Skip to content

Vierailu Nicolas Jolyn La Coulée de Serrantilla osa 2

Rupattelutuokio on saaneet minut unohtamaan, että Joly on ennen kaikkea viinintekijä. Monsieur poistuu vastaanottamaan puhelun ja kehottaa lähtiessään maistelemaan viinejä sillä välin. Maistan vuosikerran 2007 läpi ja olen vakuuttuneempi kuin odotinkaan. Viinit ovat vallan upeita: persoonallisia, runsaita ja juotavissa jo nyt (pidin nuoresta 2007:sta itse asiassa enemmän kuin viikkoa aiemmin maistamastani 2002:sta). Ne ovat eloisia, kerroksellisia ja raamikkaita olematta piiruakaan oksidoituneita. Huh, nämä viinit ovat hedonistisia nektareja ja vuosikerran lopputulos mitä mainioin. Harmi, ettei kukaan tuo viinejä tällä hetkellä Suomeen, etenkin edullisempia Savennières Roches-aux-Moines Clos de la Bergerieta ja Savennières Les Vieux Closia.

DSC03807

Kun Joly palaa puhelimesta, hekumoimme hetken viineillä, mutta se loppuu, kun mainitsen vierailleeni Pierre Larmandierin luona Champagnessa. Joly terävöityy ja virkkoo, että antoi Larmandierille potkut biodynaamisesta ryhmästä, syystä, jota ei tarvitse hienotunteisuuden nimissä tässä toistaa. Olen yllättynyt käänteestä ja huomaan päätyneeni keskellä biodynaamista draamaa. Komponenttien ollessa biodynaamisuus ja kourallinen lujatahtoisia persoonia, tuntuu cocktailin lopputulema olevan volatiilia laatua. Intohimoisten viinintekijöiden välinen yhteisymmärrys ei aina ikäänny samalla tavalla kuin heidän valmistamansa viinit.

Nicolas Jolyn viinit ovat mitä herkullisimpia ja vaikka hänen ajattelunsa on esoteeristä, teemat joita ajattelu käsittelee ovat universaaleja ja resonoivat ajassa. Vaikka nihilistisenä ihmisenä vältän kohtaamista agendojen määrittelemien realiteettien kanssa, seuraavien asioiden edessä antaudun: Pallo ei voi hyvin, lajeja kuolee sukupuuttoon (tutkijat sanovat, että tahti on jo nopeampi kun dinosaurusten päätyessä esihistorian kirjoihin varoittavana esimerkkinä). Ilmakehä lämpenee hallitsemattomasti ja vaikka emme voi olla sataprosenttisen varmoja, että muutos on kokonaan ihmisen aiheuttama, käänteen seuraukset kohdistuvat suoraan ihmisten elinoloihin. Hedelmättömyyttä esiintyy taajemmin kuin ennen ja pandemioiksi äityviä viruksia syntyy rinta rinnan antibioteille vastustuskykyisten superbakteerien kanssa. Samalla miljardi ihmistä menee nälkäisenä nukkumaan ja talous on säpäleinä.

Aivan kuin planeetta pyrkisi harventamaan päälukua luovin keinoin huomattuaan, että vanha kunnon rutto on menettänyt tenhonsa? Itse en olisi kovinkaan yllättynyt, jos kävisi ilmi, että pallon muotoinen möhkäle sisukseltaan sulaa massaa osaa ajatella laatikon ulkopuolella, mikä tosin kertoo enemmän minusta kuin fysiikan opettajastani. Mutta mene ja tiedä, vakavasti, Viinipiru ei osaa sanoa mistä lopulta on kyse ja mistä ei, mutta hieman päässä humisee kun asiaa ryhtyy pohtimaan, ja hyvä niin.

Vaikka en miellä itseäni viherpiipertäjäksi tai ole lainkaan varma onko omatuntoni yhteisöllinen ulottuvuus surkastunut vai myös näivettynyt, koen että Joly on oikealla asialla suitsiessaan maatalouden tehotuotantoa, sillä viime vuosisadalla huippuunsa hiotut markkinatalouden mekanismit ovat kriisiyttäneet saman pelilaudan, jota ne kasvoivat dominoimaan. Mitä tapahtuu jos heinäsirkkaparven logiikalla toimiva talousjärjestelmä jatkaa voittokulkuaan kriisistä toiseen? Kukaties vihreä vallankumous syö lapsensa ja seuraavien sukupolvien elämä muuttuu kohtuuttoman vaikeaksi? Ajatukset Pääsiäissaaren sivilisaation iltaruskosta käväisevät mielessäni istuessani ehtoota Ranskan maaseudulla.

Joly ei kuitenkaani itse julista tuhoa, se on Viinipirun lisäämä salainen mauste dramaattisia sävyjä tapailevaan blogipostiin. Joly nimittäin uskoo, että uuden sukupolven myötä asiat muuttuvat paremmiksi. Hän toteaa, että maailmansodissa kuolleet sielut ovat palanneet, eivätkä halua tehdä samoja virheitä toistamiseen. Tämän lausuessaan hän ei näytä laisinkaan ihmiseltä, joka epäilisi uudelleensyntymän todenperäisyyttä. Aika näyttää onko optimismiin aihetta.

Mutta lienee tarpeen lakata naputtelemasta ruutua täyteen sanoja ja summata haparoivat ajatukset nipuksi. Kehotan maistelemaan biodynaamisia viinejä ja toteamaan itse, huomaatko eron laadussa. Valitse lähestymiskulmaksesi liioitellun jäätävä pragmatismi. Jos sattumalta toteat luomuviinien laadun ylivertaiseksi, voit olla huoleti: niiden suosiminen ei ole kohdallasi sen enempää ekoteko kuin poliittinen kannanotto, ainoastaan talonpoikaisjärjen sanelemaa siekailemattoman pragmaattista hedonismia (joka edesauttaa samalla sattumalta nautintobisneksen jatkumista juuri näin mainiona myös tulevilla polvilla). Testaa siis itse ja anna johtopäätösten versota omista kokemuksistasi!

Lähtiessäni Jolyn luota, ajatukseni hyrräävät ja tunnen virkistyneeni, vaikka pitkä keskustelu olisi saattanut käydä voimille. Astelen Coulée de Serantin tarhan laitaa ja katselen vehreitä maisemia. Kuinka mainio viinintekijä ja kuinka mainio miekkonen.

Advertisements
3 Comments Post a comment
  1. Kai #

    Kyllä Jolyllä on ollut Suomessa maahantuoja (Vin Nature) ainakin viimeiset 10 vuotta. Alkon vakiovalikoimassa ko. viinejä ei tällä hetkellä ole, mutta tilausvalikoimasta löytyy.

    heinäkuu 21, 2009
  2. Viinipiru #

    2004 taitaa olla viimeinen vuosikerta, jonka Vin Nature on tuonut maahan.

    heinäkuu 21, 2009

Trackbacks & Pingbacks

  1. Kulautettu: Nicolas Joly Savennières 2003 (30,60€) « Viinipiru – viiniblogi, joka vie koko käden

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: