Skip to content

Ruokaketjujen viimeisin vedätys

Keskitä meille, saat vastalahjaksi sumutusta

Olen taipuvainen ajattelemaan yhä suuremmissa määrin, että ruokaketjujen markkinaoligopolia on yksi suurimmista esteistä rikkaalle kotimaiselle ruokakulttuurille. Aihe, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Tarkoitan tietenkin S-ryhmää sekä K-ketjua, joiden siivu ruokakaupasta on epäterveet 76 prosenttia.

Molemmat ketjut promotoivat taloudellisten lehmänkauppojen seurauksena Valion, Saarioisen, HK:n ja Atrian tuotteita siinä määrin, että on välillä vaikea arvioida kumpi tuli ennen: muna vai kana, einestuotteet vai kuluttajien einespainotteinen ruokavalio, vaikka vastaus esittäytyykin ilmeisenä sille, joka lukee lauseen ajatuksella.

Uusin kohu koskee sitä osaa markettien tuoretiskeistä, jotka eivät ole kuluneen vuoden aikana tahriintuneet marinadikohussa. Eilisen tiedon mukaan S-ryhmän kalatiskeillä myytävä irtograavilohi on itseasiassa samaa teollista graavilohta, jota kuluttaja voi ostaa tyhjiöpakattuna ja joka säilyy pakkauksessa useamman viikon. Jaettu kielemme tuntuu hukanneen tykkänään tuoreen ja ei-pilaantuneen -käsitteiden kriittisen eron: pari viikkoa paketissa hikoillut kala ei ole enää tuoretta, vaikka ei muodostakaan samanlaista terveysriskiä kuin pilaantunut maito. Eronteko on olennainen, sillä tuoretta graavikalaa maistelleena uskallan väittää, ettei tyhjiöpakattu lohi vedä vertoja sille millään sellaisella osa-alueella, jonka varaan itsensä kannatteleva ruokakulttuuri rakentuu.

Asiakkaan harhaanjohtamista perustellaan hygieniasyillä, ikään kuin puhdas prosessoimaton ruoka muodostaisi uhkan ihmisen terveydelle (sitä paitsi, lohi säilyisi kaikkein hygienisimpänä, jos tyhjiöpakkausta ei avattaisi marketissa lainkaan). Todellisuudessa syitä lienee tasan yksi: taloudellinen voitto. 1.) Ketju saa tuotteen halvalla, koska suosii tiettyä teollisen kokoluokan valmistajaa, 2.) ketju voi lisätä tuotteelle hintaa, koska se myydään tuoretiskillä (ah, tuota nimen ja todellisuuden välille juopaksi asettautuvan käytännön hohkaamaa ironiaa), 3.) ketju säästää aikaa, mikä muuntuu koneiston laskelmissa rahaksi, 4.) kauppa ostaa tuoretiskillä brandilleen prestiisiä, koska palvelutiskeihin liitetään käsityön, tuoreuden ja palvelun mielikuvia, joita ketjut hyväksikäyttävät surutta á la marinadikohu.

Hauskinta koijauksessa on, että S-ryhmän harjoittaman harmaan propagandan mukaan asiakkaat omistavat yrityksen, mikä lienee teknisesti osittain totta, mutta on mielikuvan tasolla yhtä osuvaa kuin puheet käpälöityjen presidentinvaalien suhteesta kansan tahtoon. Mitä tulee suomalaisen ruokakulttuurin airueina toimimiseen, nämä Machiavellin harmaat hengenheimolaiset muovaavat asiakaskuntansa makutottumuksia kuin löysää poliittista tahtoa. Sitkoa ei synny, mutta kassakone kilisee.

Advertisements
2 Comments Post a comment
  1. msaava #

    Yritän hillitä itseni ja pysyn asiallisella linjalla. Jätän kirosanat ja paatoksen pois. Yhdessä asiassa nämä ketjut kuitenkin ovat oikeassa. Eivät asiakkaat juuri vaadi mitään, joten miksi myydä mitään parempaa. Raa´at, täysin pilaantuneet tai maultaan muuten vain kammoittavat tuotteet menevät kaupaksi. Pitäisi yrittää muutaa omien läheisten käsitystä ruuan ja raaka-aineiden mausta, jolloin ehkä raaka-aineiden arvostus lisääntyisi, joka ymmärrykseni mukaan taas jotaisi myös valveentuneempaan kuluttamiseen ja jopa asioiden paranemiseen. Nyt on kuitenkin täysin selvää kuka nauraa pankkiin mennessään ja kuka itkee kalatiskillä.

    joulukuu 9, 2009
  2. Viinipiru #

    ”Yhdessä asiassa nämä ketjut kuitenkin ovat oikeassa. Eivät asiakkaat juuri vaadi mitään, joten miksi myydä mitään parempaa.”

    Näitkö muuten hetki sitten julkaistun tutkimuksen, jossa selvisi, että sosioekonominen asema ei juurikaan vaikuta ostoslaskun loppusummaan? Sinänsä hyvä piirre yhteiskunnan tasa-arvoisuuden kannalta, mutta viittoo siihen suuntaan, että insinöörien perheissä metsästetään lauantaimakkarakuponkeja saksien kanssa.

    Tämä liittyy juuri siihen kulttuurin nuoruuteen, mistä olen puhunut. Jos insinöörillä on parin sukupolven päässä torpparin arki, herran elkeet eivät ole vielä ehtineet tarttua.

    Jos minulta kysytään, sen oopperaharrastuksen voisi vaihtaa kunnon ruokaan:)

    joulukuu 9, 2009

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: