Skip to content

Posts tagged ‘Viini’

Penfolds + Grotesk

Australialaiset tykkäävät grillaamisesta ja Penfolds valmistaa puuhaan sopivaa australialaista punaviiniä. Grotesk grillaa lihaa. Siinäpä se, Groteskin ja Penfoldsin kulinaarinen kimppa yksinkertaisimmillaan.

Grotesk on kuuluisa kahdesta asiasta: viinien kiinteästä katehinnoittelusta (mikä tekee viinistä oikeastaan sitä himoittavampaa, mitä kalliimpi sen sisäänostohinta on) sekä kaupungin lihaisimmasta ruokatuotteesta. Yhdistä tähän Coravin, kapistus, jolla arvoviinejäkin voi myydä laseittain, niin käsissäsi on mahdollisuus juoda Penfoldsin ikonista Grangea (6cl / 43,90€) laseittain ja edullisemmin kuin muualla.

Mitä muuta yhteistyö tarkoittaa? No esimerkiksi sitä, että Bin 28 Kalimna Shirazia saa 8,50€ lasi, mikä on huokea hinta viinistä, joka kustantaa 22,90€ Alkossa.

Ja kyllä, legendaarisessa Penfolds Grange 2009:ssä (pullo / 548,80€) on paljon kaikkea, amerikkalaista tammea unohtamatta. Se kieppuu suussa pitkään tunnistettavan australialaisena mustaviinimarjoineen sekä hentoine eukalyptuksineen. Vuosikerta 2011 räjäyttää potin sekä alkukantaisen herkullisuuden että silkkisen tekstuurinsa puolesta. Valitse tuoreempi, sillä Groteskilla on molempia vuosikertoja. Grange on mittapuu australialailaiselle Shirazille, epäilemättä.


  

Grand Champagne -tapahtuma 21. – 23.4.


Grand Champagne saapuu jälleen piristämään kevättä huhtikuun loppupuolella. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma osoittautui menestykseksi. Yleisö löysi paikalle kiitettävästi maistelemaan kymmeniä erikoisuuksia paikalle lentäneiden samppanjatuottajien seurassa.

Tämän vuoden tähtivieraita ovat muun muassa kaikille tulevillekin vuosille mukaan ilmottautunut Clovis Taittinger, Lansonin tuore kellarimestari Hervé Dantan, aniharvoin matkustava Champagne Jacques Lassaignen Emmanuel Lassaigne, Charles Heidsieckin kellarimestari Cyril Brun sekä viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Champagne Krugin johtaja Olivier Krug. Melkoista.

Juuri käynnissä olevassa julkistustapahtumassa juodaan, kuinkas muutenkaan, samppanjaa. Laseissa on tällä hetkellä muun muassa Taittinger 2008, Lanson Extra Age, Lassaigne Montguex BdB, Charles Heidsieck Brut Réserve sekä Krug Grande cuvée.


  
  

Helsingin Ruokalähettiläs


Eilinen toi tullessaan tunnustuksen, joka jätti minut hetkellisesti mykäksi. Sain Ruokalähettiläs-palkinnon osana ensimmäistä kertaa jaettavia Helsingin Ruokakulttuuripalkintoja. Tämä lämmitti mieltä useammastakin syystä.

Kunnianosoituksen myönsi viidestä alan naisesta ja miehestä koostuva raati. Kolmannes lopputuloksesta koostui yleisöäänistä. Taakse jäivät muun muassa tunnetut kokit, kuten Henri Alen ja Sami Tallberg, mitä en totuuden nimissä pitänyt mahdollisena.

Olen pakertanut gastronomian parissa intensiivisesti jokusen vuoden, joiden aikana olen puhunut, syönyt ja kirjoittanut. Olen käytännössä elänyt syödäkseni enemmän kuin syönyt elääkseni.

Tulokulmani gastronomiaan on kaikkea muuta kuin konkreettista. Se on luotaavaa, käsitteellistävää ja syntetisoivaa, minkä vuoksi duunin merkitystä tai merkityksettömyyttä on ollut vaikea hahmottaa. On se toki ollut myös remakkaa syömistä, mikä muodostaa minulle gastronomian kulmakiven. Otan tunnustuksen taputuksena olalle ja kehotuksena jatkaa ruoan ja viinin saralla.

Arvoisa raati kuvaili Ruokalähettilästä pilke silmäkulmassa ’gastronomian moderniksi Matti Klingeksi’, mikä ei ainakaan vähennä tarvetta hommata uusia taskuliinoja virttyneimpien tilalle. Sain kiitosta myös kaunopuheisuudesta, monipuolisuudesta sekä intohimoisesta otteesta aihepiiriin. Kiitos jokaiselle äänensä antaneelle, jatketaan elämästä nauttimista.

 

Saksan parhaimmisto lasissa – VDP Grosses Gewächs 2014

Istun Wiesbadenissa hotellin terassilla. Aurinko paistaa ukkospilvien välistä ja lasissa on jääkylmää Rieslingia. Hotellin lista ei ole laaja, mutta sen hinnat ovat oikein mukavia. VDP-tuottaja Kloster Eberbachin Steinberger Riesling 2013 lähti nakkikiskahinnalla, joten maistelen sitä samalla kun jäsentelen ajatuksiani maistelusta. Vaikka olen maistanut vuoden 2014 VDP Grosses Gewächs -viinejä monen mittarin mukaan riittämiin, en selvästi ole saanut tarpeeksi Rieslingin ikenissä asti tuntuvasta hapokkuudesta. Nämä ovat maailman parhaita valkoviinejä, huomaan ajattelevani.

Screen Shot 2015-08-27 at 15.51.09

Käydään läpi VDP-viinien perusteet, koska puuhun kiivetään tyvestä. Seuraavassa postauksessa yksityiskohtaisempia huomioita verrattain vaikean vuosikerran viineistä.

Mikä ihmeen VDP?

Verband Deutscher Prädikats- und Qualitätsweingüter e.V. perustettiin 1910 kokoamaan sateenvarjon alle Saksan parhaimmat viinintuottajat. Järjestö on onnistunut tavoitteessaan kohtuullisen hyvin. Siihen kuuluu noin 200 tuottajaa, jotka käyttävät pulloissaan VDP:n kotkatunnusta. VDP ei ole osa Saksan viinilakia, vaan toimijoiden itsensä ylläpitämä ja valvoma laatuluokitusstandardi. VDP-tuottajat vastaavat noin 5% viininkasvatukseen käytetystä maasta ja tuottavat vuosittain noin 40 miljoonaa pulloa. 55% istutuksista on Rieslingia, loput kirjava joukko eri maakuntien perinteisiä lajikkeita. Koko maailman Riesling-köynnöksistä 7% on VDP-tuottajien työmaata.

Miten VDP:n jäseneksi pääsee?

Jäsenyyttä ei anota, mutta kutsu voi käydä.

Okei, mutta mikä on Grosse Lage?

VDP-jäsenyys koskee viinitilaa, mutta kaikki viinipalstat eivät ole samanarvoisia. Grosse Lage edustaa viinitarhojen laatupyramidin huippua ja vastaa pitkälti Burgundin Grand cru -nimikettä. Ne on ”löydetty” aikojen saatossa ilman ylenpalttista hoppua. Grosse Lage viinit muodostavat noin 3% VDP-tuottajien viineistä.

Mikä ihme sitten on Grosses Gewächs?

Huippupalstan rypäleistä voidaan tuottaa monentyylistä viiniä rutikuivasta yltiömakeaan. Grosses Gewächs tarkoittaa aina kuivaa viiniä. Grosses Gewächs on siten Grosse Lage -tarhan rypäleistä tuotettu kuiva viini. Se ilmenee pullossa GG-merkinnällä. Helppoa.

Saako kuka tahansa Grosse Lage -tarhan omistava tehdä GG-viiniä?

Saahan sitä yrittää, mutta jos viini ei läpäise VDP:n laadunvalvontaa, viini ei saa käyttää GG:tä pullossa. Vuosi 2014 oli hankala ja jotkut tuottajat ovat sanoneet, etteivät halunneet tehdä tänä vuonna GG:tä. Osa heistä kyllä halusi, mutta ei läpäissyt seulaa.

Kommentti virkamiehen lausuntoon päivän Hesarissa

”Lakihan henkii vuoden 1932 kieltolain jälkeistä aikaa. Alkoholielinkeino on nyt hyvin vahva ja sillä on vahvat lobbarit. Ennen oli vain Alko”, johtaja Paaso sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo. -HS

Onko alkoholielinkeinolla johtajan mainitsemia vahvoja lobbareita? Panimoliitto lienee Suomen aktiivisin alkoholialan toimija. Sen budjetti on murto-osa alkoholipoliittisia tiukennuksia lobbaavan Ehyt ry:n budjetista, joka ei ole ainoa alkoholipoliittisia tiukennuksia lobbaava päihdejärjestö.

Myös Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys pyrkii vaikuttamaan alkoholipolitiikkaan. Sen budjetti ei liene kovinkaan suuri, sillä yhdistyksen muskeli näyttää riittävän lähinnä julkilausumien muotoiluun ja kansanedustajien tapaamiseen. Budjetti liikkunee korkeintaan kymmenissä tuhansissa.

Johtaja Paaso unohtaa mainita lobbausta harrastavan toimijan, jolla on näkyvä rooli sekä julkisen mielipiteen muokkauksessa että sitä tukevan tutkimuksen toteuttamisessa. Vaikka sadan miljoonan budjetilla toimiva THL ei keskity vain alkoholiasioihin, voimasuhteet lienevät selvät. THL:n linjaa voi luonnehtia toimialan vastaiseksi.

Johtaja Paaso ei mainitse myöskään omaa työpaikkaansa, sosiaali- ja terveysministeriötä. Ministeriöillä on miljardibudjetti ja se pääsee osallistumaan lakiuudistuksen valmisteluun asiantuntijana. Ministeriön näkökulma alkoholikulttuuriin on ollut kielteinen.

Yhtälössä on mukana myös johtajan mainitsema valtionyritys Alko, jonka hallituksessa istuu Ehyt ry:n toiminnanjohtaja. Alkon toiminnan ytimessä on ajatus tiukasta päihdepolitiikasta ja se puolustaa olemassaoloaan vastustamalla alkoholikaupan liberalisoimista.

Mukavaa, että alkoholielinkeino näyttää alkoholiasioista vastaavan ministeriön johtajan silmissä ”hyvin vahvalta”. Numeroiden valossa voimasuhteet muistuttavat kirpun ja elefantin kohtaamista.

Food & Funilta lupa odottaa paljon

Kävin tutustumassa Turun ruoka- ja juomatarjontaan rivakkaa vauhtia lähestyvän Food & Fun -ruokafestarin tiimoilta. Alempana kuvia maistuneen päivän annista. Tätä hommaa ei välttämättä kannata ohittaa. Menut maksavat saman verran ravintolasta toiseen ja etäisyydet ovat lyhyitä. Pienessä kaupungissa tapahtuma näkyy ja kuuluu, joten fiilis lienee lokakuulle poikkeuksellisen eloisa. Janoisan kansan on hyvä tietää, että mukana on myös cocktailbaareja.

Food & Fun Turku järjestetään 30.9.–4.10.2015. Tänä vuonna mukana on 12 ruokaravintolaa ja 7 cocktailbaaria. Festivaalivieraita kestitsevät ravintolat E. Ekblom, Hus Lindman, Karu Izakaya, Kaskis, Ludu, Pinella, Sergio’s, Smör, Sointu, Tintå ja Torre sekä ravintolalaiva Cindy. Cocktailbaareista mukaan ovat ilmoittautuneet BAR4, Börs Bar & Café, E. Ekblom, Marina Palace Lounge Bar, Pinella Bar, The Cow ja Tiirikkala. Viikolla vierailee yhteensä 12 keittiömestaria, joista ensimmäiset kuusi ovat varmistuneet.

Hus Lindmanilla kokkaa Itävallassa syntynyt, yli 20 vuotta Moskovassa työskennellyt Erwin Peters. Smörissä nautitaan newyorkilaisen Michael Ginorin loihtimista makuelämyksistä. Ludun festivaalivieraita kestitsee Washington DC:stä Turkuun saapuva Hamilton Johnson. Sushiravintola Karu Izakaya saa keittiömestarivieraakseen islantilaisen Eyþór Mar Halldórssonin, jonka omistama reykjavikilaisravintola Sushi Samba yhdistelee japanilaiseen keittotaitoon eteläamerikkalaisia vaikutteita. Tintån keittiön valtaa niin ikään islantilainen Jóhannes Jóhannesson. Reykjavikilaisessa hotelliravintola Slippbarinnissa työskentelevän keittiömestarin padoissa ja pannuissa syntyy pohjoismaista bistrohenkistä ruokaa, jonka avainkäsitteitä ovat yksinkertaiset maut ja laadukkaat raaka-aineet. E. Ekblomin hellan ääreen lennähtää kolmas islantilaisvieras, reykjavikilaisen ravintola Kolin keittiömestari Kári Þorsteinsson.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Smörin hiottua kotoisuutta lautasella. Täydellisessä maailmassa söisin näin kahdesti päivässä. Alla keittiömestari Jarno Seppä kertomassa missä mennään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Smörin kabinetin seinät on rakennettu jokunen vuosisata sitten. Tähän päivään tultaessa Turku on ehtinyt palaa parikin kertaa. Alla Ruotsi ja Venäjä kiistelevät hatun paikasta Aurajoen rannalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiirikkala on Smörin taustavoimien tuore anniskelukahvila, kuten he itse kutsuvat. Lasissa savuinen saunasour, jota engelsmanni saattaisi kuvailla sanoin ’an acquired taste’. Viimeistään toisen kohdalla juoja on myyty. Alla kuvia Pinellan ruoasta, baarista ja piisistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hus Lindmanin miljöö on mainio. Tunnelma on kuin menneeltä vuosisadalta ja ikkunoista pilkottaa Aurajoki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaskiksen herrat ovat saapuneet toivottamaan vieraat tervetulleiksi kukonlaulun aikaan (edellisen illan rymyämisestä huolimatta). Alapuolen kalaympyrä oli paras syömäni annos pitkään aikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_9733

Bar4:n taskussa kulkeva versio negronista ja alla espanjalaistyylisen Torre-ravintolan näkemys Kobe-härästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haastattelu Olutpostissa

Screen Shot 2015-05-27 at 09.57.08Screen Shot 2015-05-27 at 09.57.19

Uusi Rioja: Sierra de Toloño, Tentenublo ja Artuke

Olen tien päällä Espanjan Riojassa ja naputtelen sisältöä kännykällä sitä mukaa kuin etenen. Olkoot tuoreus tällä kertaa itseisarvo loppuun asti pureskellun sisällön kustannuksella. Tervetuloa mukaan Riojaan.

Perinteinen mielikuva Riojasta vastaa toisinaan todellisuutta. Tiilenpunaista gran reservaa tuottava viinitalo voi olla kokonaisen korttelin kokoinen kokoelma kivirakennuksia ja valtavia maanalaisia kellareita, jotka omistaa edelleen sama perhe, joka perusti talon 1800-luvun lopulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisenlainenkin Rioja on olemassa, vaikka sen etsiminen vaatii hieman kaivelua. Sandra Bravo perusti Sierra de Toloñon tehtyään viiniä muille vuosikaudet Prioratossa ja eri puolilla maailmaa. Tarhoja on viisi hehtaaria ja ne sijaitsevat Rioja Alavesan pohjoisessa baskiosassa 650 metrin korkeudessa. Tuotanto on luonnonmukaista tarhoilla ja kellarissa minimalistista.

– Tarhat sijaitsevat alueella, joka oli aiemmin liian kylmä viininkasvatukseen, mutta nyt kaikki haluavat korkealle. Sadonkorjuu sijoittuu usein marraskuun alkuun, jolloin olen viimeinen Tempranilloni kanssa, Sandra sanoo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kellarista löytyvät tynnyreiden lisäksi muodikkaat amforat, joissa viini kypsyy. Maakunnassa, joka tunnetaan tammisista punaviineistä, punaviinin 6 kuukauden tammikypsytys yhdistettynä amforakypsytykseen on poikkeuksellista.

– Tammen käyttö tulee vähenemään Riojassa, aivan kuten Prioratissa. Tammi tekee viineistä saman makuisia, ihmiset ovat kyllästyneet siihen. He haluavat viinejä, jotka ilmaisevat maaperää, hän sanoo,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sierra de Toloñon 2013 on Riojan punaviiniksi kukkaisan tuoksuinen, makea mausteisuus kannattelee punaisia marjoja. Punaherukkainen ja kirsikkainen viini on kielellä jämäkkä, raikas ja eläväinen. Sierra de Toloñon toista vuosikertaa edustava viini ei osu täysin maaliinsa, koska 2013 oli poikkeuksellisin viileä vuosi. Marginaalipalstojen vuosikertaerot ovat kiehtovaa uhkapeliä.

Palaset tuntuvat silti olevan kohdillaan uudenlaisen ja melko tarpeellisen Rioja-tulkinnan luomista varten. Viinin, joka ei edusta vanhanaikaista, tiilenpunaista ja oksidatiivista gran reserva -tyyliä, mutta ei myöskään tammella vuorattua hedelmän konsentraatiolla keulivaa modernia koulukuntaa. Tynnyrinäyte on lupaava. Sierra de Toloñon vuosikerta 2014 tulee olemaan mielenkiintoinen viini.

Bodegas Tentenublo menee asteen pidemmälle. Roberto Olivánin mielestä virallista Riojaa ei pitäisi olla edes olemassa, koska säädökset vain vaikeuttavat hänen työtään.

– Teen mitä haluan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

– Minulla on pakkomielle. Etsin makua, joka isoisäni valmistamassa viinissä oli. Sen takia viinissäni on sekä punaista Tempranilloa että valkoista Viuraa sekaisin, kuten tarhoillanikin, hän sanoo.

Roberton Rioja on poikkeuksellisen raikasta. Se ei ole ihme, sillä kevyen värisessä viinissä on runsaasti valkoista Viura-lajiketta, virallisista säädöksistä viis. Lopputulos on onnistunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maailma on jo saanut vihiä Tentenublon viineistä. Roberton tähti on nousussa. Viime kuussa hänen viininsä nostettiin maakunnan parhaimpien joukkoon vaikutusvaltaisen amerikkalaisen lehden toimesta.

– Rioja on vanhojen miesten luoma viinityyli. Minun viinini on sellaista kuin näillä kulmilla tavattiin tehdä ennen heitä, Roberto toteaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uuden tyylin tuottajista myös Bodegas Artuke tekee mielenkiintoista punaviiniä vanhojen köynnösten rypäleistä. 2013 vuoden K4-viinin Tempranillo- ja Graciana -rypäleet kasvavat 650 metrin korkeudessa. Lopputulos on nuoresta iästä huolimatta komea mineraalinen esimerkki Tempranillon mahdollisuuksista.

Maisema Artuken Finca de los Locos -tarhoilta. Hänen vaariaan kutsuttiin hulluksi, kun hän osti viinitarhoja korkealta.

Maisema Artuken Finca de los Locos -tarhoilta. Arturon vaaria kutsuttiin hulluksi hänen ostaessaan viinitarhoja korkealta. Nyt hullun tarhat tuottavat lapsenlapsille parasta laatua, siinä missä suurisatoisempi laakson pohja ei.

Palacios Remondo – Rioja, osa 2

Olen tien päällä Espanjan Riojassa ja naputtelen sisältöä kännykällä sitä mukaa kuin etenen. Olkoot tuoreus tällä kertaa itseisarvo loppuun asti pureskellun sisällön kustannuksella. Tervetuloa mukaan Riojaan.

IMG_9697

– Meitä on yhdeksän sisarusta katraassa. Olin seitsemäs ja viimeinen, joka syntyi tuossa viinikellarin yläkerrassa. Sen jälkeen lapset syntyivät sairaalassa, koska nykyaika saavutti Riojan, Alvaro Palacios nauraa Palacios Remondon viinitilan edustalla.

Alvaro on sukunsa viidettä sukupolvea viinin parissa ja edustaa niistä merkittävintä. Decanterin Vuoden mieheksi 2015 valitun Palacioksen ura on ollut lähinnä menestystä menestyksen perään. Hänen luotsaamanaan Palacioksesta on tullut viinimaailmassa tunnettu nimi New Yorkista Singaporeen ja takaisin. Suvun imperiumi on levittäytynyt kuluneina vuosikymmeninä Riojasta Prioratiin. Itse asiassa nuori Alvaro oli yksi keskeisistä syistä sille, että alue kohosi maailmanmaineeseen. Palacios on ollut primus motor sittemmin myös Bierzon nousussa sekä Galician Valdeorrasissa, missä samanlainen temppu maistuu tuomitulta onnistumaan, vaikka maailma ei vielä olekaan aivan päässyt nopealiikkeisen Palacioksen kärryille.

Ajamme tarhoille, joilla Garnacha-köynnökset kukoistavat liki neonvihreissä väreissä keskellä kivikkoa. Toisella puolella tietä Tempranillo näyttää tummanvihreissä lehdissään melkeinpä nuutuneelta.
– Rioja Baja oli ennen Garnacha-alue, mutta 80-luvun puolivälissä keinokastelun saapuminen sai ihmiset vaihtamaan Garnachan muodikkaaseen Tempranilloon. Tempranillon hallitsee yhä täällä, mikä on sääli. Tempranillo ei kukoista Bajan välimerellisen lämpimässä ilmastossa, eikä pärjää ilman kastelua. Garnacha sen sijaan loistaa. Siksi teen Garnacha-vetoisia viinejä, joissa Tempranillo on apurin roolissa, hän kertoo, mutta jatkaa ajatustaan.

– En halua, että lähdet ajatellen, että Alvaro on Garnacha-hullu, vaikka puuhailenkin lajikkeen kanssa sekä täällä että Prioratissa. En ole. Rypälelajike on vain välittäjä ympäristön ja viinin välillä. Täällä Rioja Bajassa lajikkeen on oltava olosuhteista johtuen Garnacha, toisissa paikoissa se olisi jokin muu. Siinä se, Alvaro sanoo.
– Jos haluat tehdä viiniä jolla on identiteetti ja tunnistettava synnyinpaikka, on paras viljellä tarhoja kuten oli tapana ennen muinoin, hän sanoo.

Ajamme kivikkoista kärrypolkua syvemmälle tarhoille.
– Tällä tarhalla on hieman Monastrelia ja Viuraa, loput ovat Garnachaa. Lajikkeilla on perinteet alueella. Ne päätyvät tarhasekoituksena viiniin. Jos consedo kuulee tästä, he saattavat hermostua, Palacios sanoo.
Vaikea tietää milloin aropupun energialla ladattu Alvaro vitsailee, joten ollaan nyt varan vuoksi asiasta hys hys. Etenkin, koska tulen pian huomaamaan, että hänen viininsä ovat rikostoveruuden väärtejä.

Ajelemme kukkulan huipulle 650 metrin korkeuteen. Espanjan aurinko grillaa nokkaani, mutta antaa osansa myös Valmira-tarhan köynnöksille, jotka aikovat merkeistä päätellen kukkia pian. Kyseinen tarha on Palacioksen Riojan kruununjalokivi. Sen viineistä maksetaan jo kolmatta sataa euroa en primeur -kaupassa. Kyseessä on melkoinen temppu Palaciokselta, koska Palacioksen historia tarhalla ulottuu tuskin kymmenen vuoden taakse.

– Maistuisiko sinulle Valmira 2014? Sitä ei ole maistatettu julkisesti vielä kertaakaan missään, mies kyselee matkalla viinikellarille.
Maistuisihan se.

Tynnyristä napattu Valmira on melkoinen viini, ilmeisestä keskeneräisyydestä huolimatta. Vielä osittain samea viini tuoksuu hapankirsikalle, mansikalle ja kanelitangolle; nuoruuden vallaton valkopippurisuus sekä parfyymisuus asettuvat aloilleen vasta ajan kanssa. Palacioksen viinien salaisuus on tekstuuri; viini lipuu ilmavana ja hallittuna paletin halki, jättäen juojan lähinnä hämmästelemään makujen pakottamattomuutta ja kokonaisuuden kummallista luontevuutta. Suuren viinin aakkoset tulevat luetelluiksi kokeneelle maistajalle, vaikka viini ei ole vielä valmis.

Asiaa on oikeastaan melko vaikea ilmaista kielellä. Kyse on kait tasapainoisuuden tuottamasta puhtaasta herkullisuudesta, jota voisi vallan hyvin käsitellä metafyysisenä ilmiönä. Mainittu ominaisuus tuntuu olevan Palacios Remondolle tyypillinen ilmiö. Se löytyy jopa edullisesta La Montesa 2013:sta, minkä hintalaatusuhde on selkokielellä ilmaistuna poskettoman hyvä. Viiniä valmistetaan yli 600.000 pulloa vuodessa, mutta se on herkullisempi kuin enemmistö maailman miniatyyrituotetuista palstaviineistä. Moinen vaatii taitoa. Siinäpä se, Alvaro Palacioksen salaisuus.

Rioja, osa 1

Olen tien päällä Espanjan Riojassa ja naputtelen sisältöä kännykällä sitä mukaa kuin etenen. Olkoot tuoreus tällä kertaa itseisarvo loppuun asti pureskellun sisällön kustannuksella. Tervetuloa mukaan!

Istun paraikaa Riojan Consedo reguladorin toimistolla, jonne tuottajat ja viljelijät kokoontuvat kuulemma säännöllisesti riitelemään. Minä en kuitenkaan tullut kinastelemaan, vaan kuulemaan perusfaktat maakunnan viinimeiningistä. Jaan ne kanssanne, jotta pysymme kartalla.

Rioja pähkinänkuoressa: 64.000 hehtaaria viinitarhoja, 17.000 viljelijää, 600 viinitilaa, 1.3 miljoonaa tammitynnyriä, 295 miljoonaa litraa viiniä, joka myydään yli 100 maassa. Rioja on 85% punaviiniä. Noin 90% istutetuista punaisista lajikkeista on tempranilloa. Valkoisissa hallitsee Viura, joka tunnetaan muualla yleensä Macabeona.

Rioja jakaantuu kolmeen alueeseen: pohjoisen Rioja Altaan ja Rioja Alaveseen sekä etelän Rioja Bajaan. Rioja Alta on alueista, tarhoja on noin 25.000 hehtaaria. Rioja Alavesassa on 12.500 hehtaaria, Rioja Bajassa 22.000 hehtaaria. 

Rioja sijaitsee ylängöllä, jota vuoret ympäröivätMaakunnan säässä on piirteitä sekä mannerilmastosta että rannikkoilmastosta. Rioja Baja on ala-alueista lämpimin. Välimeren sää vaikuttaa alueeseen, mikä näkyy myös alkoholitasoissa. Kylmän Atlantin vaikutus tuntuu Altassa ja Alavesassa.

Riojan viinien tyyliä määrittää jako klassiseen ja moderniin. Jälkimmäinen hakee innoitusta uudesta maailmasta ja on hedelmävetoinen. Klassinen tyyli perustuu lyhyeen maseraatioon, pitkään tammikypsytykseen, eri alueiden rypäleiden blendaamiseen ja kevyempään tanniinisuuteen.