Skip to content

Arkisto kohteelle

Entsyymit, luonnollista kehitystä vai luonnotonta käpälöintiä?

Dr. Vinon tuore postaus käsittelee entsyymejä, joita monet tuottajat lisäilevät viineihinsä. Mitä ihmeen entsyymejä? Pektinaasipohjaisten entsyymien avulla voidaan muokata viinin väriä, suutuntumaa, makuprofiilia, tanniinirakennetta ja muita ominaisuuksia. Tohtorin posti kannattaa katsastaa kahdesta syystä: ensinnäkin, entsyymitehtaan mainosvideo on hulvaton esitys mainonnan saralla. Toisekseen, postauksen perään jätetyt kipakat kommentit ovat paradoksaalisesti mielenkiintoisempia kuin itse postaus. Blogosfääriä parhaimmillaan.

Entsyymit ovat kuuma peruna. Toisille kyse on huijaukseen vertautuvasta käpälöinnistä, jonka avulla peitetään välttävän rypälemateriaalin ja viininteon osaamattomuuden ongelmallista yhdistelmää. Toisille kyseessä on luonteva jatke luonnon muokkaamiselle, jota ilman viininteko olisi mahdottomuus (jos asiaa ajattelee, rypälelajikkeet ovat ihmisen jalostamia ja tarhat ihmisen istuttamia. Harvan aarniometsän kuuset jököttävät viivasuorissa riveissä kuin legioonalaiset. Liekö tammikaan perimmiltään sen luontevampi kumppani rypäleelle kuin tinatölkki tonnikalalle?).

Mitä mieltä itse olet? Oikeuttaako ”viininteko on aina luonnon manipulointia” -argumentti minkä tahansa puliveivauksen kellarissa? Vai vouhotetaanko mielestäsi tätä nykyä kohtuuttoman paljon ”luonnollisista viineistä” siihen nähden, että luonnollisuus on loppujen lopuksi ihmisen itse määrittelemä sosiaalinen konstruktio? Jos ihmisen katsotaan olevan osa luontoa (eikä sen vastakohta), miten hänen toimensa voisivat olla ”luonnottomia”? Ovatko entsyymien vastustajat jumittuneet Livingstonen aikaisiin ajatuksiin vai ovatko entsyymien puolustajat hyväuskoisia höyniä, joita einestehtailijat vedettävät?

Irtoaako aiheesta juttua keskustelun verran?

Kulautettu: Calafate Malbec 2008 (11,74€)

Uuden maailman viinituottajat tuntuvat äkänneeen, että viileämmän kasvualueen viinissä on sittenkin enemmän idistä, koska kuumuus latistaa kompleksisuutta. He eivät ole yksin, sillä myös keskivertokuluttajat tuntuvat äkänneen saman, mistä päästäänkin rimpsuun, jossa tuottaja äkkää, että kuluttaja äkkää, mikä tuottaa äkkäämisen: kohti kylmyyttä, kompleksisempiä viinejä ja kassakoneen kilinää.

Ei lainkaan huono kehityssuunta, jos minulta kysytään, vaikka onkin ilmeistä, että k-kirjainta ylikäytetään.

Tämä näkyy esimerkiksi Chilessä vuorten rinteille istuttamisena, mutta myös viileämpien seutujen, kuten Bio-Bion, hyödyntämisenä. Helppous ei ole enää ainoa valtti, laadun eteen ollaan valmiita työskentelemään. Pohjois-Amerikassa Oregon, Washington ja jopa Kanada ovat nousussa, ja Argentiinassa Patagonia.

Pirun lasissa on tällä kertaa patagonialainen Calafate Reserva Malbec 2008, jonka maahantuoja lähetti testattavaksi. Testataan pois.

Täyteläisessä tuoksussa on tummaa luumua, kuivattuja hedelmiä, kirsikkahilloa, hentoa mentholia, lakritsijuurta ja lihaisuutta (umamia). Nokka muistuttaa jollain tapaa Veneton Ripassoista, mikä ei ole lainkaan hullumpi vertailukohta.

Maku on pureskeltavan runsas, mutta happojensa ansiosta ryhdikäs. Tarjolla on kypsää hedelmää, mutta ei hillomaisuutta. Puolivälissä voikukan vartta muistuttava katkera komponentti valtaa hetkeksi paletin, mikä tekee viinistä mielenkiintoisemman paketin. Lopussa volttisektio läpihohkaa, mistä miinus. Ruokaa tämä kaipaa ja lihaisaa sellaista, mutta toisaalta: tästä ei enää grilliviini muutu grilliviinimmäksi, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Calafate muistuttaa Pirun päässä enemmän Etelä-Afrikan Stellenboschia kuin Argentiinan Mendozaa. Se on samaan aikaan runsas ja kompakti. Homma ei luiskahda keitettyjen makujen puolelle, mutta vääntöä ja runsautta on vaikka muille jakaa. Vaikka odotettavissa ei ole tajuntaa laajentavaa makuspektaakkelia, on kyseessä eräs kympin hujakan kovimmista grilliviineistä, jonka hinta-laatu-suhde on kunnossa.

++++/+++++

Ilmestyy hyllyille pääsiäisen tuntumissa.


Oletko sinä AFWE?

Oletko sinä AFWE? Termi sai alkunsa Robert Parkerin kiukkuisenoloisesta tweettauksesta, jossa hän totesi, että kallis Aussi-Shiraz löytyy alennuskoreista, koska ”anti-flavor wine elite” ei pidä sitä muodikkaana. Toisin sanoen viimeisten muotioikkujen perässä kirmaava herkullisuutta vihaava eliitti kuuluu ilmeisesti Parkerin versioon todellisuudesta, jossa hän kantaa suurta soihtua miljoonien pienten ihmisten puolesta.

Hmm…. Hieman ongelmallista. Vai mitä mieltä olette: edustaako Parker viinin eliittiä itse vai ei? Oliko ”jos et oo samaa mieltä mun kaa, oot paskapää” -argumentti kovaa valuuttaa hiekkalaatikolla?

Jotain tähän kai on sanottava. Parker vaikuttaa kömpelöltä. Sana ei tunnu olevan hallussa sen enempää kuin hallinnassa. Hän provosoituu liian helposti, eikä osaa peittää kaunaisuuttaan. Siinä mielessä hän muistuttaa erästä entistä eduskunnan puhemiestä. Onko Parker förbi?

Starmont Merryvale Merlot 2006

Tuleeko Kaliforniasta vain kulttimaineessa keekoilevia ylihintaisia teknologialla tuotettuja hilloviinejä tai dollarinkuvat silmissä kasaan keitettyjä feikki-Pinoteja? Ei tule. Väitteen vindikoi omalta osaltaan Napasta ponnistava Starmont Merlot 2006, joka on alueen Merlotiksi kauniisti balanssissa happojen ja hedelmän suhteen, alkoholiltaan siedettävän rajoissa (etiketissä 14,8%) ja suutuntumaltaan pureskeltavan herkullinen. Uutta tammea on käytetty maltillisesti (25%), eikä viiniä filtteröidä ennen pullotusta. Hinta näyttää pyörivän amerikkalaisissa nettikaupoissa jossain 13 ja 20 dollarin välillä, mutta Tampereen Viinitukulta sopii kysellä, josko viini päätyisi myös Suomen markkinoille.

Viini tuli vastaan tastingissa, jossa diggailin myös Tenuta Castelbuonon Montefalco Sagrantino 2005:sta ja sain lasiini ties kuinka monennen funkyn tuoksuisen Chardonnayn Italian Alto Adigesta. Lopuksi pahoittelut alla olevan kuvan laadusta: näytän käyttävän tärähtäneitä & alivalottuneita kännykkäkuvia mieluummin kuin kuvapankin täydellisiä otoksia.

Muistutus: virtuaalitasting tänä perjantaina!

Mitä teet perjantaina? Älä ainakaan avaa televisiota, sieltä tulee pelkkää kuraa. Ota sen sijaan osaa viinin maisteluun ViiniTV:n Virtuaalitastingissa perjantaina kello 19. Kipaise lähihandellista pullo Zenaton Valpolicella Superiorea ja virittäydy tunnelmaan osoitteessa http://www.tinychat.com/viinitv. Salasana viinitv. Viiniekspertiikkaa et tarvitse, joskaan siitä ei ole mitään haittaakaan. Pääasia, että pöllähdät paikan päälle ja osallistut leppoisaan viinikeskusteluun. Sydämellisesti tervetuloa maan sosiaalisimpaan tissuttelutapahtumaan.

Toivottavasti näemme siellä,

Arto

Kulautettu: Pirineos Moristel Garnacha (7,19€)

Lasissa pitkästä aikaa kohtuuhintainen espanjalainen. Nappasin viinin matkaani Alkosta huomattuani, että keitoksessa on käytetty harvinaisempaa Moristel-rypälettä. Näin meitä kokeilunhaluisia viini-intoilijoita viedään.


Pirineoksen marjaisassa tuoksussa on runsaasti jugurttisuutta, taustalla mausteisuutta, kuten kanelitankoa ja lakritsin juurta. Maku on notkea, karpaloinen ja kirsikkainen, tanniinit varsin maltilliset. Tuoksun laktinen viba toistuu myös jälkimaussa, joka on melko mitään sanomaton. Kaiken kaikkiaan käpälöidyn oloinen viini, joka on sielukas, kuin Goethen Faust vaihtokaupan jälkeen.

Jos satut jostain syystä ostamaan pullollisen, lipittele viilennettynä sellaisenaan tai yhdistä kanaruokiin.

+/+++++

Budapest – Bamako 2010

Afrikan mantereelle suuntautuneen rallin ollessa takanapäin uskallan todeta, että temppu oli tekemisen väärti. Kaiken kaikkiaan matkamittariin kertyi 10.000 kilometriä, mikä sisälsi paljon hiekkaa, kivikkoa ja mutaa. Matkaan mahtui monenkirjavia kokemuksia, kuten moottorin totaalinen hajoaminen kisan ensimmäisenä päivänä, Unkarin tiedustelupalvelun paljastama Al Qaeda-isku, poliisin ryöstämäksi joutuminen Marokon vuoristossa, epämiellyttäviä hetkiä Tangerin mafian kanssa sekä kulinaarisia nautintoja, kuten likaveteen tehdyn kasviskeiton lipittelyä ja kalan päiden popsimista.

Team Herring Rouge ei ollut lähellä voittoa, mutta toisaalta maaliin asti pääseminen oli saavutus jo sinänsä: yli 200:sta autosta, maalilinjan ylitti ainoastaa reilu 50. Konerikon kärsimää tiimiä muistettiin myös spesiaalipalkinnolla: ”We never give up”.

ViiniTV:n seuraava virtuaalitasting 19.2.!

ViiniTV järjestää virtuaalisen viinitastingin perjantaina 19.2. kello 19. Haluamme sinut mukaan tasting-vallankumoukseen, joka demokratisoi viininharrastamisen siekailemattoman hauskanpidon merkeissä.

Selkokielellä sanottuna, maistelemme yhdessä viiniä ja pölisemme siitä kotisohvalla, keittiönpöydän ääressä tai vaikkapa etkoilemassa kaverin luona. Arto ja Ilkka toimivat seremoniamestareina webbikameran välityksellä, itse voit näpytellä kommenttejasi chattiin tai keskittyä pelkkään maisteluun. Aiempaa viiniharrastuneisuutta et tarvitse, riittää että sinulla on jano ja pidät viinin juomisesta.

Osallistuminen on helppoa:
1.) Osta Alkosta Zenato Valpolicella Superiore (11,99€)
2.) Klikkaa itsesi perjantaina kello 19 chattihuoneeseen osoitteessa www.tinychat.com/viinitv
3.) Salasana on helppo muistaa, se on viinitv
4.) Rupattele viinistä rennossa tunnelmassa mukavassa seurassa


Hapankaali nahkahousuissa – Valdifalco Morellino di Scansano 2006 (14,99€)

Nyt on sitten tämäkin koettu, kiitos toskanalaisen Valdifalco Morellino di Scansanon 2006 (14,99€).

Jos haluat tietää miltä hapankaali tuoksuu hikisten nahkahousujen läpi nuuhkuteltuna, kaada lasiisi Valdifalco Morellino di Scansanoa vuodelta 2006. Kyseisellä viinilä on tuoksu, joka on samaan aikaan rivo ja säädytön. Kuin Münchenilaisen bierstuben ylipainoinen omistaja, joka hässii Gertrudia Oktoberfestin jälkihöyryissä.

Kyseessä on erikoisin tuoksu sitten parin vuoden takaisen Alto Adigen Chardonnayn, jonka ristin kuulantyöntäjän hikiseksi kainaloksi. Mitä tulee Valdifalcon makuun, se on sekä samaa että eri maata kuin roisinpuoleinen tuoksu. Vaikka runsaista tertiäärisistä aromeista ei varsinaisesti päästäkään eroon, Baijerilaisen painajaisen voi silti siirtää ei-toivottujen muistojen lukittuun lokeroon ja hukata avaimen. Maku on nimittäin yllättävän raikas, muikean hapankirsikkainen, kohtuullisen tamminen ja varsin tanniininen. Nokan hapankaali artikuloituu makumaailmassa enemmän Burgundeille tyypillisenä herkkusienimäisyytenä ja mikä oudointa, chipsien lisukkeena vedettävänä kermaviilidippinä. Tarjolla on siten snadisti laktinen kokemus lievällä aromivahvenneviballa, mikä ei jostain syystä pistä Pirua yökkäämään.

Tämä viini ei missään tapauksessa ansaitse osakseen tyylipisteiden ryöppyä, mutta persoonallisuutta sillä on vaikka muille jakaa. Maiston samaisen 2006:n reilu vuosi sitten, jolloin viini oli robustissa tanniinisuudessaan ja lievässä sulkeutuneisuudessaan varsin toisenlainen. Onko kyse yksittäisestä pullosta vai onko Valdifalco yksinkertaisesti viini, joka kehittyy kuten viinien parhaimmisto, mutta kauhistuttavalla tavalla väärin. Mene ja tiedä. Koska olen härski jätkä, juon tämänkin pullon loppuun huomenna. Mitä tahansa paitsi stimulanssin puutetta, toteaa elämysnälkäinen Viinipiru nenästään kiinni pidellen.

++++/+++++

Vino Nobile de Montepulcianoa lasiin? Eipä taida jaksaa

Koska minulla ei ole yhtikäs mitään asiaa, kysyn mieluummin kysymyksen. Oletko koskaan maistanut todella hyvää Vino Nobile de Montepulcianoa? Sellaista, joka pistää sukat pyörimään jaloissa kysymättä lupia ja kirvoittaa selkäpiissä väristykset valuessaan nielua pitkin kohti vatsalaukkua. Minä en ole.

Nobilet näyttäytyvät viinimaailman suurina keskinkertaisuuksina. Pidän varsin mahdollisena, että olen väärässä änkyrän mielipiteeni kanssa, mutta asianlaidan uskominen olisi totuuden nimissä helpompaa, ellei Piatro del Diavolo 2004 (16,93€) pelaisi auliaasti pussiini todistusaineiston muodossa.

Viini luistelee pehmeänä läpi paletin olematta kuitenkaan ryhditön. Se ei ole maultaan pitkä eikä lyhyt. Se ei varsinaisesti maistu Italialta, mutta ei oikeastaan miltään muultakaan maalta. Se ei maistu erityisen hyvältä, mutta ei myöskään lainkaan pahalta. Korkeintaan ennalta-arvattavalta ja hivenen kyllästyttävältä. Ymmärrätte, jos sanon, että kyseessä on kertakaikkisen raivostuttava viini, jonka juon viimeiseen pisaraan viihdytettynä vailla kyllääntymistä.

Kukaties viinin paholaiseen viittaava nimi vihjaa salakavaluudesta: luulen nimittäin hetkittäin juovani hyvää viiniä, mutta havahdun kulaus toisensa jälkeen siihen, että vedän itseäni höplästä.

+++/+++++