Skip to content

Arkisto kohteelle

Maistettu: Evel (8,82€)

546067

Ajattele lasillista nektariinia, johon on puristettu puolikas sitruuna ja nipsaistu pari mustaherukanlehteä. Tämän jälkeen viini on vedetty pienisilmäisen siivilän läpi ja tarjoillaan soodapäräytyksen saattelemana. Siinä sinulle portugalilainen Evel (8,82€). Ostaako Piru uudestaan? Ei osta, mutta toisaalta vihtahousu on tunnettu Sauvignon blanc -dissidentti, mistä mustaherukanlehti muistuttaa (sietämätön rypäle ja imho, Cloudy Bayn voisi kiskaista mustaan aukkoon). Jos kuitenkin pidät lämpimämpien seutujen hedelmäisistä Sauvignon blanceista, testaa tätä Douron alueen valkoviinia.

+++

Vapun kuohuviini: Engel 2007 (15,98€)

Valmistettu samppanjarypäleestä, samppanjametodilla ja kaupan puoleen hintaan, siinä on vapun kuohuviini pähkinänkuoressa. Kuulostaako paradoksilta? Ei huolta, yhtälössä on vielä yksi salavihkainen muuttuja: nimittäin se, ettei viini tule Champagnen maakunnasta, vaan Alsacesta, Saksan rajan tuntumasta, eikä siten ole aito samppanja. Vaikka Engel Crémant d’Alsace Chardonnay Brut (15,98€) ei nousukaan samppanjoiden aristokraattiseen kastiin, se tarjoaa mukavasti vastinetta rahalle. Tuore vuosikerta 2007 on edeltäjäänsä parempi, joten ei muuta kuin vappunenä naamaan ja pulloa kohti.

picture-23

Kuplat ovat samppanjaa suurempikokoisia ja maku Chardonnaysta huolimatta melko terävä, mutta hedelmä on miellyttävän kypsää. Raa’an omenan sijasta kulauttelijan palettia viettelee hurmaava persikka, joka ei lipsu ylikypsyyden puolelle. Kokonaisuutena viini on tasapainoinen ja kantaa 12 gramman sokerinsa komeasti. Aavistuksen robusteista otteistaan huolimatta tämä luomuviini on miellyttävä tuttavuus, jolla kelpaa huuhtoa tippaleipiä vappupiknikillä.

Sikainfluenssan ja viinin suhde

pig_1

Vuotava kärsä ei ole kenenkään etu

Jos olet kuten minä, etkä ole vielä täysin perillä siitä, mistä sikainfluenssassa on kyse, tsekkaa tämä disinformatiivinen posti Mondosapore-blogissa. Siinä ilahduttavan sekopäiseltä vaikuttava Terry Hughes kertoo, että sikainfluenssalta voi suojautua kiskomalla alkoholia. Ennen kaikkea punaviiniä tulee hänen mukaansa tarjoilla ihmisille, jotka ovat jo ehtineet sairastua kohtalokkaaseen sikainfluenssaan, sillä viinii toimii sakramenttina, joka valmistelee potilaan siirtymistä ikuiseen kiirastuleen.

Ja minun blogini nimi on Viinipiru?

Uusintakysely: vaikuttaako talous viiniostoihisi?

corkscrew-xl

Viime joulukuun alussa kyselin taantuman vaikutuksista ja kerroin että aioin toistaa kyselyn kevään edetessä. Alla ote alkuperäisestä postauksesta uusiokäytettynä.

Viikon viinikysely ratsastaa makrotaloutta korkkiruuvin lailla pullon pohjalle kiertävän laskusuhdanteen harjalla. Tuntuuko talouden turbulenssi munaskuukkeleissa asti raipan lailla lyövän lomautusuhan, laihtuneen sijoitussalkun tai turuilla ja toreilla leijuvan pahaenteisen hiljaisuuden myötä? Vai pidätkö talouden rattaita raiteilla lappaamalla pökköä pesään muidenkin puolesta? (edit: lisätty myös lama-aikaan sopiva ”neljäs vaihtoehto”)


Maistettu: André Stentz Riesling 2007 (15,61€)

HankiMikä: Alkon perusvalikoiman luomuvalkkari Ranskan Alsacesta
Kenelle: Sille, joka arvostaa viinissä rapsakkuutta
Kenelle ei: Sille, jotka etsii viinistä tropiikin tunnelmia
Hinta vs. Laatu: piru-ok1

Alsacen suunnalta saa vastinetta rahalle. Niin tälläkin kertaa, kun lasissa on André Stentzin (ranskalainen etunimi ja saksalainen sukunimi, maakunnan traditiota parhaimmillaan) luomuna viljelty Riesling vuodelta 2007.

008121
Ensimmäisenä tarkastelija huomaa, että viinillä on kiva väri, mikä on Pirun mielestä aivan liian harvinaista valkoviineissä. Melko intensiivinen ja eloisa väri taittaa kultaan ja kutsuu tunkemaan klyyvarin lasiin. Tuoksu on raikas ja kosiskeleva, talviomenaa, päärynää ja hieman kukkeutta; taustalta löytyy hento sokerinen aromi, joka muistuttaa vaahtokarkkia. Lämpimämpänä tuoksusta erottaa salmiakkia ja alkoholin, joten suosittelen viinin huolellista kylmentämistä ennen tarjoilua, vaikka yleensä itse nautinkin laatuvalkkarini viinikaanonin ohjeistusta lämpimämpänä.

Maku on pirteä, mineraalinen ja persikkainen, runsaat hapot ovat sitruunaiset ja suutuntuma rapsakka. Suussa viini käyttäytyy kuin liian hyvin viihtyvä päivällisvieras, joka viipyy siinä määrin pitkään, että isäntää alkaa haukotuttaa. Suotakoon se viinille, sillä maun pituus on tasokkuuden merkki. Kokonaisuutena Stentz Riesling on hapokas, mutta tasapainoinen ja elegantti. Vaikka tarjolla ei ole säästöpossun räjäyttävää makuspektaakkelia, vastinetta rahalle löytyy sopivasti. Mikäli hapokkaat viinit eivät ole suosikkikategoriasi, Suosittelen Stentzin yhdistämistä vaaleaan kalaan. Kermaakaan se ei pelkää.

ps. lopetan tästä postista alkaen kuvien linkkaamisen Alkon sivuille, jotta selailu olisi entistä kätevämpää mobiililaitteilla. Linkki Alkon sivuille löytyy viinin nimen kohdalta ylempää, paristakin kohtaa.

Krug-samppanjatalo kaupan?

picture-21

Feikkiluksusta molemmille käsille

Louis Vuittonin laukkubrandin ja Hennesyn konjakin omistavan LVMH–ketjun huhutaan kaupittelevan samppanjaportfoliotaan, joka sisältää muun muassa yhden maailman kalleimman samppanjan, Krugin, maailman myydyimmän samppanjan, Moëtin, toiseksi myydyimmän samppanjan, Veuve Clicquotin, ja kukaties maailman kuuluisimman samppanjan, Dom Pérignonin. Kaupan päälle lätkäistäneen maailman vanhin samppanjatalo Ruinart.

Samppanjan raju myynninlasku romahduksen rikkomissa rattaissa on mitä ilmeisimmin säikäyttänyt imperiumin takana vaikuttavan ahneen miljardöörin, joka on erikoistunut myymään keskinkertaisia tuotteita keskiluokalle keskivertoa kauheammilla hinnoilla. Kauppahinnan huhutaan olevan 14 miljardia euroa ja ostajan englantilaisen Diageon, joka omistaa muun muassa Guinnesin ja Smirnoffin.

Ostajan portfoliota tarkastellessa voi kohtuullisen turvallisin mielin todeta, etteivät mahdolliset muutokset vala uskoa brandien tulevaisuuteen. Jos halajat ei-massatuotettua samppanjaa, vältä näitä.

Madeira ja madeira = kelpo yhdistelmä

dsc03502

Nuoret köynnökset 300 metriä korkean kielekkeen reunalla saaren pohjoisosassa

Viinipiru vietti kuluneen viikon Madeiralla enimmäkseen harmaita pilviä tuijotellen, saaren eri kolkkia pällistellen ja oksidoitunutta viiniä siemaillen. Pitkäsiimaiseen viinikoukkuun tarttuivat muun muassa Leacock’s 1934 Bual, Blandy’s 1966 Sercial, 1976 Terrantez sekä monta muuta päräyttävää viiniä, joita saarella pääsee maistamaan parin kympin kertapanostuksilla. Kaapin pohjalle hankin Blandy’sin Bualit vuosilta 1968 ja 1977.

Matkan kuluessa huomasin nauttivani yhä enemmän kuivista tai puolikuivista madeiroista, jotka valmistetaan sercial tai verdelho-rypäleistä, malvasiasta valmistetun viinin tuntuessa liian äitelältä, jopa jälkiruokana. Jos lisäät mars-patukoihisi sokeria, pidät todennäköisesti myös malmsey-viineistä.

Madeiran vuosikertaviinejä ei kuljeteta saaren ulkopuolelle, minkä vuoksi niiden hankkiminen vaatii matkustamista paikan päälle (tässä poikkeus). Matka on kuitenkin vaivan väärti, mikäli seuraavat ehdot toteutuvat:

  • perillä paistaa aurinko, mikä tuntui olevan haasteellista etenkin Funchalin kaupungille
  • matkaaja kestää Madeiran omalaatuisen ruokakulttuurin tuottamat satunnaiset kuvotusreaktiot heleän bling-äänen kantautuessa suositun ravintolan keittiöstä tai etikkaisten purkkivihanneshöystön saapuessa pöytään
  • matkaaja ei pelkää holtittoman korkeita pudotuksia tai jyrkkiä teitä, sillä Madeiralla on tarjolla molempia, liki yhtä paljon kuin pienimoottorisia autoja, jotka kinuavat pystysuoria teitä ylös
  • matkaaja tulee toimeen sen tosiasian kanssa, että suurin osa kanssaturisteista on harmaahapsisia saksalaismummoja, jotka kehuvat yllämainitun kaltaisen ravintolan ruokaa vuolaasti ja köpöttelevät sitten kahden tähden hotelliinsa yöpuulle, jotta jaksavat köpötellä lisää seuraavana päivänä
Nuppineulan pään kokoiset orgaaniset malvasia-rypäleet ottavat aurinkoa

Nuppineulan pään kokoisia orgaanisesti viljeltyjä malvasia-rypäleitä. Kypsinä valmistaja dumppaa ne samaan pataan perusrypäleiden kanssa.

Mielenkiintoinen dokumentti: Food inc

Tulossa on mielenkiintoinen pätkä, joka porautuu elintarviketeollisuuden ällöttävyyksiin ja harhaanjohtavaan mielikuvamarkkinointiin viihteellisellä otteella. Mainospuheiden mukaan elokuva tekee saman elintarvikebisnekselle kuin Tappajahai uimarannoille. Tarkempia tietoja elokuvan Suomen levityksestä tai julkaisusta dvd:lle ei ole. Alla elokuvan traileri!

Maistettu: Mas Elena 2005 (11,89€)

testaaMikä: Alkon tilausvalikoiman punaviini Espanjasta
Kenelle: Tanniinien ystävälle
Kenelle ei: Sille joka haluaa lipitellä viininsä ruoatta
Hinta vs. Laatu: piru-unhappy

Mas Elena (11,89€) koostuu Merlotista, Cabernet francista ja Cabernet sauvignonista. Vaikka rypäleet eivät kuulosta erityisen espanjalaisilta, kansainväliset lajikkeet eivät ole harvinaisuuksia Penedèsissa.

Viinin tuoksusta löytyy lakritsaa, parkkiintunutta nahkaa ja makeahkoa mustikkakeittoa, jossa on lievästi etikkainen vire. Myös runsaan puoleinen alkoholi nousee lasista nokkaan. Kokonaisuutena tuoksu on silti mukiinmenevä esitys.

elena100

Keskipitkä maku on hedelmältään hivenen pistävä ja sitä ryydittävät karheat tanniinit, jotka karkoittavat luumun aloittaman notkeuden kiristämällä suun suppuun. Ronskeissa tanniineissa ei ole sinällään mitään vikaa, mutta ne eivät saisi olla piiruakaan vihreät ja tällä kertaa lupaavaa alkua seuraava tanniinitöräytys vie valitettavasti viiniltä terän. Mas Elena ei ole erityisen hyvin tehty viini ja sen oikea hinta olisi nähdäkseni kympin maagisen rajan alapuolella. Useamman tunnin dekantointi auttoi asiassa, mutta ei parantanut kokonaisuutta merkittävästi.

Vaikka Mas Elena ei ole viininä täysi susi, löytyy markkinoilta tasokkaampia pullotteita pienempään hintaan. Tästä johtuen annan viinille huonoa hinta-laatu-suhdetta merkitsevän irvistyksen ja testaa-merkin. Testaamiskehoitus on suunnattu ainoastaan niille, joiden mielestä lattea tai ennalta-arvattava ovat pahempia ominaisuuksia kuin karhea ja rustiikkinen.

Paris, prosecco ja kova jano

paris_gold_1

Aavikolla on kuuma, minkä Paris havainnollistaa riisumalla

Lisääkö yllä oleva kuva Paris Hiltonista intoasi tissutella proseccoa? Jos vastaus on kyllä, tartu luuriin. Parisin mainostamaa Rich-tölkkikuoharia lojuu nimittäin 30.000 kappaleen erä serbialaisessa varastossa, koska se ei ole mennyt odotetulla tavalla kaupaksi. Viini myydään kiinnostuneille vaatimattomissa 5000 kappaleen erissä. Juomien parasta ennen päiväys on jo toukokuussa, joten kiirettä pitää, jos haluaa ehtiä nautiskelemaan Parisinsa ennen kuin pääskyset palaavat.