Skip to content

Päivän viinikäsite: spoofuloitu viini

Minäkö varsinainen viinipiru?

"Minäkö varsinainen viinipiru?"

Yksi viiniskenen arvolatautuneimmista ja vettä jakavimmista käsitteistä on spoofulaatio. Mikä ihme on spoofuloitu viini? Kyseessä on kielteinen leima, joka lätkäistään viinille, joka on sanan säilän huiskuttelijoiden mukaan manipuloitu, tekemällä tehty ja sieluton. Etymologisesti sana on väännetty englannin sanasta spoof, joka tarkoittaa huijausta tai petkutusta. Alla Viinipirun johdatus tämän mysteerisen käsitteen pariin.

Maailman merkittävimmän viinikriitikon, Robert Parkerin, kerrotaan olevan kallellaan spoofuloidun tyylisiin viineihin, minkä väitetään kontribuoineen viime vuosina tyylisuunnan kasvuun. Spoofulaatio liittyykin olennaisesti parkerisaatioon, jolla viitataan herran arvovallan väitettyihin markkinoita muovaamiin ulottuvuuksiin.

Käsitettä viljelevien terminologiassa spoofuloidun viinin vastakohta on luonnollinen viini, jonka valmistusprosessissa ”luonnon” katsotaan tekevän työstä tärkeimmän osan viinintekijän pidättyessä puuttumasta prosessiin niin paljon kuin mahdollista (vähän tai ei lainkaan sulfiittia, ei lisättyä sokeria, happoja, tanniineja tai filtteröintiä), siinä missä spoofuloitu viini valmistetaan kemikaalien voimin kellarissa (tanniinien, suutuntuman, värin ja muiden tekijöiden manipulointia, laboratorioissa luodut design-hiivat, mahdollisimman suuri ekstraktio, mutta myös uusien tammitynnyrien ylikäyttö).

Kiistanalainen käsite nousi ihmisten huulille Alice Feiringin julkaistua teoksensa ’How I saved the world from Parkerization’, jossa hän kuvaa räiskyvästi suhdettaan törkeinä pitämiinsä teknoviineihin sekä viinikriitikko Parkeriin, jonka arvovalta artikuloituu kirjan sivuilla ennen kaikkea hirmuvallaksi.

Mutta miksi asiasta puhutaan juuri vuonna 2009? Monestakin syystä. Ei vähiten siksi, että tällaiset viinit ovat astuneet markkinoille verrattain hiljattain. Asia liittyy viinimarkkinoiden laajenemiseen ja kaupallistumisen kiihtymiseen, niin sanottuun palettien globalisaatioon, uusien äänien nousuun kriitikko-oligarkian vastavoimaksi ja valmistusteknologioiden kehittymiseen. Samalla kuluttajien valveutuneisuus ruokateollisuuden prosesseista on kasvanut käsi-kädessä luomuruoan suosion kanssa, mikä on vaikuttanut myös viinimaailmaan. Ihmiset ovat kiinnostuneita kuulemaan kemikaaleista, joita viineissä käytetään, ja valmiita maksamaan luomusta preemiota.

Spoofulaatio ei ole kuitenkaan ainoastaan kielteinen asia. Kärjistäen voidaan todeta, että siinä missä edulliset pöytäviinit tuppasivat aikoinaan olemaan laadultaan välttäviä tai pahimmillaan virheellisiä, näinä päivinä tekniset rimanalitukset ovat harvinaisia, kiitos kohisten kasvaneen tieto-taidon, mikä liittyy myös kyseessä oleviin spoofulaatio-tekniikoihin. Enää ei ranskalaisen talonpojan tarvitse pyytää kollegoitaan pitelemään häntä käsistä ja kaatamaan kamalaa viiniä nieluun, jos hän haluaa juopua.

Halpojen viinien parantuessa kalliiden viinien kategoria on kuitenkin ainakin eräiltä osin selvästi tasapäistynyt, mistä esimerkkinä yltiötäyteläiset kultti-cabernetit, jotka maistuvat varsin samanlaisilta, tulevat ne mistä päin maailmaa tahansa.

90% tarjolla olevista viineistä on roskaa, kirjoittaa viinitieteen popularisoinnissa kunnostautunut Jamie Goode spoofulaatiota käsittelevässä blogientryssaan, mistä sain kimmokkeen myös tämän postin kirjoittamiseen.

”Valitettavasti voit panostaa viiniin paljon, mutta saada lasiisi roskaa.

Kun alat käyttämään suurempia summia viiniin, riskisi törmätä ’spoofuloituun’ viiniin kasvaa. Sellaiseen, joka on naamioitu näyttämään autenttiselta tai joka on valmistettu vastaamaan tietynlaista makupalettia, esimerkiksi myöhäisellä sadonkorjuulla, pitkittyneellä kylmämaseroinnilla ja hullunkurisuuteen asti menevällä uuden tammen käytöllä.” – Jamie Goode (Suom. Piru)

Goodea nyppii myös se, että edullisia viinejä valmistetaan tätä nykyä matkimaan kalliita viinejä, mikä on kismittänyt myös minua siinä määrin, että totesin tovi sitten: ”monet edullisemmat viinit ovat laatuviinien vähäversioita, mikä tarkoittaa tammitynnyrien korvaamista runsaalla määrällä hakkelusta, entsyymien lisäilemistä ja pyrkimystä suureen suutuntumaan rypälemateriaalista viis.  Lopputulos on kunniattomana keekoileva kömpelö pastissi, suuri latistus, joka ei kykene vangitsemaan esikuvansa olemusta, sen enempää kuin toistamaan sen mysteeriä.”

Kehityksen suurimpia välittömiä häviäjiä ovatkin maukkaat, mutta simppelit pöytäviinit, sekä kevyemmät laatuviinit, kuten beaujolais-alueen kyläviinit tai perus-chiantit, joiden muuttuminen kuluttajaystävällisiksi marjahilloiksi olisi viinikirjon rikkauden kannalta tuntuva menetys. Jos kemikaaliotteesta tulee normi, häviäjiä lienevät ensisijaisesti kuluttajat menettäessään lukemattomat perinteiset tyylit aina viinimaailman huipulta saakka. Pieni määrä säröjä ei tee pahaa, niin kaun kuin tuotteella on identiteetti.

Yhteenveto: spoofulaatio on käsite, jota käytetään lyömäaseena sellaisia viinejä kohtaan, joiden teollista luonnetta halutaan korostaa. Käsitteenä se kiinnittyy laajemmassa viitekehyksessä vastarintadiskurssiin, jossa napit ovat vastakkain brandivetoisuuden, viinin ’cocacolasoitumisen’ ja lokaalien tyylien köyhtymisen kanssa. Spoofulaation yleistymiseen ovat vaikuttaneet viinin tieteellisen ymmärryksen karttuminen, kuluttajamakujen globalisaatio, viinibisneksen juurtuminen osaksi kapitalismin sfääriä, mutta väitteiden mukaan myös vaikutusvaltaisten kriitikoiden mieltymykset. Vaikka spoofulaatioksi kutsuttu kielteinen ilmiö on monilta osin todellinen, sen kääntöpuolena on edullisten viinien noussut laatu. On kuitenkin hankalaa arvioida kuinka pitkäkestoisen uhan ilmiö muodostaa viinien monimuotoisuudelle, sillä trendejä seuraavat vastatrendit yhtä varmasti kuin nousuvettä laskuvesi.

Irtoaako kommentteja, ajatuksia tai mielipiteitä keskustelun verran?

Advertisements
11 Comments Post a comment
  1. Aave #

    Naseva johdatus polttelevaan tematiikkaan!

    lokakuu 20, 2009
  2. lator #

    Mielipide: samaa mieltä.

    lokakuu 20, 2009
  3. Äitis on! (katon tässä samalla Saarioisten mainosta ja ajattelin että voisin alottaa tolla.

    Toi sana ’spoofulaatio’ on jo itsessääni spoofuloitu. Ensinnäkin Parker on niiiiin 2003, mutta pakko sanoo että ihailen Parkeria ja mitä se on saanut aikaan. Hän on varmasti levittänyt viinin ilosanomaa ympäri maailmaa enemmän ku kaikki me yhteensä…ikinä. Hieno mies. En jaa aina samoja mielipiteitä viinistä kun hän, itseasiassa huomaan olevani lähes aina erimieltä hänen kanssaan. Jos unohdetaan se niin pakko sanoo ettei mulla ole mitään häntä vastaan. Nytki vaikka yhtään ei tekis mieli niin hänestä juttelen, joten ei voi muuta ku nostaa hattua. Fakta on se että Bobi alkaa oleen jo aika förbi.

    Takaisin astialle eli spoofoilfoisdufuitumiseen. Kuka olisi uskonut että tässä me valitettais ja itkettäis että ainoa vika monissa viineissä on se että niissä ei ole mitään vikaa. Nykyään tosi viinihifimiehille ja naisille kelpaa vain viini joka tuo läjän persoonaa pöytään vaikka se tarkottaisi että viinissä olisi oikeesti hiukan vikaa, kuhan vaan erottuu joukosta jotenkin.

    Kun nämä spoofuloidut viinit tuppaa oleen hiottuja, tasapaksuja ja sin persona. Olen myös huomannut Pirun tykkäävän spoofuloiduista viineistä (God bless blind tasting), minä myös ja moni muu varmasti joka väittää ettei pidä. Yleisesti, niissähän ei ole mitään vikaa: ne on teknisesti hyviä suorituksia, mutta niistä puuttuu vaan se tietty koukku.

    Mielipide: Spoof it up! Sillä on saatu varmasti mukaan uusia viininystäviä enemmän ku koskaan aikaisemmin. Mua ei yhtään huoleta että tää ilmiö olis forever ja peittäis auringon, jolloin täällä selvityisi ainostaan viinin antijumalat kuten Viinipiru. Vastatrendit on jo muodostumassa. Se että me puhutaan tästä jo meinaa, että tää peli ei tuu veteleen kauan. Ihmiset haluu rahoilleen jotain muutaki ku vettä, sokerii ja alkoholia. Viininystävät juo sen oman aikansa perus skeidaa mutta sitten haluavat siirtyä erilaiseen tavaraan joka tuo muutakin kuin päänsäryn seuraavana päivänä.

    En halua että jengi rupee heitteleen tota spooffi-sanaa ympäriinsä liian löyhin perustein. Kohta se on yhtä pop ku Parkerin vihaaminen. Spoof tarkoittaa huijaamista joten mun mielestä sitä voi käyttää jos oikeesti viinissä on huijattu jotenkin. Heitetty esim vettä sekaan tai jalluu. Mutt jos joku on onnistunut tuottaan suuren määrään vinoo ilman huijaamista, niin tervetuloa ja congrats…kyl tänne maailmaan mahtuu. Ei me kaikki voida DRCtä juoda.

    Hyvä aihe kuitenki. Tästä on mukava jutella ja kuulla mielipiteitä.

    Ps. Mun lemppari on biodynaamisesti spoofuloidut viinit. Ne on parasta ikinä!

    lokakuu 20, 2009
  4. msaava #

    Kiitos Piru ja Ilkka hienoista sanoista asian ympäriltä! Kaikella tuppaa (jopa viinimaailmassa) olemaan (vähintään) kaksi puolta. Tunnettuna kaiken vastustajana ja vastarannankiiskenä, huomaan itsekkin nykyään useammin puolustavani Parkeria, kuin olevani häntä vastaan. Niin se maailma muuttuu…

    lokakuu 21, 2009
  5. Aave #

    Jep, sen verran täytyy sanoa, notta usein, kun todetaan ykskantaan ”Spoofulated!”, se on rakentavana kritiikkinä samaa sarjaa kuin, jos tuomitsee biodynaamisen liemen ytimekkäästi älähtämällä ”Voodoo!”

    lokakuu 21, 2009
  6. ojis #

    Tarkemmin asiaa tuntematta näyttää siltä kuin spoofulated tarkoittaisi teknistä (ja taidollista) kehitystä. Ja samalla laadun parantumista. Laadulla tarkoitan tässä tuotteen nautittavuuden volatiliteetin pienentymistä ja sitä, että huteja tulee entistä harvemmin. Laatuahan on, että jokin vastaa odotuksia, laaduton ei vastaa odotuksiin. Jotenkin oudolta tuntuisi, että moinen kehitys olisi väärin tai tuomittavaa. Niin kauan kuin pysytään reiluissa keinoissa ja ei tuoda viiniin sellaista, mikä siihen ei luonnollisesti kuulu, niin ollaan hyvällä polulla. Oluen ystävillä on oma puhtauslakinsa, Reinheitsgebot, samanlaiselle olis kait tarvetta viineihinkin.

    Pelkkä makujen samanlaistuminen ei johdu spoofulaatiosta suoranaisesti, vaan ennemminkin markkinoiden toiminnasta. Suuri yleisö kertoo, mitä haluaa ja yhä useampi tuottaja pyrkii sitä tarjoamaan. Ja kehittyvä tekniikka mahdollistaa laadukkaiden, asiakkaiden odotuksia vastaavien viinien valmistamisen entistä helpommin ja halvemmin. Tämä puolestaan ei sulje pois sitä, että hienoja, persoonallisia viinejä vielä valmistetaan ja kulutetaan, tulee vain entistä vaikeammaksi tehdä sellaisia, mikä puolestaan nostaa rimaa entisestään ja kilpajuoksu jatkuu… Itse ainakin nostan illalla lasillisen tämän kehityksen kunniaksi.

    lokakuu 21, 2009
  7. VerneT #

    Jos järjestettäisiin esim 1000 viinin blind tasting, johon kutsuttaisiin asiaa käsitelleitä blogisteja/viinijournalisteja ja jossa arvosteltaisiin vain onko viini ”spoofuloitu”, moniko viineistä EI olisi? Veikkaisin jotain 50.

    Niinkauan kuin viinit vastaavat eri tuotantoalueiden omia laatustandardeja, en näe mitään ongelmaa teknisessä kehityksessä(hiivat yms). Kehitys on jopa toivottavaa. Tietysti, jos viinin aletaan lisäämään entsyymejä yms. niin että taka-etiketti näyttää Atrian Fresh-etiketiltä, mennään mielestäni liian pitkälle ja tällainen pitäisi kitkeä.
    Kun tarkemmin mietin, missä ja miten tämä spoofuloituminen oikein esiintyy? Bourgognen viini maistuu erilaiselta kuin Bordeuxin, Italialainen erilaiselta kuin Espanjalainen ja E-Amerikkalainen erilaiselta kuin Australialainen.

    lokakuu 21, 2009
  8. Viinipiru #

    ”Tarkemmin asiaa tuntematta näyttää siltä kuin spoofulated tarkoittaisi teknistä (ja taidollista) kehitystä.”

    Ojis, tekninen kehitys todella on olennainen osa käsitettä, mutta kannan edustajien mielestä kaikki teknologinen kehitys ei ole edistystä. Kanta on varsin legitiimi, jos ajattelee vaika 1900-lukua yleisesti: keksittiin mm. penisiliini, mikroprosessori ja sufragetti mutta myös atomipommi, keskitysleirit ja metamfetamiini.

    ”Niin kauan kuin pysytään reiluissa keinoissa”, sanoit. Olen tismalleen samaa mieltä! Tosin reiluus pitänee vielä määritellä. Itse koen että olisi reilua, jos pullon takaetiketissä kerrottaisiin, mikäli 40 euron hintaisen viinin valmistukseen kuuluvat ”värinsäätöaine, ekstraktiouute, suutuntuman muokkauspektiini, mustaherukan aromi ja samanlaista aromimaailmaa tuottava hiiva, kuin joka perkuleen kilpailijalla.”

    Eräillä viineillä tuoteseloste saattaisi olla tuollainen, samalla kun lopputulos on oudon raskas, suuntäyttävä, tuima, ympäripyöreä ja kookospähkinän hajuinen, ja itse viini varustettu kilon painoisella pullolla ja aivan käsittämättömän hienolla etiketillä 🙂

    Kuten aina, tässäkin hommassa on monta näkökulmaa samaan jaettuun todellisuuteen. Pidän muuten tätä keskustelua virkistävänä poikkeuksena seisovaa ilmaa muistuttavaan keskustelukulttuuriin, jonka hellimisestä suomalaisia kuulee soimattavan. Hyvä me.

    lokakuu 21, 2009
  9. Viinipiru #

    @Ilkka

    ”Spoof tarkoittaa huijaamista joten mun mielestä sitä voi käyttää jos oikeesti viinissä on huijattu jotenkin. Heitetty esim vettä sekaan tai jalluu.”

    Ymmärtääkseni Kaliforniassa hanavettä käytetään kohtuullisen yleisesti laimentamaan hillittömän alkoholiseksi käynyttä viiniä. Se on köyhän miehen spinning cone. Nyt kun jenkitkin ovat kyllästymässä jättiviineihin, vettä saattaa virrata tankkeihin yhä useammin. Laimentunut makumaailma on kuitenkin ongelma siinä missä vetelyyskin. Millä sen ratkaisisi? Kukaties lisäämällä viiniin jotain? *ottaa pussin esiin ja kaataa pulveria tankkiin*. Samalla metodilla toiminnasta tulee taloudellisesti kannattavampaa, vaikka pullohinta pysyy ennallaan.

    Mihin pitäisi vetää hyväksytyn ja huijauksen raja? Tän rajan puuttumisesta kai tämäkin spoof-keskustelu on oire. Viininteko on nimittäin aina ollut ”luonnon manipulointia” (kasvupaikat ihmisen muokkaamia ja kontrolloimia, pusikot trimmaamia, lajikkeet jalostamia, sulfiitit tuttuja jo roomalaisille, ja tammi yhtä luonnollinen yhdistelmä rypäleiden kanssa kuin männynkävyt ja kermavaahto!) Silti argumentti: ihmiset on aina olleet väkivaltaisia, ei varsinaisesti oikeuta mua vetämään naapurin ukkoa neppariin jollain modernilla aseella.

    Eli kymmenen pinnan kyssäri kuuluu: missä se raja kulkee mitä viinille saa tehdä? Jos vedellä jatkaminen on liikaa, kohtuu moni(?) viini = spoofulated, eli määritelmäsi mukaan yksiselitteisesti huijauksia.

    Ja mikä pahinta sellaisen viinin ei tartte maistua edes pahalta. Valmistuksessa vaan on toimittu samalla moraalin harmaalla alueella kuin urheilija treenatessaan design-mömmön voimalla, jota olympiakomitea ei ole ehtinyt kieltää.

    Tiivistäen, keissin moraalinen dilemma on jotakuinkin tällainen: onko oikein höynäyttää, jos lait laahaavat jäljessä ja ostaja on hellyyttävän sinisilmäinen? Etiketissä lukee ”this unique blend is nature showing it’s best on a palate. Grapes were hand picked and wine produced carefully in traditional way respecting the nature” ja kellarissa on lisätty sekä vettä että kaikkia mahdollisia jenkkiläisessä viininteossa hyväksyttyjä kemikaaleja.

    Ääriesimerkkien avulla pystytään pykälän verran paremmin määrittelemään missä rajan pitäisi kulkea. Itse kieltäisin lailla ainakin väriaineet, kaikki aromiaineet ja kaiken maailman pähkinän tanniinien lisäämisen…

    😉

    lokakuu 21, 2009
  10. Aave #

    Kenties ongelmana on juuri se, että keskusteluun osaaottavilla tuntuu usein olevan kovin fiksautuneet ajatusmallit ja näin ollen ohipuhuminen on väistämätöntä. Jos toisen mielestä ”anything goes” ja toisen mielestä pieninkin rikkilisä, uusi tammi tai kloonatut köynnökset ovat vääräoppisuutta, on ymmärrettävää, ettei dialogi juokse kovinkaan vuolaana.

    lokakuu 21, 2009
  11. @ Aave

    Hyvä pointti. Se on makuasia sano koira ku persettään nuoli.

    lokakuu 21, 2009

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: