Skip to content

Uusi Tong ja pettymyksen tuottanut viini

Kuva 1

Tong-lehti, josta kirjoitin aikaisemmin, tipahti tänään tuoreimman numeron muodossa eteiseni lattialle. Lehden 3. numero keskittyy Espanjaan, tarkemmin sanottuna Espanjan viinien tulevaisuuteen. Kirjoittajina häärii joukko tunnettuja nimiä Portugalin Douron laakson Dirk Niepoortista Espanjan lounaiskulmissa viinejä tekevään Rafael Palaciokseen. Temparanilloa potkitaan kuin vierasta koiraa. Päräyättävä numero, joka tuotti minulle yhdellä istumalla nautintoa keskihintaisen Bordeaux-viinin edestä…

Mistä päästäänkin otsikossa mainitsemaani viinipettymykseen. Kuten blogia seuranneet saattavat olla huomanneet, tartun kohtuullisen mielelläni tuntemattomien alueiden pullotteisiin, jos aprikoin, että nimen takaa saattaisi löytyä potentiaalia. Kukaties kyltymätön haluni valita pulloja sokkona on vain epätoivoinen yritys päästä käsiksi huippuviineihin halvemmalla (mikä on paikka paikoin onnistunut), kukaties kyllästyneisyyttä tunnetuimpiin kolkkiin, mutta myönnän auliisti, ettei keittiönpöydälle päädy ainoastaan voittajapulloja.

Tällä kertaa pettymyksen tuotti Bordeauxin tuoreen satelliitti-appelaation, Montravelin, alueelta ponnistava viini: Terre de Pique Segue ”Anima Vitis” 2002 (24,90€). Jännittävään nimeen ja kohtuullisen korkeaan hintaan nähden tarjolla oli yllätyksetön Merlot-vetoinen viini, jonka nokka on luumuinen, seetrinen ja hieman paprikainen Merlotille tyypilliseen tapaan. Maku on suoraviivainen, painavakin, mutta hedelmältään ohut ja kokonaisuutena hivenen ryhditön. Keskivaihe on ontto ja jälkimakua hallitsee raskas tammisuus ja malolaktinen suutuntuma. Helposti unohtuva viini, jossa ei yksinkertaisesti ole charmia.

Advertisements
2 Comments Post a comment
  1. viini-virén #

    Heh, näin tämä menee. Puolitoista vuotta sitten maistoin ja tykkäsin kovasti. (muistiinpanoissani lukee 91 pistettä)

    Kts. http://viiniviren.blogspot.com/2008/12/vuoden-2008-rankkaukset.html

    Pitänee ottaa uudelleen käsittelyyn ja arvioida jospa omat makumieltymyksetkin muuttuvat viiniharrastuksen edetessä. Aloitin oman harrastukseni tosimielessä kesällä 2007 ja huomaan kuinka oma ’comfort zone’ supistuu kattaen kohta vain muutamat Ranskan ja Pohjois-Italian alueet…;)

    marraskuu 13, 2009
  2. Viinipiru #

    Anima vitis ei ole huono viini sanan varsinaisessa merkityksessä, se on vain auttamattomasti väärän hintainen mielestäni. Jos se maksaisi 15 euroa, asiaa voisi katsella eri perspektiivistä… Nyt siitä jäi valju maku, mitä vuorokauden dekantoiminenkaan ei parantanut.

    Mieltymykset muuttuvat mukavasti matkan varrella. Huomaan, että sen jälkeen kun pistäydyin St. Emilionissa toteamassa kuinka kivoja viinejä sieltä löytyy keskikastissa tuikituntemattomilta tuottajilta, en ole oikein osannut arvostaa geneerisiä merlot-vetoisia viinejä, jotka eivät saa viisaria värähtämään. Niillä seuduilla hyvän viinin tekeminen on kohtuu helppoa: tumpelompikin saa aikaan ok viinin, kunhan korjaa rypäleet täysin kypsinä. Makuasioita silti kaikki tyynni, kuten aina:)

    marraskuu 14, 2009

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: