Skip to content

Penfolds + Grotesk

Australialaiset tykkäävät grillaamisesta ja Penfolds valmistaa puuhaan sopivaa australialaista punaviiniä. Grotesk grillaa lihaa. Siinäpä se, Groteskin ja Penfoldsin kulinaarinen kimppa yksinkertaisimmillaan.

Grotesk on kuuluisa kahdesta asiasta: viinien kiinteästä katehinnoittelusta (mikä tekee viinistä oikeastaan sitä himoittavampaa, mitä kalliimpi sen sisäänostohinta on) sekä kaupungin lihaisimmasta ruokatuotteesta. Yhdistä tähän Coravin, kapistus, jolla arvoviinejäkin voi myydä laseittain, niin käsissäsi on mahdollisuus juoda Penfoldsin ikonista Grangea (6cl / 43,90€) laseittain ja edullisemmin kuin muualla.

Mitä muuta yhteistyö tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että Bin 28 Kalimna Shirazia saa 8,50€ lasi, mikä on huokea hinta viinistä, joka kustantaa 22,90€ Alkossa.

Ja kyllä, legendaarisessa Penfolds Grange 2009:ssä (pullo / 548,80€) on paljon kaikkea, amerikkalaista tammea unohtamatta. Se kieppuu suussa pitkään tunnistettavan australialaisena mustaviinimarjoineen sekä hentoine eukalyptuksineen. Vuosikerta 2011 räjäyttää potin sekä alkukantaisen herkullisuuden että silkkisen tekstuurinsa puolesta. Valitse tuoreempi, sillä Groteskilla on molempia vuosikertoja. Grange on mittapuu australialailaiselle Shirazille, epäilemättä.


  

Grand Champagne -tapahtuma 21. – 23.4.


Grand Champagne saapuu jälleen piristämään kevättä huhtikuun loppupuolella. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma osoittautui menestykseksi. Yleisö löysi paikalle kiitettävästi maistelemaan kymmeniä erikoisuuksia paikalle lentäneiden samppanjatuottajien seurassa.

Tämän vuoden tähtivieraita ovat muun muassa kaikille tulevillekin vuosille mukaan ilmottautunut Clovis Taittinger, Lansonin tuore kellarimestari Hervé Dantan, aniharvoin matkustava Champagne Jacques Lassaignen Emmanuel Lassaigne, Charles Heidsieckin kellarimestari Cyril Brun sekä viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Champagne Krugin johtaja Olivier Krug. Melkoista.

Juuri käynnissä olevassa julkistustapahtumassa juodaan, kuinkas muutenkaan, samppanjaa. Laseissa on tällä hetkellä muun muassa Taittinger 2008, Lanson Extra Age, Lassaigne Montguex BdB, Charles Heidsieck Brut Réserve sekä Krug Grande cuvée.


  
  

Helsingin Ruokalähettiläs


Eilinen toi tullessaan tunnustuksen, joka jätti minut hetkellisesti mykäksi. Sain Ruokalähettiläs-palkinnon osana ensimmäistä kertaa jaettavia Helsingin Ruokakulttuuripalkintoja. Tämä lämmitti mieltä useammastakin syystä.

Kunnianosoituksen myönsi viidestä alan naisesta ja miehestä koostuva raati. Kolmannes lopputuloksesta koostui yleisöäänistä. Taakse jäivät muun muassa tunnetut kokit, kuten Henri Alen ja Sami Tallberg, mitä en totuuden nimissä pitänyt mahdollisena.

Olen pakertanut gastronomian parissa intensiivisesti jokusen vuoden, joiden aikana olen puhunut, syönyt ja kirjoittanut. Olen käytännössä elänyt syödäkseni enemmän kuin syönyt elääkseni.

Tulokulmani gastronomiaan on kaikkea muuta kuin konkreettista. Se on luotaavaa, käsitteellistävää ja syntetisoivaa, minkä vuoksi duunin merkitystä tai merkityksettömyyttä on ollut vaikea hahmottaa. On se toki ollut myös remakkaa syömistä, mikä muodostaa minulle gastronomian kulmakiven. Otan tunnustuksen taputuksena olalle ja kehotuksena jatkaa ruoan ja viinin saralla.

Arvoisa raati kuvaili Ruokalähettilästä pilke silmäkulmassa ’gastronomian moderniksi Matti Klingeksi’, mikä ei ainakaan vähennä tarvetta hommata uusia taskuliinoja virttyneimpien tilalle. Sain kiitosta myös kaunopuheisuudesta, monipuolisuudesta sekä intohimoisesta otteesta aihepiiriin. Kiitos jokaiselle äänensä antaneelle, jatketaan elämästä nauttimista.

 

Samppanja – Kuplien kuningatar

Suomea on siunattu pieneksi maaksi suurella määrällä samppanjaosaamista. Kävin moikkaamassa Jukka Sinivirtaa hänen tuoreen samppanjakirjansa julkkareissa ja tunne vahvistui. Intohimo on nostanut Sinivirran vuosikymmeniä kerrytetyn osaamisen virtuositeetin tasolle.

Itse teos on ensisijaisesti hakuteos samppanjataloille, jotka Sinivirta on pisteyttänyt laadun näkökulmasta. Sinivirran kieli tunnistaa laadun, eikä hän kuulu koulukuntaan, joka juo vain jättituottajien kuuluisimpia prestiisiviinejä tai ainoastaan pientuottajien biodynaamisia artesaaniviinejä. Sinivirran Champagnessa on sävyjä. Koska maakunnassa riittää huomionarvoisia tuottajia, on sivujakin riittämiin: yli 500:n sivun teokseen on sisällytetty 230:n tuottajan esittelyt.

Kenelle kirja on tarkoitettu? Kelle vain, jota samppanjakärpänen on jo hieman puraissut.

Disclaimer: Sinivirralla on sama kustantaja kuin uusimmassa opuksessani Olut, viini, viski – Yhdessä ja jopa sama taittaja. Sanomattakin selvää, ettei se hyödytä meitä kirjailijoita tuon taivaallista.

Otetaanko Tolkku käteen?

Screen Shot 2015-11-02 at 11.48.52

Päätin kantaa korteni kekoon Tolkku käteen -toimintaan. Yli 30.000 tykkääjää Facebookissa keränneen kansanliikkeen päämäärät ovat samat kuin itselläni: tasapainoisempi alkoholipolitiikka nykyisen paimennuspolitiikan sijasta. Kerrataanpa hieman syitä, miksi suomalaisen alkoholipolitiikan on aika muuttua.

Ensimmäinen syy on laadultaan samaan aikaan käytännöllinen ja filosofinen. Valtio ei valitse meille vaatteita tai musiikkia, miksi ihmeessä se valitsisi mitä syömme tai juomme? Se, että asiat on tehty aiemmin jollain tavalla, on kehno peruste tilanteen uusintamiselle tänään. 97% Euroopan unionin kansalaisista ei tarvitse valtiota valitsemaan viinejään.

”Koska alkoholi on Suomessa erityisen suuri ongelma”, kuulen jonkun sanovan. Katsotaanpa tilastoja, niin totuus riisuuntuu valheesta. Alkoholivastainen propaganda on hallinnut suomalaista alkoholikeskustelua menestyksekkäästi jo yli sata vuotta. Se ei silti tarkoita, että se olisi totta. Tilastojen valossa olemme keskimääräisiä eurooppalaisia alkoholinkäyttäjiä, myös haittojen saralla.

THL:n laskemissa noin 1 miljardin euron alkoholihaitoista valtaosa tulee sosiaalihuollosta (kuten huostaanotoista), vankeinhoitokuluista, varhaiseläkkeistä, oikeuslaitoksen toiminnasta ja yleisestä järjestyksenpidosta. Alle 15% alkoholihaitoista syntyy terveydenhoitokuluista, vaikka niistä puhutaankin paljon. En tiedä sinusta, mutta kun itse nautin viiniä tai olutta, paikalle ei yleensä tarvita poliisia, enkä päädy tekemisiin oikeuslaitoksen kanssa sen enempää kuin vankilaan.

12190945_10153171389937227_8741431831741571501_n

Olutliiton Heikki Kähkönen, Tolkun Jari ”Cyde” Hyttinen ja allekirjoittanut

Voidaan perustellusti esittää, että alkoholihaittatilastot eivät kuvaa vain alkoholinkäyttöä. Ne kuvaavat monimutkaisia kumuloituvia sosiaalisia ongelmia, joihin päihteiden väärinkäyttö linkittyy. Mikä olennaisinta politiikasta puhuttaessa, alkoholiverosta saatu reilu miljardi euroa näyttää riittävän kattamaan alkoholin tuottamat terveyshaitat. Moninkertaisesti. Näin siis, mikäli haluamme uskoa THL:n omia tilastoja. Miksi niitä hintoja pitikään korottaa?

Medioissa vilahtelevat useamman miljardin laskelmat ovat sen sijaan kontrafaktuaalista spekulaatiota, eli ei-varmennettavissa olevia (tarkoitushakuisia) arvauksia, jotka ovat yhtä uskottavia kuin arvailut siitä, minkälainen Urho Kekkosen poliittinen ura presidenttinä olisi ollut, jos Neuvostoliitto olisi valloittanut Suomen 1940-luvulla. Jossittelu on ihan mukavaa, etenkin poliittisen vaikuttamisen keinona, mutta ei läpäisse kriittisen tarkastelun seulaa.

Sitä paitsi, mikäli laskemme alkoholin välillisiä haittoja, olisi kukaties syytä laskea edes kerran myös alkoholin välilliset hyödyt. Alkoholia nimitäin käytetään siksi, että se on mukavaa. Alkoholin tuomat hyödyt tarjonnevat ainakin osittaisen selityksen alkoholituotteiden pysyvyydelle ihmiskunnan historiassa.

Alkoholi on maltilla annosteltuna terveydelle hyödyllistä ja elinikää pidentävää. Raittiit itse asiassa kuolevat nuorempina kuin ei-raittiit, vaikka ajatus voi tuntua suomalaisessa viitekehyksessä vaikealta hyväksyä. Alkoholin myönteiset vaikutukset ovat luonteeltaan myös sosiaalisia. Alkoholi toimii katalyyttina mielihyvälle ja auttaa synnyttämään sitkoa ihmisten välille. Kuinka moni meistä on kohdannut puolisonsa juhlissa?

Screen Shot 2015-11-02 at 12.12.32

Asiaa voidaan ajatella myös toisesta näkökulmasta. Jos työpahoinvoinnin hintalappu on vuodessa 40 miljardia euroa, kuinka monta miljardia summasta saataisiin pois, jos ihmiset käsivät kerran viikossa työkavereidensa kanssa oluella juttelemassa työstä ja työn vierestä? Viini ja olut ovat elämän pieniä-suuria-iloja, siinä missä ruokakin. Niitä voi käyttää väärin ja niihin voi jopa kuolla, mutta suuri enemmistö määrittelee maltillisen marssitahdin.

Tolkku käteen on avannut joukkorahoituskampanjan, jonka avulla järkevämmän alkoholipolitiikan viesti pyritään saamaan päättäjien tietoisuuteen. Voit osallistua 12 – 1200 euron panoksella virtuaalisen viinararalliauton koristeluun. Sen tarkoituksena on kiinnittää päättäjien huomiota siihen, että sata vuotta jatkunut epäonnistunut politiikka on tullut tiehensä päähän. Viron viinaralli ei lopu, vaikka kaikki tunnusluvut lakaistaisiin maton alle. Se muuttuu vain muuttamalla suomalaista alkoholipolitiikkaa tolkullisempaan suuntaan.

Liity mukaan Tolkku käteen -yhteisöön Facebookissa ja osallistu joukkorahoituskampanjaan haluamallasi panoksella. Historia ei tapahdu, se tehdään.

Elo-säätiön gaalassa

Kovat kaulassa ja lasissa pastista. Kotimaista ruokakulttuuria juhlistava Elo-gaala on juuri alkanut. Hikoiluttaa jo nyt, mutta etiketti ei anna periksi takin riisumista, ei ainakaan aivan vielä. Luvassa on sen seitsemän ruokalajin menu, josta vastaavat eräät maan parhaista keittiömestareista, kuten Bocuse d’Orissa kisaava Eero Vottonen sekä villiruokaspesialisti Sami Tallberg.

Elo jakaa gaalassa myös ensimmäistä kertaa Villimestari-palkinnot, joiden saajat ovat edistäneet suomalaista villiruokaa sekä Suomessa että ulkomailla. Palkittuja ovat Sasu Laukkonen, Ilja Björs, Jouni Toivonen ja Markus Maulavirta, Jaakko Kolmonen, Jarmo Pitkänen ja Sami Tallberg.

Päivittelen kuvia annoksista ja tunnelmista illan edetessä.

Illan yllätyksen ja parhaimman annoksen tarjosi 25-vuotias Taneli Myllyvirta jälkiruokansa kanssa. Se onnistui sekä hämmästyttämään, että nivomaan maut herkäksi, mutta omaleimaiseksi kokonaisuudeksi. Toiseksi paras annos oli minulle Tuomas Vierelän poro. Pääraaka-aine ei noussut keihäänkärjeksi, myönnetään, mutta annos oli muutoin poikkeuksellisen onnistunut. Koko menu oli siinä määrin kotimaisen gastronomisen osaamisen ilotulitusta, että parhausjärjestyksen laatiminen ei tee oikeutta osaamisen tasolle. Sanottakoon silti, että olen varma, että tulemme kuulemaan Taneli Myllyvirrasta vielä. Kiitos Elo-säätiölle onnistuneesta illasta.

Livepäivitys on nyt loppunut.

Sami Tallberg
Tuomas Vierelä

Ismo Sipeläinen

Eero Vottonen

Taneli Myllyvirta

Sosiologi, joka hurahti viineihin

Shakerlehti julkaisi allekirjoittaneesta jutun, joka summaa aika hyvin sen, miksi ja miten viini vei minut mennessään ja muuttui intohimosta työksi. Lukaise aikasi kuluksi ja ota vaikka lasi viiniä käteen. Itse olen kuvanottohetkellä maistanut jotakuinkin kaikki turkulaiset cocktailit läpi Food & Funin vieraana.

Screen Shot 2015-10-29 at 13.27.44

Poroa ja Piemonten viiniä Ainossa

Hannu Lahtela on villiporoineen jonkinlainen kulttihahmo helsinkiläisessä ravintolaskenessä. (Hannu kävi keväällä radio-ohjelmassani kertomassa poronkasvatuksesta). Poroa annoksissa käyttävät keittiömestarit tuntevat Hannun, melkeinpä järjestäen. Jyrki Sukula ei kaipaa esittelyjä, mutta mainittakoon varmuuden vuoksi, että Riikka ja Jyrki valmistavat Piemonten Serralungassa viiniä.

Kun nämä kaksi yhdistetään, ollaan jännän äärellä. Lahtela-Sukula-menu on tarjolla 2.-28.11. välisenä aikana ravintola Ainossa (neljä ruokalajia viinien kanssa 99€).

”Tulin tänne Stadiin stallaamaan” poromies Lahtela aloitti väkevästi. Ravintola Ainon ruoka yllätti myönteisesti gastronomin, joka pelkäsi astuvansa turisteille tarkoitettuun ravintolaan. Turha pelko.

  
  
  
  

Saksan parhaimmisto lasissa – VDP Grosses Gewächs 2014

Istun Wiesbadenissa hotellin terassilla. Aurinko paistaa ukkospilvien välistä ja lasissa on jääkylmää Rieslingia. Hotellin lista ei ole laaja, mutta sen hinnat ovat oikein mukavia. VDP-tuottaja Kloster Eberbachin Steinberger Riesling 2013 lähti nakkikiskahinnalla, joten maistelen sitä samalla kun jäsentelen ajatuksiani maistelusta. Vaikka olen maistanut vuoden 2014 VDP Grosses Gewächs -viinejä monen mittarin mukaan riittämiin, en selvästi ole saanut tarpeeksi Rieslingin ikenissä asti tuntuvasta hapokkuudesta. Nämä ovat maailman parhaita valkoviinejä, huomaan ajattelevani.

Screen Shot 2015-08-27 at 15.51.09

Käydään läpi VDP-viinien perusteet, koska puuhun kiivetään tyvestä. Seuraavassa postauksessa yksityiskohtaisempia huomioita verrattain vaikean vuosikerran viineistä.

Mikä ihmeen VDP?

Verband Deutscher Prädikats- und Qualitätsweingüter e.V. perustettiin 1910 kokoamaan sateenvarjon alle Saksan parhaimmat viinintuottajat. Järjestö on onnistunut tavoitteessaan kohtuullisen hyvin. Siihen kuuluu noin 200 tuottajaa, jotka käyttävät pulloissaan VDP:n kotkatunnusta. VDP ei ole osa Saksan viinilakia, vaan toimijoiden itsensä ylläpitämä ja valvoma laatuluokitusstandardi. VDP-tuottajat vastaavat noin 5% viininkasvatukseen käytetystä maasta ja tuottavat vuosittain noin 40 miljoonaa pulloa. 55% istutuksista on Rieslingia, loput kirjava joukko eri maakuntien perinteisiä lajikkeita. Koko maailman Riesling-köynnöksistä 7% on VDP-tuottajien työmaata.

Miten VDP:n jäseneksi pääsee?

Jäsenyyttä ei anota, mutta kutsu voi käydä.

Okei, mutta mikä on Grosse Lage?

VDP-jäsenyys koskee viinitilaa, mutta kaikki viinipalstat eivät ole samanarvoisia. Grosse Lage edustaa viinitarhojen laatupyramidin huippua ja vastaa pitkälti Burgundin Grand cru -nimikettä. Ne on ”löydetty” aikojen saatossa ilman ylenpalttista hoppua. Grosse Lage viinit muodostavat noin 3% VDP-tuottajien viineistä.

Mikä ihme sitten on Grosses Gewächs?

Huippupalstan rypäleistä voidaan tuottaa monentyylistä viiniä rutikuivasta yltiömakeaan. Grosses Gewächs tarkoittaa aina kuivaa viiniä. Grosses Gewächs on siten Grosse Lage -tarhan rypäleistä tuotettu kuiva viini. Se ilmenee pullossa GG-merkinnällä. Helppoa.

Saako kuka tahansa Grosse Lage -tarhan omistava tehdä GG-viiniä?

Saahan sitä yrittää, mutta jos viini ei läpäise VDP:n laadunvalvontaa, viini ei saa käyttää GG:tä pullossa. Vuosi 2014 oli hankala ja jotkut tuottajat ovat sanoneet, etteivät halunneet tehdä tänä vuonna GG:tä. Osa heistä kyllä halusi, mutta ei läpäissyt seulaa.

Kracher Helsingissä

Itävaltalainen Gerhard Kracher on käymässä kaupungissa. Sumuisen Neusiedl-järven rannalta (joka on vaihtunut Unkarista Itävallaksi ja takaisin pari kertaa) löytyvä Kracherin viinitalo on erikoistunut jalohomeisiin viineihin ja on niissä yksi maailman parhaista. Vierailin Gerhardin luona joskus seitsemän vuotta sitten ja muistan keikasta lähinnä sen, että kellotimme viinien makujen pituuksia iPhonella kuin urheilukilpailussa konsanaan. Jälkimaut olivat tavattoman pitkiä ja tanssivat kielellä kolmatta minuuttia. Sellaisia viinejä maistamme juuri nyt Vindirektin byroolla. Päivittelen tätä postausta samalla, kun maistelen.

Pöydällä on 11 viiniä, katsotaan, jos saisin kirjoitettua parista tastingnoutit.

– Jalohome syntyy tarhoille, koska olosuhteet ovat sille poikkeuksellisen otolliset. Makeinta tyyliä, trockenbeerenauslesea, valmistetaan joka vuosi. Se tekee alueesta poikkeuksen, jopa muiden Euroopan jalohomeesta tunnettujen alueiden, Sauternesin, Tokajin ja Moselin, joukossa, Gerhard kertoo.

zweigelt on harvoin mielenkiintoista, tässä Kracherin napakassa versiossa on muutakin kuin primäärihedelmää, kuten kivikomponentista muistuttavaa mineraalista aromaattisuutta. Hyvä viini hennosti laktisesta tuoksusta, josta en yleensä välitä, huolimatta.

Hienostunut, hennon marjaisa, mausteinen, mutta jollain tapaa raikas tuoksu. Tyylikäs, hunajaisen kirsikkainen ja paahtovanukkaan mausta muistuttava viini, jonka 97 grammaa jäännössokeria eivät estä viiniä putsaamasta palettia. Hinta 18,05€ tekee siitä poikkeuksellisen suositeltavan ostoksen.

Grüner, Scheurebe ja Welschriesling. Poikkeuksellisen paksuna juokseva tekstuuri, mutta jälleen raikas vaikutelma. Trooppisia hedelmiä ja mausteita piisaa. Suurilla mauilla ladattu viini ei tuki palettia. Nämä ovat kyllä erinomaisia viinejä.


Jo hieman kehittynyt, trooppinen ja paahdetun sokerin tuoksuinen 2010 on paperilla melkoinen poikkeusvuosikerran monsteri: happoja 9,4 grammaa litralta ja 204 grammaa jäännössokeria. Vaikutelma on tahmea ja syntinen, maku uskomattoman pitkä. Jalohomeisesta karaktääristä huolimatta, Eiswein 2012 vie voiton pienellä marginaalilla.


Meripihkan värinen 2000 on tuoksussa jollain tapaa syksyinen; se muistuttaa metsästä, jonka lehdet ovat juuri pudonneet. Appelsiinimarmeladia, tilliä ja kuivattuja hedelmiä, tämä on tastingin vaikuttavin viini.

Ps. Kracher Traminer Auslese 2011 löytyy Alkon perusvalikoimasta.