Täytyihän se Jormakin maistaa. On se mukiloiva juoma, hurja tekoväline ja puhutteleva makukokemus. Oletko sinä maistanut Jormaa? Minkä ruoan kanssa yhdistäisit Jorman?
Avainsanaan ‘viinipiru’ liitetyt artikkelit
Château d’Yquem laseittain Helsingissä
In Makeat viinit, Ravintolat on tammikuu 18, 2012 at 5:14 pm
Joskus maanantait ovat mainettaan parempia. Seuraava maanantai ainakin vaikuttaisi moiselta. Vuoden viiniravintola väännöissäkin vaikuttaneeessa Mange Sudissa nimittäin alkavat viinimaanantait, joista ensimmäisenä 1997 Château d’Yquem kustantaa 20€/4cl.
Itse olen tuolloin Ranskanmaalla, joten väliin jää. Kyllä se vähän kirpaisee. Lienee ensimmäinen kerta, jona ajatus Välimeren talviauringon vienosta lämmöstä naamalla ei nappaa murskavoittoa Suomen tarjonnasta, vaikka pidemmän korren vetääkin. Joka tapauksessa, sormustimellinen d’Yquemiä auttanee jaksamaan talvea helmikuuhun asti, jolloin on syytä maistella jotain yhtä herkullista.
Pirullinen artikkeli Jarkko Peräsestä
In -HANKI, Italia on lokakuu 24, 2011 at 8:37 am
Kirjoitin tuoreeseen ProResto-lehteen jutun Peräsen Jarkosta, joka työstää, yhä enenevissä määrin hehkutettuja, Candialle-viinejään Toscanan sydänmailla Chianti classicossa. Voit lukaista jutun kätevästi klikkaamalla yllä olevaa kuvaketta. Artikkelista käy muun muassa ilmi, mitä Jarkon kylkiluille tapahtui erään sadonkorjuun yhteydessä (ajatuskin tekee kipeää -varoitus).
Saksassa happojen perässä
In -HANKI, Saksa on lokakuu 10, 2011 at 10:20 am
Takana muutama päivä Rieslingin kotiseuduilla Saksassa, lähinnä Rheinhessenissä, mutta myös Pfalzissa ja Nahessa. Vuosikerta 2010 oli Saksassa kummallinen: kylmän kesän vuoksi rypäleiden hapokkuus jäi hurjalle tasolle, sadot kymmenen, kaksikymmentä prosenttia edellistä vuotta pienemmiksi. Useimmat tilat joutuivat vähentämään happoja kaliumilla, jotta viinit olisivat juomakelpoisia.
Parhaat tilat ovat onnistuneet tuottamaan tasokkaita viinejä myös vuonna 2010. Vuosikerran erityispiirteet näkyvät usein maun korostettuna puhtautena, linjakkuutena ja, kuten arvata saattaa, rapsakkaana hapokkuutena. Vuosikerran 2010 Spätlese-tason viinit kykenevät kantamaan runsaammankin sokerin vaivatta, ilman että makeus tuntuu jälkijättöisenä tahmeutena.
2010:n kaltaiset poikkeuksellisen hapokkaat vuodet ovat Rheinhessenissä lähtökohtaisesti parempia kuin ylettömän kuumat vuodet, jolloin lasiin päätyy herkästi (etenkin makeiden puolella) latteaa viiniä, jossa ei ole löydettävissä alueen tyypillisyyttä. Vuosikerta 2011 tulee olemaan tyyliltään hyvin erilainen kuin edeltäjänsä, sillä sato korjattiin useampi viikko keskimääräistä aikaisemmin. Sen tyylistä en osaa sanoa vielä mitään, sillä olen viinintekijöiden juttujen varassa ja jos olen jotain oppinut, niin sen, ettei viinintekijöiden juttuja kannata ottaa liian tosissaan. Joka tapauksessa, ääripäästä toiseen, siltä vaikuttaa. Kirjoitan maistamistani viineistä pari postia ja pitkästä aikaa muutaman järkevän tasting noten.
Weingut Louis Guntrum
Louis Guntrumin historia ulottuu vuoteen 1648. Matkaan mahtuu ylämäkiä ja alamäkiä. Ranskan vallankumouksen jälkilöylyissä länsinaapurin sotajoukot valtasivat kylän, jolloin Guntrumit pakenivat Rhein-joen toiselle puolelle, mistä palasivat vasta vuosikymmenten jälkeen. Asiakirjojen mukaan Niersteinin alueen valkoviineistä maksettiin 1800-luvun lopussa hintaa, joka oli samalla tasolla Bordeauxin first growthien kanssa. Sittemmin alue menetti maineensa, mutta yrittää nyt uutta nousua köynnöksien avittamana, jotka kasvavat Roter hangilla, punaisella hiekkakivimaalla, palstoilla, jotka ovat kiistatta Rheinhessenin parhaimmistoa.
Guntrumilla on 11 hehtaaria omia tarhoja, joista tila tuottaa noin 90.000 pulloa vuodessa. Tämän lisäksi tila tuottaa liki 800.000 tuhatta pulloa muilta ostetuista rypäleistä. Bag in boxit kuulemma myyvät hyvin Ruotsissa. Jos haluat varmistua, että olet tekemisissä tilaviinien kanssa, katso, että etiketissä lukee sukunimen lisäksi etunimi Louis.
Vuosikerta 2010 oli omituinen myös Guntrumille. Tilaa johtava nelikymppinen Louis Konstantin Guntrum huomasi sadonkorjuun käynnistyessä, ettei ollut eläessään nähnyt tällaisia rypäleitä. Hän pyysi apua entiseltä kellarimestarilta, 86-vuotiaalta ikämieheltä, joka keskeytti leppoisat eläkepäivänsä, muisteli menneiden vuosikymmenten omituisia vuosikertoja, kaivoi onnistumiset (ja epäonnistumiset) sisältävät kellastuneet paperit esille arkistosta ja auttoi Konstantinia viinien valmistuksessa.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Riesling Spätlese Trocken Nierstein Oelberg 2010
Klassinen Riesling-nokka: sitrushedelmiä, kypsää päärynää, hentoa kanelia, valkoisia kukkia. Suussa tiivis, nuori ja täysin kiinni. Seitsemän gramman jäännössokeria ei huomaa lainkaan, kiitos yhdeksän gramman happojen! Tyylikäs paketti jo nyt, odota vähintään kolme vuotta ennen kuin korkkaat.
Riesling Spätlese Trocken Nierstein Oelberg 2007
Edelleen varsin nuorekas tuoksu, jossa kypsän hedelmän, kukkaisuuden ja hennon mausteisuuden lisäksi Rieslingille tyypillistä hunajaisuutta, joka leikkaa piukalta sitrukselta siivet. Kuulemma täydellinen vuosikerta, joka ei kuitenkaan onnistu täydellisesti vakuuttamaan. Hapot tuntuvat irrallisilta, enkä ole varma korjaako aika asiaa.
Niersteiner Rehbach Riesling Spätlese 1998
Oletko koskaan miettinyt miltä rapujuhlat maistuisivat viinilasissa? Rehbachin palstalta ponnistava maltillisen makea (40g/l) Spätlese tuoksuu suolavedessä keitetyiltä täpläravuilta, joiden päälle on heitetty tilliä. Iän tuoma dekadenssi maistuu viljaisuutena ja primäärihedelmän herkullisena rappiona. Jos mielleyhtymästä toipuu, lasissa on komea viini.
Niersteiner Oelberg Silvaner Trockenbeerenauslese 1976
Kehittynyt tuoksu yllättää. Rosmariinin ja kuivatun salvian kaltaiset yrtit yhdistyvät ruusunmarjamarmeladista muistuttavan marjaisuuden ja mehiläisvahaisen hunajaisuuden kanssa. Suussa maistuu Crème brûléesta tuttu paahdettu sokeri, joka integroituu yllättävän eloisan hedelmän ja pehmeän hapokkuuden kanssa saumattomaksi kokonaisuudeksi. Yksi vuosisadan parhaista vuosikerroista.
Disclaimer: German Wine Institute (DWI) organisoi ja kustansi visiitin
ps. seuraavaa postia pukkaa jo keskiviikkona kello 12, sitä seuraavaa perjantaina kello 12. Sen jälkeen blogissa käsitellään viikonlopun EWBC:tä ja Franciacortan viinejä.
Alkoholin vähittäismyyntimonopoli purettava
In Viini on lokakuu 7, 2011 at 12:00 pm
Me allekirjoittaneet viinibloggaajat vastustamme alkoholin vähittäismyynnin monopolijärjestelmää ja esitämme sen purettavaksi. Jaamme ajatuksen monopolin kilpailua vääristävästä luonteesta ja kulttuuria kuihduttavasta vaikutuksesta.
Katsomme, että monopoli on kuluttajalle kallis ja suljettuna järjestelmänä altis väärinkäytöksille. Monopolijärjestelmä edustaa poikkeamaa hyväksi havaitusta suomalaisesta käytännöstä, joka perustuu lainkäytön oikeudenmukaisuuteen, läpinäkyvyyteen ja kohtuullisuuteen.
Paheksumme politiikkaa, jossa yhteiskunnassa esiintyvien alkoholiongelmien ratkaisuna ylläpidetään monopolin keinoin kaikkiin kuluttajiin kohdistuvia rajoitteita, jotka hankaloittavat tavallisen kuluttajan elämää kykenemättä ratkaisemaan itse ongelmaa.
Haluamme viinikirjoittajina romuttaa kohdallamme myytin monopolijärjestelmän nauttimasta suosiosta viinin harrastajien parissa.
Kirjoitus on julkaistu samanaikaisesti seuraavilla sivuistoilla.
Viinipiru
Arto Koskelo
Rypäleistä viis
Mikko Ruuhonen
Viini-Virén
Johan Lindberg
Repository of useless information
Otto Nieminen
ViiniTV
Ilkka Sirén
Viinijano
Janne Salo
Aleksimehtonen
Aleksi Mehtonen
Kampanjan yhteyteen on perustettu myös Facebook-sivusto, Monopoliton perjantai, jossa kuka tahansa voi ottaa osaa tapahtumaan pidättäytymällä monopolista ostettujen tuotteiden nauttimisesta kuluvan päivän aikana.
*****
Päätän sanoa asiani kiertelemättä, suoraan, puhua suuni puhtaaksi piittaamatta näkymättömistä rajoista tai sopivaisuuden säännöistä. Kielellistä muotoaan hakeva turhautuminun on itänyt sisälläni vuosia, versonnut ja käynyt ajan myötä verevämmäksi. Kritiikin kärki kohdistuu Alkoon, monopoliimme. Tunnustan asetelmaan sisäänrakennetun kohtuuttomuuden: Alkoa ei voida pitää vastuullisena omasta olemassaolostaan sen enempää kuin laboratoriossa tuotettua koeputkilasta, mutta älkää silti erehtykö: J’accusen kohteena on järjestelmä, enkä osaa tai halua pyytää sitä anteeksi.
Järjestelmä, joka kauppaa pari kertaa vuodessa luksusviinejä varakkaille keräilijöille alle markkinahinnan, mutta myy tavallisen väen käyttöviinit siekailemattoman kalliilla, joka subventoi rajaseutujen myymäläverkostojen kustannukset tiheään asuttujen seutujen asiakkaiden varoin, jossa kourallinen tekee päätökset miljoonien puolesta, joka päättää savuverhon suojissa mitä tuotteita myy, maistelee kilpailutetut pullot etiketit näkyvillä ja jonka ylimmällä tasolla on paljastunut korruptioepäilyjä, ei voi olla rajattoman luottamuksemme arvoinen. Jos uskomme toisin, ansaitsemme kaiken minkä saamme.
En usko olevani täysin väärässä todetessani, että maata vaivaa kollektiivinen Tukholma-syndrooma. Panttivankitapauksesta nimensä ottaneen oireyhtymän tunnuspiirteisiin kuuluu vapautensa menettäiden myönteiset tuntemukset vapauden vienyttä tahoa kohtaan. Uhri samastuu väärintekijään, korvaa ahdistuksen alistumisella ja tarjoaa solidaarisuutensa rajoittajansa retosteltavaksi.
Niin kauan kuin inhimilliselle epäilykselle on sijaa, monopolin asemassa olevan toimijan tulisi tukeutua toiminnassaan läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Mikäli näin ei tapahdu, on kyse rakenteellisestä ongelmasta, joka ylittää yksilötason moraaliset ulottuvuudet. Alkoholimonopoli on musta monoliitti, läpinäkymätön, vapaiden markkinoiden ulkopuolelle ja yläpuolelle asetettu, löyhästi valvottu ja sisäänpäin kääntynyt.
Alkoholisuomettumisen suosta ei nousta ilman Alkon roolin uudelleenmäärittelyä. Monopoli tulee purkaa. En luettele tässä järkisyitä kuin lukkari: joku kollegoistani esittelee seikat minua ansiokkaammin, olen siitä varma. Nostan kuitenkin esille näkökulman:
Suhteemme alkoholiin on ollut jengalla jo hyvän tovin. Se on kiertynyt itsensä ympärille; ylhäältä alas annettu profetia on toteuttanut itsensä. Myyttiä suomalaisten erityistarpeesta kaitsentaan lypsetään edelleen, vaikka maito on käynyt happamaksi kaikille niille, jotka ovat viettäneet aikaa Suomen ulkopuolella
Olemme uskoakseni kypsiä luopumaan katinkultaisesta vastuun pakoilusta ja ottamaan seuraavan askeleen. Alkoholin on aika lakata olemasta kielletty hedelmä, sankarihumalan polttoaine, pyhä lehmä, transgressiivinen substanssi ja vastarinnan symboli.
Tämä ei onnistu ilman monopolista luopumista, sillä niin kauan kuin isoveli kontrolloi alkoholin myyntiä, vallankäytön objektit pyrkivät riisuuntumaan valvovasta katseesta tukeutumalla samaan substanssiin, jolla valvova katse oikeutetaan. Kyseessä on noidankehä, jossa aikuinen tahtova ihminen ulkoistaa vastuun itsestään taholle, joka ei voi sitä kasvottomana katselijana kantaa. Uskon asiaan vahvasti.
Monopolijärjestelmän purkaminen tarjoaisi meille mahdollisuuden sivunkääntöön ja nahanluomiseen. Uudistumiseen. Sellaista tilaisuutta ei tule jättää käyttämättä. Monopolista on luovuttava meidän itsemme vuoksi.
Alla ehdotus alkoholikaupan uudistuksesta, jotta avaus ei jäisi kritiikin tasolle.
1. Alkoholin vähittäismyynnin monopoli puretaan.
2. Keskiolutta vahvemman alkoholin myynti muutetaan luvanvaraiseksi ja säännellyksi toimialaksi.
3. Vähittäismyynti tapahtuu erikoisliikkeissä.
4. Vähittäismyyntiluvan saaminen vaatii todistettavaa osaamista sekä sitoutumista vastuullisen alkoholikaupan periaatteisiin.
5. Tarjouskauppa ja polkumyynti kielletään lailla.
6. Erikoisliikkeiden neliömäärää rajoitetaan, jotta monopolin purkua seuraava rakennemuutos olisi hallittu ja jotta viinistä ei tulisi suurten markettiketjujen sisäänheittotuote.
7. Erikoisliikkeet maksavat alkoholiverot valtiolle aivan kuten monopoli tällä hetkellä. Valtion verotulot eivät laske.
8. Alko jatkaa viinikulttuurin kehittämistä osana kokonaisratkaisua.
Viinibakkanaalit Veneton teemalla 26.9. ja 19.10
In Ravintolat on syyskuu 5, 2011 at 11:12 amEi muuta kuin tervetuloa nautiskelemaan sapuskasta ja viinistä ViiniTV:n vetämiin Viinibakkanaaleihin Mangeen. Kuppeihin lorotetaan Zenaton ja Tommasin viinejä kahdeksan lasillisen verran, joten auto kannattaa jättää tälläkin kertaa kotiin. Aikaisemmat tapahtumat on myyty loppuun, joten jos intoa synkän syksyn keventämiseen löytyy, kilauta ravintolaan. Siellä nähdään!
Muinaiset roomalaiset ymmärsivät, että viinin juominen on mukavaa puuhaa. ViiniTV ylläpitää saapasmaan traditiota järjestämällä 26.9. ja 19.10 ravintola Mange Sudissa Viinibakkanaalit, joissa nautiskellaan elämästä maistelemalla viinejä ja herkullisia ruokia.
Bakkanaalien perinteiden mukaisesti areenalle ohjataan kaksi gladiaattoria, Veneton mahtitalot, joiden paremmuusjärjestyksen ratkaisemme lopullisesti illan aikana. Kumpi suku vie voiton kotiinsa: Tommasi vai Zenato? Amaronea lasiin!
Illan ruokatarjonnasta vastaa Mange Sudin keittiömestari Mikko Pölkki, viineistä ja ohjelmasta ViiniTV:n Arto Koskelo ja Ilkka Sirén.
ViiniTV:n perustajat, Arto Koskelo ja Ilkka Sirén sanovat haluavansa ravistella viinin avulla kulttuuria: “nautintokielteisestä suorittamisesta elämäniloiseen olemiseen!”. Pois siis pelko kurttuotsaisesta viinin maistelusta ja haukotuttavasta viiniluennosta.
Lystin hinta on vain 68 €, mikä sisältää 4 viiniä kummaltakin talolta, alkuruoan, väliruoan, pääruoan sekä juustot! Tätä tapahtumaa et halua jättää väliin!
Sitovat ilmoittautumiset osoitteeseen http://mangesud.fi/fi/yhteystiedot tai puh. 0207 11 8350
Ravintolapäivä tulee taas! / kuumailmapalloeditio
In Ravintolat, Ruoka, viini tv on elokuu 5, 2011 at 6:39 pmRavintolapäivä, tapahtuma, jona kuka tahansa voi ryhtyä ravintoloitsijaksi, on jälleen kulman takana. Ruohonjuuritason piraattipläjäyksenä startannut eventti järjestettiin ensimmäisen kerran toukokuussa, jolloin Viinipiru kaatoi Kungfu Girlia ja Discobitchia Ravintola ViiniTV:n illallistajille (kuvia MTV3:ssa ja Facebookissa). Tapahtuma saa jatkoa elokuun 21. päivä entistä suurempana ja komeampana; viimeisimmän tiedon mukaan listalta löytyy jo yli 120 ravintolaa, jotka levittäytyvät kauniisti myös Helsingin ulkopuolelle. Samalla konseptia viedään ulkomaille.
Viinin vinkkelistä mielenkiintoisin viritys löytynee tällä kertaa Tampereelta, jossa viinisiepolle on tyrkyllä tilaisuus lentää kuumailmapallolla kuin Jules Vernen Phileas Fogg konsanaan, samppanjaa siemaillen ja pikkupurtavaa pupeltaen auringon hakiessa horisonttia herraskaisin ottein.
Tempauksen järjestää Winenergy niminen tuore lafka, jonka takana huseeraa pari tuttua viinihullua. Lentely kustantaa 200 euroa ja sisältää kuohuvat. Muistan maksaneeni kuumailmapalloilusta saman summan liki kymmenen vuotta sitten. Tuo lento sisälsi muovikupillisen kuplivaa, joka ei ollut samppanjaa nähnytkään. Tällä kertaa ongelma on enemmäkin runsaudenpula, kuten alla oleva lista tarjolla olevista juomista osoittaa. Suosittelen osallistujia kokeilemaan, kuinka kännissä kuumailmapallolla voi laskeutua ilman että vakuutusyhtiön tarkastajien kiroilu kuuluu tapahtumapaikalle asti.
Pommery Earth
Pommery Summertime
Gosset Grande Reserve
Gosset Grand Rose
Gosset Grand Millesime 2000
Ayala Brut Majeur
Ayala Zéro Dosage
Ayala Cuvée Perle d’Ayala
Vaikka maltillisen kokoiseen kapistukseen ei tiettävästi mahdu kerralla rykmentillistä viinisieppoja, tuoreen tiedon mukaan halukkaita mahtuu vielä kyytiin. Tsekatkaa yksityiskohdat ja yhteystiedot suoraan sylttytehtaalta. Jos päädyt siemailemaan, postaa kommenttikenttään linkki kuviin!
Viinipiru koeajaa: samppanja jäillä
In -VÄLTÄ, Ranska, Samppanja on heinäkuu 23, 2011 at 8:00 pmKatkaistaan helteilta siivet rysäyttämällä lomakauden aikana pölyttyneen sorvin ääreen hetkeksi. Kynä on terassisesongin jäljiltä tylsässä kunnossa, ei niinkään käytöstä, vaan enemmänkin sen puuttesta johtuen, mutta kulmahampaat ovat terävinä grillikauden jatkuessa vielä muutaman entrecôten verran. Blogielämä on mielekästä käynnistää jääkylmällä samppanjalla, etenkin kun hyisevä kielikuva ei petä: Moët & Chandon on nimittäin julkaissut maailman ensimmäisenä samppanjan, joka kiskaistaan suuripesäisestä punkkulasista jääpalojen kanssa.
Moët & Chandon Ice Imperial
Pinot Noir 40–50%, Pinot Meunier 30–40% ja Chardonnay 10–20%.
Tuoksussa on ananasta, litsiä ja muita trooppisten leveysasteiden hedelmiä. Näin Karibian tunnelmissa samppanja ei ole ollu Pirun paletilla koskaan. Paahteisuutta ei ole, mutta jokin hiivaleipämäinen komponentti hedelmäkoktailin joukosta erottuu hentona, mutta hähmäisenä.
Laitetaan suuripesäiseen lasiin ohjeistuksen mukaisesti jäitä. Juoksutetaan pullonkaula lasin reunaa kohden, ja kaadetaan.
Hiilihappokuplat kuolevat nopeasti jäiden myötä pois. Lasiin jää melko vähäkuplainen janonsammuttaja, jonka hapokkuutta pehmittää tikkunekkumaisena makeutena paletilla tuntuva dosage, joka on noin 45 grammaa. Makean puolelle lipsutaan, vaikkei kesäkuumalla ole edes liukasta.
Maku on alkuun raikas ja lopuksi tahmea, aivan kuten Saint Tropeziin parkkeeratun jahdin kannella tarjotun drinkin kuuluukin olla. Onko kyseessä hyvä viini? Ei valitettavasti ole.
Säröllä ei ole väliä. Moët & Chandonin haarukoimassa kohderyhmässä haluttaneen nautiskella samppanjan prestiisistä ilman samppanjalle ominaista hermotupissa tuntuvaa hapokkuutta. Tätä alleviivatakseen tuottaja ohjeistaa, että lasiin sopii pudotella viinin ja jäiden lisäksi kurkunpaloja ja sitrushedelmiä. Todennäköisesti melkein mikä tahansa mieleen juolahtava kelpaa; kenttä on avoin loppukäyttäjän luovuudelle, jos kellarimestarin valmistama kokonaisuus ei syystä tai toisesta miellytä. Ja eihän se miellytä.
Moët & Chandon Ice Imperial lanseerattiin muun muassa plastiikkakirurgiasta ja hillitystä charmista tunnetussa St. Tropezissa, jossa viini sai Moëtin mukaan hyvän vastaanoton.
Viini on osoitus Moët & Chandonin markkinointikoneen kyvystä tahkota; Sinisen meren strategiaa hyödynnetään onnistuneesti. Nykyisten asiakkaiden kulutuksen lisääminen ei ole ainoa tyrkyllä oleva kasvustrategia, jos myyntiin halutaan pontta. Sitä voi lähteä merta edemmäs kalaan, apajille, joilla markkinoiden saturaatiopistettä ei ole vielä määritetty, niiden pariin, jotka eivät juo viiniä.
Moët & Chandon Ice Imperial on tarjolla valikoiduissa ravintoloissa kesäkauden ajan
Niin… Miltä viini maistui ilman jäitä? Keitetyiltä trooppisilta hedelmiltä, jotka yhdistyvät paletilla taltutettuun hapokkuuteen ja hentoon jälkibitterisyyteen. Sokeriliemimäinen makukokemus on valitettavan tunkkainen. Maku on kohtuullisen pitkä, mutta kokonaisuus jättää kaipaamaan päräyttävämpää kokemusta, mihin Moëtin kaltaisen legendaarisen talon pitäisi pystyä ilman ponnisteluja.
ps. Pullo oli journalistinäyte. Näin joudutaan Moëtin mustalla listalle.
Kesälöytö: Llai Llai Pinot Noir (9,95€)
In -HANKI, Chile, Punaviini on kesäkuu 20, 2011 at 1:11 pmRaikas punaviini Chilestä? Nyt ovat maailmankirjat sekaisin. Tunnustan olevani Chilen viinien suhteen edelleen skeptikko. Kun maahantuoja lähetti pullon Llai Llai Pinot noiria, varoituskellot kilisivät päässäni. Pinot noir, huokea hinta, taustalla suuryritys ja framilla ekologisuus? Hyvän omaatunnon viini niille pannahisille, jotka itsepintaisesti suosivat eettisyyttä nautinnon kustannuksella? Väärässä olin.
Llai Llai ei sorru Chilen tuotannon ylilyönteihin, joita tulee vastaan myös Bio Biosta. Kyseessä on siro ja temppuilematon viini, joka sammuttaa janon. Viini on tyyliltään lähempänä raikasta Beaujolais Villagesia kuin ikoni-Cabernetin reseptillä kokoon keitettyä lattari-Pinotia. Lastuvapaa lankku integroituu kokonaisuuteen onnistuneesti.
Viilennä pullo ennen korkkaamista, yhdistä kanaan tai kalaan. Kympin hintaan kyseessä on löytö.
Maistuisiko chianti Chiantissa?
In Italia, Punaviini on kesäkuu 10, 2011 at 11:43 amJos vastaus on kyllä, pistä korvan taakse sympaattisen kokoiset, mutta mittaansa painavammat messut syyskuussa (to 15.9. – su 18.9.) Panzanossa Chianti classicon ytimessä. Panzanon tuottajayhdistys on hypännyt onnistuneesti netin ihmeelliseen maailmaan, siitä todisteena alta löytyvä englanniksi tekstitetty video. Samaan syssyyn voit käydä sanomassa Peräsen Jarkolle moi: Candialle ottaa osaa tapahtumaan.
