Skip to content

Arkisto kohteelle

Onko sinulla viiniblogi?


Onko sinulla viiniblogi? Tarkemmin sanottuna, pidätkö blogia, jota en ole vielä lisännyt sivun alaosassa näkyvään linkkilistaani? Pistä linkki kommenttikenttään, niin pannaan homma kuntoon. Kippis!

Champagne Tarlant

Kuva Melanie Tarlantista on itsessään julkaisemisen arvoinen. Ranskatar pilvenhattaroiden reunustamana, kädessä samppanjalasi, päässä baskeri ja sormien välissä savuke. Katse kaihoisana kohti taivaanrantaa. Katkelma Jean-Luc Godard -elokuvaa keskellä Tukkutorin teollista miljöötä.

Puhutaan silti hieman Tarlantin viineistä, mutta vain hieman, jotta kuvalle jää tarpeeksi tilaa. Zero brut -spesialistina tunnettu Tarlant aloitti rutikuivien samppanjoiden tahkoamisen hyvän aikaa ennen kuin siitä tuli nykyisen kaltainen villitys. Itse asiassa pieni talo on yksi maakunnan suurimmista zero dosage -samppanjoiden valmistajista. Tarlantilla vannotaan terroirin nimeen: viinien halutaan ilmentävän maaperää, jolla ne kasvavat (sikäli kuin se on mahdollista kuplajuoman interventionistisen viininteon puitteissa, Piru huom.).

Dosage on kaksipiippuinen juttu: sokeri tukahduttaa maaperän ominaispiirteitä, mutta peittää myös hienovaraisia virheitä viininteossa ja raakamateriaalissa. Tämä on yksi syy, miksi monet tuottajat luottavat taajaan noin kymmenen gramman hujakoilla pyörivään sokeritujaukseen. Tarlantilla rutikuiva linja näyttää toimivan paremmin kuin hyvin: vaikeasti määriteltävä, mutta  sinänsä ilmeinen mineraalisuus on läsnä talon viineissä intensiteetillä, joka on Champagnessa kohtuullisen harvinaista.

Jos haluat maistaa samppanjaa, jonka profiilia hallitsee enemmän suolainen mineraalisuus kuin tynnyreiden, malolaktisen käymisen ja/tai sur lie -kypsytyksen tuottama pähkinäisyys/paahteisuus tai suoraviivainen kypsä hedelmäisyys, testaa Tarlantin Discobitch, pariisilaisen DJ:n ideasta syntynyt skandaalinkäryinen bilehilepullote, jonka sisältö on itseasiassa semanttisen arvonalennuksen läpikäynyttä Cuvee Louisia. Rajojarikkovalla nimellä siunattu pullote on tuottanut Tarlantille ongelmia Champagnen viiniviranomaisten kanssa, mutta tuotanto jatkuu siitä huolimatta. Maakunnan arvovaltaiselle tärkeilylle nauravat pullot päätyvät lähinnä Suomeen ja pariin muuhun paikkaan. Täällä puolilaittomia rajanylityksiä osataan ilmeisesti arvostaa.

Tapasin Melanien ensimmäisen kerran Wienissä pari vuotta sitten. Joimme muistaakseni auton takakontissa Itävaltaan tuotua Tarlantin zero brutia. Toisaalla tapasin myös hänen veljensä Benoit Tarlantin, joka on oiva esimerkki osaamisen siirtymisestä sukupolvelta toiselle, mutta myös rugbyn seuraamisen arveluttavasta vaikutuksesta nuoreen mieheen. Tarlantia on tarjolla muutamassa helsinkiläisessä ravintolassa, kukaties myös kaupungin ulkopuolella. Pistä vinkkiä, jos sinulla on tuoreita havaintoja pullojen liikkeistä.

Kuvan otti Ilkka Sirén, rikostoverini monessa herkullisessa rötöksessä.

Korporaatio, City ja listaus

Kävin Radio Rockissa Heikelä Korporaatiossa kertomassa Ibericon vaaroista, tunnustamassa keskivaiken addiktioni ja avioliittoni tolan. Pöydällä oli pullo Pétalosta. Hyvää tavaraa tuo 2009 vuosikerta. Kukaties paras mitä olen maistanut. Mitä muuta joutui käsittelyyn? Kuuntele tästä.

.


Radio Cityn Rockote-ohjelman perjantaipullottelua Juha Valvion kanssa voit kuunnella tästä ja tästä. Itävallan Meinklangilla mentiin. Uunituore vuosikerta 2011 on hedelmältään edeltäjäänsä kypsempi, rakenteeltaan notkeampi ja yrttisyydeltään dempatumpi. En osaa sanoa kasvaako se muutaman kuukauden odottelulla astetta vakavammaksi vinkuksi. Kukaties. Nyt se on lähinnä huikenteleva kulautteluviini; infantiili tapaus, joka pistää hymyilemään. Can Vendrellin cava oli myös pöydällä. Puhdaspiirteinen otus.

.

Top 100 ruokablogit rankkasi Viinipirun ruokablogien kärkisijalle. Meinasin tippua tuoliltani paristakin syystä. Ehkä chilin hotkiminen riittää ruokablogin tunnusmerkkien täyttymiseen tai sitten viinikulttuuri on edennyt Suomessa pisteeseen, jossa viini on ansiokkaasti alennettu etelämaalaiseksi elintarvikkeeksi?

Ravintolapäivän satoa -kolumni

”Alkoholin matka pyhästä lehmästä valtion viralliseksi syntipukiksi on edelleen virkamiehen kukonaskeleen mittainen.”

Käy lukaisemassa Prorestoon kirjoittamani kolumni viranomaistylytyksen tuottamasta sieppaamisesta allekirjoittaneessa. Pääset kolumniin klikkaamalla alla olevaa kuvaketta, jossa ihastelen mitä-lie-viiniä pikkurilli pystyssä.

Kuva V. Henriksson

ps. Olen huomenna Radio Rockin Korporaation vieraana kello yhdeksän maissa. Virittäydy taajuudelle, jos lähettyvilläsi on radio. Luvassa vinkuttelua aamutuimaan.

Piru Radio Cityssa

Tämä tulee nyt naurettavan lyhyellä tulilangalla, mutta virittäydy radio Cityn taajuudella tänään kello 16.30. Heitän suorassa lähetyksessä ilmoille perjantaipulloehdotuksen ja jaan syvältä herutettua viiniviisautta väärän profeetan elkein. Radio City kuuluu myös netissä. Hyvät viikonloput! – Arto K.