten kanssa otetaan huomioon).

Wikberg ja Hewitson. Enkä sano mitään Montosen kaljusta, koska näen siinä tulevaisuuteni.

Ravintola valmistutti tarjontaansa räätälöidyn (minkälainen viini sopii yhteen betel-lehden kanssa? “Ei aavistustakaan, mutta ottaisin lasin sitä teidän esivalitsemaanne viiniä, herra Halla”) nimikkopunaviinin Dean Hewitsonilla reilu vuosi sitten, ja koska se otettiin varsin hyvin vastaan, ei rönsyily valkoviinin puolelle sinänsä yllätä. Tähän ennalta-arvattavuus kuitenkin loppuu. Hewitsonin kanssa yhteistyössä kehitetyn viinin lähtökohta oli herran itsensä mukaan: “let’s make something totally different“. Siinä onnistuttiin, kahdellakin tavalla.

Etiketissä kehotetaan nauttimaan

Farang White on painokkaasta suutuntumastaan huolimatta fokusoitunut, yli kymmenen gramman jäännössokerinsa salakavalasti kantava, jäntevä valkoviini, jonka erikoinen rypälesekoitus ei toimi paperilla, mutta onnistuu paletilla. Eden Valleyn Verdelhon, Barossan Muscadellen ja Adeleide Hillsin Sauvignon blancin liitto toimii, aromaattisuus pysyy tutkan alapuolella ja maut ovat integroituneet siinä määrin, että maistelija kokee luontaista vastenmielisyyttä työsarkaansa kohtaan mikäli joutuu ehdoin tahdoin kirjaamaan aromeja saumoja ratkovin elkein. Onneksi minun ei tarvitse.

Jotta kuitenkin saatte jutun juonesta hännän verran kiinni, mainitsen yhden, limen (jota en jostain syystä osaa kutsua limetiksi), joka tarjoaa parahultaisen osviitan pullotteen tyylistä: Etelä-australialaiseksi viiniksi kyseessä on miellyttävän raikas esitys, minkä maltillinen alkoholiprosentti vahvistaa. 11 on tervetullut lukema, etenkin kuin maut ovat kauttaaltaan kypsiä eikä fenolisesta vihreydestä ole pelkoa, vaikka kyse onkin poikkeusviileän vuoden viinistä.

Viiniä on tuotettu 2500 pulloa, minkä sommelier Janne Halla laskeskelee riittävän noin vuodeksi, ellei kysyntä pääse yllättämään. Farang Whitea löytyy pian myös Gaijinista, mikäli Farangin omistajan, Matti Wikbergin, sammakkona ilmoille päätynyt lupaus täyttyy. Etsikää maistiaisenne näistä paikoista ja nauttikaa isoina kulauksina.

Aina ei voi voittaa

In Chile on helmikuu 9, 2012 at 9:43 pm


Toisinaan globalisoituneiksi heittäytyneet viinimarkkinat tuottavat tuottajille päänsärkyä. Näin kävi Chilestä ponnistavalle viinitalolle Kiinan markkinoilla. Tuotteen nimi Chilensis sattui nimittäin tarkoittamaan Kiinaksi vapaasti käännettynä “vitun hullua”. Törkeyttä tavoitteleva nimi ei kuitenkaan lannistanut kuluttajia, päin vastoin, kohun seurauksena viinin jälleenmyyntihinnan reportoidaan nousseen.

Kuka keksii ensimmäisenä maahantuoda pohjolaan laatikkoviiniä, jonka nimi on tussú, külli tai vaikkapa pâno? Alko olisi takuulla riemuissaan Turhapuromaisesta etikettihuumorista. Ei se, napolilaisesta Paskà-kahvista on saatu nauttia Suomessa jo tovi (Piru käyttää sitä, koska sitä myydään naapurissa ja koska se on 100% Robustaa, mikä takaa espresson creman onnistumisen tumpelommaltakin). Chileläisestä kämmistä uutisoi The Drink Business.

Kolme kertaa kiellon päälle

In -HANKI, Italia, itävalta, Ranska, Viini on helmikuu 6, 2012 at 2:23 pm

Valitsen hieman toisenlaisen näkökulman. Listaan kolme viiniä, jotka edustavat poikkeusta kaltaiseni uusia uria uusien urien nimissä etsivän löytöretkeilijän ostoskäyttäytymisessä, nimittäin viinejä, jotka haipuvat ajatuksina hitaasti ja joiden kirvoittama mielenkiinto säilyy, vaikka olen maistanut ne useita kertoja.

Pullot osuvat hintahaarukassa Alkon sweet spotiin, välille 12-20 euroa, hintaluokkaan, jonka terävin kärki tarjoaa kuluttajalle nähdäkseni monopolin parhaimman hinta-laatu-suhteen, kuten olen joskus aiemminkin todennut. Viinejä yhdistää se, että ne tulevat alueilta, joiden mittava viinihistoria ylittää pituudellaan niiden painoarvon, asiansa osaavan kuluttajan eduksi. Onneksi maailmassa on vielä Gattinaroja, Chinoneita ja Kamptaleja.

Viinin arvoa ei tule nähdäkseni määritellä ensimmäisessä kulauksessa, vaan enemmänkin viimeisessä. Hyvä viini jaksaa ihastuttaa tai vähintäänkin sammuttaa janon ja raikastaa suun, mikä on enemmän kuin monen nykytyyliin tehdyn viinin kohdalla voi toivoa. Alla olevat viinit ovat osoittautuneet kulautuskestäviksi, mikä on seikka, josta ei puhuta tarpeeksi. Tämä artikkeli olkoon yritys nostaa aihetta takaisin keskustelujen agendalle.

Rabl Blauer Zweigelt Vinum Optimum (13,98€)

Viini, joka maistuu viinirypäleiltä. Siihen ei paljon tarvitse lisätä. Paitsi kehottaa ostamaan. Hieman viilennettynä enemmän kuin mukiinmenevä. Eloisa.

Travaglini Gattinara (19,88€)

Mausteista marjaa mehevillä tanniineilla. Vallan mainio töräytys vuodesta toiseen. Hinta-laatu kauniisti kohdillaan. Papukaijamerkin arvoinen happorakenne. Eloisa.

Marc Brédif Chinon (16,49€)

Hallitun rustiikki Cab franc, joka on sekä riittävän kypsä että alueelle uskollinen hennon paprikaisine flavoreineen. Ei chinonien parhaimmistoa, mutta oikein kelpo esitys ja ennen kaikkea raikas poikkeus tunkkaisessa valikoimassa. Eloisa.

Languedocissa

In -HANKI, Ranska on tammikuu 22, 2012 at 7:09 pm

Huom. ei sovi sotkea viereisiin doping-näytteisiin!

Joskus kohtalo voi heittää sinut valkotakkisten miesten ja naisten kansoittamaan laboratorioon maistelemaan viinejä kello yhdeksältä. Unihiekat pois silmistä ja nokka kuppiin. Kyseinen laboratorio analysoi vuodessa miljoona näytettä, mutta minä tyydyn käsittelemään muutaman kymmenen tukkoisella instrumentillani. Kaikki alla olevat pullot ovat hankkimisen arvoisia, orgaanisia ja peräisin Languedocista (paitsi ylin, joka on Etelä-Rhônesta, koska viinimaailma ei ole mitään ilman säännön vahvistavaa poikkeusta). Kahta alimmaista saa Suomesta (D’Aupilhacia ilmeisesti piakkoin?).

Nimeni on Pic Saint Loup, saan pian oman appelaation, koska haluan hämmentää jo ennestään hämmentyneitä kuluttajia

Hei, oon ekologinen, luomu ja niinku kestävän kehityksen kannalla!!!

Olen röyhkeä sammakko, itseironinen ja hullunkurinen. Kumma kyllä myös herkullinen

Punainen viini etsii punaiseksi jätettyä pihviä, mausteisuus ei haittaa. Minussa on sitä jotain

Jorma-tasting

In Kummajaisviinit on tammikuu 19, 2012 at 2:53 pm

Täytyihän se Jormakin maistaa. On se mukiloiva juoma, hurja tekoväline ja puhutteleva makukokemus. Oletko sinä maistanut Jormaa? Minkä ruoan kanssa yhdistäisit Jorman?

Château d’Yquem laseittain Helsingissä

In Makeat viinit, Ravintolat on tammikuu 18, 2012 at 5:14 pm

Kuva
Joskus maanantait ovat mainettaan parempia. Seuraava maanantai ainakin vaikuttaisi moiselta. Vuoden viiniravintola väännöissäkin vaikuttaneeessa Mange Sudissa nimittäin alkavat viinimaanantait, joista ensimmäisenä 1997 Château d’Yquem kustantaa 20€/4cl.

Itse olen tuolloin Ranskanmaalla, joten väliin jää. Kyllä se vähän kirpaisee. Lienee ensimmäinen kerta, jona ajatus Välimeren talviauringon vienosta lämmöstä naamalla ei nappaa murskavoittoa Suomen tarjonnasta, vaikka pidemmän korren vetääkin. Joka tapauksessa, sormustimellinen d’Yquemiä auttanee jaksamaan talvea helmikuuhun asti, jolloin on syytä maistella jotain yhtä herkullista.

Toisen Burgundin aarteita

In -HANKI, Punaviini, Ranska, Viini on tammikuu 14, 2012 at 12:25 pm


Beaujolaisin Olivier Merlin käväisi Suomessa viime vuoden puolella maistattamassa viinejään. Kyseessä on nuori ja pieni talo, jonka valikoimaan ei kuulu jokavuotista nouveau-karnevaalia. Hyvä niin, koska maakunnan laatupunkut kärsivät nouveaun epämääräisistä mielikuvasta, mikä torpedoi tehokkaasti ravintolan viinilistaa selaavan satunnaisen kuluttajan kokeiluhalut. Maakunta on sanalla sanoen liemessä, vaikka sen parhaimmat viinit ovat kertakaikkisen hienoja.

Nouveau muodostaa merkittävän osan maakunnan tuotannosta (Merlinin mukaan 2/3, mutta jossain olen nähnyt maltillisemman lukeman; suuri sen osuus on joka tapauksessa), mikä tekee vakavasti otettavien punaviinien myymisestä haasteellista.  Nouveau on brandina vahvempi kuin koko maakunnan brandi, puhumattakaan cru-tason laatuviineistä. Viis vuosisatojen perinteistä. Joka marraskuinen nouveau-kamppanja on koulukirjaesimerkki hallitsemattomasta rakennemuutoksesta, jossa yksi sukupolvi likipitäen huuhtoo viemäriin edeltävän kymmenen panoksen pikavoittojen nimissä. Huonostihan nämä tarinat tuppaavat päättymään, toivottavasti Beaujolaisin nuoret tuottajat, kuten Beaujolais Boys, saavat äänensä pian kuuluviin.

Alla muutama tasting-raapustus (en oikein tiedä mihin suuntaan tastingnoottejani kuljettaisin. En pidä aromien kirjaamista enää relevanttina, mutten ole keksinyt lähestymiskulmaa, joka onnistuisi korvaamaan eri väristen hedelmien luetteloinnin.  Work in progress.)

Moulin-a-Vent 2009 (19,70€ maahantuojan listoilla)
Tarkkapiirteinen, puhdas ja piukka. Kypsää marjaisuutta, pippurista mausteisuutta, hienojakoisia tanniineja ja vedet kielelle herauttava happorakenne. Hieno ruokaviini. Alle kahden kympin hintaan löytö.

Moulin-a-Vent la Rochelle 2009 (28,30€ maahantuojan listoilla)
Perus Venttiä yrttisempi, primäärihedelmän rinnalla maan tuoksuja ja tammisia nuotteja. Paletilla eteerisen kevyt, intensiivinen ja eloisa, suuri viini, jonka jälkimaku soi suussa pitkään. Jo nyt älyttömän herkullinen, mutta kellaripotentiaalia yli viideksitoista vuodeksi. Paras Beaujolais mitä olen maistanut?

Moulin-a-Vent la Rochelle 2006
Mehukas viini, jossa kypsää karhunvatukkaa, pippurisuutta ja leveä kermaisuuteen taittava suutuntuma. Puuta on makuuni liikaa, vaikka se on kieltämättä integroitunut kokonaisuuteen. Edelleen napakka paketti. Pidä jemmassa vielä pari vuotta, jos haluat pelata optimointipeliä. Vedä huiviin heti, jos et viitsi.

Moulin-a-Vent la Rochelle 2003 magnum
Konsentroitunut tuoksu, jonka ‘Gamaymaisuus’ hukkuu ylikypsien rypäleiden ja ylitammituksen kombon tuottaman suklaakonvehtisuuden alle. Poikkeuksellisen kuuman vuoden tuote, jossa on hukassa balanssi. Ikääntynyt tyylillä, mutta lähtökohtaisesti vaillinainen. Esimerkki ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista haasteista? Merlin hommasi Rochellen tarhan vasta kasvukauden lopussa ja valmisti viinin ensimmäistä kertaa kasvattamatta itse rypäleitä.

Bacchuksen pidoissa

In Ravintolat on marraskuu 24, 2011 at 4:40 pm

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Brittiläinen pubivisa viinillä? Mikä jottei, jos visailuun yhdistetään neljä ruokalajia ja kahdeksan eri viiniä. Mange Sudin Bacchuksen pidot -nimellä kulkevissa juhlissa juontajat vilisevät silmissä; jokaisella kerralla puikoissa on eri naama.

Ensimmäiset pidot isännöineellä muotikonkari Jaakko Selinillä piisasi tarinoita. Linnanjuhlien vakkarikommentaattorina hän kertoi muun muassa tarinoita juhlien kulisseista, jatkojen riehakkuudesta ja legendaarisen boolin katalasta mausta. Jaakko vetäisee toisen illan myöhemmin joulukuussa, piakkoin itsenäisyyspäivän jälkeen, joten jos linnanjuhlien tirkistely on jokavuotinen pakkomielteesi, käy koppaamassa asiantuntijan mehukkaimmat tarinat, jotka irronnevat kahdeksannen viinilasin tietämillä.

Itse tartun puikkoihin 19.12. joten jos haluat ottaa varaslähdön jouluun, tule syömään, juomaan ja visailemaan tuolloin. Mutta mikä on palkinto? Leikkimielisen visailun voittaja nappaa pullon amaronea.

15 glögiä riviin mars

In -HANKI, Viini on marraskuu 19, 2011 at 10:52 pm


Kävin maistelemassa glögejä Ilta-Sanomissa, mistä löytyy juttua viikonlopun lehdestä. Kuppeihin kaadettiin 15 Alkon valikoiman joulujuomaa, joiden joukosta löytyi muutama maustehirvitys, kourallinen ylimakeita mehumaisia glögejä, yksittäinen mantelimonsteri ja eräs keinotekoisella kahvin aromilla raiskattu glögi, jonka rankkasin listan huonoimmaksi.

En mene tuloksiin mikroskooppisella tarkkuudella, koska kattava lista löytyy lehdestä, mutta kuuden hengen raatimme, joka sisälsi vuoden hovimestarin, vuoden drinkinvääntäjän, kaksi tv-kokkia, kiroilevan joulupukin ja minut, nosti kärkeen Blossan valmistaman perusglögin, joka osoittautui konstailemattomaksi, tasapainoiseksi ja maukkaaksi. Eräänlaiseksi glögin platonilaisen ideaopin arkkityypiksi.

Blossa Vinglöggin (6,98€) maussa happojen ja sokerin tasapaino miellytti ammattinaukkaajan suuta ja loppumaun hento bitterisyys kruunasi kokonaisuuden, toi pläjäykseen pituutta ja glögikategoriassa kipeästi kaivattua kompleksisuutta. Puisevaa neilikkaa ja äitelää makeutta oli toki liikaa, kuten muissakin glögeissä, mutta koska joulujuoman ei ole tarkoitus olla ympärivuotiseen käyttöön soveltuva (sus’siunakkoon), runsaus käy kausiluonteisesta poikkeuksesta sääntöön. Glögi tekee kaamoksesta nautinnollisempaa, lasin kerrallaan, koska useampaa ei pysty nauttimaan sanan merkitykselle uskollisella tavalla. Samalla se varttaa siemailijan onnistuneesti osaksi vuodenaikojen vääjäämätöntä rytmiä, mikä on laadultaan sielukasta toimintaa.

Raati ei tuntenut tuotteiden hintoja, koska glögit nautittiin sokkona. Seitsemän euroa maksava voittaja oli likipitäen puolet edullisempi kuin viimeiseksi rankattu hirvitys, joka oli kreikkalaisen näytelmäkirjallisuuden sääntöjen mukaisesti samaisen valmistajan tuote.

Toiseksi sijoittui V.S.O.P. Juhla Glögi, joka on verrokkiryhmästä poikkeavassa makuprofiilissaan jonkinlainen “onnistunut epäglögi”, mikä lienee parempi kohtalo kuin olla “epäonnistunut glögi”. Nimen kirjoitussasussa ei liiemmin piitata  suomenkielen yhdyssanasäännöistä, mutta siitä viis: tämä makeiden maustesotkujen vuorineuvos osoittautui maukkaaksi ja esitti herraskaisesta konjakkimaisuudestaan huolimatta kattauksen tyylikkäimmät elkeet.

Mittelön pahnanpohjimmaiseksi rankattiin Blossan vuosiglögi 11, jonka tuhkakupin käryn ja kahviesanssin kuorruttamaa aistirikkomusta kuvailin ensimmäisessä kappaleessa rajuun metaforaan tukeutuen. Pahoittelut siitä hyvä Blossa, mutta en ymmärrä mitä ajattelitte päästäessänne tämän tuotteen maailmalle.

Kyseiset kolme glögiä olivat omissa papereissani lopullisten tulosten mukaisessa järjestyksessä, joten jos Viinipirun kauden vinkit painavat puntarissasi, hamuile hyllyiltä punaista Blossaa (ja ole tarkka, ettei koriin päädy tummanpuhuvaa vuosikerta-Blossaa, sillä se on kanttarelliksi naamioitunut seitikki) tai V.S.O.P. Juhla Glögiä, jos edes harkitset sikariksi panemista glögin juomisen oheistoimintona. Nautinnollisia hetkiä kaamokseen.

1. Blossa Vinglögg 6,98€

2. V.S.O.P. Juhla Glögi 9,98€

15. Blossa 11 11,98€

Piru näyttää Pukin lähettyvillä käenpojalta

Vielä vinkki loppuun: jos glögin alkoholipitoisuus on etiketin mukaan 15%:n tuolla puolen, lisää sekotukseen neljännes mitä tahansa aukiolevaa punaviiniä, koska Alkon valikoimien glögien konsentraatio on liki poikkeuksetta liiallinen. Jos haluat säilyttää ajokuntosi, lisää viinin sijasta vettä.

Viinibakkanaalit tiistaina

In Ravintolat, Ruoka, viini tv on lokakuu 30, 2011 at 5:07 pm

Kaipaatko pientä tekosyytä elämän sietämättömästä keveydestä nautiskeluun? Saanen auttaa asiassa: tule tiistaina Viinibakkanaaleihin ottamaan ilo irti hyvästä viinistä, ruoasta ja seurasta. Bakkanaaleista rokotetaan 68€ (sisältää kahdeksan lasia viiniä + neljä ruokaljia), mikä on edukasta jopa Laihian mittapuulla. Nähdään Mangessa!

*****

VENETON BAKKANAALIT ENCORE TI 1.11. KLO 20

Syys- ja lokakuun bakkanaalit olivat suurmenestys ja kaikki eivät mahtuneet mukaan. Nyt encore tiistaina 1.11. klo 20. Varaa paikkasi nopeasti!

Muinaiset roomalaiset ymmärsivät, että viinin juominen on mukavaa puuhaa. Mange sud ylläpitää saapasmaan traditiota järjestämällä ti 1.11. klo 20 Viinibakkanaalit yhdessä ViiniTV:n kanssa, joissa nautiskellaan elämästä maistelemalla viinejä ja herkullisia ruokia.

Bakkanaalien perinteiden mukaisesti areenalle ohjataan kaksi maailmankuulua gladiaattoria, Veneton mahtitalot, joiden paremmuusjärjestyksen ratkaisemme lopullisesti illan aikana. Kumpi suku vie voiton kotiinsa: Tommasi vai Zenato?

Illan ruokatarjonnasta vastaa Mange Sudin keittiömestari Mikko Pölkki, viineistä ja ohjelmasta ViiniTV:n Arto Koskelo ja Ilkka Sirén.

ViiniTV:n perustajat, Arto Koskelo ja Ilkka Sirén sanovat haluavansa ravistella viinin avulla kulttuuria: “nautintokielteisestä suorittamisesta elämäniloiseen olemiseen!”. Pois siis pelko kurttuotsaisesta viinin maistelusta ja haukotuttavasta viiniluennosta.

Lystin hinta on vain 68 €, mikä sisältää neljä viiniä kummaltakin talolta, alkuruoan, väliruoan, pääruoan sekä juustot! Tätä tapahtumaa et halua jättää väliin!

Sitovat ilmoittautumiset http://mangesud.fi/fi/yhteystiedot/ tai puh. 0207 11 8350

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.