Skip to content

Arkisto kohteelle

Maistettu: Barón de Ley Reserva 2003

HankiViinipirun pieni-suuri espanjalaissaaga jatkuu! Tällä erää käsittelyssä on viini Riojasta, Espanjan kuuluisimmalta viinialueelta, joka nauttii maineikkuuden lisäksi globalisaation suuri häviäjä-tittelin tuomasta kyseenalaisesta kunniasta. Alueen perinteinen tyyli on pois muodista, mitä tulee pitkään tammikypsytykseen freesin hedelmäisyyden kustannuksella. Tästä viis, Riojasta tulee niin paljon laatuviiniä, etteivät kuluttajien juomatottumusten suhdanneheilahtelut onnistu torpedoimaan sen kiistatonta karismaa, korkeintaan hieman nakertavat perinteisyydestä (mikä ei välttämättä ole huono asia).

Barón de Ley Reserva (15,17€) edustaa uuden ja vanhan tyylin välistä kompromissia. Kyseessä on silti viini, jolla on selkeä kotiosoite. Viiniin päätyvät rypäleet kerätään käsin ja käyminen tapahtuu lämpötilakontrolloidusti terästankeissa, mistä viini siirretään vuoden kestävään tammikypsytykseen.

007152

Viinin väri oiva esimerkki reunoille ohenevasta kypsästä punasta, josta tempranillon voi yrittää tunnistaa sokkotastingissa, jos sellaiseen joutuu. Tuoksu on ennen kaikkea paahteisen mausteinen. Kypsän kirsikkainen hedelmäisyys ei ole varsinaisesti taka-alalla, vaan enemmänkin integroituu saumattomasti tuoksumaailmaan. Maku on keskitäyteläinen, tamminen, tasapainoinen ja pitkä. Hapokkuutta on tarjolla maltillisesti, mutta tarpeeksi, samoin tanniineja. Maussa on hieman karvas komponentti, kuin ruusunmarja, mutta se on rustiikkisuudestaan huolimatta varsin miellyttävä. Loppumaku kiepsahtaa jännittävällä tavalla suolaisuuteen, minkä huomaan stimuloivan jotain osaa aivoituksistani siinä määrin, että uuden kulauksen ottaminen on yhtä välttämätöntä kuin vääjäämätöntä. Se on hyvän viinin merkki!

Mikä: Riojan viini, joka on samaan aikaan moderni ja perinteikäs
Kenelle: Sille, joka etsii viineistä ajattelun aihetta tai välttää moista kuin ruttoa, mutta kaipaa mainiota kulautteluviiniä lihaisan ruoan kumppaniksi
Kenelle ei: Sille, jonka mielestä viinin tulee olla väriltään mustaa ja maistua boysenmarjahillolle
Hinta vs. Laatu:piru-happy

Lisää veroa viinille, ja vähän vielä päälle

827000_54335413
Lainaus Helsingin Sanomista:
”Alkoholijuomien hintoja nostetaan jälleen. Hallitus aikoo korottaa alkoholiveroa 10 prosentilla. Tälle keväälle suunniteltu korotus on jo kolmas lyhyen ajan sisällä.

Edellisen kerran veroa kiristettiin tämän vuoden alussa, jolloin vero nousi 4,5 prosentilla. Sitä edeltävä korotus oli vuotta aiemmin tammikuussa.
(…)
Hallitus perustelee uusinta korotusta pelkästään rahapulalla. Tähän asti korotuksia on selitetty lähinnä sosiaali- ja alkoholipoliittisin syillä. ”
-Helsingin Sanomat

En liene ainoa, jota harmittaa tämä Vanhasen toisen hallituksen harjoittama kyklooppipolitiikka, jossa ideologiat verhotaan vaihtuviin järkisyihin. Puutarhakaupunkien ja uuniperunoiden jälkeen vaihteeksi taas raittiusasiaa.

ps. lainauksen vikan lauseen kirjoitusvirhe Helsingin Sanomien omaa käsialaa

Lyhyesti: kaksi viiniä Douron/Dueron varrelta

Portviineistään parhaiten tunnettu Douron seutu on saanut nimensä joesta, joka virtaa Portugalin halki ja päättyy Porton kaupungissa Atlanttiin matkattuaan ensin satoja kilometriä Espanjan puolella Duero-nimisenä. Joen Espanjan puolen tunnetuin viinialue on Ribera Del Duero, mutta Castilia y Leónin suureen maakuntaan mahtuu paljon muutakin. Tässä lyhyesti kaksi punaviiniä, yksi molemmilta puolilta rajaa. Ensimmäinen on 100 prosenttinen Tempranillo, jälkimmäinen 80 prosenttisesti Tinta roriz (Tempranillo portugaliksi).

Durius Tempranillo 2005, Castilia y León  (9,21€)
Avoimessa tuoksussa on makeaa herukkaa, hevosen hikeä (olen aina halunnut käyttää tuota sanaa) ja mättäällä kasvavaa herkkusientä. Ajattele kaurakeksiä, jonka päällä on muutama suklaahippu ja nokare mansikkahilloa, joka lähetetään teutaroivan hevosen selässä sienimetsään, niin tiedät miltä viini tuoksuu. Kokemus toisintuu pehmeän tasapainoisessa maussa, kukaties liiaksikin. Paljon persoonaa alle kympillä.
+++
Hinta-Laatu:piru-ok

picture-22
Quinta das Chãs Reserva 2003, Douro (18,21€)
Mustikkainen tuoksu on rotevan mausteinen, mutta siinä on kuultavissa säröääniä. Ajattele tyhjäkäyvää autoa, jonka tuulilasille pistetään lasinpesunestettä pahimmilla kesähelteillä, yhdistettynä kakaroihin, jotka sotkevat takapenkkejä suklaalla. Tumman marjaisa maku on teknisen oloinen, virheetön, mutta ei säväytä tähän hintaan. Pitkääkin pidempi dekantointi auttaa nostamaan hedelmän framille.
+++
Hinta-laatu: piru-unhappy

picture-6

Viikon kysely: minkälainen viininostaja olet?

Viikon viinikysely ei kosketa niinkään viinejä, joista siinä puhutaan, vaan teitä, hyvät Viinipirun lukijat. Kulutussosiologisten tutkimusten mukaan kuluttajat jakaantuvat karkeasti ottaen kahteen luokkaan: turvallisuushakuisiin  ja kokeilunhaluisiin, joista ensimmäiset muodostavat enemmistön (en löydä tähän hätään dataa aiheesta, mutta muistelen, että prosentti oli Alkon kohdalla jopa 80% asiakkaista).

Varmuutta ja ennakoitavuutta arvostavat kuluttajat pyrkivät minimoimaan riskit, mikä tarkoittaa viiniostoksilla ennen kaikkea hyväksi havaittujen tai suositeltujen viinien valitsemista uusien tai outojen tuotteiden kustannuksella.

Pienemmän osan kuluttajista muodostavat seikkailuhenkisemmät, jotka kokeilevat hanakasti uutuuksia ja tarttuvat outojenkin viinimaiden tuotteisiin. Kokeilunhaluinen kuluttaja etsii viineistä uusia elämyksiä, jopa ärsytyksen kustannuksella ja palaa suosikkiviineihinsä harvemmin kuin ostaa uutta. Kumpaan ryhmään kuulut itse?

TJEU: Nicolas Joly Show

Wine Library TV:n Garyn vieraana tässä Pirun kaikkien aikojen suosikkijaksossa Loiren visionääri Nicolas Joly, jonka karisma vangitsee kuulijan. Mainittakoon, että herran keräilyharvinaisuuksia löytyy Alkon tilausvalikoimasta 30 euron lähtöhinnoilla. Joly = viinien Al Pacino, huuaah.


Kuluneen viikon kyselyn tiimoilta

965304_61102357Kuvassa pykälän verran parkkiintuneempi viinisieppo

Yli puolet kyselyyn vastanneista on tehnyt viinimatkan jossain päin palloa, eräät eittämättä useampiakin! Tästä voi päätellä, että Viinipirun lukijat suhtautuvat vakavasti nautintobisnekseensä. Viinin tunkeutuminen jopa lomien ytimeen on viimeinen niitti varmuudelle siitä, että ihminen on virallisesti viinihullu. Hyvä niin!

Espanjalaisia kympin viinejä lyhyesti

Espanjalaisia on tarjolla kymmenen euron pintaan poikkeuksellisen runsas kavalkaadi, yli 20 tuotetta. Tässä lyhyet huomiot viimeksi maistetuista:

Icono Cabernet Sauvignon (9,21€):
++ / Teollisen makuinen, en osta uudestaan.

Enate Cabernet Sauvignon Merlot (10,20€):
+++ / Hiukan persoonaton, en osta uudestaan.

Piedemonte Reserva (9,80€):
++++ / Suoraviivaisen maukas, ostan uudestaan.

Prado Rey (11,20€):
++++ / Moderni hedelmäpommi, jossa on tasapainoa. Ostan uudestaan.

Marqués de Valparaíso Roble (10,20€):
+++++ / Helposti lähestyttävä viini, jossa on palat kohdallaan. Tuoksussa luumukiisseliä, tupakkaa, suklaata, nahkaa ja jopa tallinnurkkaa, pehmeässä maussa runsaasti hedelmäisyyttä, mutta sopivasti ryhtiä ja paprikamainen komponentti, joka integroituu kokonaisuuteen. Uutta amerikkalaista tammea on käytetty, mutta ei liikaa. Kiva viini kympillä. Ostan uudestaan.

picture-2

Maistettu: Voga Italia Quattro 2006

testaaVoga Quattro (9,05€) on sisilialainen viini, joka nostattelee kulmakarvoja työkseen. Viinin tuubipullo muistuttaa mainetta niittäneestä Voss-vedestä, mikä selittyy sillä, että tuottaja osti muotoilun samalta suunnittelupajalta kuin norjalainen artesaanivesi. Varsinaista ideavarkautta ei siten ole tapahtunut.

Piru veikkaa, että kimmoke pullon muotoiluun syntyi tarpeesta muokata viinistä salonkikelpoisempi polttoaine viinintuottajamaiden klubiskeneen, jossa kuosaava on jo pitkän aikaa vokottellut itselleen juntin leimaa lipittelemällä punaviiniä viihteellä.

4200071

Viinin väri taittaa reunoilla sinertävään purppuraan. Tuoksussa on tummia marjoja, lakritsaa ja hieman kanelia. Kuuman alueen tuoksu, niin hyvässä kuin pahassa. Viinin lämmitessä lasissa, leijailee nokkaan hento kynsilakanpoistoaineen tuoksu. Maku on kevyehköön kallellaan, hedelmävetoinen ja notkea; flavoriosastolta löytyy pyöreää luumua ja kirsikkaa. Lopetus tarjoilee latingin kipeästi kaivattuja tanniineja, jotka ovat hillityt, mutta maultaan karvaat, ja karkottavat ajatukset liiasta mehumaisuudesta.

Kokonaisuus ratkaisee, eikä se onnistu kiehuttamaan Pirun hornankattilaa paria poreilua enempää. Ollakseen tammeton punaviini, Voga Quattron hedelmäisyys on hähmäinen, ei tarpeeksi fokusoitunut. Viinin viilentäminen auttaa asiassa: se on parhaimmassa terässä pari pykälää viinikaanonin sumputtaman intuition neuvomaa lämpötilaa kylmempänä. Tällöin freesi linjakkuus korostuu maustekeekoilun jäädessä taka-alalle.

Kyseessä on mutkaton viini saapasmaan maaseudulta. Siinä ei ole pullon lisäksi mitään viileää, mutta se löytänee uutuuksia hamuavan kohderyhmänsä täsmäohjuksen tarkkuudella. Vaikka Viinipiru ei juurikaan syty viinistä, se ei todennäköisesti petä satunnaisen lipittelijän odotuksia. Asiakas maksaa erikoisen pullon tuomat lisäkustannukset ostoksessaan, joten on jokaisen oma valinta tarttuuko syöttiin.

Mikä: jännällä pullolla varustettu perusvalikoiman viini Sisiliasta, joka kannattaa nauttia kohtuullisen viileänä
Kenelle: tyylitietoiselle seuraviini-iloittelijalle

Kenelle ei: sille, joka olettaa että jännää muotoilua seuraa jännittävä viini

hinta vs. laatu: piru-ok

ps. Voga Quattrosta on piisannut tähän mennessä juttua myös täällä sekä täällä. Muotoilu on mitä ilmeisimmin täyttänyt tehtävänsä!

pps. Pullo tarvitsee ulkonäöstään huolimatta korkkiruuvin avautuakseen: synteettinen korkki lymyilee piilossa muovin alla.

Viikon kysely: oletko tehnyt viinimatkan?

1042102_72304878

Viikon kyselyssä kartoitetaan, kuinka suosittuja viinimatkat ovat. Aivan ensimmäiseksi on paikallaan määritellä, mitä viinimatka tarkoittaa, ettei sekaannusta viinilläläträämismatkaan pääse syntymään. Jälkimmäisen tunnistaa siitä, että reissua ajatellessa mieleen nousee muistoja lattialle tippuneesta pizzasta Duomon kupeessa samalla kun carabiniere korjaa Ihanaa leijonat-laulua esittävän Pertsan parempaan talteen. Sitä ajatellessa mieleen saattaa myös nousta kuva Anjasta, jota talutetaan ulos possujuhlista oksennusta kesämekolla, madeiralasi toisessa kädessä.

Viinimatka sen sijaan suuntautuu tuotantoalueelle, sen aikana vieraillaan tiloilla ja sen innoitteena on viini; ihanaa leijonat-laulua ei esitetä, vaikka tuliaisia ostetaankin enemmän kuin kenenkään on kerralla järkevää kuluttaa. Helppoa!

Viime aikoihin asti viinin tiimoilta matkustaminen on vaatinut oma-aloitteisuutta myös suunnittelupuolella. Tätä nykyä saatavilla on jo valmiita paketteja, joiden avulla pääsee asumaan vaikkapa viikoksi Chiantin alueen agriturismo-viinitilalle. Helppoa ja hauskaa. Kysymys siis kaikessa yksinkertaisuudessaan alla. Mikäli et ole vielä viinimatkalla ehtinyt, ota rohkeasti osaa kyselyyn. Kieltävä vastaus ei tarkoita, että edustaisit Anjan linjaa.

Viime viikon kyselyn tiimoilta: globalisaation rattaissa

929117_22204583

Perinteisten laatualueiden luiskahtaminen kapitalismin hammasrattaisiin tavalla, joka ei tue niiden persoonallisuutta, huolestuttaa monia vastaajia. 67 prosenttia kyselyn osanottajista tunnustaa olevansa himppasen huolestunut ärtyneisyyttä lietsovan maanantaiskenaarion mahdollisuudesta, siinä missä 27 prosentille nousee suorastaan hikikarpalot otsalle asiaa ajatellassa. Vain 5 prosenttia vastaajista ei näe asiassa ongelmaa, minkä tulkitsen siten, etteivät he joko halua murehtia moisia tai vaihtoehtoisesti uskovat markkinoiden sisäsyntyiseen kykyyn tuottaa paras mahdollinen hyödyke olemassaolevaan tarpeeseen. Legitiimi kanta sekin (joskin markkinakone tovin yskimisen päätteeksi hetki sitten räjähti).

Kannasta viis, tuloksen voi lukea reaktiona jo tapahtuneille muutoksille. Mitä nopeampi rakennemuutosten tahti on, sitä vaikeampi on ennustaa minkälaiseen lopputulokseen ne johtavat. Tältä kannalta huolestuneisuudesta piirtyy melko rationaalinen kuva impivaaralaisen muutosvastarinnan sijasta, joskin asian voi nähdä monelta kannalta (skouppimme jaettuun todellisuuteen ei ole suurennuslasi, vaan prisma). Toisin sanoen, peloissa tarjonnan latistumisesta lienee perää, joskin ylilyönnin riskin mahdollisuutta peri-inhimillisten pelkojen ja uhkakuvien kohdalla ei voi vähätellä. Sassicaia ainakin maistuu hyvältä.

ps. Itse olen kallellaan himppasen-ryhmän suuntaan, eli rynnivän sarvikuonon lailla käyttäytyvän massamaun vaikutukset tällä rikkaruohoja puskevalla kasvimaalla huolettavat, mutta toisaalta näen jo otsikossa mainitun maapalloistumisen mahdollisuutena. Aikana, jona mikään ei ole mistään kotoisin (kuten kiinalaiset maitokorvikkeet, vietnamilaiset jeesuspatsaat tai kansainväliset pääomat), ihmiset etsivät asioita, joilla on osoite.