Skip to content

Maistettu: Poggio di Sotto Rosso di Montalcino 2007

Muumimamma tutkii takaetikettiä

Joulumausteista Sangiovesea; kanelitankoa, maanläheistä muhevuutta ja kypsää kirsikkaa. Sangiovesen eteerinen kukkaisuus kekkuloi lasissa.

Hapot edellä rakentuva punaviini, joka on eloisa olematta hermostunut. Samettinen rakenne lipuu lopuksi tasaisesti tyhjyyteen kuin virran viemä lautta. Kiillotettu kokonaisuus, taittaa paletilla enemmän kypsän makeaan kuin karhean kuivaan, vaikka toki jämäkkä onkin.

Yksi parhaista Rosso di Montalcinoista, joita olen maistanut. Poggio di Sotton Brunellon haluaisin maistaa.

Apropos, suht legendaarinen herra Palmucci on ilmeisesti myynyt tilukset pois alle vuosi sitten. Taisi olla aika eläköityä. Mitä tulee viiniin, juo nyt tai ole juomatta. Tarvetta odottamiselle ei ole, mutta viini kestänee vielä viidestä kymmeneen vuoteen mallikkaasti.

Jarkko, jos luet tämän, kiitos pullon nakkaamisesta ostoskoriin paikallisessa handellissa

Advertisements
5 Comments Post a comment
  1. Mulla on kaapissa puteli vuoden 1995 Brunelloa jonka maistamista odottelen vesi kielellä.

    kesäkuu 6, 2012
  2. Viinipiru #

    Nam! Kerro sitten kun avaat miten toimi sulle.

    kesäkuu 6, 2012
  3. Conan the Librarian #

    Poggio di Sotton viinit edustavat Moltalcinon postmodernin/ultratraditionalistisen koulukunnan viinejä erinomaisen hyvin. 2007 Brunello on erinomaisen juova, toisin kuin suurin osa saman vuosikerran Brunelloista, joissa paistaa alkoholi ja uutos. 2006 riserva on vielä askeleen lähempänä valoa. Ja suosittelen etsimään 2001 il Decennialen, joka on kyseisen vuoden riserva, jota konsortio ei hyväksynyt. Vaikeasti saatava helmi, joka muuttaa monen niin sanotun ekspertin käsityksen mitä Brunello on.
    Tämän tyylisuunnaan hienoja edustajia ovat itseoikeutetusti Solderan Case Basse, jos rahaa löytyy ja Padovanin sisarusten Campi di Fonterenza, jonka viinit ovat juotavuudessan ihastuttavia. Suosittelen kokeilemaan 2008 Rosso di Montalcinoa, niin voi ymmärtää miksi kyseessä on alueen nouseva kulttituottaja (joku voi tietysti pitää Stella di Campaltoa johtavana kulttituottajana, mutta minulle nämä viinit ovat liian uutteisia). Omistajjattaret ovat juuri täyttäneet 30, toisin kuin Palmucci ja Soldera, jotka käyvät lähempänä kahdeksatta kymmenettä ikävuotta. Ja puleerauksesta, näitä viinejä ei todellakaan puleerata valmistusprosessin aikana!

    kesäkuu 20, 2012
  4. Viinipiru #

    Kiitti kommentista. Tossa Poggiossa sellainen Brunellon viiltävä kauneus jäi uupumaan, mutta kolishan se silti. Kaikki kaunis lopulta itkettää, herkullinen ei niinkään. Sotto ei itkettänyt; se pisti hymyilemään. Mutta hei, mites vertaisit tohon Pian dell’Orinoon?

    kesäkuu 20, 2012
  5. Conan the Librarian #

    Pian dell’Orino on tyyliltään modernimpi ja uutteisempi. Tanniinit framilla 2007:ssa, vaatii ainakin parin tunnin dekantoinnin. Juon kyllä itse mielummin Poggio di Sottoa kuin Pian dell’Orinoa. Ihmiselle, jonka sisällä asuu pieni Antoni Galloni.

    kesäkuu 21, 2012

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: