Skip to content

Arkisto kohteelle

Hämmentävä maku

Maistoin lounaalla eteläafrikkalaista Spier Discover Redia, joka oli varsin tasapaksu esitys lukuun ottamatta viinin erikoista loppumakua. Se oli suuntuntumaltaan kermaisen rasvainen ja jollain tapaa suolainen, enkä kyennyt yhdistämään pisteitä toisiinsa. Pallottelin päässäni kaikenlaista paahdetun taatelin ja pekoninrasvan välillä, onnistumatta kuitenkaan tunnistamaan tuttuakin tutumpaa makua.

Kesti tovin ennen kuin tajusin mistä oli kyse: viini maistui Roquefort Societélta. Loppumaku oli niin samankaltainen kuin sinihomejuustolla, jopa suuntuntumaltaan, että se jaksaa hämmästyttää minua vieläkin.

Eteläafrikkalaisten Pinotage alkaa pikkuhiljaa olla kirjoissani synonyymi kummallisuudelle (sinihomejuustoa ja palannutta autonrengasta, anyone?).

Viiniuutisia: Italia hyppää kehityksen kärryjen kyytiin

Italian maatalousministeriö on päättänyt sallia DOC-merkinnän käyttämisen laatikkoviineissä. Tätä ennen italialaiset laatikkoviinit ovat käyttäneet enimmäkseen vähempiarvoista IGT-luokitusta. Korkeinta laatuluokkaa, DOCG:tä, ei kuitenkaan tulla laatikoissa näkemään, mikäli se on misteriöstä kiinni.

Sinänsä mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Alkon valikoimista löytyy norjalaisen Arcusin maahantuoma Valpolicella, joka näyttää ottaneen hienovaraisen varaslähdön DOC-merkinnän käytössä!

Château Carsin Cuvée 2003

Carsin Cuvéen (32,6€ kpl, 196€ 6plo/ltk) väri on Bordeaux-punaviiniksi poikkeuksellisen tumma rubiini. Hieman alkoholisessa tuoksussa on sekä kirpeyttä että kypsyyttä, boysenmarjaa, suklaata, sekä maanläheisiä aromeja, kuten seetriä ja multaa. Maku on täyteläinen ja leveä, mutta kovahko, kiitos terävien happojen ja taltuttamattomien tanniinien, mikä tekee viinin lopusta hieman pistävän. Mausta löytyy tuoksua selkeämmin mustaviinimarjan ja uuden tammen flavoreja.

Vaikka Cuvée on tuottajan mukaan valmis nautittavaksi, paranee se parin vuoden varastoinnin myötä merkittävästi. Kypsytyksen seurauksena rakenteen kulmikkuus pehmenee samettiseksi suuntuntumaksi, kuten kävi myös Carsinin toiselle viinille, Cuvée Privéen vuosikerralle 2001. Näin nuorena viini ei onnistu olemaan hintansa väärti, mutta jos päätät avata pullollisen, dekantoi ja tarjoa sille vastusta kypsennetystä lihasta.

Pidän Carsinin punaviineistä. Suurin syy löytyy tilan konstailemattomasta viinifilosofiasta, minkä voi maistaa pulloissa. Viinit ovat nöyriä olematta dogmaattisia. Nautiskelijaa ei pyritä narraamaan viinimaailman vippaskonsteilla, kuten räiskyvillä etiketeillä tai todellisuutta taittavilla mainospuheilla. Jos infantiili futisvertaus sallitaan, Carsinin viinit ovat kuin ammattilaistason jalkapallopakkeja, siinä missä jotkut nuoret viinitalot tuottavat ennemmin oikukkaita maalitykkejä kutosdivariin.

Kenelle: Modernien Bordeaux-viinien ystävälle
Kenelle ei: Sille, jolla ei ole kärsivällisyyttä

Mikä: Viinilehden ja Decanterin perustaneen Juha Berglundin (ja hänen sisarustensa) viinitilan punaviini Bordeauxista

Hankittu: Château Carsin Cuvée 2003 6pll/ltk

Hankittu laatikko Château Carsinin Cuvéeta. Viini on tilan mukaan juotavassa kunnossa, mutta lienee parempi makuuttaa pulloja lappeellaan jonkin aikaa. Yksi tulee kuitenkin korkata mitä pikimmin!

Wine Spectator skandaalin pyörteissä

Viinimaailman uusin skandaali pyörii arvovaltaisen Wine Spectatorin ympärillä. Ravintoloitsijaksi tekeytynyt viinikirjoittaja onnistui hankkimaan kuvitteelliselle ravintolalleen Wine Spectatorin viinisuosituksen, Award of Excellencen, maksamalla lehdelle 250 dollaria. Ei siinä vielä kaikki: ravintolan kuvitteellinen viinilista koostui enimmäkseen viineistä, joilla Wine Spectator on antanut surkeat pisteet.

Viinilistojen perusteella myönnettävä Award of Excellence tuottaa lehdelle vuosittain satojatuhansia dollareita.

Lisää aiheesta täällä ja täällä.

Château de Castres 2000

Punaviinin värisävy kertoo sen iästä. Sinertävä purppura kielii nuoruudesta, rubiini nuorekkuudesta, granaatti kypsyydestä ja mahonki jo varsin kunnioitettavasta seniliteetistä. Sinertävä väri selitää itse itsensä, samoin mahonki, joka lienee kirjahyllykauppiaan yleisin vitsaus heti juhannuskoivun jälkeen. Granaatilla tarkoitetaan punertavaa jalokiveä, jonka sävy taittaa jo ruskeaan. Myös nimike rubiini on johdettu samannimisestä jalokivestä, jonka himotuinta ja kallisarvoisinta ilmentymää kutsutaan kyyhkysen veren väriseksi.

Jos siis mielesi tekee samanaikaisesti sekä snobbailla että aiheuttaa kuvotusta kokkaritilaisuudessa, väitä että lasissasi on pulun veren väristä viiniä, ja kumoa se sitten kitaasi ahnain kulauksin (älä huoli, sinua ei kutsuta uudestaan). Viinin väri ja syvyys riippuvat toki myös muista seikoista, kuten rypälelajikkeesta ja valmistusmenetelmistä, mutta nämä sävyt toimivat hyvänä nyrkkisääntönä iän arviontiin. Sitten itse asiaan.

Château de Castresin 2000 (20,40€) keskisyvä väri on sävyltään rubiini, taittaen jo hieman granaattiin lasin reunoilla. Viinin tuoksussa on kypsän makeaa karhunvatukkaa, seetrisyyttä ja aavistus marsipaania. Viinin maku on keskitäyteläinen, luumuinen ja hieman mausteinen. Tanniinit ovat kypsyneet ajan myötä (ne pehmenevät ja integroituvat makumaailmaan ikääntyessään). Castresin loppumaku on pitkähkö ja siinä on kitkerä makukomponentti, jota voisi pitää kauneusvirheenä, ellei viini olisi tarkoitettu yhdistettäväksi ruokaan. Oikeassa ympäristössä viinin lievä kitkeryys tuo kokonaisuuteen särmikästä ryhtiä, jonka seurauksena se sopii hyvin rasvaisen lihan kumppaniksi.

Tämä viini ansaitsee vihreän tähden, kunhan se dekantoidaan ennen tarjoamista ja nautitaan ruoan kanssa. Kaiken kaikkiaan tasapainoinen ja miellyttävä viini, joka ei räjäytä tajuntaasi, mutta pärjää tasokkaankin särpimen rinnalla.

Kenelle: Sille, joka etsii tasokasta viiniä ensi viikonlopun illalliselle
Kenelle ei: Sille, joka haluaa juoda pelkkää Saperavia, kunnes velivenäläinen vetäytyy takaisin tontilleen

Mikä: Letkeä Bordeaux joen vasemmalta rannalta

Beijing extra: kiinalainen viini!

Kiinassa tuotetaan jo runsaasti viiniä, mikä ei ole ihme. Vaikka lohikäärmekulttuuri on perinteisesti suosinut riisiviiniä (ja -viinaa), löytyy kookkaasta maasta runsaasti rypäleiden kasvatukseen soveltuvaa maata. Tämän tajuamiseksi ei tarvitse olla ruudinkeksijä!

Maistelussa olevat viinit on tuotettu euraasialaisella yhteistyöllä Shangdongin alueella, kiinalainen kivenheitto pääkaupungista etelään. Chateau Changyu-Castelin mentorina on häärinyt itävaltalainen Moser. Tuottaja on Kiinan suurin ja maailman 10:ksi suurin (voi itku näitä kiinalaisia mittasuhteita).

Viinien rypäleet ovat pääosin länsimaisia. Valkoviinissä käytetään chardonnayta, rieslingia ja muscatia, punaisessa cabernet sauvignonia, syrahia ja dragon’s eye nimistä alkuperäislajiketta. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka maistetut viinit eivät osoitakaan merkkejä huippulaadusta, on ilo huomata, että ne eivät maistu minkään alueen kopioilta. Onko käsissämme alkusoitto kiinalaiselle tyylille?

Noble Dragon Shandong White

Noble Dragon Whiten (10,49€) väri on haalea sitruuna. Melko luonteikkaassa tuoksussa on päärynää ja märkää olkea. Lasiin kaadettaessa viinistä nousee keitetyn kananmunan hajua, mikä onneksi hälvenee viinin saadessa happea. Viinin hapot ovat mitä ilmeisimmin hieman volatiilia laatua.

Noble Dagonin makua voisi kutsua läpikuultavaksi, mikä toimii eufemismina hieman vetiselle makuprofiilille. Viini on tästä huolimatta suuntuntumaltaan terävä ja aromaattinen. Loppumaku on alkuun puolukkainen, sitten hunajainen. Jännä viini, joka on alkuun levoton kuin konserttipianistin tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivä kuusivuotias poika, mutta seestyy salonkikelpoiseksi haukattuaan hetken happea. Tulevat vuosikerrat näyttävät kehittyykö tästä viinistä katalyytti rypälerenessanssille vaiko sukupolvien mittainen krapula. Muista nauttia jääkylmänä!

Noble Dragon Shandong Red

Noble Dragon Redin (10,49€) väri on tumman rubiini. Sen tuoksussa vegetaaliset aromit sekoittuvat kypsään marjaisuuteen ja hieman pistävään mausteisuuteen. Myös valkopippuri ja hento suklaa (lämpimämpänä jo savuisuus) ovat läsnä tuoksussa.

Viinin maku on kohtuullisen täyteläinen, miellyttävän hapokas ja jatkaa tuoksua tasapainoisemmin marjaista linjaa. Jälkimaku on kohtalaisen pitkä, eikä alkoholia ole liikaa (12,5%). Grilliviiniksi chileläisten viinien ystäville. Nauti noin 19 asteisena.

Kenelle: Penkkiurheilijoille, viiniisnobeille ja grillimestareille

Kenelle ei: Vihoviimeisille maolaisille, joiden mielestä viini on porvarillinen juoma (hus, työleirille siitä)

Mitä: Alkon tilausvalikoimien ensimmäiset kiinalaiset viinit

Viinikaapeista

 

Ensimmäinen kaappihankintani oli 36 pulloa vetävä viinikaappi. Se täyttyi vuodessa pelkistä italialaisista punaviineistä. Tällöin ymmärsin, että olin säästänyt väärässä kohdassa. Täpötäyttä kaappia aikani tuijoteltua hankin vielä toisen, tällä kertaa tilavamman. Pieni kaappi on nimittäin kuin kympin seteli: ostat korvapuustin ja kupin kahvia, niin jäljellä jää pelkkiä kolikoita. Kaiken kukkuraksi kaksi kertaa korkeampi viinikaappi vetää viisi kertaa enemmän pulloja.

Markkinoilta löytyy monenlaisia vekottimia viinin säilytystä varten. Käytännössä ratkaisut jakautuvat kahteen luokkaan: viinikaappeihin ja jääkaappeihin, jotka näyttävät viinikaapeilta. Jotta viinin pidempiaikainen kypsyttely onnistuisi, tulisi kaapin ylläpitää oikean lämpötilan lisäksi tasaista kosteutta ja olla tärinätön. Useimmat jääkaapit eivät kykene tähän. Niiden kohdalla voidaankin puhua ennemmin temprerointikaapeista, joille löytyy käyttöä kiireisissä ravintoloissa. Kotioloissa viinijääkaappi on lähinnä sisustuselementti, sillä pulloja voi yhtä hyvin säilyttää huoneenlämmössä, jos aikomuksena on nautiskella ne parin kuukauden sisään. Laadukkaan viinikaapin hinta on jääkaappiin nähden moninkertainen, joten kiusaus hankkia halpa on suuri.

Itse päädyin Dometicin kaappeihin, koska merkki on halvempi kuin markkinajohtaja EuroCave ja mikä parasta, aivan täysin äänetön. Lisäksi se näyttää hyvältä (tosin EuroCaven teräsverhoiltu kaappi on vielä paremman näköinen, mutta se hurisee ja maksaa maltaita). Mutta mistä hankkia kaappi? Paras paikka kaapin hankintaan pääkaupunkiseudulla on Decanter, joka vastaa useamman merkin jälleenmyynnistä.

Viinikaapin täyttäminen häviää hauskuudessa vain sen tyhjentämiselle, joten kaapille kannattaa kaavoittaa asunnosta paikka, jos vain intoa viiniharrastuksen syventämiselle löytyy!

Hommattu

Hommattu puoli laatikkoa Museum Real Reservaa. Kyllä, se oli niin hyvää.

Cape Mentelle Shiraz 2004

Pirun suhde kuumien alueiden viineihin saattaa olla blogia seuranneelle tuttu juttu: ne tuppaavat mielestäni olemaan ympäripyöreitä ja persoonattomia. Yleensä hillomaisen latteuden syynä on rypäleiden ennenaikainen kypsyminen (sokeritasoltaan), jolloin viineistä tulee niin runsaita ja notkeita, että ne saavat elefantin näyttämään sirolta. Etenkään Australian shirazit eivät ole makuuni. Ne ovat usein vahvoja, mutta selkärangattomia, kuin pullotettuja vaimonhakkaajabodareita. Seuraava viini onkin laskujeni mukaan ensimmäinen australialainen viini, joka on sivustolla esitelty. On jo korkea aika rikkoa kaava, eikö?

Cape Mentelle Shirazin (23,10) väri on tumman rubiini aina lasin reunoille saakka. Sen tuoksussa on kuivattua viikunaa, savuisuutta, lakua ja aavistus minttua. Viinin mausteinen maku on poikkeuksellisen intensiivinen, kuin laboratorio-oloissa puristettua rypälemehua. Hapokkuutta on tarjolla tyypillistä aussi-shirazia enemmän, kiitos Länsi-Australian (suurin osa viinistä tulee idästä ja etelästä) Margaret Riverin viileämmän ilmaston. Viinin tekstuuri on paksu, jopa musteinen ja sen maussa on aavistus anista (lienee sama, jonka tulkitsen mintuksi tuoksussa). Loppumaussa on tummaa suklaata.

En juurikaan pidä tällaisista viineistä, mutta joudun myöntämään, että viini on jollain tapaa varsin tasapainoinen, joskin poskettoman iso. Koska kyseessä on mitä ilmeisimmin laadukas viini, ajaudumme väistämättömästi mielipidekeskustelun suohon. De gustibus non est disputandum, kuulee sanottavan. Hyväksytään tämä antiikin aikainen hölmöys olympialaisten kunniaksi ja todetaan, että toiset tykkäävät painista, toiset taas kaikesta paitsi siitä.

Kiistämättömistä makueroista huolimatta, on tämän kaltaisen viinin kohdalla kysyttävä, voiko punaviinin nupit vääntää kaakkoon ilman että nyanssit kärsivät? Intensiivisyys tuppaa tallomaan eleganssin varpaille, kuten aussien ja jenkkien harjoittamassa konsentraatiobisneksessä, jossa suurempaa makua on metsästetty tyylikkyyden kustannuksella (aivan kuin ruoka olisi sitä parempaa, mitä enemmän siinä on mustapippuria) jo aivan liian kauan. Jos viinissä on 15 prosenttia alkoholia, ei ole vaikea arvata minkälainen määrä hedelmän runsautta tarvitaan peittämään alkoholin maku. Eräs tällaisten monsteriviinien ongelma onkin ruokien löytäminen, jotka selviävät telaketjukäsittelystä hengissä. Naudan sisäfile ainakin litistyy pannukakuksi.

Jotta asenteeni Australiaa kohtaan (jonka ihmisistä ja maisemista pidän ”G´day mate”) ei välittyisi tarpeettoman mustavalkoisena, suosittelen toista saman hintaluokan australialaista, josta pidän itse enemmän, The Islander Bark Hut Roadia. Testatkaa ja kertokaa oletteko samaa mieltä.

Kenelle: sille, joka uskoo keihäänheiton olevan voimalaji

Kenelle ei: sille, jonka mielestä viini on ruoan sidekick

Mikä: Arkadian valikoiman laatu-shiraz Australian länsipuolelta