Skip to content

Arkisto kohteelle

Äänestä Vuoden viini!

1114403_87875954

On tullut  aika äänestää Viinipirun Vuoden Viini 2008. Valitse suosikkisi alla olevasta listasta, joka sisältää kuluneen vuoden aikana maisteltujen viinien parhaimmiston, virallisen esiraadin valikoimana. Voittajaviini palkitaan maailmanhistorian ensimmäisellä Viinipirun Vuoden viini-tittelillä ja se saa osakseen sekä mainetta että kunniaa. Tämän lisäksi juhlakalu korkataan omissa juhlissaan, kuinkas muutenkaan.

Vuoden viini -kandidaatit:

Viinipirun joululahja lukijoille!

ankka623649_42076401

Pirun joululahja lukijoille ei suinkaan ole pirullinen ankka. Siivekkään sijasta pirunkonttiin on päätynyt jotain perin tuttua, nimittäin te itse! Älkää kuitenkaan huolestuko: kontissa on tilaa rajallisesti, eikä koko lukijakunta mahdu kyytiin edes voodoonukkejen muodossa. Ruuhkan sijasta pussukkaan on tungettu mediaaneihin perustuva sabluuna, joka pohjaa syksyn aikana tehtyihin viinikyselyihin. Kyseessä on toisin sanoen eräänlainen likiarvolukija, joka vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin koko revohka. Pidemmittä puheitta, saanen esitellä:

Viinipirun vieras (lat. Vinum Diabolex Alienus)

Urbaaniin luontoon jalkautunut bongari tunnistaa Viinipirun vieraan parhaiten sen kantamasta pullosta, joka on joko täysi, puolitäysi, puolityhjä tai tyhjä. Tarkkailuetäisyydellä pullo paljastuu viinipulloksi, josta Vinum Diabolex Alienus juo lähes päivittäin. Nukutusnuolirengastusten yhteydessä tehtyjen tilastojen mukaan kyseessä on yleisimmin italialainen viini, tai vaihtoehtoisesti riesling valkoviini, jonka arvo on 10 – 12 euroa.

Vinum Diabolex Alienus poikkeaa ilmastovyöhykkeen tyypillisestä faunasta monin tavoin. Kriittisin distinktio muodostuu lajin osittaisesta immuniteetista johdannaisperäisille viruksille, jotka kehittyvät yleisimmin pörsseiksi kutsutuilla pesimäalueilla, joista ne leviävät kulovalkean lailla kädellisisten keskuudessa, aiheuttaen muun muassa moraalipaniikkia ja säästövimmaa.

Vinum Diabolex Alienus tunnetaan lajina, jonka suhtautuminen monopoleihin on negatiivinen, joten valtion tunnuksia kantavia bongaajia suositellaan lähestymään luontokappaletta varoen. Huomioitavaa: lajin on todettu kestävän poikkeuksellisen hyvin kriittisyyttä, minkä vuoksi silkkihansikkaiden käyttöä ei suositella pyydystystilanteissa.

Hyviä joulunaikoja itse kullekin, muistakaa ottaa osaa Vuoden Viini -äänestykseen, joka käynnistyy erittäin pian!

Pirun viiniteesit, saunan oveen nakutettuna

Männävuosina  kirkkojen seiniin iskettiin kymmeniä ja taas kymmeniä pitkäpiimäisiä teesejä. Tällä vuosituhannella homma typistetään neljään. Lisää listanjatkeeksi omasi!

picture-41

  • Viinimaailman kynnys on matala

Viinin idean ymmärtämiseen ei tarvita tutkintoa: riittää että päässä on silmät, nenä ja suu. Jos osaat avata suusi kulauttaessasi, olet jo porstuan puolella.

  • Viiniä valmistetaan, koska sen juominen on hauskaa

Viini kuten elämä yleensäkin, on tehty nautittavaksi. Viini on elämäniloinen juoma ja kyllä, sen kuuluu päihdyttää.

  • Kukin valitsee millä tasolla viiniä harrastaa

Niin kauan kuin nautit niistä viineistä, joita juot, olet perillä. Luota aisteihin, älä eksperteihin.

  • Viinikulttuurin tulee olla avointa, moniäänistä ja läpinäkyvää

Kuluttajilla on ääni, joka ei artikuloidu pelkästään kassakoneen kilinänä. Viinikulttuurin tulee olla moniäänistä ja toimijoiden taloudellisten kytkösten julkisia.

Maistettu: Chivite Coleccion 125 Reserva 1999 (20€)

Hanki

valokuva023

Chivite on perhepohjainen viininvalmistaja, joka tunnetaan ennen kaikkea sopuhintaisesta Gran Feudo crianza-viinistään. Chiviten viinit tulevat roséistaan kuuluisasta Navarran maakunnasta, joka elää, enemmän tai vähemmän, kuuluisamman Riojan  varjossa. Baskimaakunnan punaviinejä ei silti kannata ohittaa, etenkin jos tapaa tuijottaa ostostensa hinta-laatu-suhdetta.

Chivite Coleccion 125 Reservassa (20€) on 68% Tempranilloa, 30% Merlotia ja pari prosenttia Cabernet sauvignonia. Viinin tuoksu on mausteinen: siinä on seetriä, nahkaa, pippurisuutta, pois hiipuvaa mansikkaa ja aavistus villiä kehittyneisyyttä, jota voisi luonnehtia paistetuksi herkkusieneksi (arvio tehty 1o tunnin dekantoinnin jälkeen). Maku on täyteläinen, pyöreä ja kohtuullisen tamminen. Kyseessä on klassinen viini, joka voisi tulla otteensa puolesta Saint Emilionista, jolloin sen hinta todennäköisesti alkaisi 30 eurosta. Poikkeuksena laatuviinin valtamerestä, Chivete on päätynyt Alkon hyllylle valmiiksi ikääntyneenä.

Viini lienee parhaimmillaan juuri nyt. Erityispisteitä ansaitsee maahantuoja, joka on käyttänyt rohkeasti tasahinnoittelua senttisekoilun sijasta!

Mikä: Erottajan Alkon hyllyvalikoimista löytyvä pohjoisespanjalainen. Miellyttävä viini, jota ei tarvitse kypsytellä hämähäkin kärsivällisyydellä.

Kenelle: ruokaviiniksi sille, joka haluaa testata kehittyneen viinin meininkiä

Kenelle ei: sille, joka suostuu maksamaan viinistä yli kymmenen euroa vain jos se on samppanjaa

Hinta vs. Laatu: piru-happy

Viikon viinikysely: lempiviinimaasi?

985085_44515239

Valinnan pakon edessä pieni ihminen on voimaton. Nyt on valittava yksi pitkästä listasta.

Viikon kyselyn tiimoilta, joko aallokossa läikkyy?

laikkyy

Viikon kyselyssä kartoitettiin taantuman vaikutuksia viiniostoihin. Vaikka kansainvälinen vastustuskyky on heikolla tolalla, 86 prosenttia vastaajista uskoo, ettei taantuma tartu, tai ainakaan tällä erää tunnu. 4 prosenttia ostaa jo vähemmän viiniä ja 10 prosenttia halvempaa. Toistan tämän kyselyn puolen vuoden päästä.

Decanteria kiinnostaa juuri nyt sama asia. Kysymyksenasettelu poikkeaa hiukan, mutta tulokset ovat rinnasteisia. Tämän hetkisen tuloksen mukaan taloushuolet käyvät enemmän Decanterin lukijoiden kuin Viinipirun kävijöiden iholle; heistä 61 prosenttia ostaa joko halvempaa, vähemmän tai tekee käänteiset jeesukset vekslaamalla viininsä veteen.

Tasty, keittotaitoa Fredrikinkadulla

valokuva010

Vaikka kyseessä on viineihin keskittyvä blogi, Piru uskaltautuu kehumaan uunituoretta ravintolaa. Hyvää kohdatessa siitä mielellään kertoo, koska huomaa toivovansa, että paikan ovi on käytettävissä jatkossakin.

Tasty sijaitsee Helsingissä Fredrikinkadulla, likipitäen Uudenmaankadun ja Bulevardin puolessavälissä. Kyseessä on maisemiin epäonnisen onnistuneesti naamioituva pulju, joka jää kenkäkauppojen ja optikoiden katveeseen, ellei urbaaniin luontoon jalkautunut kulkija ole tarkkana kuin kärppä. Paikka kannattaa rekisteröidä ja testata, sillä ovesta sisään astuva kohtaa modernin kalustuksen lisäksi lungin tunnelman.

Tastyn ruokalista on suppea (3 vaihtoehtoa per kategoria), mutta mielenkiintoinen. Pääruokien hinnat liikkuvat 20 euron molemmilla puolin, joten hintataso asettuu miellyttävän alhaiseksi. Uskallan väittää, että Tasty pärjää hinnoittelullaan ketjuravintoloiden enemmistölle, tarjoten niihin nähden tuplasti enemmän vastinetta rahalle. Vatsansa ja nuppinsa saa rentoutuneeseen tilaan viidellä kympillä.

Konseptin ytimessä on maukas ruoka ilman ylimääräistä kikkailua. Kuulostaa simppeliltä, mutta kokemus on osoittanut, että tämän lupauksen lunastaminen on vaativampaa kuin estetiikalla ja eksotiikalla pelaaminen. Tasty kuitenkin onnistuu lunastamaan lupauksen. Kun vielä lasin samppanjaa saa kympillä, viinipullot ovat kohtuullisesti hinnoiteltuja ja kahvi hyvää, huomaa urbaani nautiskelija päätyneensä autuuteen. Pääruokalistalta löytyivät Pirun käynnillä muun muassa uunissa kypsytettyä lampaanpotkaa sitruunapolentalla (18,50,-) ja paistettua nieriää ankkaconfit-gnoccheilla (22,-).

valokuva008

Sympaattinen Tasty on tulitikkuaskin kokoinen; tiloihin mahtuu samanaikaisesti vain 20 ruokailijaa. Kävijäkaarti koostunee laajasta spektristä kantakaupungin hämmentäjiä, Mandatumin pukumiehistä Punavuoren hamppareihin. Pistäytyminen on enemmän kuin paikallaan, sillä tämä mutkaton mutta tyylikäs ravintola suorastaan henkii tekemisen iloa ja intohimoa hyvään ruokaan. Onneksi tällaisia paikkoja on olemassa.

Kielipoliittinen linjaveto 1900-luvun alun tyyliin, isoja kirjaimia vai ei?

Ote teoksesta Franz Wolfgang Hasselhoffin muistelmat: Minun suonissani virtaa sininen veri (VSOY, 1967)

Jo nuorena pojankoltiaisena tunsin suurta, selittämättömän kiihkeää vetoa Müller Thurgauta kohti, siinä missä ikätoverini mieluummin heilastelivat Sylvanerin kaltaisia kansanomaisia ja hivenen tungettelevia viinejä, joiden makeus hädin tuskin peitti alleen soveliaiden käytöstapojen puutteen.

Minun mielitiettyni, Müller Thurgau, sen sijaan omasi jalostuneen suutuntuman, joka yhdistettynä miehekkääseen runsassatoisuuteen teki niin suuren vaikutuksen, että vartuttuani nostoväki-ikään, kasvatin itselleni tuuheat günther-viikset. Rasvatessani piilukkoani pitkin vedoin rintamasodan painostavimpina aikoina, haaveilin Müllerista ja sen aristokraattisesta kosketuksesta.

VAI

Jo nuorena pojankoltiaisena tunsin suurta, selittämättömän kiihkeää vetoa müller thurgauta kohti, siinä missä ikätoverini mieluummin heilastelivat sylvanerin kaltaisia kansanomaisia ja hivenen tungettelevia viinejä, joiden makeus hädin tuskin peitti alleen soveliaiden käytöstapojen puutteen.

Minun mielitiettyni, müller thurgau, sen sijaan omasi jalostuneen suutuntuman, joka yhdistettynä miehekkääseen runsassatoisuuteen teki niin suuren vaikutuksen, että vartuttuani nostoväki-ikään, kasvatin itselleni tuuheat günther-viikset. Rasvatessani piilukkoani pitkin vedoin rintamasodan painostavimpina aikoina, haaveilin müllerista ja sen aristokraattisesta kosketuksesta.

Tyrkyllä pukinkonttiin: Viinikoulu

valokuva001

Piru perehtyi Jouko Mykkäsen kirjoittamaan Viinikouluun, jonka arviointikappaleen julkaisija postitti, ja totesi sen maukkaaksi tietopaketiksi sellaiselle, joka ei ole viiniviisauden puoliammattilainen tai sylje kuppiin työkseen.

Suurin osa Viinikoulun sisällöstä julkaistiin alkuperäisesti Helsingin Sanomissa artikkelisarjana, tipoittain. Kirjoitukset koottiin koviin kansiin jo pari vuotta sitten, mutta täksi syksyksi opit on paketoitu kätevämpään taskukokoon. Hyvä veto, sillä edullinen pokkari pieksee kovakantisen kahvipöytäkirjan käytettävyydessä.

Viinikoulun kirjoittaja Mykkänen tietää mistä puhuu, ja se välittyy kirjan sivuilta. Opus on jäsennelty tavalla, joka mahdollistaa tiedon tankkauksen sopivan kokoisina palasina ilman pelkoa informaatioähkystä: oppitunnit ovat parin sivun mittaisia ja kattavat muun muassa valmistusprosessin, maistelun, lajikkeet ja maat. Luentojen ohessa esitellään satakunta Alkon valikoimista löytyvää kohtuuhintaista viiniä.

Kuten nimi viittoo, Viinikoulu on peruskatsaus viinien maailmaan ja puuhastaa lähempänä pintaa kuin pohjaa. Se toimiikin ennen kaikkea ponnahduslautana aiheen pariin ja on siten mielekäs hankinta sellaisille, jotka eivät ole omiin sfääreihinsä kohonneita guruja, mutta pitävät viinistä ja haluavat syventää nautintoaan perehtymällä aihepiiriin tarkemmin. Teoksen suurin anti löytyy sen kyvystä välittää eheä kokonaiskuva pirstaleisesta kentästä.

Harrastuksia käsittelevät kirjat tuppaavat olemaan poljennoltaan vakavamielisiä ja asiallisia, vaikka kyse on intohimosta. Tähän loveen lankeaa myös Viinikoulu, todennäköisesti Helsingin Sanomien toimituksellisen linjan mukaisesti. Onneksi käsitelty asia, eli viini, on niin pohjattoman mielenkiintoinen, ettei väkevämpää kirjallista otetta liiemmin kaipaile uppoutuessaan rypäleiden maailmaan.

Pientä kritiikkia kirja saa siitä, että sen sisältö on alisteinen rakenteelle; koska kirja on koostettu artikkeleista, aiheita käsittelevät tekstit ovat samanpituisia, oli jutunjuurena maailmankuulu Cabernet sauvignon tai todennäköisesti nipin napin mukaan huolittu Pinot blanc. Toisaalta tämä semanttinen tasa-arvoisuus tekee kirjan rakenteesta varsin selkeän. Paikka paikoin artikkelien sisältö on myös vähemmän strukturoitu kuin itse kokonaisuus, mutta siitä viis.

Viinikoulu on kuin kevytversio viinitutkinnoista, joita kyseisen lehtorin tiedetään Haagan suunnalla diilaavan.

Mikä: noin 170 sivun pläjäys viinistä aloitteleville viininystäville ja jo hieman pidemmälle ehtineille

Mitä kustantaa: 19,95€ – 24€, ostopaikasta riippuen

Mistä saa: Bookplus.fi, suurikuu.fi, kirjakaupat

ps. Tästä eteenpäin Piru kirjoittaa rypäleiden nimet isolla alkukirjaimilla, kuten useimmissa kielissä on tapana. Suurten kirjainten hyödyntäminen helpottaa lukemista ja on muutenkin perusteltua, koska kyseessä on viiniaiheinen blogi. Kielitoimisto lähteköön patikointiretkelle parhaiden finglish-traditioiden hengessä.

Pingus ilman Pingusta

picture-21

Peter Sisseck on saanut paljon aikaan lyhyessä ajassa. Hänen Pingus-viininsä on yksi maailman himotuimmista kulttiviineistä ja nauttii Espanjan kalleimman viinin kyseenalaista kunniaa. Melkoinen suoritus tanskalaiselta, joka teki ensimmäisen viininsä vuonna 1995.

Vaikka herran ammattitaitoa oltaisiin halukkaita lainaamaan eri puolilla maailmaa ja itse miestä voitelemaan sekä mirhamilla että kullalla, on Sisseck pysytellyt Iberian niemimaalla. Oman tilansa lisäksi hän häärii viinintekijänä muun muassa Katalonialaisella Mas Gillilla. Sisseckin viinit ovat biodynaamisia, satomäärät pieniä ja tammenkäyttö runsasta. Piru kävi maistelemassa seitsemän Sisseckin projektia rinnakkain. Alla liuta irrallisia huomioita viineistä, jotka olisivat eittämättä ansainneet kukin perusteellisen syventymisen.

  • Flor de Pingus -04, Pinguksen vähäisempi versio, 100% tinto fino, kahvia ja tallinnurkkaa, tammipommi, pitkä kuin nälkävuosi, suuntäyttävä, mutta jämäkkä rakenne
  • Bodegas Monasterion Kempis Reserve Privada -99, 80% tinto fino, 20% merlot, karamellisoitua karhunvatukkaa ja pekoninrasvaa, tasapainoinen jo hiukan kehittynyt viini, jota valmistettiin vain kyseisenä vuonna
  • Vinas de la Vega del Dueron Quinto Sardonia -03, rypäleiden sillisalaatti seitsemällä lajikkeella, pääosin tempranilloa ja cabernet sauvignonia, tuoksussa mustaviinimarjamehua ja tallinnurkkaa, mausteinen, maussa luumua ja chorizoa
  • Mas Gillin Clos d’Agon -02, 50% cabernet, 24% merlot, 20% syrah, 6% mourvedre, mehiläisvahaa nokassa, mieletön tuoksu, maussa hiukan liian puolukkaiset hapot Pirun makuun, fokusoitunut makumaailma, suuret vuosikertaerot