Skip to content

Tyrkyllä pukinkonttiin: Viinikoulu

valokuva001

Piru perehtyi Jouko Mykkäsen kirjoittamaan Viinikouluun, jonka arviointikappaleen julkaisija postitti, ja totesi sen maukkaaksi tietopaketiksi sellaiselle, joka ei ole viiniviisauden puoliammattilainen tai sylje kuppiin työkseen.

Suurin osa Viinikoulun sisällöstä julkaistiin alkuperäisesti Helsingin Sanomissa artikkelisarjana, tipoittain. Kirjoitukset koottiin koviin kansiin jo pari vuotta sitten, mutta täksi syksyksi opit on paketoitu kätevämpään taskukokoon. Hyvä veto, sillä edullinen pokkari pieksee kovakantisen kahvipöytäkirjan käytettävyydessä.

Viinikoulun kirjoittaja Mykkänen tietää mistä puhuu, ja se välittyy kirjan sivuilta. Opus on jäsennelty tavalla, joka mahdollistaa tiedon tankkauksen sopivan kokoisina palasina ilman pelkoa informaatioähkystä: oppitunnit ovat parin sivun mittaisia ja kattavat muun muassa valmistusprosessin, maistelun, lajikkeet ja maat. Luentojen ohessa esitellään satakunta Alkon valikoimista löytyvää kohtuuhintaista viiniä.

Kuten nimi viittoo, Viinikoulu on peruskatsaus viinien maailmaan ja puuhastaa lähempänä pintaa kuin pohjaa. Se toimiikin ennen kaikkea ponnahduslautana aiheen pariin ja on siten mielekäs hankinta sellaisille, jotka eivät ole omiin sfääreihinsä kohonneita guruja, mutta pitävät viinistä ja haluavat syventää nautintoaan perehtymällä aihepiiriin tarkemmin. Teoksen suurin anti löytyy sen kyvystä välittää eheä kokonaiskuva pirstaleisesta kentästä.

Harrastuksia käsittelevät kirjat tuppaavat olemaan poljennoltaan vakavamielisiä ja asiallisia, vaikka kyse on intohimosta. Tähän loveen lankeaa myös Viinikoulu, todennäköisesti Helsingin Sanomien toimituksellisen linjan mukaisesti. Onneksi käsitelty asia, eli viini, on niin pohjattoman mielenkiintoinen, ettei väkevämpää kirjallista otetta liiemmin kaipaile uppoutuessaan rypäleiden maailmaan.

Pientä kritiikkia kirja saa siitä, että sen sisältö on alisteinen rakenteelle; koska kirja on koostettu artikkeleista, aiheita käsittelevät tekstit ovat samanpituisia, oli jutunjuurena maailmankuulu Cabernet sauvignon tai todennäköisesti nipin napin mukaan huolittu Pinot blanc. Toisaalta tämä semanttinen tasa-arvoisuus tekee kirjan rakenteesta varsin selkeän. Paikka paikoin artikkelien sisältö on myös vähemmän strukturoitu kuin itse kokonaisuus, mutta siitä viis.

Viinikoulu on kuin kevytversio viinitutkinnoista, joita kyseisen lehtorin tiedetään Haagan suunnalla diilaavan.

Mikä: noin 170 sivun pläjäys viinistä aloitteleville viininystäville ja jo hieman pidemmälle ehtineille

Mitä kustantaa: 19,95€ – 24€, ostopaikasta riippuen

Mistä saa: Bookplus.fi, suurikuu.fi, kirjakaupat

ps. Tästä eteenpäin Piru kirjoittaa rypäleiden nimet isolla alkukirjaimilla, kuten useimmissa kielissä on tapana. Suurten kirjainten hyödyntäminen helpottaa lukemista ja on muutenkin perusteltua, koska kyseessä on viiniaiheinen blogi. Kielitoimisto lähteköön patikointiretkelle parhaiden finglish-traditioiden hengessä.

Advertisements
8 Comments Post a comment
  1. Aave #

    Ei Viinipiru! Älä kirjoita rypälelajikkeita pienellä alkukirjaimella! Älä käännä kelkkaasi, vaikka alamäessä paremman vauhdin saakin.

    joulukuu 12, 2008
  2. Aave #

    Tuohdiksissani sekoan jo sanoissani. Siis EI isoilla alkukirjaimilla!

    joulukuu 12, 2008
  3. Aave #

    Kuten sanottua. Tuohduksissani.

    joulukuu 12, 2008
  4. Arto K. #

    Oho, intohimon lieskat kuumottavat kotisohvalle saakka! Jos perustelet asian vakuuttavasti, lupaan tehdä välittömästi 180:n asteen käännöksen (joka olisi jo toinen täyskäännös saman vuorokauden sisään).

    joulukuu 12, 2008
  5. Aave #

    Mielestäni todistamisen taakka lepää tässä asiassa kyllä Pirun harteilla.. Mutta kyllähän pelkästään jo mystifioiva vaikutelma, joka aivan tavallisten (vaikkakin iki-ihanien) sanojen (tässä tapauksessa kasvilajikkeiden nimien) isolla kirjoittamisesta syntyy, on mielestäni keskustelua tyrehdyttävää, sillä jos sinä (tunnettu kieli-ilottelija) jatkossa kerrot juoneesi Müller-Thurgauta, en ainakaan minä voi asiaa kommentoida kuin sanomalla: ”Älä saatana!” tai ”Voi että..” Siinä määrin uskomattoman hienosta asiasta lienee nimittäin kyse.

    joulukuu 12, 2008
  6. Arto K. #

    Todistustaakan suhteen saatat hyvinkin olla oikeassa, koska luistelen selvästi kaanonista poikkeamisen rajoilla keekoillessani alkukirjainten kanssa.

    Tuohtumuksesi perustunee tradition katkeamiseen, koska oletan että kykenet sivistyneenä herrasmiehenä lukemaan englanninkielisiä viinijuttuja ilman pakahtumisen kokemusta. Tämä dilemma ei ratkea ilman kansantribunaalin sanktioimaa virallista päätöslauselmaa.

    Asia vaatii oman postin!

    joulukuu 12, 2008
  7. Aave #

    Hieno juttu, vaikka epäilenkin jääväni asiassa tappiolle.

    joulukuu 12, 2008
  8. Haamu #

    Lukemista pirulle. Jaakko Suolahti: Viiniretkillä Italiassa. Jos luettu; kommentti.

    joulukuu 13, 2008

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: