Skip to content

Itävalta, osa 2: Punkkua Prieleriltä ja vinkkua Wienin yössä

Itävallan reissu on nyt ehtoopuolella, huolimatta siitä, että jäin luuhaamaan Wieniin pariksi päiväksi virallisen viiniturneen päätyttyä. Mistä pääsenkin ensimmäiseen asiaan: törmäsin Wienin yössä sattumalta mainioon v1no55-viinibaariin, jonka omistaja, Alfred, on haalinut valikoimiinsa itävaltalaisten viinien lisäksi mielettömiä viinejä Slovenian Brdasta, joita kaupittelee laseittain. Etenkin Movia Veliko oli elämys (biodynaaminen Merlot Sloveniasta, onko vika minussa vai kuulostaako yhdistelmä mielikuvituksen tuotteelta?). Herra alkaa myös tuottamaan omaa viinisarjaansa ensi vuonna (joka pakataan jostain syystä 25cl pikkupulloihin). Suosittelen pistäytymään, jos täällä päin maailmaa liikut.

Lähtiessäni Itävaltaan esitin itselleni haasteen: löytäisinkö paikan päältä hyvää punkkua? Kohtuullisen suuri osa Itävallan punaviinista on mausteista, hedelmäistä ja keskitäyteläistä Zweigeltia, joka on varsin kulauteltava viini, mutta ei täytä jalat alta vievän viinin määritelmää (parhaat Zweigeltit sain lasiini Meinklangilla ja Sepp Moserilla). Sen sijaan Prielerin ikääntynyt Blaufränkish vastasi huutoon.

Maistoin Prielerillä muiden viinien ohessa Goldberg Blaufränkishia vuodelta 2006, mikä oli laadukas viini, mutta ikänsä vuoksi tiukka kuin peukkuruuvi. Georg Prieler kävi nappaamassa kellarista saman viinin vuodelta 1999. Sen tanniinit olivat pyöristyneet kehittymisen myötä ja tammi integroitunut saumattomaksi osaksi pakettia. Viinin nokassa oli jotain hyvin samankaltaista kuin ikääntyneissä Bordeaux-viineissä: sikarilaatikkoa, pölyistä maata, tervaa ja muita tertiäärisiä aromeja. Goldberg 1999 oli mennen tullen reissun paras punkkukokemus, joka muutti samalla käsitykseni Blaufränkishin potentiaalista. Lähtiessäni Georg nakkasi kouraani Goldberg 2006 magnumin, koska ilmeisesti huomasi, että viini maistui. Slurps, tämä Blaufränkishillä voideltu journalisti avaa sen joskus vuoden 2020 paikkeilla, mikäli puteli kestää kovakouraisen lentokonekuljetuksen Helsinkiin myöhemmin tänään.

Advertisements
8 Comments Post a comment
  1. Loistavaa! Pääsit kokeileen Moviaa, se on just se Slovenialainen tila mitä oon sulle hehkuttanut. Tapasin 2008 keväällä Espanjan Rondassa viinintekijän Aleš Kristančič, huikea pelimies joka on kova puhumaan ja jonka puheesta ei otaa mitään selvää. Millon mennään käymään siellä???

    Tosiaan toi 1999 prieleri oli suht päräyttävä, taittu mukavasti sangiovesen suuntaan aromeissa. Se magnum avataan ViiniTVn 20v. bileissä =D

    joulukuu 19, 2009
  2. Viinipiru #

    Prieler -99 oli tosiaan kuin Bordeauxin kehyttyneillä aromeilla ryyditetty klassinen chianti docg (hapokas rakenne ja toskanasta muistuttava suutuntuma) …Jotain sinne päin.

    Movia = pysäyttävän hyvää. Sloveniaan maistelemaan viiniä ihan milloin vaan! Voitais pistäytyä ainakin Movialla ja Simcicillä (maistatin sen Rebulan sulle joskus).

    joulukuu 19, 2009
  3. Viinipiru #

    Prieler ja kuusi (!) muuta vinkkua selvisivät kuin selvisivätkin ehjinä kotiin samassa laukussa…

    joulukuu 20, 2009
  4. Aave #

    Maistoin joskus Movian Chardonnayta ja se ainakin oli hyvä ja oikeasti omaperäinen esitys, joka ei kumarrellut mihinkään (ainakaan Burgundin) suuntaan.

    joulukuu 21, 2009
  5. Viinipiru #

    Onkohan Chardonnayn laita Sloveniassa sama kuin Itävallan Burgenlandissa? Sitä saattaisi luulla, että Chardonnay-köynnökset on istutettu maahan 1990-luvulla kansainvälisen trendin ajamana, mutta sitten käykin ilmi, että rypäle kulkeutui maahan 1200-luvulla…

    joulukuu 21, 2009
  6. Jones #

    Paria Prielerin viiniä muuten saa myös Alkon tilausvalikoimasta,
    http://www.alko.fi/tuotteet/fi/907467
    http://www.alko.fi/tuotteet/fi/955197

    maistoitko näitä paikan päällä ?

    joulukuu 27, 2009
  7. Viinipiru #

    Yritin kaivella mieleni sopukoita, mutten muista maistoinko viinejä visiitillä. Luulen että en maistanut kumpaakaan. Sen sijaan epäilen maistaneeni ne Helsingin Itävalta-eventissä pari kuukautta sitten, mutta koska tarjolla olevat viinit olivat raakalaismaisen kovia nuoreedestaan johtuen, vaikutelma oli enemmänkin ”miksi näistä puhutaan?” kuin vau.

    Mene ja tiedä, kukaties aika tekisi niille samankaltaisen tempun kuin Goldbergille. Oman käden kokemusta ei ole.

    joulukuu 28, 2009

Trackbacks & Pingbacks

  1. Kohti Itävaltaa, mars | Viinipiru – viiniblogi, joka vie koko käden

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: